Isojen päätösten edessä

Tämä cityminkki on isojen päätösten edessä. Tällä hetkellä pisimmälle viety ajatus on mahdollinen muutto kaupungin ytimestä muualle. Siis käytännössä maalle. Miten tämän bloginkin sitten käy - eihän tässä voi mistään cityminkin seikkauluista kirjoittaa, jos asuu yli kilometrin päässä steissiltä. Mitä mä oikein teen?

Ei kai tässä auta kuin ryhtyä listaamaan niitä plussia ja miinuksia. Hyviä puolia on tietysti koko jutun helppous, koska itse yllättäen säästyi kyseisen kämpän metsästykseltä. Ei tarvinnut kuin mennä katsomaan sitä yhtä avaimet kourassa. Nykyinenkään ei ole tosiaan oma, joten mitään ei tarvi pistää myyntiin. Muuttohommathan on tietty aina syvältä, mutta onhan näitä tehty ennenkin. Kiitos vain kaikille tähänastisiin muuttoihin osallistuneille - uutta avustuspyyntöä saattaa siis olla tulossa...

Kirppishän tässä tietysti pitää järjestää, koska neliöitä ei uudessa lukaalissa ole niin monta sataa, että mun kaikki kamat (ja sen toisen kamat) mahtuisivat sinne. Kaikkea ei ilmeisesti voi sittenkään saada? Onneksi ollaan huomattu, että nuo kotikirppikset ovat ehdoton success varsinkin, kun niihin yhdistää skumppatarjoilun.

Ja onhan uusi kämppä tietysti aina uusi, vaikka se sitten sijaitsisikin Kauniaisissa. Jos tässä niin käy, että meikäläisen kenkäkokoelma siirtyy siihen suuntaan, niin kai tämä blogikin kulkee jatkossa teemalla Graniminkin seikkailut maalla?

Viikonlopun menu

"Lauantai-iltana ravintolaan" oli viikonlopun teema. Edellisestä G.W.Sundman'sin keikasta olikin vierähtänyt tovi ja nyt oli aika tsekata oliko ruoka yhtä hyvää kuin ennenkin ja palvelu samalla tasolla.

Alkuun otin Ruinartin Rose Brut samppanjaa, joka yllätti positiivisesti. Mieli teki jatkaa samalla linjalla läpi aterian, koska keittiömestarin tervehdyksen (maa-artisokkakeitto) kanssa se toimi vallan mainiosti. Päätin kuitenkin antaa hoville mahdollisuuden.

Merirapukeiton kanssa valittu valkoviini toimi, muttei ollut niin erikoista, jotta olisin painanut nimen mieleen. Tuoksu oli hyvinkin herukkainen, mutta maku ei läheskään niin "sauvignon blanc" -mainen kuin olisin odottanut. Upposi kuitenkin helpon laisesti.

Pääruokana oli peuraa ja se oli todella hyvää! Peuran kanssa valittiin ranskalaista punaviiniä vuodelta 2000. Loistovalinta! Päälle tietysti vielä juustot ja portia. Nam!

Kahvin jälkeen pääsimme vielä tutustumaan Sundman'sin viinikellariin ja maistelutiloihin. Kyllähän siellä olisi vielä pari pulloa voinut korkata, mutta visan limiitti olisi saattanut loppua kesken...

Mitä jos...

Viime päivinä olen huvittanut itseäni (ja montaa muutakin) ajatuksella, mitä jos. Tässä tapauksessa tuo "mitä jos" liittyy tähän arkiseen aherrukseen eli työntekoon. Eli mitä jos ei tarvisikaan käydä päivittäin töissä?

Ajatus kieltämättä viehättää suuresti. Vaikkakin moni ilmeisesti uskoo, että allekirjoittaneessa on kovakin suorittamisen tarve työelämässä niin ei se ihan niinkään mene. Tietysti suorittaminen on tärkeää, jos siellä töissä kerran pitää käydä, mutta mitä jos ei tarvisi?

En voi kieltää, ettenkö ole tyytyväinen nykyiseen elämäntyyliini ja kuukausipalkan tuomiin mahdollisuuksiin reissata yms. Mutta mitä jos ei mistään tarvisi tinkiä ja voisi jäädä pois säännöllisestä päivätyöstä? Mitä enemmän päiviä/kuukausi/vuosia kertyy mittariin, niin sitä enemmän mua viehättää ajatus pienestä sapatista. Voisi käyttää määräämättömästi aikaa omiin juttuihinsa ja tehdä vain ja ainoastaan sitä, mikä itseä miellyttää. Ehkä se valo syttyy päähän jossain vaiheessa siitä "unelmatyöstä" tai sitten ei. Ehkä jäisin ikuiselle sapatille.

Joka tapauksessa, jos pienikin mahdollisuus irtiottoon työn orjuudesta tarjoutuu, niin kynä tulee tippumaan kädestä saman tien.

Taas ajan tasalla

Kolmen päivän Lontoon keikan aikana ehti taas hyvin päivittää itsensä ajantasalle tuon saarivaltion tapahtumista. Mitään FT:n tai edes The Evening Standardin kaltaisia semisivistäviä julkaisuja en tosin edes vilkaissut sivusilmällä, vaan vapaa-aika oli täysin omistettu juorulehdistölle.

Nyt tiedän sitten, ketkä ovat jatkossa UK:n X-factorissa, sen että Jordanin uusi poikaystävä tykkää pukeutua naisten vaatteisiin ja sen, että Sienna ja Jude on ehkä taas kimpassa. Ja mitäkö minä tällä tiedolla sitten teen? No en yhtään mitään ja sehän tässä kaikessa turhuudessa onkin parasta.

Btw - uusi suosikkilehteni on Grazia, mistä löytyy yhdistettynä sekä muoti että juorut ilman tv-ohjelmaliitettä. Samassa paketissa on sekä high streetin (New Look, Top Shop, Dorothy Perkins) parhaat että "not so affordable" -merkkien herkut. Jos Suomesta löytyisi vastaavia lehtiä 2€ irtonumerohintaan niin veikkaampa, että suosio olisi taattu. Harmillista, että Hot Now lopetti toimintansa lyhyeen - siinä olisi voinut olla vaikka ainesta.

Tyhjennysharjoitusta ja muuta mukavaa

Loppuviikosta ei taaskaan eletty mitään elämän tähtihetkiä. Jotenkin tuo to-pe keskellä yötä alkanut ja tunnin välein jatkunut tyhjennysharjoitus ei vaan ole niitä parhaita tapoja edetä viikonloppua kohti. Onneksi tuosta kaakelinhalaamisesta selvittiin yhdessä päivässä, eikä kuumekaan onneksi noussut paljoa päälle 37.

Lauantaiksi olikin sitten sovittu dinneriä kotioloissa. Tätä "get-togetheria" olikin sitten yritetty kasata jo toista kuukautta, mutta huonolla menestyksellä. Hommaa jouduttiin siirtämään eteenpäin ainakin neljä kertaa, eikä tuo meikäläisen viime hetken oksutauti mitenkään luonut vahvaa luottamusta homman onnistumiseen.

Lauantaina saatiin kuitenkin seurue kasaan saman pöydän ympärille. Simpukat jäivät tarjoamatta, koska kondis ei riittänyt Stockalle hiipumiseen. Sen sijaa iskettiin pöytään raclette-pannu ja toista kiloa lihaa ja vajaa kilo juustoja. Voin kertoa, että ruokaa todella oli riittävästi neljälle. Eikä munkaan tarvinnut tosiaan huolestua menetetyistä kiloista. Rasvat tulivat varmasti takaisin moninkertaisesti.

Illan tiimellyksessä keksittiin vielä järjestää pidennetty viikonloppureissu Nykiin. Saas tähdä ehtiikö perheenäiti katsoa kalenterista sopivat päivät. Ms Atlanta päivystää jo valmiina oma kalenteri auki ja mullakin on sormi liipasimella varaamassa lentoja asap.