Inferno

Tein eilen jälleen ruokaa omin pikku kätösin omassa pikku uunissa eli toisin sanoen lykkäsin uuniin pakastepizzan ihan itse. Yllätys oli infernaalinen, kun maistoin tuota ”Inferno” Pizzaa. TZIIISUS! Pizza oli oikeasti tulinen. Major hot. Tulisempaa kuin mikään taikkulandiassa syömäni ruoka. Tuntui, että kieli turposi kolminkertaiseksi ja huulia poltti niin, että joutui turvautumaan jääpaloihin. Maitoa meni litra. Ruokailuelämys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Suosittelen todella tulisen ruuan ystäville. Painotus sanoilla todella tulisen ystäville.

Viikonloppuna isojen ja pienten tyttöjen plinsessajuhlia

Lauantaiaamuna oli nokka kohti Porvoota ja pienen sankarittaren plinsessajuhlia. Matkalta Huihain kyytiin yksi lopen uupunut ja juhlavaihdetta silmään.
Tarjoilu oli varsin mainiota – kuskille kahvia ja lopen uupuneelle punkkua. Kakkua oli kolmea sorttia ja itämaiset kääryleet oli kasattu omin pikku kätösin. Nam! Sankaritar oli juhlatamineissa, vaikkakin plinsessakluunu taisi olla enemmänkin äidin päässä.

Isojen tyttöjen plinsessajuhlat lähtivät käyntiin Kämpistä möttösen kera. Seuraava etappi olikin Tornin sviitti, jossa oli paikalla useampi kuin yksi Marilyn. Skumppa oli jälleen hirrrrrrveen hyvää. Wolfordien saumat oli suorassa vielä siinä vaiheessa, kun räpsittiin erinnäisiä ryhmäkuvia. Videot ovat täysin x-rated. Ahjoon liukasteltiin pikkukengissä, koska kenkien vaihtaminen olisi ollut liian työlästä. Yksi sun toinen alkoi hieman nuokkua illan edetessä, mutta pari tuhkimoa ymmärsi poistua paikalta ennen kuin taika hävisi kokonaan. Mikonkadulla ihan vaan pieni keijukaismainen selkäkosketus kadun pintaan, mutta siitäkin selvittiin ylös ihan omin avuin. Illan kebab oli ehkä parasta ikinä.

Tahgo go go go

Viime viikonloppu vierähti tuttuun tyyliin Tahkolla. Tunnelma bussissa oli tiivis kuten aina. Yhteislaulut vedettiin korkealta ja kovaa. Eihän se kaunista ollut tälläkään kertaa, mutta ei se fiilistä lannistanut. Saku Sammakko ja Aikuinen Nainen puuttuivat lauluvihosta, mutta sekään ei ollut ongelma. Perillä pienet lippusulkeiset ja Piazza haltuun.

Lauantaina ei taaskaan tarvinnut mennä mäkeen. Eräskin hinasi jälleen kerran koko laskuvarustuksen mukanaan turhan takia - ehkä jo ensi vuonna nekin kamat tajutaan jättää kotiin. Mökkiin oli tilattu brunssikokki, joka loihti setit Baileysien seuraksi. Siihen vielä kierros Sielujen sympatiaa ja päiväohjelma oli purkissa.

Iltaa kohti saksalainen teema alkoi muodostua. Mukaan oli eksynyt vähän hard corea, vähän tirolilaista ja vähän nahkapöksymeininkiä. Mukava combo kaikin puolin. Rammstein ei kuitenkaan ollut ykkösvaihtoehto musapuolella, vaan Frontside Ollie oli se mikä jyräsi.

Piazzalla otettiin haltuun tutut kulmat aika nopsaan. Chisun keikka hieman haittasi meidän omaa showta, mutta onneksi sekään ei kestänyt koko iltaa. Halko löysi siskon ja he olivat erottamattomat koko illan. Yleisöä riitti varmasti meidän "keikalla" yhtä paljon kuin Chisulla konsanaan. Edustus oli vahva, vaikkakaan kukaan ei jäänyt odottelemaan pilkkua.

Sunnuntaina kamat kassiin ja bussiin. Tunnelma oli lähes rentoutttava paluumatkalla. Ääni jäi Piazzalle, joten se rajoitti jälleen hieman äänijänteiden käyttöä paluussa.

Ba nyr?

Perjantaina oli piiiitkästä aikaa after worksien aika. Rytmiryhmän kokoontuminen sovittiin Lungiin. Pöydät olivat pääosin varattuina ruokailijoille, mutta yllättäen viehattävät olemuksemme saivat sohvaryhmän tyhjenemään. Meno oli aika äänekästä, mutta onneksi huomasimme ajoissa, että katon kaareva muoto vie kaikki äänet aina vessoihin saakka. Yritimme pitää pienempää suuta.

Muutaman kuoharin (lue: pullon) ja kiivaan vaalikeskustelun jälkeen päätimme siirtyä seuraavaan paikkaan. Kohteena tuttu ja turvallinen Groteski. Pienen gallupin perusteella parhaaksi aloituslainiksille raati valitsi: "Mä oon raskaana ja se on sun" -repliikin. Sillä kuulemma irtoaa välitön huomio.

Erottaja Bar oli pettymys. Jengi oli nihkeetä ja tunnelma oli kolkko. Saku Sammakko esitys ei saanut edes aplodeja. Tulimme siihen tulokseen, että porukka oli vaan niin kateellisia ja nostimme kytkintä. Yökyöpelin tunnelma oli tiivis, mutta mikrofonia ei enää tarvinnut lähteä kärkkymään. Lauluhimot oli jo tyydytetty siltä illalta.

Parikymmentä minuuttia tiivistä tunnelmointia kuoron puolella ja ilta oli paketissa. Päälle törkeä kiilaus Kallen edessä olevassa taksijonossa ja tuhkimot olivat lasikenkineen ennen puolta yötä himassa.

Jossain vaiheessa oli tullut tekstiviesti eräältäkin yön kulkijalta. Ba nyr? -viestiä ryhdyttiin tulkkaamaan vasta seuraavana päivänä.

Lontoo tuli ja meni

Loppiainen hurahti Lontoossa. Perus-shoppausmaratonin lisäksi illastettiin mm.- Maroushissa ja mussutettiin aamiaista Valerie Patisseriessä. Kaiken kruununa afternoon tea Dorschestrerissa kaikkine herkkuineen lauantaina.


Perinteisesti mennessä oli alle 10 kiloa tavaraa ja paluussa joutui jo vähän jännittämään punnituksessa. Onneksi kaverin setti oli sen verran kevyempi, että yhteensä paino jäi reilusti alle 40 kg. Vieläkään ei ole ihan selvinnyt, mihin ne kaikki erittäin tarpeelliset vaatteet taas mahtuvat, mutta eiköhän se selviä ennen seuraavaa reissua. Esimakua kenkäkavalkadista saa tuosta.