Mitä jos...

Viime päivinä olen huvittanut itseäni (ja montaa muutakin) ajatuksella, mitä jos. Tässä tapauksessa tuo "mitä jos" liittyy tähän arkiseen aherrukseen eli työntekoon. Eli mitä jos ei tarvisikaan käydä päivittäin töissä?

Ajatus kieltämättä viehättää suuresti. Vaikkakin moni ilmeisesti uskoo, että allekirjoittaneessa on kovakin suorittamisen tarve työelämässä niin ei se ihan niinkään mene. Tietysti suorittaminen on tärkeää, jos siellä töissä kerran pitää käydä, mutta mitä jos ei tarvisi?

En voi kieltää, ettenkö ole tyytyväinen nykyiseen elämäntyyliini ja kuukausipalkan tuomiin mahdollisuuksiin reissata yms. Mutta mitä jos ei mistään tarvisi tinkiä ja voisi jäädä pois säännöllisestä päivätyöstä? Mitä enemmän päiviä/kuukausi/vuosia kertyy mittariin, niin sitä enemmän mua viehättää ajatus pienestä sapatista. Voisi käyttää määräämättömästi aikaa omiin juttuihinsa ja tehdä vain ja ainoastaan sitä, mikä itseä miellyttää. Ehkä se valo syttyy päähän jossain vaiheessa siitä "unelmatyöstä" tai sitten ei. Ehkä jäisin ikuiselle sapatille.

Joka tapauksessa, jos pienikin mahdollisuus irtiottoon työn orjuudesta tarjoutuu, niin kynä tulee tippumaan kädestä saman tien.

Taas ajan tasalla

Kolmen päivän Lontoon keikan aikana ehti taas hyvin päivittää itsensä ajantasalle tuon saarivaltion tapahtumista. Mitään FT:n tai edes The Evening Standardin kaltaisia semisivistäviä julkaisuja en tosin edes vilkaissut sivusilmällä, vaan vapaa-aika oli täysin omistettu juorulehdistölle.

Nyt tiedän sitten, ketkä ovat jatkossa UK:n X-factorissa, sen että Jordanin uusi poikaystävä tykkää pukeutua naisten vaatteisiin ja sen, että Sienna ja Jude on ehkä taas kimpassa. Ja mitäkö minä tällä tiedolla sitten teen? No en yhtään mitään ja sehän tässä kaikessa turhuudessa onkin parasta.

Btw - uusi suosikkilehteni on Grazia, mistä löytyy yhdistettynä sekä muoti että juorut ilman tv-ohjelmaliitettä. Samassa paketissa on sekä high streetin (New Look, Top Shop, Dorothy Perkins) parhaat että "not so affordable" -merkkien herkut. Jos Suomesta löytyisi vastaavia lehtiä 2€ irtonumerohintaan niin veikkaampa, että suosio olisi taattu. Harmillista, että Hot Now lopetti toimintansa lyhyeen - siinä olisi voinut olla vaikka ainesta.

Tyhjennysharjoitusta ja muuta mukavaa

Loppuviikosta ei taaskaan eletty mitään elämän tähtihetkiä. Jotenkin tuo to-pe keskellä yötä alkanut ja tunnin välein jatkunut tyhjennysharjoitus ei vaan ole niitä parhaita tapoja edetä viikonloppua kohti. Onneksi tuosta kaakelinhalaamisesta selvittiin yhdessä päivässä, eikä kuumekaan onneksi noussut paljoa päälle 37.

Lauantaiksi olikin sitten sovittu dinneriä kotioloissa. Tätä "get-togetheria" olikin sitten yritetty kasata jo toista kuukautta, mutta huonolla menestyksellä. Hommaa jouduttiin siirtämään eteenpäin ainakin neljä kertaa, eikä tuo meikäläisen viime hetken oksutauti mitenkään luonut vahvaa luottamusta homman onnistumiseen.

Lauantaina saatiin kuitenkin seurue kasaan saman pöydän ympärille. Simpukat jäivät tarjoamatta, koska kondis ei riittänyt Stockalle hiipumiseen. Sen sijaa iskettiin pöytään raclette-pannu ja toista kiloa lihaa ja vajaa kilo juustoja. Voin kertoa, että ruokaa todella oli riittävästi neljälle. Eikä munkaan tarvinnut tosiaan huolestua menetetyistä kiloista. Rasvat tulivat varmasti takaisin moninkertaisesti.

Illan tiimellyksessä keksittiin vielä järjestää pidennetty viikonloppureissu Nykiin. Saas tähdä ehtiikö perheenäiti katsoa kalenterista sopivat päivät. Ms Atlanta päivystää jo valmiina oma kalenteri auki ja mullakin on sormi liipasimella varaamassa lentoja asap.

YK:n synttäreitä juhlimassa

Lauantaina keräännyttiin jo traditionaalisiin dinner-partyihin Vallilaan. Hieman oli kokoonpano muuttunut viime vuodesta, mutta ei se loppupeleissä tahtia haitannut. Olisihan se tietysti ollut kiva, että Petturi-Fabio olisi kunnioittanut juhlaa läsnäolollaan, mutta onneksi saatiin mukaan yksi yllätysosallistuja ja toinen jälki-ilmoittautunut.

Viimevuotisista juhlista oli osittain osattu ottaa opiksi ja porukka tuli tällä kertaa ajoissa paikalle. Tai no - yksi tietysti oli myöhässä. Ruoka oli varsin maittavaa, kun ottaa huomioon, että kaikki pöydän tarjoilut täyttivät vegaaniruokailijan kriteerit. Itse söin savutofuperunapihvejä kuin liukuhihnalta koko illan ja mestarikokki luuli mun vittuilevan, kun kehuin, että ne olivat loistavia kylminäkin. Ilmeisesti tuo lihansyöjän leima on niin vahva otsassa, ettei kasvisruokakehuja koeta aidoiksi.

YK:n synttäreiden lisäksi emännälläkin oli "synttärit" ja lahjaksi tuotiin tuliterä Abu Garcia. Ensi kerralla halutaankin sitten itse pyydettyä fisua pöytään. Sitten kun Suomessa syttyy sota, niin kaikki vaan jonoon Vallillaan - sieltä saa ruokaa pöytään!

Ilta jatkui viininmaistiaisten merkeissä varsin vauhdikkaasti. Tässä tapauksessa viininmaistiaiset tarkoittivat lähinnä sitä, että kaikki viinit juotiin mitä tuotiinkin. Eikä tainnut ihan riittää. Vana-tallinnaa ei tällä kertaa näkynyt ja hyvä niin.

Aina roiskuu kuin rapataan ja niin tälläkin kertaa. Olohuone sai illan edetessä kauniin suolakuorrutuksen, kun viiniä roiskahteli sinne sun tänne. Onneksi omassa lasissa oli pääosin valkoista, koska muuten yksi suolapaketti ei olisi ehkä riittänyt. Levyraati vedettiin läpi illan päätteeksi, vaikka osa juhlaväestä taisikin osoittaa mieltään harjoitusta kohtaan nukkumalla...

Mitä sulle kuuluu?

Koska olet viimeksi soittanyt ystävällesi tai tuttavallesi kysyäksesi ”mitä kuuluu”, ilman että olisit ehdottamassa tai pyytämässä mitään?

Nykyään kun kaikki kommunikointi hoidetaan maililla, tekstareilla tai naamakirjan kautta niin harvemmin sitä tulee oikeasti kysyttyä, mitä on meneillään. Itse kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, jotka eivät mielellään luukuta koko elämän syvintä olemusta naamakirjan sivuilla. Välillä sitä tosiaan havahtuu huomaamaan, miten vähän ihmisiä taitaa loppupeleissä kiinnostaa ne todelliset kuulumiset.

Ihmiset luulevat, että jos henkilö pitää blogia ja on semiaktiivinen naamakirjassa, niin kuulumiset on sillä selvät. Itse sorrun myös usein tähän oletukseen – mitä sitä turhaan soittelemaan, naamakirjastahan sen näkee mitä sille kuuluu. Tässä saattaisi olla pieni kehittymisen paikka yhdellä sun toisellakin.