Olin eilen taas vetämässä treeniä junnuille Otahallissa. Vuorossa oli yhdistetty nopeus & loikkatreeni. Viikonlopun sairastelujen jälkeen (ja ehkä muutenkin) on aina hyvä idea ryhtyä haastamaan poikia loikkakisassa.
Onneksi treenaajat olivat sen verran nuoria, että vanha vei vielä voiton. Hinta ei tosin ollut halpa. Selkä on taas niin jäykkä että tuntuu kuin istuisi valettu korsetti päällä. Kai sitä pitäisi jo vähitellen oppia tuntemaan omat rajansa. Tai sitten ei. Maltan tuskin odottaa miten jumissa selkä on huomenna.
2 kommenttia:
Ei pidä tunnustaa mitään! Kun vielä pystyy, niin sillin tekee! :) Mutta olen huomannut ainakin omalta kohdalta, että nykyän tarvitsee hieman enemmän lämmitellä ja venytellä... ;)
Ei kannata venytellä!!
Kehosi on kuin kuminauha. Mitä enemmän sitä venyttelee, sitä hauraammaksi se käypi.
-törmänen-
Lähetä kommentti