"Hey Sister, can I show you something? I'm a nail specialist ...."
Oli jotakuinkin se myyntirepliikki, jonka annoin houkutella itseni poikkeuksellisesti kojun luo. Itseäni jonkin verran lyhyempi afrotukkainen mies puhui vahvasti murtaen englantia ja oli elämänsä vedossa esitellessään kynsinhoitopakkausta. Oli uskomaton viila, jolla kynsien pinnan sai kiiltämään kuin lakalla konsanaan, Kuolleen meren 12 mineraalia ja kynsinauhoja hoitavaa seerumia. Ja kaiken päälle vielä mandariinilta tuoksuva kosteusvoide (tai laventelilta, tai vanilijalta). Annoin tyypin höpöttää ja naureskelin käsihieronnalle. Huomenna voisi kuulemma tulla hakemaan myös kokovartalohierontaa lounaan jälkeen. Just just. Ja kaikki tämä vain 70 euroa. Ja kaupanpäälle vielä lahja!
Koska en tästä vielä innostunut, laittoi tyyppi seuraavan vaihteen silmään. "How old are you?" oli kysymys ja ikä tietenkin arvattiin huomattavasti nuoremmaksi. (Voin helposti kuvitella miten tämä uppoaa vanhempiin naisihmisiin) Seuraavaksi spekulointiin minun olevan köyhä opiskelija - hinta tippui 20 euroa ja erittäin köyhänä opiskelijana tuotteen saisi 30 euroa halvemmalla. Sanoin voivani ottaa sen kynsiviilan, mutta sitä ei kuulemma myydä erikseen.
Viimeisenä oljenkorteenaan tyyppi pyysi vielä vähän sivummalle, ettei toisella puolella kojua täyttä hintaa maksava nainen kuule - "For you my sister - 30 euros. Why not?". Koska en vieläkään lämmennyt ajatukselle testattiin vielä kuorintavoide, jonka jäljiltä kädet haisee vieläkin vanilijalta. Ei tullut kauppoja.
Loppukommentti sinnikkäältä myyntimieheltä oli vähintäänkin huvittava: "Don't be so tough sister! You are not Finnish, you should be kicking some ass in Harlem or something." Tuosta olin itse asiassa aika ylpeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti