18.5.2013

BMX pyöräkrossi

Perjantaille oli sovittu Sohvaperunoiden kanssa jälleen uuden lajin testausta. Tällä kertaa suuntana oli pyöräkrossiparkki Kivikossa. Alle BMX pyörät ja menoksi.

Osallistuimme aloittelijaryhmän treeneihin. Ensin oli ohjelmassa leikkimielistä kisailua, jonka avulla pyrittiin pääsemään paremmin sinuiksi pienen fillarin kanssa. Yllättävän haastavaksi osoittautui toisen käden irroittaminen sarvista.

Parkissa löytyy reittejä ns. Aasta ööhön. Vaikeusasteen määrittelee oikeastaan vain vauhti. Meillä tuntui välillä olevan enemmän vauhtia kuin taitoa, mutta onneksi isommilta onnettomuuksilta vältyttiin. Sen tosin opin, että ehkä ne polvi- ja kyynärsuojat on kuiten hyvä laittaa päälle seuraavan kerran. Jotenkin sitä aina innostuu, kun haastetta heitetään kehiin. Lisää materiaalia tulee varmasti aiheesta myöhemmin, kun Sohvaperunoiden videoklippi saadaan valmiiksi.

2.3.2013

Kisahuumaa

Hiihtolajien MM-kisat 2013. Mitä jää mieleen? Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei yhtään mitään. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun allekirjoittanut ei ensimmäisen viiden kisapäivän jälkeen edes tiennyt, missä kisat pidettiin.

Seuraan urheilua aktiivisesti. Talvilajit eivät nyt ole suosikkilistan kärjessä, mutta kyllä tv saattaa olla auki, kun sieltä tulee hiihtoa. Suomalaismenestys on näissä kisoissa ollut luokatonta. Taisi olla tuo naisten viestijoukkueen totaalinen katkeaminen viimeinen niitti. Ennen sentään naisiin voi luottaa.

Onneksi on meneillään yleisurheilun halli EM-kisat. Eihän Suomi ole sillä puolella viime aikoina juuri juhlinut, mutta olihan se virkistävää katsottavaa, kun suomalaisen pika-aituri taisteli tiensä finaaliin. Toivottavasti hiekkalaatikolle saadaan myös suomalaisia edustajia finaaliin.

Ja mitä siihen jääkiekkoon tulee - just play the game.

27.2.2013

Karkkipäivä



Karkista on muodostumassa allekirjoittaneelle pieni haaste. Olen ollut syömättä karkkia käytännössä lokakuusta alkaen muutamaa ulkomaan repsahdusta lukuunottamatta. Moni on kysynyt, että miksi. En oikein tiedä, mitä tuohon olisi pitänyt vastata. Because I can? Mitään erityistä syytä ei siis ole. Ehkä se on jonkuntyyppinen ihmiskoe.

Aluksihan tämä karkittomuus ei tuottanut mitään ongelmia. Ongelmaksi se on muodostunut vasta viime aikoina. Koen välillä suurtakin karkinhimoa. Olen pohtinut ratkaisuksi karkkipäivää. En nimittäin haluaisi, että karkin syöminen repeäisi täysin käsistä. Mietin myös, jos vapauttaisi vain tietyntyyppiset karkit kerralla. Söisi vaikka suklaata, mutta ei salmiakkia. Ehkä kokeilen karkkipäivää tulevana viikonloppuna. Tai sitten korvaan karkit alkoholilla. Nämä on näitä elämää suurempia valintoja.

PS. Karkki tarkoittaa tässäkin yhteydessä makeisia, ei mitään muuta.

2.2.2013

HätsäKätsä goes Levi

Vuosittainen HätsäKätsä keikkamme siirtyi tänä vuonna Tahkolta Leville. Haluan uskoa, että Piazza ainakin jäi meitä kaipaamaan. Halot saivat kerrankin olla paikallaan, eikä portsarin tarvinnut uhkailla ketään ulosheittämisellä. Ilmeisesti stage diving ei ollut Levillä se juttu.

En usko, että kulkuväline vaihtui lentokoneeseen sen takia, ettei meidän huikeat paluumatkatraditiot enää jaksaneet kiinnostaa vaan siksi, että bussimatka Leville olisi ollut yksinkertaisesti liian pitkä. Tavallaan olisin halunnut nähdän Norpan ottavan traditionhuikan lentokoneessa. Se olisi ollut hieno hetki.

Jeesuslaulu ei tullut livenä vaan sähköpostin välityksellä. Säveltäjäsanoittaja makaili poolilla Dominikaanisessa. Her life sucks. Urheiluselostus saatiin onneksi kännykän välityksellä on time.

Osa porukasta siirtyi pohjoisen lumille jo perjantaina. Yritystä ulkoilmasporteille oli kelistä huolimatta. Suuri osa porukasta kävi joko rinteessä tai ladulla. Me pidimme traditiosta kiinni, eikä hiihdetty metriäkään. (Puolustuspuheena - pakkasta oli koko ajan yli 20c.)

Koska pienempi seurueemme saapui pääkallonpaikalle vasta lauantaina, saimme huomata, että pahin terä oli ehditty juhlia alta pois muiden toimesta jo edellisenä iltana. Yllättäen tämä ei menoa haitannut, vaan otimme kaiken irti ykkösestä. Hieman tietysti jäi kaivelemaan naamiaisasujen puute, mutta tämä lienee korjattavissa taas ensi vuonna.

Ehkä yllättävin asia oli tällä kertaa uusiin ihmisiin tutustuminen. Aikaisempina vuosina meitä on ollut sen verra iso ja tiivis ryhmä, että juttua on riittänyt ihan omalla porukalla ja oma kiva on ollut se paras kiva. Olihan se tietysti hauskaa oikein jutellakin ihmisten kanssa, jotka ovat olleet useina vuosina samalla reissulla, mutta joiden nimiä ei edelleenkään meinaa muistaa. Hmmm. Ainakin nyt opin pari uutta ja lupaan muistaa ne myös 2014.

Pitkä ilta venyi aamuun ja kotiutuminen tapahtui 6:15. Kelvollinen suoritus. Olisi väärin sanoa, että äiti oli ylpeä. Ehkä lähinnä kiitollinen, ettei tultu tuntia aiemmin, koska sehän olisi tarkoittanut, että hänen unensa olisivat jääneet tuntia lyhyemmäksi. Minähän luonnollisesti nukuin koko päivän.

1.2.2013

Sydney


Sydney oli mahtava, Manly vielä upeampi. Reilut kaksi viikkoa tuossa ympäristössä teki todella terää. Sieltä löytyi kaikki tarvittava lomalle: loistokelit, upea biitsi, rajattomat sporttimahdollisuudet & hyvä ruoka.

Snorklaus oli täysin uusi tuttavuus. Lähtökohtaisesti vesielementti on ollut mun kirjoissa kaloja varten. Olihan se ihan mukavaa kellua märkäpuvussa ja tuijotella kirjavaa elämää veden alla, mutta ei musta nyt mitään vesipetoa tällä keikalla vielä tullut.

Tuli myös testattua paikallinen beach volley meininki. Näköjään juhlimisrituaalit ovat kaikkialla samanlaiset. Rankat pelit vaatii rankan palautumisen. Yllättävän hyvin sitä jaksoi tahkota neljä peliä putkeen. Eikä väsy tullut illallakaan yhtään liian aikasin.

Sydneyhän on siitä upea paikka, että merimaisemista pääsee nauttimaan matkustaessaan lautalla ympäri kaupunkia. Yhdellä näistä matkoista tuli testattua myös Taronga zoo. Eläimet tarhassa ovat tyypillisesti lasten juttu, mutta olihan se itsellekin ihan hupia käydä katsastamassa kengut ja koalat. Ikuinen suosikkieläimeni on kuitenkin tiikeri, vaikka tyyliin sopisikin ehkä enemmän riikinkukko...

Australian ruokakulttuuri on erittäin monipuolinen. Majapaikkani isäntäpari hoiti pöytään uskomattomia ruokia (ja juomia). Menussa oli mm. kania, mustekalaa ja kengurua. Alakerran kahvilasta sai lattea kätevästi ja kupongilla Hungry Jacks'sta kupongilla pari burgeria yhden hinnalla. (Tässä kohdin on huomautettava, että käytin vain yhden kupongin ja senkin viimeisenä päivänä.)

Reissun yksi huippukohdista oli heti ensimmäisen illan ilotulistus. Tuskin tarvitsee enää tuon spektaakkelin jälkeen koskaan lähteä katsomaan yhtäkään rakettia. Ellei sitten asemapaikkana ole Sydney vuoden viimeisenä päivänä.



6.1.2013

BKK

Ensimmäinen osoite BKK:ssa oli Peninsula. Kamat huoneeseen ja päiväohjelman kimppuun: poolille, pedi- & manikyyri ja päälle kasvohoito. Kelvollinen loman startti.

Pari päivää Peninsulan suojissa meni vikkelästi. Tenniskenttä tuli testattua, mutta alusta oli turhan kitkainen allekirjoittaneen makuun. Poolilla palvelu pelasi moitteettomasti, eikä huonepalvelussakaan ollut valittamista.

Loppuloman majoitukseksi olin valinnut Riverside Anantaran. Uusi kokemus kaikin puolin, mutta voin lämpimästi suositella. Ainoa isompi miinus oli hotellissa järjestetyt intialaiset häät, jotka kestivät kolme päivää. Meteli oli välillä bileissä melkoinen, mutta mitä muuta voi olettaa juhlilta, missä sulhanen ratsastaa mm. norsulla??? (tein muuten pienen tiedustelun asiasta - 'normaalisti' se olisi valkoinen hevonen).

Hotellin tenniskentät olivat mukavasti kuudennen kerroksen katolla. Pallot oli syytä pitää kentällä, muuten se oli moimoi. Kasara lounge tuli myös hyvin tutuksi, ei sentään ihan vakipöytää ollut valmiina mutta melkein.

Hotelli oli nimensä mukaan joen varressa, joten yhteysaluksella pääsi sekä Asiatique marketsille että Saphan Taksin skytrain asemalle. Perusvisiitti MBK:lla jäi suhteellisen maltilliseksi. Mitään uusia 'hittituotteita' ei oikein ollut, koska pullontyyppisiin pakkauksiin pakatut sateenvarjot eivät oikein saanet mua syttymään. Parasta antia oli paikallinen ravintola, jossa sai oman keittoliemen eteensä levyllä, mihin voi edestä menevältä liukuhihnalta valita ruokaa kypsymään. Kuitissa näkyi aika - voit istua paikallasi tunnin ja 20 min. Lisäksi löytyi myös sushibuffa. Hyvää, tehokasta ja edullista.

Paras ravintolakokemus oli kuitenkin Millenium Hilton hotellin Prime ravintola. Aivan uskomatonta pihviä. Ei mikään ilmainen paikka, mutta suosittelen silti. Päälle vielä kuplivat 32.kerroksen näköalabaarissa. Voisi olla huonomminkin.

Bangkok jäi taakse kuuden päivän jälkeen ja seuraava etappi oli Sydney. Siitä lisää seuraavassa jaksossa. :)