Eilen lounaalla keskusteltiin ihmisten ruokailutottumuksista kotona ja kerroin syöväni useammin olohuoneessa. Samaan hengenvetoon lisäsin, ettei mulla ole edes ruokapöytää. Pöydän toiselta puolelta (mieshenkilön suusta) tuli välittömästi:"Miten sulla ei muka ole ruokapöytää? Kyllä kaikilla nyt ruokapöytä pitää olla!"
Vastasin, ettei ruokapöytä vaan sovi mun kämppään. Vastapuoli väitti, ettei niin pientä kämppää olekaan ettei sinne ruokäpöytä sovi. Sijoitusehdotuksiakin tuli: "Siirrä sohva keskelle huonetta ja ruokapöytä sohvan taakse". Just. Kaikki te, jotka olette ehkä vierailleet allekirjoittaneen residenssissä näette varmasti silmissänne, miten urpolta se sohva näyttäisi keskellä huonetta.
Tässä vaiheessa tajusin, mikä ero on sillä että ruokapöytä sopii kämppään tai että kun se "sopii" kämppään. Miehet ajatteleen automaattisesti sopimisella mahtumista - viis siitä, miten tyhmältä se näyttää. Naisille sopiminen on oikeesti sopimista.
Ja mun kämppään ei oikeesti sovi ruokapöytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti