Juoksumatolla

Olen ylittänyt itseni. Jo kahtena aamuna peräkkäin olen löytänyt itseni kirmaamasta Alexiumin juoksumatolla. Koska lenkkeily ei ole koskaan ollut mun laji, ei nytkään voi puhua mistään pitkäkestoisesta suorituksesta. 12 minuutin yhtäjaksoinen juoksu on mulle saavutus sinänsä. Tähtäin on niinkin korkealla, että seuraavassa 10-ottelussa 1500m menee alle 6min 20sek. Sillä pitäis jo saada pari pistettäkin, ettei tarvi urakkaa nollakerhossa lopettaa.

Ja ihan vaan tiedoksi - seiväshypyssä pisteraja on 110cm ja sillä saa 6 pistettä. Riman yli on mentävät seipään avulla. Ei siis riitä että nakkaa seipään sivuun ja hyppää sen jälkeen riman yli. Tervetuloa vaan mukaan yrittämään!

Hyväntekeväisyyttä

Osallistuin eilen Lastenklinikoiden kummien hyväntekeväisyystapahtumaan Talin keilahallilla. Paikalla päästyäni ei mennyt kuin 5 minuttia kun joku tuli kysymään, että oonko mä Kurikasta. Pakkohan se oli myöntää, koska maailma on kuitenkin niin pieni. Jatkokommentit oli, että "ei tuo sun kummallinen keilaustyyli ole ainakaan muuttunut mihinkään 15 vuoteen..."

Tapahtuma oli hauska, vaikkakin osa jengeistä oli lähes ammattilaisia ja ne kuuluivat tietysti meidän mielestämme ihan eri sarjaan. Meidän tiimi oli pelkkää naisenergiaa ja mukana oli yksi Ihmeidentekijä, joka ei ollut keilannut koskaan. Onnistumisen elämyksiä tuli, vaikka meidän julkkisvahvistukset Kata Kärkkäistä lukuunottamatta pistivät palloa ränniin minkä ehtivät. Jani Sievistä ei näkynyt kuulutuksista huolimatta. Se oli todennäköisesti joko tanssimassa tai deekiksellä. Seuraavaan turnaukseen me vaadimme naisille oman sarjan.

Kilpailuvietti

Olin eilen taas vetämässä treeniä junnuille Otahallissa. Vuorossa oli yhdistetty nopeus & loikkatreeni. Viikonlopun sairastelujen jälkeen (ja ehkä muutenkin) on aina hyvä idea ryhtyä haastamaan poikia loikkakisassa.

Onneksi treenaajat olivat sen verran nuoria, että vanha vei vielä voiton. Hinta ei tosin ollut halpa. Selkä on taas niin jäykkä että tuntuu kuin istuisi valettu korsetti päällä. Kai sitä pitäisi jo vähitellen oppia tuntemaan omat rajansa. Tai sitten ei. Maltan tuskin odottaa miten jumissa selkä on huomenna.

Vaaleista

"Moon aina ollu sitä mieltä että kaikki maailman pölöhöt sinne pääsöö" - oli kommentti pohjanmaalta liittyen eilisiin vaaleihin. Tuohan kiteyttää jo paljon. Onneksi Frederik ei kuitenkaan mennyt läpi ja pari oikeastikin asioista tietävää (ainakin luulen niin) saatiin sisään.

Oma äänestyskeikka meinasi jäädä lyhyeen, koska LUULIN tietäväni äänestyspaikkani sijainnin. Yllätys, yllätys - osoite ei kuitenkaan ollut juuri se katu miksi sitä luulin, eikä itse asiassa ihan seuraavakaan. Hermo meinasi palaa tuttuun tyyliin, mutta lopulta löysin perille. Ja siellä oli JONO. Suhtautumiseni jonoihin ei myöskään ole ollut sieltä kärsivällisemmästä päästä, muttä tällä kertaa sain kansalaisvelvollisuuteni hoidettua.

Viikonlopun haaskausta

Flunssa iski päälle jo perjantaina Berliinissä, joten iltapäivän tunnit ennen koneen lähtöä menivät täysin haaskeelle. Tarkoitus oli tietysti hyökätä viereiseen ostoskeskuskeen isolla vaihteella, mutta keikka jäi lähinnä ikkunoiden tuijotteluksi ja u-käännökseksi.

Onhan se tietysti hienoa sairastaa omalla ajalla niin ettei töistä tarvi olla poissa. Mikäs sen mahtavampaa kuin maata koko lauantai sängynpohjalla ja juoda - ah niin ihanaa - teetä litratolkulla. On kaikin puolin upeaa herätä sunnuntaina ,kun ulkona aurinko paistaa ja pää on ihan yhtä tukossa kuin parina edellisenäkin päivänä.

Fakta kuitenkin on, että maanantaiaamuna tapahtuu huomattava parannus olotilassa koska on kerran aika mennä töihin. Ja sitä paitsi eihän silloin ole oikeasti kipeä, jos ei ole edes kuumetta.

Pierluigi

Tapasin reissullani Berliinissä Pierluigin. Nimi herättää varmasti suurta huvitusta aina siihen saakka kunnes lisää etunimeen kuuluvan sukunimen - Collina. Tässä vaiheessa moni luultavasti klikkaa linkin auki ja tunnistaa tyypin kampauksesta. Vähemmän urheilua seuranneet eivät tunnista ehkä ollenkaan.

Joka tapauksessa seminaarin illallispuhuja oli valittu vahvasti italialais&espanjalais-kuulijakunnan kiinnostuksien pohjalta. Esitys oli hyvä, englanninkielentaitokin huomattavasti keskivertoitalialaista parempi ja vitsitkin vielä toimivia. Kaiken lisäksi Collina selvisi varsin mallikkaasti yleisön Zidane/Materazzi -kysymyksestäkin.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Viereisessä öydässä istui kolme italialaista mieshenkilöä, joista kukaan ei pitänyt jalkapallosta. Mikä todennäköisyys?! Näille italiaanoille jäi todellakin illalliselta luu käteen, koska pöydän naisia tuntui ainakin Pierluigin esitelmä kiinnostavan tai sitten ne olivat vain innostuneita kaljusta. Täytyy tunnustaa - kyllä mäkin hain Collinan nimmarin enkä suinkaan ollut ainoa.

Levisimulaattori

Yllättäen (?) en ollut sitten ainoa, jolla liskot olivat vierailleet viikonlopun jäljiltä. Eräs työtoveri kertoi, että hän ei sen sijaan ole koskaan kokenut liskoja. Hän arveli sen johtuvan siitä, ettei hänelle tule myöskään krapulaa. Toisaalta hän ei myöskään koskaan vedä 2-3 päivän rännejä.

Onneksi mukavat työkäverit tulivat apuun tässäkin tilanteessa ja lupasivat järjestää hänelle Levisimulaattorin. Tarvii vain valita päivä niin muut lähtevät baariin seuraksi vetämään vichyä ja "simuloimaan" samaa örvellystä kuin pohjoisessa ja reissun missanut työtoveri kiskoo viinaa minkä ehtii ja saa ehkä kokea liskot parin päivän päästä. Lisää loistavia ideoita?

Blogsitter

Ei hätää te kiireiset ystäväni! Nyt on keksitty ratkaisu viimeisimpäänkin pulmaan. Tämä linkki on ehdottomasti niille, jotka kokevat jättävänsä bloginsa "heitteille" koska ovat niin kiireisiä, eivätkä ehdi päivittää sivuja tarpeeksi tehokkaasti. Jos omatunto soimaa niin ei muuta kuin hakemaan apuja blogsitteriltä...

Kaverit kylässä

Menin eilen lentistreeneihin, koska luulin sen olevan hyvä idea. Ajattelin että kroppa "saisi vähän kyytiä" viikonlopun rallattelujen jälkeen. Tuo oli SUURI virhe.

Velttoudella ei ollut mitään rajaa, enkä pystynyt mihinkään suorituksiin edes 50% tehoilla. Olin kuin paikalleen juurtunut perunasäkki keskellä parkettia. Mitään koordinaatiota ei ollut ja pallo oli täysin tuntematon peliväline. Yritys oli todella huipussaan kun seisoin jalat sementissä puolitoista tuntia.

Onneksi syy velttouteenkin sitten selvisi yön pikku tunteina. Kaikki ne ihanat liskokaverit tulivat viimeinen kylään ja pitämään bileitään Kurvissa. Ja jos se voi vain olla mahdollista niin töihin mentiin tänä aamuna vieläkin väsyneempänä kuin eilen.

Reissu

Bussi, lento, Kittilä, bussi, Sirkantähti, Levistar, kauppa, alko, Paxis, valkosipulimuikut, Cristal Cava, poropasta, Pascual Toso, foto-opportunity, Wanha Hulluporo, karaoke, Mombasa, nukkumaan.

Brekkari, lumilauta, Ski Card, mäkeen, Gondoli, G2, Tuikku, pizzaa, sumu, kramppi, venyttely, samppanja, sauna, siideri, käherrys, K5 Kammi, poroa, poroa, poroa, punaviiniä, pöytäkeskusteluja, 1620, Areena, uusia suhteita, Jean S, x kertaa Breezer, Mumm, Mumm, jatkot, lihis, juusto, punaviinimeri, kämpille, unta.

Rieska, pakkaus, muutto, mäkeen, aurinko, anteeksipyyntö, lounas, terassi, siideri, bussi, lentokenttä, passiturma, siideri, väsy, HKI, taksi, koti, unta.

Lahja

Sain kuin sainkin sitten naistenpäivälahjuksen juuri siltä mieheltä. Täytyy sanoa, että en olisi ihan osannut arvata mitä tuleman pitää. Toisaalta, ottaen huomioon viime päivien keskustelut aiheen tiimoilta (maininta oli mm. Kauppalehdessä) niin loppupeleissä oli vain yksi mahdollinen lahja.

Kyllä mua silti hieman hymyilytti kun kaivoin Jenna Jamesonin Erotiikan ammattilainen: Seksitähden päiväkirjan Stockmannin pinkistä käärepaperista. Paketoijalle oli kuulemma tokaistu, että testataan nyt miten se huumori kestää. Hyvinhän se kestää, mutta en kuitenkaan pakannut kirjaa matkalukemiseksi Levin koneeseen. En olisi kuitenkaan saanut lukea sitä rauhassa.

Illallinen Töölönrannassa toimi mainiosti. Alkuun katkarapulautanen ja pääksi karitsan entrecote. Jälkkäri ei enää mahtunut.

Hyvää kansainvälistä naisten päivää!

Taas koitti virallinen naisten päivä. Mielestäni Suomessa voitaisiin ottaa sama käytäntö kuin Venäjällä: naisten päivä kansalliseksi vapaapäiväksi. Mikäs sen mukavampaa kuin ylimääräinen lomapäivä parhaaseen talviaikaan.

Ystäväni Loimaannorppa oli saanut naistenpäivätoivotukset paperilapulla. Lopuksi lapussa oli todettu, että "sinkkukin on nainen". Mikä ihmeen toteamus tuo nyt oli? Tietääkseni naisten päivää eikä naista määritellä siviiisäädyn perusteella. (olkaa ystävällisiä ja korjatkaa jos olen väärässä)

Voin kertoa että on ihan yhtä epätodennäköistä saada naisten päivänä kukkia, oli sitten sinkku tai ei.

Rentouttava (?) hieronta

Kävin eilen taas vaihteeksi hierojalla. Selkä oli niin jumissa, ettei hieroja saanut kunnolla erotettua isoa selkälihasta selkärangasta. Kannattaa käydä salilla ja tehdä rinnallevetoja. Sillä saa suhteellisen tehokkaasti koko kropan jumiin. Ja jos ei muuten meinaa onnistua niin tekee vielä soutuliikettä päälle.

Hieronta on mulle aina kaikkea muuta kuin nautinto. Tai tavallaan se on ihan nautittavaa kun se veri kiertää paremmin päässä session jälkeen. Eilen hierottiin selkä/hartialinjan lisäksi käsiä auki. Siitä todistaa mustelmat käsivarsissa. Niin masokisti mäkään en ole, että voisin sanoa tuota rentouttavaksi. Tänään pitää taas yrittää istua ryhdikkäänä töissä, ettei selkä vetäisi ihan kokonaan kramppiin eilisen käsittelyn jäljiltä.

Viikko käyntiin

Viikko starttaa aina mukavasti maanantaiaamun sählyillä klo8. Tänään taas oli mukavat pelit ja jälleen kerran selvittiin ilman haavereita. Tosin koen sen pienenä ihmeenä, ettei kukaan ole pahemmin loukannut itseään noissa karkeloissa. Mailat tuntuvat toimivan useimmin viikatteina tai pesäpallomailoina kuin sählymailoina.

Tänään piti olla muutenkin reipas ja käydä luovuttamassa verta pitkästä aikaa. Keikka kuitenkin jäi, koska illalla piti mennä pelaamaan lentistä. Joku viisas on ollut sitä mieltä, ettei ole hyvä urheilla heti sen jälkeen kun on antanut itsestään 450 millilitraa verta. Torstai on taas toivoa täynnäm joten yritetään silloin paremmalla onnella. Hemoglobiiniksi veikkailen 150.

Yhteenveto

Galaxy oli ok ottaen huomioon, että se on kuitenkin Tallinkin laiva. Laivan venäläisen ravintolan suhteen en voi suositella muuta kuin blinejä. Kannattaa ottaa ne merilohenmädillä, jos haluaa mätinsä herneenkokoisina pirskahtelevina pallukoina. Itse koin ehkä hieman annoskateutta - olisi pitänyt valita muikunmädit. En nimittäin välittänyt liiemmin siitä "pirskahtelusta".

Illan ehkä shokeeraavin hetki koettiin tanssiravintolassa. Olimme nauttimassa rauhallisesti jälkiruokadrinkkejä toisessa kerroksessa, kun alhaalla pyydettiin tyhjentämään tanssilattia ja lavalle pyydettiin joku nuori mies. (valitettavasti en muista nimeä) Tässä vaiheessa sanoin ääneen, että tuo jätkä ei voi olla tosissaan, mutta kyllä se vain oli. Tulipa todistettua sitten kosintakin Tallinnan laivalla. Vastaus oli tietysti (?) kyllä ja sormuksetkin oli valmiina. Oliko tuo nyt sitten ihanan romanttista? Kaikkea sitä näkee.

Tallinkin City -hotelliin voi mennä toistekin, samoin Zebra -ravintolaan. Kyllä ne osaa paistaa tonnikalapihvin silläkin puolella ja muutkin annokset olivat loistavia. Viinilistaltakin löytyi uusi tuttavuus, kokeilkaa ihmeessä etelä-afrikkalaista Zonnebloem Pinotage -punaviiniä. Nam!

Edessä: Mini break

Eräänkin palloilijan aikatauluista johtuen vapaat viikonloput ovat aika harvassa. Nyt kun sellainen osui kohdalle, niin jotain oli tietysti kehitettävä välittömästi. Mihinkään pitkälle ei perjantai-iltana kannata lähteä, jos sunnuntai-iltapäivään mennessä pitää olla takaisin pääkallonpaikalla. Siispä suunnaksi valittiin Tallinna.

Suunnitelmissa on mennä tänään Galaxyllä yli ja testata toisella puolella Tallinkin uusi City -hotelli. Paikallisagentilta on saatu ravintolasuositukset, joten huomenna illalla olisi tarkoitus tsekata Zebra -niminen ravintola. Sitä ennen tietysti normaali shoppauskierros ja ehkä käynti parilla drinksulla. Sunnuntain paluumatka tulee varmasti olemaan yhtä juhlaa, toivottavasti ei keinuta liikaa.

Uusi tukka

Kävin vaihteeksi kampaajalla viime viikolla ja pitkä tukka sai lähteä. Tuntui siltä, että oli aika käyttää saksia vähän reippaammalla kädellä ja niin myös tapahtui. Eräskin toveri tosin totesi, että "oli jo aikakin leikata". Lattialle tippuneista hiuksista olisi varmasti saanut aikaiseksi ihan kelpo peruukin, sen verran paljon niitä oli.

Lyhyempi hiusmalli on aiheuttanut yllättävän paljon keskustelua. Ilmeisesti mulla oli sen verran vahva "pitkätukkaisen blondin leima" otsassa, että joillain työtovereilla meni useita päiviä uuteen hiusmallin tottumiseen. Jotkut eivät tosin tunnu tunnistavan vieläkään. (Haloo - ei tämä nyt NIIN lyhyt ole!)

Ja vähän jos laittaa tukkaa kiharalle niin sitten on jo otettu "permanentti". Hei kaverit - 80-luku meni jo.

Lähimmäisen varoitus

Kaikkihan tietävät miten autoilijat varoittavat toisia autoilijoita esimerkiksi edellä olevasta tutkasta vilkuttamalla valoja. Nyt sama ilmiö on havaittu Kurvissa, mutta hieman eri muodossa. Lähimmäisen varoitus kuuluu Sörnäisten metroasemalla seuraavasti: "Jos on hakuja päällä niin nyt täyskäännös!"

Onneksi rekisteri oli puhdas eikä ollut "hakuja päällä", joten sain jatkaa matkaani metroon kulman takana olevista poliiseista huolimatta. Kuka vielä väittää etteivät ihmiset välitä?

Oscarit jaettiin taas

Niin innokas en sentään ollut, että olisin jaksanut seurata pystien jakoa suorassa lähetyksessä viime yönä. Lista palkituista tuli toki tsekattua netistä heti aamusta. Mielenkiintoisintahan on aina vertailla omia leffakokemuksiaan mahdollisesti palkittuihin pätkiin ja tietenkin tsekata ne mekot.

The Departed leffa vei useita pystejä ja sehän on tietysti nähty jo ajat sitten. En tosin olisi itse ajatellut kyseisen pätkän voittavan parhaan elokuvan pystiä. Ei se ihan niin hyvä kuitenkaan ollut.
Pan's Labyrinth sen sijaan sai useita mainintoja ns. pienemmissä kategorioissa ja sitä leffaa voin suositella lämpimästi kaikille. Samoin Little Miss Sunshinea. Kumpikaan ei kuitenkaan ole mikään lastenelokuva.

Mekoista sen verran, että Celine Dion olisi voinut jäädä kotiin (se nyt on vaan yksinkertaisesti niin karsee, ettei sitä mikään mekko voi pelastaa), Cameron Diaz tuli paikalle hääpuvussa ja Beyonce esitteli jälleen kainalokuoppiaan. Muuten tantut olivat katsomisen arvoisia. Ehdoton suosikki ei tosin löytynyt varsinaiselta punaiselta matolta vaan Elton Johnin vuosittaisissa "kisastudiossa". Tsekatkaahan Dita von Teese vaikka Perezhilton.comista. Miten ihmeessä Dita meni koskaan naimisiin Marilyn Mansonin kanssa?! Unohdin - rakkaushan on sokea...

Koripallosta

Kävin eilen taas katsomassa "suomalaista koripalloa" parhaimmillaan. Kentällä vilisi mustia ö-tason miehiä, eikä kotimaista vaaleaa ihonväriä juuri näkynyt muuta kuin pilkkuina vaihtopenkillä. Kaiken lisäksi nämä "ulkomaanvahvistukset" tuntuivat välillä keskittyvän kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Leuat länkyttivät vastapuolen pelaajille jatkuvasti ja käsirysy oli valmis alkamaan useampaan otteeseen. No, onneksi peli päättyi edes jotenkin urheilullisesti ja parempi voitti.

Tämän päivän Hesarista löytyikin avoin kirje, missä kommentoitiin ulkomaisten pelaajien käyttöä Suomen koriksessa. Muutkin ovat huomanneet, ettei ketään kiinnosta mennä halleille katsomaan kun jenkit pelaavat toisia jenkkejä vastaan. Ja välillä nämä ns. vahvistukset ovat kaikkea muuta kuin vahvistuksia, vaikka tietenkin käyttäytyvät maailmantähtien elkein. Toivottavasti ulkomaalaispelaajille saadaan joku kiintiö. Muuten ei paljon "suomikoriksesta" voi puhua.

Hieman asian sivusta vielä. Jenkkivahvituksilla tuntuu olevan aina tatuointeja vaikka muille jakaa. Olen miettynyt, että harmittaako niitä yhtään kyseisten kuvien hakkaaminen ihoon kun ne ei edes näy kunnolla tummasta pinnasta? Pitää ilmeisesti kysyä suoraan, Google tuskin auttaa tässä asiassa.

Ylensyömisen ihanuus

Viikonloppujen peruskaava tuntuu aina olevan älytön ylensyöminen. Voin sanoa kärsiväni kenties jonkin asteisesta syömishäiriöstä, kun en osaa lopettaa ajoissa. Buffet-pöydät koituvat aina kohtalokseni, samoin käy näköjään joka kerta Raclette-juuston äärellä.

Mikä siinä on, kun joka kerta silmät vetää enemmän kuin vatsa? Tai tottapuhuen - kyllähän vatsakin kaiken sen yleensä vetää, mutta kun siinä lähtee jo sitten taju. Yleensä sitä kai saatetaan vetää alkoholia siihen tahtiin, että sammahtaa. Harvempi kykenee samaan ruuan kanssa.

Mutta Raclette on vaan NIIN hyvää. Suosittelen. Mutta kannattaa ehkä muistaa, että kaikkea ei ole pakko syödä...

Hyvä Hannu!

Ihmeiden aika ei ole ohi. Ikuinen arvokisahäviäjä Hannu Manninen teki viimein sen, mitä häneltä on odotettu jo vuosikausia - otti henkilökohtaisen arvokisamitalin Sapporossa yhdistetyn sprintissä.

Itse valitettavasti kuuluin siihen kastiin, joka oli sitä mieltä että Mannisen pää ei yksinkertaisesti vaan kestä isoissa kisoissa. Kyllähän Hannu on maailmancupin osakilpailuja voittanut yli 40, mutta arvokisoissa hän on aina tuntunut olevat täysin jäässä. Tällä kertaa olin mielelläni väärässä. Hieno voitto Hannu!

Kultturielämys tarjolla!

Toivokaamme lauantai-illalle pienempiä pakkasia, jotta tarkenemme paremmin seurata Exilen performanssia Forumin Lasikulmassa klo 22 alkaen.

"Kansaivälisesti palkittu performanssi Helsingin ydinkeskustassa"

"Audiovisuaalinen poikkitaideteos EXILE muuntaa kaupallisen tilan Helsingin keskustassa osaksi itseään. Forumin lasikulman valjastava performanssi yhdistelee kokeellisesti animaatiota, dokumenttia, fiktiota, ääni -ja vaatesuunnittelua sekä musiikkia."

Peruna-asiamies

Iltasanomien nettisivuilla on artikkeli otsikolla "Peruna-asiamies kiittelee Vanhasta". Mikä on peruna-asiamies? Mitä ihmettä tekee peruna-asiamies? Oletteko koskaan kuulleet kenenkään haaveilevan peruna-asiamiehen ammatista? Ainakin sillä on toimisto Helsingin keskustassa, eikä esimerkiksi siellä missä perunaa kasvatetaan.

Nyt peruna-asiamies ainakin tuntuu kiittelevän Vanhasta. Mahtaa olla raskasta homma. Ja miksi se sitä paitsi Vanhasta kiittelee? Eikös sen pitäisi kiitellä S.Kurosta joka toi Vanhasen perunamieltymykset kaiken kansan tietoisuuteen?

Mäkin söin eilen lounaalla uuniperunoita. Olisin varmasti syönyt useamman, jos olisin tiennyt että "uuniperuna on nyt mediaseksikäs aihe".

Veikataan taas

Näin arvokisojen kolkuttaessa jo ovella onkin taas aika tehdä pientä veikkausta. Normaalistihan veikkaillaan mitalien lukumäärää, mutta ajattelin ehdottaa hieman toisenlaista veikkausta. Suomalaisilla kun on surullisen kuuluisa historia dopingista kiinnijäämisissä, niin mitäpä jos tällä kertaa veikataan yksinkertaisesti sitä, että montako urheilijaa jää kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä Sapporon MM-kisoissa 2007?

Haluan kuitenkin säilyttää vähäisen uskon puhtaisiin suomalaisiin urheilijoihin (mieshiihtäjät ovat yksinkertaisesti niin p****ja, jotta ne eivät voi käyttää dopingia), joten laajennetaan veikkaus kattamaan kaikkien maiden osallistujat kaikissa lajeissa. Eli kaikki veikkaamaan, montako käryä paljastuu Sapporon kisoissa? Lisäpisteitä oikeasta kansallisuudesta, paras veikkaaja palkitaan.

Itse veikkaan 5 käryä, joista ainakin yksi on venäläinen.

Olivia

Nyt se sitten ilmestyi. Olivia-lehti. Olin ilmeisesti edesauttamassa (?) kyseisen nivaskan julkaisua kärkkäillä kommentteillani ryhmäkeskustelussa joskus joulukuun puolivälissä. Siinä vaiheessa lehden julkaisu oli vielä EHKÄ ja siitä puhuttiin kovin hys hys, vaikka uusi päätomittajakin oli jo valittu ja asiasta informoitu lehtien palstoilla.

Jostain neuvoista tekijät olivat ottaneet opikseen, toisissa kohdin jäi vielä toivomisen varaa. Mainoksia oli yhä liikaa. Ei kukaan halua ryhtyä lukemaan lehteä, jossa viisi ensimmäistä aukeamaa ovat pelkkiä mainoksia. Fonttien kokoa oli lehden sivuilla yhdenmukaistettu sekä kuvien laatuun panostettu, joten periaatteessa lehteä voi ainakin selailla ilman että silmissä vilisee.

Hinta oli upouudella lehdellä lehdellä ihan passeli (2,90€), tosin vain ensinumerossa. Normihinta näyttäisi hipovan kahdeksaa euroa. Niin paljoa ei nipusta mainoksia kannata missään tapauksessa maksaa. Jos mainoksia ei lasketa niin sisältö oli juuri sitä Trendin ja Glorian välimaastoa - perustavaraa kampaajantuolissa selattavaksi.

Vaarallinen Åre

Työpaikaltani oli mainittava edustus Åren MM-kisoissa viime viikon lopulla. Kyseessä oli ilmeisesti todella vaarallinen tilaisuus, koska työtovereristani yksi toisensa jälkeen on ilmoittanut työkyvyttömyydestään reissun jälkeen. Eräällä todettiin keuhkokuume (poissa vähintään viikon), toisen taudin kuva on vasta flunssavaiheessa (eiköhän siitäkin keuhkokuume saada aikaiseksi).

Kysymys kuulukin, että mitä Åressa oikein tapahtui? Pakotettiinko edustajamme asumaan ulkona? Uskaltaako Ruotsiin enää edes mennä? Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Kuka mahtaakaan olla seuraava...?

Big Love

Saako miehellä olla mielestäsi useampi vaimo? Keskustelu pyöri kyseisen aiheen tiimoilla eilen alkaneen uuden tv-sarjan siivittämänä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihan sama mitä ihmiset tekevät omalla elämällään kunhan kukaan ei tule mulle koskaan ehdottamaan vaimoksi ryhtymistä millään ykköstä suuremmalla järjestysnumerolla.

Ei sillä eiliselläkään aviomiehellä näyttänyt olevan helppoa, vaikka olikin kolme vaimoa. (Joku voisi kommentoida että eikös ne ongelmatkin kerraannu vaimojen lukumäärän noustessa?) Lapsia oli siunaantunut jo melkein kahden lätkäkentällisen verran, yksi vaimo shoppasi postimyynnistä hullun kiilto silmissä, miehen äiti yritti ilmeisesti myrkyttää miestään arsenikilla ja potenssinkin kanssa tuntui olevan ongelmia. Ja viimein kun se viagrapurkki löytyi niin ei sit kuitenkaan herunut.

Niinpä. Kuka käski ottaa monta vaimoa? Oma vika.

Ravintolasuositus

Kävimme lauantaina syömässä ravintola Raku Ya:ssa. Voin suositella paikkaa kaikille, jos ette välitä siitä että 1) viinilistalta puolet viineistä on loppu, 2) ruokalistalla oleva tonnikala on päässyt loppumaan juuri siltä illalta, 3) jälkiruokia saa - tosin ei niitä mitä lukee listalla ja 4) talossa ei ole lainkaan kahvia (tai siis espressokoneeseen tilatut kahvinapit olivat vääränkokoisia). Huonoa tuuria kenties?

Joka tapauksessa tilaamamme sushilajitelma oli erinomainen sekä sukiyaki pääruokana oli varsin mainiota. Lisäksi ravintola hoiti puutteensa tyylillä - jälkiruuat tarjottiin talon puolesta ja ne olivat sitä luokkaa, että olisivat voineet löytyä listaltakin. Ja talon viini, mitä onneksi löytyi, oli loistavaa.

Ryhmäliikuntaa

Ylitin eilen itseni ja osallistuin Alexiumin ryhmäliikuntatunnille. Lähtökohtaisesti en juuri harrasta ohjattua liikuntaa ellei kyse ole kilpailumielessä tehtävästä harjoittelusta. Niinpä tälläkin kertaa vierastin hieman ajatusta jäsenten ojentelusta ryhmän mukana peilisalissa ja yritin tehdä kaikkeni houkutellakseni muita salikävijöitä mukaan tosin tuloksetta.

Kyseessä oli Balletone -teematunti. Kaikki sujui varsin mallikaasti siihen asti kunnes niitä jalkoja ja käsiä piti ruveta liikuttamaan saman aikaisesti sarjoissa. Vaikka koordinaatioharjoittelu olikin yleisurheilutreenien peruspilari, baletinomaisten liikesarjojen tekeminen musiikin tahtiin on kieltämättä hieman erityyppistä liikehdintää. Uusia lihaksia löytyi joka tapauksessa, joten saatan jopa kokeilla samaista tuntia toistekin. Liikkeiden pehmeys ja baletinomainen "sulokkuus" oli tosin meikäläisen ojennuksista todella kaukana.

Terveiset Pariisista

Ihmisillä on aina tapana hekumoida Pariisista. Onhan kaupunki kaunis, mutta harvoin missään saa niin tylyä palvelua kuin tuossa "rakkauden kaupungissa". Yksikin artikkeli kertoi japanilaisista turisteista, jotka joutuivat hakeutumaan kotimaassaan terapiaan Pariisin vierailun jälkeen. Palvelu oli kuulemma ollut niin epäkohteliasta, että nämä japanilaisparat olivat saaneet vakavia traumoja. OnneksiSuomessa on totuttu välillä ei niin korkeaan palvelutasoon, joten siltä osin Pariisi ei tuonut poikkeusta.

Pariisissa vierailijan ranskankielentaito on oltava täydellinen, mikäli haluaa edes yrittää toimittaa asioitaan vieraalla kielellä. Jos sanat vähänkin ontuvat niin vastapuoli vaihtaa automaattisesti siihen loistavaan "lievällä" aksentilla varustettuun englantiin. (Tässä vaiheessa on ehkä hyvä vielä huomauttaa, että minähän en puhu sanaakaan ranskaa.)

Jos nämä epäkohdat jättää omaan arvoonsa (ja unohtaa sen päättömään liikenteen) niin onhan Pariisi käymisen arvoinen. Harvoin missään kaupungissa on niin paljon kuvaamisen arvoista materiaalia jo pelkistään katujen varsilla ja normaaleissa asuinkortteleissa. Ja siihen kun lisää vielä perus-Eiffelin, Louvren jne niin kiitän nöyrästi digikameran keksimistä. Harmi, ettei kuvaamiseen ollut enempää aikaa tällä kertaa.

Tunnustan vielä lopuksi käyneeni LV:llä, Diorilla ja Chanelilla mutta yllättäen (?) en tällä(kään) kertaa ostanut mitään.

Hyvää Ystävänpäivää!

Tänään koitti taas tuo punaisten sydänten ja suklaan "liputuspäivä". Stockan karkkiosastolla jonotettiin eilen suklaarasioita kuin Kalliossa leipää konsanaan. Jotenkin en nähnyt itseäni seisomassa siinäkään jonossa.

Ystävänpäivä on toiseksi suurin korttien lähetyspäivä joulun jälkeen. Taas kerran joudun tunnustamaan laiskuuteni - yhtäkään korttia ei lähtenyt tänäkään vuonna. Tästä on todellakin varaa parantaa. Ehkä ensi vuonna sinäkin saat kortin. Oikein Hyvää Ystävänpäivää kaikille joka tapauksessa!

PS. Kuka muuten tiesi, että Ystävänpäivä on luultavasti saanut alkunsa muinaisen Rooman lupercalia-juhlista?

Onnistuneet häät

Onnistuakseen häät vaativat monen asian loksahtamista kohdalleen. Ensinnäkin morsiamen ja sulhasen on hyvä saapua kirkkoon, mikäli vihkiseremonia suoritetaan siellä. Mielellään vieraiden olisi hyvä löytää myös oikea kirkko. (Huom! Katolinen kirkko ei ole siis sama kuin Saksalainen kirkko). Papin puhe tulisi olla sopivan lyhyt. Se kun ei kuitenkaan kiinnosta ketään vaan kaikki haluavat päästä nopeasti juhlimaan. Ja eräilläkin vierailla saattaa kääntyä jo laskuhumalan puolelle, jos papin tarina jatkuu yli puoli tuntia.

Juhlapaikalla istumajärjestyksen on toimittava, ettei keskustelu mene väkisin yrittämiseksi. Ruokaa ja juomaa on oltava riittävästi, puheiden on oltava hauskoja ja bändin mukaansatempaava. Turhia seuraleikkejä on vältettävä, eikä ketään pidä pakottaa metsästämään sitä morsiuskimppua. Lisäpisteitä saa, jos kukaan ei tappele ja lapset teljetään toiseen huoneeseen katsomaan videoita.

Näin jälkikäteen mietittynä lauantain häät olivat nimenomaan onnistuneet. Hääpari oli upea ja juhlat kaikin puolin mutkattomat ja viihtyisät. Sille papin liian pitkälle puheelle ei kai kukaan voinut mitään (vaikka se pikkupoika yritti kaikkensa potkiessaan niitä kirkon penkkejä). Onneksi todella loistava ruoka kuittasi sen miinuksen reilusti jälkikäteen. Ja se tyyppi joka oksensi paluumatkalle päälleen oli onneksi toisessa bussissa.

Kaikki avautumaan

Nyt kaikki joukolla allekirjoittamaan adresseja tai vaihtoehtoisesti perustamaan vaikka oma. Paljon iloa tyhjästä ja varmasti hyvät naurut: www.adressit.com.

Reissua reissun päälle

Katselin tuossa suurella mielenkiinnolla kalenteriani näin kevään osalta. Näyttää vahvasti siltä että reissua todellakin pukkaa.

Helmikuu on vielä aika kevyt. Ensi viikolla on vuorossa ainoastaan muutama päivä Pariisissa. Toisaalta helmikuu on myös lyhyin kuukausi, joten turha yrittää ahtaa siihen liikaa juttuja.

Maaliskuussa meno kiihtyy, kun käväistään ensin Levillä ja seuraavalla viikolla Berliinissä. Kuun lopuksi on sitten sokerina pohjalla Sveitsin Villars-sur-Ollon, joka tulee olemaan varmasti hieno reissu. (Joka vaiheessa ei pysty työnteostakaan valittamaan...)

Huhtikuu alkaa pääsiäisreissulla Rukalle ja meno tulee varmasti olemaan huimaa. Edellisistä keikoista oppineena palautumiseen on varmasti hyvä varata muutama päivä. Viime vuosien Tahkon pääsiäiskarkeloista poiketen Rukalla on tarkoitus jopa laskea, mutta vannomatta paras.

Toukokuuksi on tähän mennessä varattu vasta Barcelonan keikka, mutta onhan tässä vielä aikaa...

Tv-iltamat

Torstai on mielestäni viikon paras tv-ilta. Ehdoton suosikkiohjelmani on tällä hetkellä Dr.House joka - yllätys yllätys - tulee juuri torstaisin. Sarjan päähenkilön pisteliäät kommentit ovat virkistävää kuunneltavaa normaalien lälly-lääkärisarjojen sijaan. Sarjan kirjoittajalla (tai ainakin jollain heistä) on sana hallussa ja turha varmaan edes mainita, että jos päähenkilö olisi astettakin vaisumpi niin sarjaa ei katsoisi kukaan.

Jos joku ehtii tv:n ääreen jo seitsemäksi niin suosittelen Nigellan pitoja. Kannattaa tosin yrittää syödä jo ennen ohjelmaa tai ohjelman aikana, koska tyhjällä vatsalla katsominen olisi vaan julmaa kidutusta. Ohjelmasta puuttuu kaikki turha näpertely, eikä rasvassa säästellä. Vesi herahtaa kielelle 100% varmasti oli resepti mikä tahansa.

Ja ennen Dr.Housea tulee tietysti vielä Idols, joka sekin on katsottava. Hei kotisohva, täältä tullaan!

Kylmä, kylmempi, kylmin

Ei taida olla kuukauttakaan siitä kun jengi valitteli miten on kovin lämmin talveksi eikä ole edes lunta. Totesin, että mulle riittäisi kovastikin talveksi tuollainen nollakeli eikä lumi tekisi mun oloani sen onnellisemmaksi. Säätila ei kuitenkaan koskaan petä. Super-pakkaset tulee talvisin yhtä varmasti kuin vesisade juhannuksena. Ensin on vain vähän pakkasta, seuraavana päivänä taas kylmempi ja kolmantena helvettikin jäätyy.

Onneksi ei sentään tarvi kaukojunilla lähteä matkustamaan. Parin tunnin hidastelut pohjoisen reiteillä kiristää varmasti hermoja enemmän kuin itse pakkanen. Se on kummaa että sama juttu tapahtuu joka vuosi. Luulisi että tässä maassakin osattaisiin jo vähitellen säätää juniakin siihen malliin, ettei ne joka talvi ja joka ikisen pakkasen myötä hyytyisi matkalle.

Mitä taas kaupungissa palelemiseen tuleen niin siihen on yksi vastaus: lisää vaatteita päälle! Siinä kun heitätte ne toppahousut& -takin normin duunisetin päälle niin ei varmasti palele. Ja pipo tietysti päähän. Tai vaikka kaks.

Yleisurheilun toivot

Lupauduin valmentamaan 14-15 vuotiaita yleisurheilijapoikia, koska heillä ei ole vakivalmentajaa. Eilen oli ensimmäiset treenit ja paikalla oli 3 valmennusryhmäläistä. Kaduin välittömästi koko hommaa.

Yksi juoksee rinta rottingilla (onneksi sentään kovaa) ja kädet läpättävät kuin pingviinillä. Energiaa pojalla on kuin enemmän kuin Asterixilla voimajuomaa saatuaan. Toinen tuijottaa omia jalkojaan tehdessään mitä vain harjoitteita ja kehuu sixpackillään. Tyyppi muistuttaa lähinnä 180 senttistä kukkakeppiä, jolla on liikaa finnejä. Puberteetin kourissa oleva pre-teini kehuu myös harrastaneensa telinevoimistelua. (Sitä ei todellakaan uskoisi!) Kolmas tyyppi yrittää kovasti, mutta haisee pahasti hieltä. Ulospäin huomaa, että pojan suku on muualta kuin Skandinaviasta kotoisin. Miten pojalta voi kysyä hienovaraisesti että käyttääkö tämä dödöä ja vihjata ettei se Axe ole välttämättä paras vaihtoehto?

Onneksi mun seuraava valmennuskeikka on vasta parin viikon päästä.

Salissa kuhisee hiihtosuunnistajia

Kolleegani sai selville eräidenkin työtovereiden pimeän menneisyyden. Harrastushistoriasta löytyi parillakin hepulla niinkin eksoottinen laji kuin hiihtosuunnistus. Kyse oli siis ihan kilpailumielessä harrastetusta suunnistuksesta sukset jalassa, ihan oikeesti.

Hauskintahan tässä oli nimen omaan se, ettei hiihtosuunnituksella ollut tällä kertaa mitään muita sivumerkityksiä kuten esim. "on tehneet sitä sukset jalassa" tai "liittyykö tämä nyt jotenkin henkilön vaimon äskettäiseen tekamoitumiseen". Noitakin nimittäin ehdotettiin. Hei - kerrankin hiihtosuunnistus on vain hiihtosuunnistusta.

Mutta ehkä juuri sen takia mua hieman huolestuttaakin. Kaikkihan kuitenkin tietävät että hiihtäminen lasketaan kestävyysurheiluksi ja kestävyysurheilijathan ovat tunnetusti nylkkyjä. Aiks.

Erilainen viikonloppu

Viimeiset kolme viikonloppua olivat menneet todella haipakoissa meiningeissä (kiitos vaan kaverit!), joten oli aika ottaa yksi vähän iisimmin. Pidin siis alkoholiannokset minimissä - ainoastaan lasillinen viiniä ruuan kanssa ja päätin jättää baarit väliin. Yllättävän hyvin sitä tekemistä näytti löytyvän, vaikka ei kuluttanutkaan puolta päivää nukkumiseen. Ylivoimaisin suoritus oli kuitenkin kakun leipominen. Varsinkin kun ei itse sitä syö.

Tänä aamuna herätys oli harvinaisen helppo. Säbäkentällä klo 8 tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että oli oikeasti hereillä. Aion kokeilla rauhallista viikonloppua joskus toistekin, mutta en kuitenkaan lähiaikoina. Ei pidä ottaa uusintaa liian nopeasti, muuten siitä saattaa tulla tapa.

Eka kerta

Voin hyvin arvata, että otsikko herätti heti kaikkien lukijoiden mielenkiinnon. Pahoitteluni heti kärkeen väärin perustein innostuneille - kyseessä oli nimittäin eka kerta Bossin liikkeessä. Omat kulutustottumukseni ovat ehdottomasti enemmän suuntaa Halpa ja Mauton sekä Zara, joten Bossin liike oli selvää upscalea. Enkä mä tietenkään mennyt sinne omille asioilleni tälläkään kertaa.

Vierailu putiikkiin kesti ehkä kolme minuuttia. Myyjä kommentoi kassalla, että tuo oli nopein puvun osto tästä liikkestä koskaan. Vastasin, että olisin varmasti ollut vielä nopeampi ellei olisi tarvinnut ottaa välipuhelua. Kuka vielä väittää että naiset pyörivät päättöminä kaupoissa tunnista toiseen?

"Tosi hieno maali"

Olin eilen taas tuttuun tyyliin pelaamassa säbää Liikuntamyllyssä. Ennen meidän vuoroa kentällä häärii aina joku jätkien ö-divariporukka. Omasta mielestään he ovat supertähtiä (jokainen erikseen) kun yrittävät kynäillä itsekseen pitkin kenttää. Se jengi ei tunne sanaa syöttö tai joukkuepeli. Luulisi, että vähitellen alkaisi ottaa aivoon pelata kavereiden kanssa, jotka hautovat palloa itsellään kunnes joku toinen vie sen ja tekee saman jutun. Ilmeisesti asia on kuitenkin niin, että jos karsina on täynnä muita samanlaisia niin ongelmia ei ole?!

Mun puolesta tehköön mitä huvittaa omalla vuorollaan, mutta kun kello lyö seitsemän jätkät vois häipyä sieltä kaukalosta luuhaamasta. Me aloitetaan pelit yleensä heti ja se on kieltämättä lievästi vittumaista, kun väsyneet vässykkä-äijät jää istumaan kentän laidoille koivet kaukalossa. Ne eivät pidä mitään kiirettä lähtönsä kanssa vaan tukkivat molemmat vaihtopenkit todella lahjakkaasti. Otin tavoitteeksi "potkia vahingossa" jotain niistä nilkoille ens viikolla.

Eilisen paras tulee kuitenkin tässä. Yhtä pitkä kuin leveä jätkä kävelee ohi kun istun vaihdossa, taputtaa mua polvelle kuin hidastetussa filmissä ja sanoo: "Tosi hieno maali!". Jep jep. Just tuota mä olin toivonut koko päivän - hikistä kääpiötä taputtelemassa mua polvelle pienillä pulleilla käsillään.

Ääni on yhä reissussa

Kuvittelin maanantaina, että taas kävi niin kuin monta kertaa aikaisemminkin - ääni lähti viikonloppuna liiasta juhlimisesta. Eilenkin vielä selittelin kavereille keilahallilla (oltiin siis oikeesti keilaamassa), että "tuli liikaa laulettua Tahkolla ja soiteltua ovet auki nokkahuilua". Joopa joo. Miten väärässä ihminen voikaan olla! Ääni ei ole palautunut pätkääkään ja viime yön palelemisen jälkeen tajusin, että hemmetti: mullahan on flunssa!

Dermatologica

Kävin sitten kosmetologilla suhteellisen rankan viikonlopun jälkeen. Mikäs oli sen nautittavampaa kun lievästi gay (?!) kosmetologihitsari arvostelemassa allekirjoittaneen kosteusvoiteiden käyttöä ja tenttaamassa meikin poistoaineista. Aiks. Paras kohta oli kuitenkin ehkä se, kun tämä "ihqu ihoterapeutti" kertoi miten hän aina käyttää kuorintavoidetta suihkussa ja laittaa naamio yleensä ennen suihkuun menoa, jotta se on sitten kätevä pestä samalla pois...

Ennen tätä dermatologican mikrokuorintasessarin aloitusta jouduin täyttämään kysymyslomakkeen, jossa oli lähes yhtä paljon kohtia kuin veripalvelun lomakkeessa. Hieman jouduin miettimään mitä vastaan kysymykseen "Miten monta alkoholiannosta juon viikossa?". Tarkoitettiinko tässä ehkä viime viikkoa (n.50) vai keskiarvoa vai sitä miten aion käyttäytyä jatkossa? Noh, päädyin lopulta ympäripyöreään vastaukseen millä pyrin välttämään alkoholistiparantolaan joutumisen.

Mutta kyllä iho on nyt taas kuulas. Suosittelen kaikille lämpimästi dermatologica mikrokuorintaa hammaslääkärin poralta kuulostavalla vehkeellä gaykosmetologin kera. Koska mennään taas Tahkolle?

Tahko lyhyesti

Toisella oli ketsuppi, toisella sinappi. Oli diskopallo, sähköurut, nokkahuilu ja megafoni. Rai rai. Tungettiin nokkaa toisten asioihin, kuunneltiin korvat höröllä ja oltiin "samaa porukkaa". Yks sai sääliä ja harkitsi irtokipsin hommaamista tulevaa varten. Miss Halko titteli vietiin väkisin ja ei missillä pestiin Piazzan lattia. Piirimyyjä sanoi ronkeliksi, toinen rusinaksi ja paskanmarjaksi. Toisella oli jotain mitä muut haluaa, toisella taaskaan ei. Pöydät oli täydellisiä liukudivingiin. Kaikkien Loimaalle hävinneitten nimet oli passissa. Pojille tarjottiin piirakkaa kädestä pitäen ja rotutammalle oli talleja tarjolla. Minkit oli äänessä tauotta ja yks näätä vonkas pesää koko ajan. Mitä tapahtuu Tahkolla, jää Tahkolle. NOT!

PS. Vielä on jäljellä villihevosia...

Uusi ystäväni Perez

Olen löytänyt uuden ystävän - Perez Hiltonin. Perez kertoo "vain totuuden" ja aina ensimmäisenä. Suomalainen roskalehdistö on vuosisatoja jäljessä kun sitä vertaa Perezin ripeään toimintaan.
Uuden ystäväni sivuilta näkee kaikki mehevimmät jutut jo viikkoa aikaisemmin ennen kuin ne ilmestyvät jonkun säälittävän kotimaisen iltapäivälehden tai naistenlehden sivuille. Britney vilauttaa perezhilton.comissa aina ensimmäisenä ja David Lee Rothin paluu Van Haleniinkin oli uutisoitu ihan kuvan kera. Susan Kuronen joutuu tosin jatkossakin tilittämään vain kotimaisten lehtien palstoilla.

Ne pienet erot

Naisten ja miesten väliset erot kulminoituvat erityisesti niissä pienissä(?) rituaaleissa, mitä käydään läpi kun ollaan esimerkiksi valmistautumassa juhliin.

Miehet pistävät päälleen puvun - siis sen joka löytyy kaapista ja joka on ehkä puhdas (ehkä ei). Pahimmassa tapauksessa se on se sama rippipuku kahdenkymmenen vuoden takaa, joka on ihan vain vähäsen liian pieni. Paita silitetään, jos on aivan pakko. Tukka pestään ja kammataan, laitetaan geeliä jos on kyseessä jotkut isommat juhlat. Kuvitellaan että AXElla läträäminen on kova juttu. Hampaita ei harjata. Kengät laitetaan jalkaan sellaisena kun ne löytyvät, mustia sukkia etsitään mutta kun ei löydy niin tyydytään niihin harmaisiin (tai valkoisiin). Viime hetkellä muistetaan kravatti, mutta päätetään jättää se pois kun ei löydy muuta kuin se punainen jossa on poronkuvia.

Naiset aloittavat juhliin valmistautumisen viikkoja etukäteen. Etsitään sitä täydellistä mekkoa ja siihen sopivia kenkiä sekä käsilaukkua viikkotolkulla. Varataan kampaaja hyvissä ajoin juhlapäivälle, samoin ehkä manikyyri. Jos oikein irrotellaan niin meikkikin teetetään muualla (tosin aina ei kannata ottaa riskiä). Talviaikaan käydään joko solariumissa tai rusketussuihkussa päivityksen takaamiseksi. Vain naiset tietävät, että mikään ei näytä niin hirveältä kuin vitivalkoinen liha juhlakääreessä. Varataan useammat sukkahousut, kynsilakkaa ja hiuslakkaa ensiapulaukkuun. Valitaan sopivia koruja pitkään ja hartaasti. Silitetään mekko kolmeen kertaan. Mietitään oikean väristä huivia, mikä päällystakki sopii kyseiseen mekkoon, joutuuko matkaksi laittamaan toiset kengät jne jne...

Ja tämä oli naisten osalta vasta alkua, todellisen valmistautumisrituaalin kirjoittamiseen menisi pari päivää.

Viikonlopun varusteet

Tässä Minkkien tarvikelista ensi viikonlopun retkelle:

• 1 pyörätuoli
• Yhdet customoidut kyynärsauvat (varusteina mm. taskulamppu ja tupakansytytin)
• Kypärä (mieluiten jokaiselle oma)

Siinä ne tärkeimmät. Joko mennään?

Granilaisten kansantaudit

Vaihdoimme lauantai-iltana ystäväni kanssa kokemuksia Kauniaisista kotoisin olevista miehistä. Löysimme selkeitä yhteneväisyyksiä, jotka määrittelimme heti sujuvasti granilaisten kansantaudeiksi. Tutkimuksen otoshan oli kuitenkin kokonaiset 2 henkilöä, joten se varmasti oikeuttaa yleistykseen.

Granilaisten kansantaudeiksi määriteltiin mm. seuraavaa:

• He eivät miellään matkusta julkisilla
• He eivät syö jo kerran valmistettua ja sitten pakastettua ruokaa
• He eivät tunne rahan todellista arvoa - euro tai markka - ihan sama (tai sitten sitä vain on niin paljon ettei maksa vaivaa)
• He eivät osta ruokakaupasta mitään, missä on alennuslappu sen takia että viimeinen käyttöpäivä lähestyy
• He eivät syö mitään, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt
• He eivät tunne muita appelsiinimehuja kuin Tropicanan (eivät he tiedä mitä se maksaa)

Helmikuun hyvät päätökset

Taas on pääkaupunkiseudun väki tehnyt Uuden Vuoden lupauksia isolla kädellä. Tämän huomaa erityisesti punttisaleilla ja liikuntahalleilla. Kaikki suorituspaikat ovat tupaten täynnä ja jengi jonottaa, jotta pääsevät kiskomaan soutulaitetta tai punnertamaan penkistä peilin edessä.

Miksi nämä "uuden ja terveellisemmän elämän puolesta" -lupaukset pitää aina tehdä tammikuussa? Helpommastakin se into laantuu, kun omaa kuntoiluvuoroaan joutuu jonottamaan kun ensin on maksanut itsensä kipeäksi salikortista. Tai jos yrittää kansallisen tipattoman tammikuun aikana mennä baariin niin siellä on todella vähän väkeä ja selvin päin pirun tylsää.

Haluankin aloittaa uuden trendin ja ristin sen helmikuun hyviksi päätöksiksi. Ottakaa hyvät ihmiset tammikuu vielä ihan rennosti ja harkitkaa näitä tulevia hyviä päätöksiä hartaudella. Helmikuun alussa kuntosaleillakin on jo paljon väljempää ja tipattoman tammikuun viettäjätkin ovat palanneet baariin.

Aussien avoimet

Aussien avoimet pääsivät starttaamaan vähän kuin varkain tänä vuonna. Jotenkin tulosten seuraamisessa ei ole samaa intensiteettiä kuin vuosi sitten, kun ole mahdollista käydä katsomassa J.Niemisen edesottamuksia paikan päällä. Bonuksena saatiin ihailla myös Federeriä ja Nalbandiania (pelasi muuten Niemistä vastaan).

Viime vuonna lämpötila kohosi yli 37 asteeseen varjossa ja Vodafone-areenan katto suljettiin juuri ennen Niemisen peliä. Sitä ennen oli hyvin ehtinyt kiehauttaa jalkapöydät rakoille eturivin aurinkopaikoilla. Se oli kuitenkin pieni hinta siitä, että parilla kymmenellä AUD:lla pääsi seuraamaan huipputennistä eturivistä. Tuossa hinnoittelupolitiikassa olisi esimerkiksi suomalaisille lätkäseuroille oppimista.

Päivän avaus

Näimme aamulla kun kadulla ulkoilutettiin pientä vinttikoiraa, joka oli puettu siniseen heijastimilla varustettuun haalariin. Materiaali näytti aivan tuulipukukankaalta. Kaverini kommentti oli: "Näyttää ihan yleisurheilijalta".

Actionia unissa ja kirjoissa

Taas on koettu villejä seikkailuja useampanankin yönä, tosin vain unimaailmassa.
Tällä kertaa olen mm. kohdannut keltavihreän hyppyvän (??!) banaanikäärmeen, jäänyt jumiin risteilyalukselle ja matkustanut Lontooseen työasioissa ilman rahaa ja ilman että yhtäkään palaveria oli sovittu.

Eilen sain vimein luettua loppuun Remeksen 6/12. Joulunajan ripeä lukutahti on selvästi hiipununut, koska tämän rastin selvittämiseen meni lähes viikko. Puolustuksena ehkä kuitenkin se,että viikonlopun polttareiden (pe-su) aikana ei kirjaa ehtinyt kaivaa esiin.

6/12 meni kategoriaan perusdekkari, vaikkakin mulla oli vaikea eläytyä tarinaan. Jotenkin se ei vain tunnut uskottavalta että Suomessa tapahtuisi maailmanluokan terroristi-isku. Huvittavaa sinänsä että sekä Remes että ruotsalainen Marklund käsittelivät tuoreimmissa kirjoissaan kansojensa "pyhiä lehmiä": Remes Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja Marklund Nobel-juhlia. Remes mollaa myös kirjassaan sujuvasti ruotsalaisia (ainakin poliisilaitosta), joten kyllä sen pystyy lukemaan.

Polttarit

Järjestimme kaverillemme polttarit menneenä viikonloppuna. Vaikka matkalle osui muutamia vastoinkäymisiä (varatussa saunassa oli vesivahinko, liikuntapaikan käyttölle saatiin punaista valoa) niin lopulta kaikki sujui miten jouhevimmin.

Pari vinkkiä niille, jotka järjestävät polttareita jatkossa. Liikuntapaikoilla toimii parhaiten se, että lähetetään raskaana oleva ystävä "keskustelemaan" vahtimestareiden kanssa. Johan saadaan lupa käyttää rataa ja äkkiä. Bonuksena saatiin muuten Arto Bryggare ja kaverikuvista tuli hienoja. Itse sankari oli vähintään yhtä simpsakassa kunnossa Suomi-Finland edustusasussaan kun silloin joskus Kalevan kisoissa Ratinan kentällä.

Vesinvahingon sattuessa saunatiloissa (me emme siis sitä aiheuttaneet) kannattaa myös pysyä kovana. Korvaavia tiloja löytyy aina sviiteistä lähtien. Tällä kertaa me päädyimme entiseen Lordin saunatiloihin, mistä löytyy mm. parikin poreallasta. Kyllä kelpasi.

Illan tähtihetki oli kuitenkin se, kun Popedan "Costello" Hautamäki soitti sankarillemme ja lauloi yhdessä meidän noin parikymmenhenkisen enkelikuoromme kanssa korkealta ja kovaa Popedan herkän biisin "Jos pillua saa..."

Value for your money

Hei te kaikki punaviinistä pitävät ystäväni! Kallion ja Kluuvin Kettusissa on mieltä hivelevä tarjous tammikuun loppuun saakka. Pääruuan yhteydessä lasi (12cl) talon punaviiniä vain 1 euro! Eikä kyseessä ollut mikään tanniininen talon ylläri vaan ihan kelpo cabernet sauvignon uudesta maailmasta. Ja mikä tärkeintä - S-kortilla saa bonusta.

Ihan vaan siltä varalta, jos joku kuvittelee vielä viettävänsä tipatonta tammikuuta: viinin voi myös vaihtaa virvoitusjuomaan.

Lento-onnettomuus

Viime yönä olinkin sitten mukana pakkolaskussa Acehiin. (En tiedä onko kyseistä paikkaa edes olemassa, mutta ainakin sen niminen itsenäisyysliike toimi jossain Indonesiassa.) Pienkone vaappui pitkään siipi puidenlatvoja viistäen ja ovet auki (?!). Muut matkustajat kiljuivat roikkuessaan puoliksi koneesta ulkona, mutta Aki Riihilahti istui vain paikallaan ja jatkoi juttuaan kunnes kone tippui maahan.

Kaikki kyydissä olleet otettiin panttivangeiksi. Meidät vietiin jonnekin isompaan leiriin, missä ihmiset jaoteltiin kuin keskityisleirissä konsanaan. Osasta panttivankeja pyydettiin lunnaita, osa lähetettiin suoraan junalla kaasukammioihin. Yllättäen mä vaihtelin niitä jonoja sen mukaan kun selvisi, mihin ihmiset kustakin jonosta joutui.

Onneksi mulla oli mukana kännykkä, joka ilmeisesti sitten toimi myös Indonesian sademetsissä (?). Sitä ei oltu huomattu ottaa multa pois ja sain lähetettyä Suomeen tekstiviestejä. En tiedä jouduinko lopulta kaasukammioon, koska tuossa vaiheessa mä heräsin.

Unet

Mulla on selvästi meneillään unijakso. Neän joka yö mitä ihmeellisimpiä unisettejä, joita aamulla muistelen hämmentyneenä.

Olen huomannut, että tv-sarjoilla on vaikutusta siihen, mitä unta näen. Eräänä yönä näin unessa olevani raskaana. Tai näin oletin, koska mulla oli valtavan kokoinen vatsa. Mitään potkuja ei tosin tuntunut, synnytyksestä ei puhuttu eikä isästäkään ollut tietoa. Herätessäni tajusin, etten ollutkaan raskaana (edes unissani) vaan vatsassani oli ollut 15kg:n kasvain - kuten sillä naisella Dr.House tv-sarjassa edellisenä iltana.

Toisessa unessa olin pelastamassa sisartani Lontoon parlamenttitalosta. Ei mitään hajua, miksi sisko oli joutunut sinne, mutta pois se oli saatava. Pako onnistui ja jatkoimme matkaa vanhalla Volvon rämällä. Yhtäkkiä olimmekin sillä samalla autolla San Franciscossa ajelemassa jyrkkiä katuja pitkin. Tulkintani oli, että pako liittyi todennöisesti samannimiseen tv-sarjaan ja San Francisco taas meidän tasan vuosi sitten vietettyyn lomaan.

Tänään olin taas vahteeksi niin väsynyt etten herännyt edes kelloon. Taisin siis nukkua unissanikin. Päätin tyytyä näihin selityksiin, enkä ole yrittänyt kaivella Freudilaisia merkityksiä.

Tekevälle sattuu

Vanha sanontahan kuuluu, että tekevälle sattuu. Jos vain köllöttäisi päivät pitkät kotona, niin eihän siinä mitenkään kävisi. Nykyään tosin tuntuu siltä, ettei tarvi tehdä paljoakaan kun jo sattuu.

En tiedä, onko ikä jo osasyyllinen joihinkin vammoihin. Ehkä näin on asia, kun kyse on urheilusta. Lihakset eivätkä jäsenet kestä samaa rääkkiä kuin nuorempana, vaikka mieli olisi miten nuori. Tekevälle tuntuu sattuvan muuallakin kuin urheiluareenoilla. Toisilta jää avaimet sisään, toiset hukkaa puhelimen. Onneksi useimmat kuitenkin löytää kotiin.

Viime viikonlopun saldona oli tuttavapiirissä yksi katkennut akillesjänne ja yksi mustasilmä. Tekeville siis sattui. Onneksi kumpikaan ei sattunut omalle kohdalle.

Terveellisempi ruokavalio?

Leikittelin ajatuksella lihasyönnin lopettamisesta. Leikkiä kesti ehkä 10 sekuntia, kunnes tajusin ettei se tekisi ruokavaliostani sen terveellisempää ja toiseksi musta ei todellakaan olisi moiseen "pelleilyyn". Mietin josko rupeasi vaihtoehtoisesti vähentämään pastan ja vaalean leivän syömistä. Ei tule onnistumaan. Sitten harkitsin kasvisten lisäämistä vakavasti, kunnes silmiini kuvastuivat nahjuiset salaatinlehdet ja löysät tomaatit lähikaupat hyllyillä.

On se vaan niin paljon helpompaa hakea nurkan takaan pizza kuin ruveta uusimaan koko jääkaapin sisältöä (mikä ei toisaalta olisi paljon...). Ja voihan sitä aina välillä kokeilla kasviruokaa, jos se sattuu olemaan esimerkiksi friteerattua.

Päätin kuitenkin kokeilla jatkossa kasvisruokaa lounaalla muutaman kerran viikossa. Yritys on kuitenkin niin paljon normaalista toiminnasta poikkeavaa, että jouduin laittamaan muistutuksen asiasta kännykkään.

SUURI uroteko

Siivoaminen on ollut mulle aina suunnattoman raskasta. Jo pienestä pitäen pyrin välttämään siivoamista viimeiseen asti. Yleisin tekosyy oli läksyt, mutta joskus nakki napsahti siitä huolimatta. Onneksi sisareni on aina ollut huomattavasti enemmän sinut imurin kanssa ja ymmärsi jo nuorena rahan päälle. Lahjonta oli useiden päivien pelastus.

Nykyisin ei ole ketä lahjoa, enkä ole vielä pystynyt perustella siivoojankaan hankkimista. (jos asuisi edes kaksiossa...) Imurikin on suhteellisen helpossa paikassa, joten sen käteen ottamisen ei pitäisi vaatia sen kummempia urotekoja. Pölypussejakin on.

Kuitenkin joka kerta kun villakoirat kerääntyvät nurkkiin oman armeijansa kera, siivoamisen aloittaminen on yhtä vaikeaa. Kaikki tekosyyt käytetään ensin: keitän kahvia, mesetän kavereiden kanssa, käyn treenaamassa, luen lehdet, katson telkkaria... En tiedä onko se loppupeleissä onni vai epäonni että lauantai-iltapäivisin tulee niin huonoa ohjelmaa, ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin alkaa siivoomaan.

Nyt on jo helppo hymyillä kun urakka on suoritettu. Ja taisi siinä vierähtää melkein tunti. Huh huh, mikä uroteko.

Myötähäpeä

Eilen alkoi taas myötähäpeän megaohjelma Idols. Tuntuu että ainakin näissä ensimmäisissä jaksoissa ihmisten päätarkoitus on jonottaa tuntikausia laulamaan päästäkseen samalla häpäisemään itsensä koko Suomen kansan edessä.

Suurimmalla osalla osallistujista ei ole todellakaan minkäänlaista kykyä laulaa tai esiintyä ylipäänsä. Miten ne ihmiset oikeesti voi kuvitella olevansa laulaa, kun ei edes Ukko Nooa mene sinne päinkään? Tai väittää treenanneensa paljon ja edelleen homma kuulostaa siltä kuin sikaa tapettaisiin. Entä sitten ne yrittäjät, jotka eivät muista biisinsä sanoista edes ensimmäistä säettä?

Kieltämättä tilanne on varmasti jännittävä, eikä yrittänyttä laitetta. Mutta haloo - jotain rotia tohonkin hommaan. Ehkä parin kuukauden kuluttua nähdään jo laulajia, joita kuunnellessa ei tarvi mennä tyynyn taakse piiloon.

Ei nimi miestä pahenna, vai pahentaako?

Eilen julkaistiin taas viime vuoden suosituimmat nimet. Juhani piti poikien puolella kärkisijaa ja tyttöjä kastettiin taas Mariaksi eniten. Vanhat kunnon 70-luvun hittinimet sen sijaan ovat kärsineet pahan inflaation. Jareja, Timoja ja Jukkia kastettiin yhteensä vain reilu sata ja uusia Pasejakin saatiin vain 13.

Selvän selkävoiton näistä perisuomalaisista nimistä vei Muhammed. Uutta nousua haki myös Olavi. Lähes tuhatta poikaa paiskattiin sillä nimellä.

Tiedoksenne, että Loimaannorppa ja Minkki ovat yhä originaaleja.

Kokojen viidakko

Olen useammin kuin kerran kuullut miesten hämmästelevän naisten vaatteiden erilaisia kokomerkintöjä. Itse en ymmärrä miten monimutkaista voi olla muistaa koot S, M ja L ja että samaa voi soveltaa kaksinumeroisiin kokoihin 36 (noin S), 38 (noin M) ja 40 (noin L).

Ottaisin sen sijaan hämmästelyn kohteeksi miesten vaatteiden kummalliset koot. Ämmät, ällät ja xällät nyt tajuaa, mutta mikä ihme on b-, c- tai d-mitoitus? Kuka taas käyttää mitään vaatetta jonka koko on 110? Entä mitä tarkoittaa paidoissa 43? Ei pidä myöskään unohtaa extra pitkää hihaa tai slim fittiä. Mä en ole koskaan kuullut että naisille myytäisiin yhtään mitään extra pitkällä hihalla.

Koska kuitenkin olen reipas ja tiedonhaluinen minkki, päätin ottaa myös näistä jutuista selvää. Valitettavasti en löytänyt mitään kaiken kattavaa kokosivustoa edes ystäväni Googlen avulla. Tuolta voitte kuitenkin käydä tsekkaamassa oletko (tai onko hän) esimerkiksi solakka B vai tanakka D. Sieltä löytyy myös vastaukset niihin kummallisiin paitamerkintöihin. 110 ei selvinnyt tuolta, mutta se on kuulemma aika ison miehen puvun koko.

Ja jos jotakuta vielä askarruttaa naisten vaatteiden koot, niin vastauksia myös niihin kysymyksiin löytyy samalta sivustolta. Myös alusvaatteiden koot.

Lastentauti

Työtoverillani todettiin vesirokko. VESIROKKO! Se mahtava lastentauti, joka synnyttää ihmiskehoon ihania punaisia märkiviä pilkkuja ja parhaimmillaan nostaa kuumeen taivaisiin.

Enhän mä tässä muuten elämöisi, mutta kun mulla ei ole ollut kyseistä tautia. Tartuntavaarahan on pahimmillaan pari päivää rakkuloiden puhkeamista ennen. Aivan kuin varmistaakseni parhaan mahdollisen tartuntariskin istuin kyseisenä ajankohtana tätä vesirokkopotilasta vastapäätä mm. pitkällä lounaalla. Lääkäri oli todennut, että taudin voi saada vaika kaupan kassalta, ei siinä sen kummempia tarvita.

Vetoja otetaan vastaan - kauanko menee, että ensimmäiset rakot puhkeavat?
(vinkkinä: itämisaika on kuulemma 2-3 viikkoa)

Lupasinko jotain

Uuden vuoden lupaukset ovat klassikko, joka käydään läpi aina uudestaan. Vuoden vaihtuessa yritetään kovasti miettiä, mitä tällä kertaa voisi luvata elämän laadun parantamiseksi. Käydään läpi listaa mitä voisi tehdä vähemmän, mitä pitäisi rajoittaa ja mikä tulisi lopettaa.

Kunnianhimoisena tavoitteena on jo useampana vuonna ollut kuvapäiväkirjan pitäminen. Tälläkin kertaa se kaatui heti ensimmäiseen päivään, koska ulkona satoi enkä keksinyt sisällä mitään kivaa kuvattavaa.

Ja mitä muihin lupauksiin tulee niin aika vähiin jäivät. Lupasin hiljaisesti itselleni, etten kerää enää yhtään enempää "naisellisia muotoja" koska uusien vaatteiden ostaminen käy pirun kalliiksi ja on välillä turhan raskasta. Vähemmän kebabia ja makkaraperunoita siis. Alkoholihan ei tunnetusti lihota.

BB & 2007

Vuosi vaihtui teemalla BB. Nyt ei puhuta Big Brotherista eikä Bridgette Bardot:sta vaan tuosta aikamme ehkä legendaarisimmasta tv-sarjasta: Bold and the Beautiful - Kauniit ja Rohkeat.

Kiinnostavintahan illassa oli se, ketkä hahmoista olisivat paikalla. Illan vetävimmät ilmestykset olivat ehdottomasti Dr. Taylor Hayes punaisen stetoskooppinsa kera (vastaanottohuonekin oli pieni ja intiimi) sekä "Ridge's favourite model" leopardiasussaan. Kieltämättä mielenkiintoa sarjaan tulee tuomaan myös Brooken kaksoissisko, joka on erotettu sisarestaan heti syntymän jälkeen ja syväjäädytetty 25 vuodeksi (ei näy vielä Suomessa esitettävissä jaksoissa). Hän oli kuitenkin jo mukana kekkereissä - entinen Miss Texas by the way.

Paikalla olivat myös itse Ridge sekä Brooke 80-luvun jaksoista. Huomattava ero 2000-luvun Boldiksiin oli kasvukäydän kehittyminen. Kasarihahmot olivat 160 senttisiä (myös Ridge) kun taas esimerkiksi 2000-luvun Thorne oli kaksmetrinen. Ihmisten keskipituus on siis todistettavasti viime vuosina kasvanut jopa Kaunareissa.

Yllättävin julkimo näissä karkeloissa oli kuitenkin Nicole Lionelintytär Richie. Oli ilahduttavaa huomata, että neiti oli viimein saanut pari kiloa lihaa luukasansa päälle. Neiti valmistautui Leidit landella -sarjan uuden tuotantokauden kuvauksiin ja paljasti tulevista jaksoista seuraavaa: Paris Hilton on nykyään brunette ja Tinkerbell on historiaa - tilalle on löytetty Gizmo niminen kissa, joka luulee olevansa koira.

Tästä on hyvä jatkaa uusiin seikkailuihin myös vuonna 2007.

Sopii vai "sopii"

Eilen lounaalla keskusteltiin ihmisten ruokailutottumuksista kotona ja kerroin syöväni useammin olohuoneessa. Samaan hengenvetoon lisäsin, ettei mulla ole edes ruokapöytää. Pöydän toiselta puolelta (mieshenkilön suusta) tuli välittömästi:"Miten sulla ei muka ole ruokapöytää? Kyllä kaikilla nyt ruokapöytä pitää olla!"

Vastasin, ettei ruokapöytä vaan sovi mun kämppään. Vastapuoli väitti, ettei niin pientä kämppää olekaan ettei sinne ruokäpöytä sovi. Sijoitusehdotuksiakin tuli: "Siirrä sohva keskelle huonetta ja ruokapöytä sohvan taakse". Just. Kaikki te, jotka olette ehkä vierailleet allekirjoittaneen residenssissä näette varmasti silmissänne, miten urpolta se sohva näyttäisi keskellä huonetta.

Tässä vaiheessa tajusin, mikä ero on sillä että ruokapöytä sopii kämppään tai että kun se "sopii" kämppään. Miehet ajatteleen automaattisesti sopimisella mahtumista - viis siitä, miten tyhmältä se näyttää. Naisille sopiminen on oikeesti sopimista.

Ja mun kämppään ei oikeesti sovi ruokapöytä.

Viaton lapsi

Kuinka ollakaan äiti ehti taas ensin. Tekstari napsahti heti kahdeksalta ja olo oli kuin viattomalla lapsella.

Tiesittekös tämän tästä neljännestä joulupäivästä:

Jeesus pakolaisena
Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.
Liturginen väri: valkoinen tai punainen.

Virsisuositukset
Me lapset pienet riennämme
Jumalan kämmenellä
Jumala täysi turva on
Oi Jumala, et hylkää pientä lasta
Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää
Taivaan Isä suojan antaa

Miten olis - kirkkoon tänään?

Loppukiri

Huomasin laiskistuneeni mitä tulee lukemiseen vapaa-aikana. Joulun lomapäivät oli menneet tuijottaessa leffoja (saldona mm. Broken Flowers, V for Vendetta, Huligans, Da Vinci Code etc) ja kolmen kirjan tavoite oli pahasti vajaa. Rehellisesti sanottuna se oli 3 kirjaa vajaa.

Tapsanpäivänä oli kuolla tylsyyteen, joten päätin vetäistä pienen kirjamaratonin. Alkuun upposi Jo Nesbon Punarinta ja loppukiri otettiin Lisa Marklundin Nobelin testamentilla. Molemmat ihan kelpo dekkareita ja osa pidempää kirjasarjaa.

Punarinta on Nesbon ensimmäinen suomennettu teos, mutta jos norjan kieli uppoaa niin sitä aiemmin löytyy ainakin pari kirjaa joissa esiintyy saman päähenkilö (Harry Hole). Tapahtumat sijoittuvat pääosin Osloon, mutta välillä käydään myös toisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Useampi tarina nivoutuu yhteen varsin mukavasti hieman hitaasta startista huolimatta. Suosittelen.

Marklundin kirja oli viimeisin Annika Bentzon romaani. Sama sankaritar on seikkaillut ainakin viidessä aiemmassa dekkarissa (kaikki löytyy suomeksi). Bentzon seikkailee jälleen Tukholmassa, missä hän toimii Kvällspressen -lehden uutistoimittajana. Uusin teos jatkaaa vanhoilla linjoilla, mutta ehkä hieman yliampuvasti. Vaikka kirja oli luettava (luen varmasti myös Marklundin seuraavankin Bentzonin) niin vähitellen Marklundin oma pärstä alkaa väsyttää jokaisen kirjan kannessa.

Outo tapaus

Sisareni oli törmännyt reissuillaan outoon Tapaukseen, joka päätti viettää sitten joulunsa täällä. Kyseisen Tapauksen tekee oudoksi seuraavat seikat.

• Tapaus on vege (ei siis edes kalaa)
• Tapaus ei juo alkoholia
• Tapaus kerää viinejä, mutta ei ole koskaan edes maistanut sitä (mitä järkeä tuossakaan on?!)
• Tapaus ei syö pähkinöitä
• Tapaus yrittää välttää ruokia joissa on maitoa, mutta syö välipalaksi 6 suklaavanukasta
• Tapaus ei käytä mikroaaltouunia (ei edes omista sellaista) koska se kuulemma vie vitamiinit ruuasta
• Tapaus syö ananasjuustopizzaa
• Tapaus ei välitä käydä baareissa

Eläköön erilaisuus, mutta rajansa kaikella. Outoa Tapausta oli hieman vaikea miellyttää kotimaisen joulupöydän antimilla. Ai mitä Tapaus pöydästä syö - paahtoleipää puolukkahillolla!

Kaikki varmaan kuvittelevat että outo Tapaus on joku parikymppinen humanistiluonnonsuojelijatyttö, mutta näin asia ei siis ole. Uskokaa tai älkää, oheinen kuvaus pätee 28 vuotiaaseen kanadalaiseen jääkiekkoilijaan. Ja kaikki kysyvät tässä vaiheessa itseltään - onko sellaisiakin jääkiekkoilijoita olemassa jotka ei juo viinaa?

Tosi kiltti

Olipa taas hieno joulu. Ylitin itseni väsäämällä omin pikku kätösin lanttu- ja porkkanalaatikon vain itselleni sekä hakemalla hallista valmiiksi paistettua kinkkua (vain kilon). Onnistuin hillitsemään itseäni aattona uskomattoman pitkään (lähes klo yhdeksään) ennen kuin kävin lahjojeni kimppuun. Olin selkeästi ollut erityisen kiltti tänä vuonna, koska lahjoja oli lähestulkoon kokainen vuori. NIIN siistiä! (kiitos vain kaikille osallistuneille) Kyllä niitä kelpasi availla ja siemailla Laurent-Perrierin Rose Cuve Brut'a. Kyseinen kupliva meni muuten kirkkaasti juomasuosikkien kärkeen.

Lumet jäi tänä vuonna vähiin, mutta onneksi aurinko paistoi kirkkaasti Kaivarissa myös joulupäivänä 2006.

Herkullista Joulua!!!

Laiskuuksissani en harrasta joulukortteja. Kaikki kunnia niille, jotka niitä jaksavat vielä lähettää. Joulutervehdyksistä kortti on mielestäni edelleen se "ainoa oikea tapa" toivottaa Hyvää Joulua. Korttien valinta on prosessi sinänsä ja sen lisäksi korttien kirjoittamisessa ja postittamisessa on oma vaivansa. Kun joulukortti tipahtaa postiluukusta niin tietää varmasti, että joku on ajatellut juuri sinua.

En lähettele myöskään sähköpostitervehdysiä enkä jouluisia tekstiviestirunoja. Niille, jotka tuota harrastaa, en anna edes kunniaa. Viestit menevät usein laajoille postituslistoille ja niistä on henkilökohtaisuus kaukana. Todella tylsää ja mielikuvituksetonta siis.

Yleisesti ottaen en siis harrasta minkäänlaisia joulutervehdyksiä (koska olen laiska ja mielikuvitukseton). Tänä vuonna tein poikkeuksen ja päätin toivottaa Herkullista Joulua blogin välityksellä. Perusteluni tähän ovat, että ne ihmiset jotka oikeasti ajattelevat minua (toivottavasti hyvällä) käyvät ehkä lukemassa myös blogiani. Nyt kehotan kaikkia niitä, jotka ovat käyneet joulutervehdyksensä täältä "noutamassa" kuittaamaan visiitin pienellä palautteella. Ehkä ensi vuonna saatte oikean joulukortin.

Kukista ja konvehdeista

Joulukukat ja joulukonvehdit - siinä on kaksi sellaista asiaa joiden kanssa voi mennä todella pahasti pieleen. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä että joulukukka on maailman helpoin lahja näin joulun alla tai että aina voi viedä tuliaisiksi rasiallisen joulukonvehteja. Asia ei todellakaan ole näin.

Joulukukat (erityisesti hyasintti) ovat kaameita hajupommeja. Niistä saa helposti allergiaoireita jopa ihmiset joilla ei ole todettu allergioita. Eikä se ulkonäkökään ole turhan hurmaava - aivan kuin sireenin oksa olisi isketty purkkiin pystyyn ja vähän rusettia ympärille. Joulutähti olisi ulkoisesti ihan ok, eikä se edes haise mutta sekin saattaa aiheuttaa oireita. Jos jonkun pitää minulle väkisin ostaa joulukukka (ei tule tapahtumaan!) niin olkoon se sitten perhosorkidea. (btw kuvassa)

Joulukonvehdit nyt vain ovat yleisesti VIRHE. Ei kukaan voi oikeasti haluta rasiallista yllätyksiä ellei sitten ole joukko einiinhaluttuja sukulaisia kylässä. Yhdyn kommenteissani täysin Loimaannorpan tekstiin "Turhat joulupöydän konvehdit (festkonfekt)".

Käsintehdyt konvehdit ovat sitten asia erikseen. Niitä ei tosin yleensä tulekaan kilotolkulla.

Hakaniemen Kauppahalli

Jos haluaa haistella ja maistella joulutunnelmaa muuallakin kun Aleksin valokujalla niin suosittelen Hakaniemen Kauppahallia. Näin joulun alla sen ovat tosin jo tajunneet muutkin ihmiset ja tungos saattaa olla sen mukainen.

Jos vaan mitenkään kärsivällisyys riittää niin vierailu on kuitenkin pienen hikoilun arvoinen. Alakerran tiskit notkuvat herkkuja, juustotiskillä pääsee maistelemaan monia ihanuuksia ja mausteiden tuoksut vievät lähes tajun (hyvässä mielessä). Ja kaikki on taatusti tuoretta.

Toisesta kerroksesta löytyy viimeisimmät vinkit joulupaketteihin, mikäli ei ole jo ylittänyt budjettia alakerran antimia ostellessa. Muun muassa herkullisen värisiä tuoksusaippuoita löytyy varmasti joka sisustukseen (vessassahan on oltava oikean sävyinen saippua) ja vanhat mummot myyvät Venäjältä tuotuja maatuska-huiveja (tahtoo yhden!). Jos ei lahjoja tarvi muille ostaa niin ainakin sitten itselle.

Ja mikä parasta - Hakaniemen Kauppahalli on näin joulun aikaan auki myös sunnuntaisin.

Outo valoilmiö

Outo valoilmiö oli näkyvissä tänään.

Lumeton ja pakkaseton talvipäivä on sentään asteen verran siedettävämpi jos edes paistaa aurinko.

Kuvan maisemiin on kuitenkin vielä matkaa. Tuolta näytti Kaivarissa joulupäivänä 2005.

Pieni mies

Mitä yhteistä on Sami Saarella ja Sedu Koskisella?
Molemmat ovat tietysti lyhyitä miehiä, jotka koreilevat vaatteilla. Kysymys kuuluukin, että onko pienillä (alle 165 senttisillä) miehillä tarve kompensoida pituuttaan muilla keinoin? Munanjatke-autothan on jo vanha käsite (ja sitä käyttävät muutkin miehet), mutta kompensoidaanko vaatteilla samaa asiaa? Vai pelkästään pituutta? Saari on sentään esiintyvä taiteilija, joten hieman räväkämpi pukeutuminen on suotavaa, eikä se välttämättä tarkoita minkään kompensointua. Ja Saari osaa myös laulaa. Sedu nyt on vaan säälittävä.

Onneksi Sedu perusti uuden yökerhonsa Thaimaaseen. Siellä sekin saa ehkä tuntea olevansa ISO mies ilman sen kummempia kompensointikikkoja.

Kuntoilun ihanuudesta

Kannattan ehdottomasti pääkaupunkiseudun julkisia liikuntatiloja. Kisis on treeni- ja pelipaikkana ihan ykkönen (niistä kiljuvista cheerleadereista huolimatta), Otahallissakin meininki on leppoisaa (vaikka siellä onkin niitä kiljuvia kakaroita ihan pirusti) mutta mitä ihmettä on tapahtunut Liikuntamyllylle?!

Kesällä "Mylly" oli vielä suhteellisen miellyttävä treenipaikka, vaikka lämmin ilma ulkona koettelikin viihtyvyyttä ankarasti. Hallissa oli tilaa hengittää ja urheilla, tyyppejä ei ollut hengittämässä niskaan ainakaan muualla kuin pelikentällä. Nyt tuntuu siltä että syksyn pimeiden tultua kaikki mahdolliset mörköt ovat taas saapuneet koloistaan hallille. Kuntosalin puolella on valehtelematta 3 ihmistä per laite ja suuri osa on pelkkiä "hengailijoita". Tyypit norkoilevat siellä pelkästään tirkistellen muiden touhuja.

On hienoa, että kaupunki pitää treenipaikkojen hinnat alhaisina niin että kaikilla on varaa treenata. Olisi myös hienoa, jos salilla voisi käydä niin ettei joka käänteessä jonkun vieraan äijän hikinen käsivarsi olisi kosketusetäisyydellä. Onneksi säbäkenttä on ns. "restricted area". Muuten en ehkä pystyisi urheilla lainkaan.

Ryhmäkeskustelu

Osallistuin eilen markkinointitutkimusfirman järjestämään ryhmäkeskusteluun. Homma toimii niin, että sulle soitetaan ja kysytään muutama kysymys ja mikäli sovit profiiliin niin sut kutsutaan paikan päälle keskustelemaan. Homma kestää yleensä tunnin tai pari palkkioksi saa lahjakortin Stockalle.

Eilisessä ryhmässä oli 6 noin kolmikymppistä naista keskustelemassa naistenlehdistä. Käteemme iskettiin myös uusi tekeillä oleva lehti, jota sitten arvosteltiin ja kommentoitiin kannesta kanteen. Ei ne tälläkään kertaa olleet mitään ihmeitä keksineet, perus-naistenlehti oli tarjolla. Tunsin kuitenkin kuuluvani kohderyhmään - kyseessä ei ollut mikään teineille suunnattu uusi Cosmo-versio tai eläkeläisten Eeva.

Lehden prototyyppi näytti tutulta ja olin varma että nimi oli tullut vastaan aiemmin. En kuitenkaan sanonut tätä ääneen, koska sehän olisi voinut vaarantaa tämän "huippusyvällisen" tutkimuksen.
Koska Google on nykyisin paras ystäväni niin aika nopeasti Alma Median sivuilta löytyi seuraavaa:

"Bonnier Publications tuo 14. helmikuuta 2007 markkinoille ensimmäisen suomalaisen lehtituotteensa, naistenlehti Olivian. Sen kohderyhmänä ovat "henkisesti kolmekymppiset", työssä käyvät naiset. Bonnierin Suomen toimitusjohtaja Marjaana Toiminen määrittelee Olivian kuukausilehdeksi, joka tähtää johtavaksi pukeutumisen ja tyylin julkaisuksi. Lehdessä on muotia, mutta myös huolella työstettyjä artikkeleita. Ne käsittelevät suhteisiin, identiteettiin, perheeseen ja työssä etenemiseen liittyviä aiheita..."

Voimme siis odottaa Olivian ilmestyistä joka tapauksessa - olivat markkinointitutkimuksen kommentit menneet perille tai ei. Henkilökohtaisesti lehden kuvauksessa huolestutti tuo "henkisesti kolmekymppiset"-määritys. Mähän en ole henkinen ikä -testissä vielä koskaan päässyt edes kakskymppiseksi!

Olen käynyt vastaavassa ryhmäkeskustelussa kerran aiemmin. Pizzaryhmään osallistumisesta pari vuotta sitten jäi hieman huono maku (vaikka pizza oli hyvää), koska joku peilin takaa hommaa tarkkaillut tuotteen edustaja alkoi stalkata Kallessa. Tällä kertaa huoneessa ei ollut peilejä mutta kameroita senkin edestä.

8 kiloa lammasta ja yksi anjovis

Erilaisten perinneruokien ja -juomien alkuperät olivat eilisen illalliskeskustelun aiheena. Vorschmack liitettiin automaattisesti Mannerheimiin ja alkuperäksi veikkailtiin jotain ranskalaisvenäläissaksalaista alkuperää. Tosin Saksaan taidettiin liittää ainoastaan ruokalajin nimi. Yhtä mieltä oltiin siitä, että Savoy on paras paikka kyseisen herkun nauttimiseen. Itse olin hieman epäileväinen tuosta "8 kiloa lammasta ja yksi anjovis" -reseptistä. Onneksi tämänkin asian voi tarkistaa Wikipediasta. Siellä tosin kerrotaan Mannerheimin tuoneen reseptin Puolasta.

Glögin alkuperästä ei päästy yksimielisyyteen, enkä jäänyt sitä sen kummemmin pohtimaan. (Senkin voisi tietysti tarkistaa Wikipediasta jos jaksaisi)

Olen kuitenkin sen koulukunnan kannattaja, jossa juodaan mehut mehuina ja viina viinana.

Julkkis?!

Pisteet sille joka on bongannut allekirjoittaneen nimen Sunnuntain Hesarista. Ja kaiken lisäksi vielä lihavoituna. Itse en tosin sitä huomannut, mikä ehkä osoittaa todellisen kiinnostukseni aiheeseen ainakin vapaa-ajalla...

Pieneksi vihjeeksi - kyse ei ollut mistään itse maksamastani ilmoituksesta. ;)

Ihana ähky

La Cocina, Menu Extremo x 2:

• Ilmakuivattua kinkkua ja kroketteja
• Valikoima espanjalaisia juustoja ja kvittenimarmeladia
• Marinoitua paprikaa ja oliiveja
• Kaniiniterriiniä, kanelia ja sipulidressing
• Leipää (valkosipuli, tomaatti, suola & öljy)
  
• Kurpitsakeitto
  
• Lohta ja minimustekalaa, sahramia ja tomaattipyrettä
• Merisuolassa paahdettua härkää, vasikanposkea ja
  karamellisoitua kvitteniä
  
• Mustaherukkajäätelöä ja hunajaa, tummaa suklaata
• Mokkajäätelöä ja parmesanjuustoa, Lepanto-brandyä

Viinit: Masia Sague, Silencis, Coma Vella & Castano Dulce

Pieniruokaiset älkööt vaivautuko.

"Hey Sister"

"Hey Sister, can I show you something? I'm a nail specialist ...."

Oli jotakuinkin se myyntirepliikki, jonka annoin houkutella itseni poikkeuksellisesti kojun luo. Itseäni jonkin verran lyhyempi afrotukkainen mies puhui vahvasti murtaen englantia ja oli elämänsä vedossa esitellessään kynsinhoitopakkausta. Oli uskomaton viila, jolla kynsien pinnan sai kiiltämään kuin lakalla konsanaan, Kuolleen meren 12 mineraalia ja kynsinauhoja hoitavaa seerumia. Ja kaiken päälle vielä mandariinilta tuoksuva kosteusvoide (tai laventelilta, tai vanilijalta). Annoin tyypin höpöttää ja naureskelin käsihieronnalle. Huomenna voisi kuulemma tulla hakemaan myös kokovartalohierontaa lounaan jälkeen. Just just. Ja kaikki tämä vain 70 euroa. Ja kaupanpäälle vielä lahja!

Koska en tästä vielä innostunut, laittoi tyyppi seuraavan vaihteen silmään. "How old are you?" oli kysymys ja ikä tietenkin arvattiin huomattavasti nuoremmaksi. (Voin helposti kuvitella miten tämä uppoaa vanhempiin naisihmisiin) Seuraavaksi spekulointiin minun olevan köyhä opiskelija - hinta tippui 20 euroa ja erittäin köyhänä opiskelijana tuotteen saisi 30 euroa halvemmalla. Sanoin voivani ottaa sen kynsiviilan, mutta sitä ei kuulemma myydä erikseen.

Viimeisenä oljenkorteenaan tyyppi pyysi vielä vähän sivummalle, ettei toisella puolella kojua täyttä hintaa maksava nainen kuule - "For you my sister - 30 euros. Why not?". Koska en vieläkään lämmennyt ajatukselle testattiin vielä kuorintavoide, jonka jäljiltä kädet haisee vieläkin vanilijalta. Ei tullut kauppoja.

Loppukommentti sinnikkäältä myyntimieheltä oli vähintäänkin huvittava: "Don't be so tough sister! You are not Finnish, you should be kicking some ass in Harlem or something." Tuosta olin itse asiassa aika ylpeä.

Jälkipelejä

On se vaan hienoa, että nuo linnanjuhlat järjestetään. Niiden jälkimainingeissa voi rypeä helposti parikin viikkoa. Jos jostain syystä ne tantut jäi arvostelematta 6.päivä niin ei hätää - vielä ehtii! Puhetta riittää vielä moneksi päiväksi siitä, että kuka siellä nyt todella mokasi ja kuka tanssi kenenkäkin kanssa. Ja iltapäivälehdistä voi vielä varmistaa, ettei nähnyt harhoja - kyllä Merikukka todellakin tanssi Hjalliksen kanssa. (Eikö se ikinä opi?)

Ne pornorillit nähtiin muuten livenä Teatterissa eilen, mutta tällä kertaa originaalin päässä. Selin ei siis ollut paikalla patsastelemassa, mutta sen sijaan sohvaryhmää sulostuttivat BB:n Kaki ja Olli. (iik!!!) Todellisuudessa kehotan kaikkia välttämään sitä sohvaryhmää jatkossa. Ne jätkät todennäköisesti virpoivat siellä ja Ollin päänraapimisesta päätellen siihen paikkaan syntyi uusi ainakin yksi täiyhdyskunta.

Ja jos joku teistä jäi himoitsemaan itselleen sitä linnanjuhlien suosituinta asustetta boleroa, niin hempan ja maukan postimyynnistä sellanen irtoais nyt 4,95€. En suosittele.

Lainattuja lauseita

Onko toi ton tukka vai peruukki?
Mikä v*n bolero??? Miksi noilla kaikilla on bolero? Mä en kestä!
Kato – Hjallis on sinkkuna!
Törkeet pornorillit, melkein kuin BB:n Kakilla.
Se oli järkyttävä se aukko. Se oli niin kuin hoikan ihmisen löysää lihaa...
Muumimamma! Noin kauheeta ei oikeesti voi olla!
Ville Valo, yksin... Onkohan Jonna katkasussa?
Ton tissit jäi narikkaan.
Menkää ämmät hoitoon – summer's gone!!!

Ja jäämme innolla odottamaan ensi vuoden juhlia.

PS. Kadettien pituus linnassa oli 182cm eli pidempien meistä kannattaa tosiaan vakiintua ennen sitä linnan kutsun tuloa, mikäli ei halua kääpiöiden vievän tanssiin. Voisiko joku muuten kertoa, miksi Leena Harkimo valitsee aina itseään päätä lyhyemmän ukon?

Illan pitkävetokohteet

Illan kisastudion alkuun on vielä vajaat 2 tuntia. Kysehän on tietenkin jokavuotisesta pukukavalkadista, joka tuotetaan kaikkiin koteihin valtakunnallisten tv-kanaviemme välityksellä. Huomisten päivälehtien otsikot voi jo arvata etukäteen: "Linnan juhlien upeimmat puvut", "xx hätkähdytti!", "xx linnan juhlien kruunamaton kuningatar" jne jne.

Jotta Matti ja Maija Meikäläisen olisi vieläkin mielenkiintoisempaa tirkistellä kyseisiä kekkereitä, suosittelen aiheeseen liittyvää vedonlyöntiä. Illan pitkävetokohteiksi sopivat esimerkiksi: 1) Kumpi oli näyttävämpi ilmestys: Tarja SaarelaKarpelaVienonen vai Jonna villevalonexnyktyttöystävä Nygren, 2) Onko Janina Anderssonin tukka tänä vuonna auki vai kiinni ja 3) Onko Leena Harkimon puvun suunnitellut Jukka Rintala vai Jukka Rintala?

Lisämaustettaa saadaan pelaamalla voittajavetoa vaikka illan leveimmästä helmasta, korkeimmasta otsasta tai roikkuvimmista alleista. Jotta miespuoliset saataisiin veikkaukseen mukaan niin laitetaan listalle myös päivän pari - kenet Matti nettideittaaja Vanhanen vie ensimmäisenä tanssiin: löytyykö paikalta sopiva yksinhuoltaja vai tyytyykö tämä kansainvälisessäkin mediassa huomiota saanut tekstiviestidumppaaja tanssitamaan jotain tylsää kolleegaa?

Superkaksariin en keksinyt sopivaa kohdetta.

Käden taidoista

Käsityöt ovat mulle täysin tuntematon käsite. Joskus yläasteella kun käsityötunneille oli pakko osallistua, raahasin tunnollisesti aina kaikki lapaset ja villasukkakutimet kotiin äidin korjattavaksi. Puikot eivät herättäneet mussa minkäänlaista innokkuutta ja ompelukonetta suorastaan kammosin.

Ehkä sain yliannostuksen kotikutoisista neuleista, joita äiti suolti liukuhihnalta. Joka toinen viikko oli aina uusi villapaita päällä. Kaapista löytyi papukaijapaitaa, palmikkoneuleita kaikissa sateenkaaren väreissä ja ainakin 3 eriväristä revontulipaitaa. Ja siihen päälle kaikki lapaset, pannat ja pipot. Käsityökärpänen ei todellakaan purrut, pikemmin tuntui siltä että olin allerginen kaikelle itsetehdylle.

Vanhemmiten noitakin juttuja oppii arvostamaan ihan eri tavalla. Itse tehty neuletakki on aivan eri luokkaa kuin hempan ja maukan rekkikama (niitäkään yhtään väheksymättä). Näissä hommissa äiti on yhä lyömätön, enkä aio kutimia käteen ottaa niin kauan kuin mammassa henki pihisee. Näky olisi todennäköisesti erittäin surullinen, kun vartin ähellyksen jälkeen olisin jo tökännyt itseäni useasti puikolla silmään ja lopulta kuristuisin lankoihin. Tyydyn kunnioittamaan lausetta: ne tekee jotka osaa!

Eilenkin tuli taas postipaketti, jossa oli luonnonvalkoinen palmikkoneuletakki, ampujanhanskat (jotta voi valokuvata kylmällä säällä), designmyssy ja kaulahuivi. Niin siistiä!

Mun kyvyt riittää juuri ja juuri irronneen napin ompelemiseen.

Päivän sanonta

Ihan sama onko lasi puoli tyhjä vai puoli täysi, kunhan se pullo ei ole tyhjä!

Hiihtokauden avaus

Aurinko paistoi, rinteet kimmelsi ja puuterilunta oli silmänkantamattomiin! Ehkä jossain, mutta ei ainakaan Tahkolla.
Se ei tosin menoa haitannut, vaan avaijaisviikonloppu oli täynnä actionia.

Esiintyvinä taitelijoina (ainakin meidän mökissä ja vähän Piazzallakin) nähtiin mm. useampia Borateja, Madonna, Paula Koivuniemi -kuoro sekä Popeda. Ja TOP5 kuolemattomia lauseita jää varmasti elämään: "Mä ajattelin laittaa tän syksyn nyt pakettiin", "Hyppää vaan, mä otan kopin", "Kyllä tavarastaan pitää olla tarkka, mutta ei pidä olla turhantarkka", "Herätetään ruokahalu muualla, mutta syödään kotona", "Seppo Räty vai Kimmo Kinnunen"?

Kotiin selvittiin kuitenkin kunnialla, muutamaa mustelmaa lukuunottamatta ilman suurempi vaurioita. Kiitos vain kympillä kaikille osallistujille - otetaan pian uudestaan!

Ai niin, ääni jäi Tahkolle. Taas.

Joulukuun ensimmäinen

Mitä ihmettä!!! Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä! Kun aamulla katsoi ikkunasta ulos näkymä oli kaikkea muuta kuin "joulukuinen".

Joskus silloin lapsena joulukuu tarkoitti sitä että ulkona on pakkasta ja maa oli aina valkoinen. Vaikka kuinka pinnistän muistiani, niin ei tule yhtään sellaista lapsuusjoulua mieleen, ettei maa olisi ollut valkoinen tai että olisi satanut vettä. Onko kelit todellakin muuttuneet näin paljon vai onko aika kullannut muistot? Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jouluna on vesikelit.

Oli asia miten päin tahansa niin lunta saisi tulla ja pian. Vaikka tämän kaupungin liikenne menee sekaisin pienimmästäkin lumimyräkästä, niin on se sen arvoista. Valkoisessa lumipeitossa Helsinkikin näyttää puhtaalta.