Osallistuin eilen Lastenklinikoiden kummien hyväntekeväisyystapahtumaan Talin keilahallilla. Paikalla päästyäni ei mennyt kuin 5 minuttia kun joku tuli kysymään, että oonko mä Kurikasta. Pakkohan se oli myöntää, koska maailma on kuitenkin niin pieni. Jatkokommentit oli, että "ei tuo sun kummallinen keilaustyyli ole ainakaan muuttunut mihinkään 15 vuoteen..."
Tapahtuma oli hauska, vaikkakin osa jengeistä oli lähes ammattilaisia ja ne kuuluivat tietysti meidän mielestämme ihan eri sarjaan. Meidän tiimi oli pelkkää naisenergiaa ja mukana oli yksi Ihmeidentekijä, joka ei ollut keilannut koskaan. Onnistumisen elämyksiä tuli, vaikka meidän julkkisvahvistukset Kata Kärkkäistä lukuunottamatta pistivät palloa ränniin minkä ehtivät. Jani Sievistä ei näkynyt kuulutuksista huolimatta. Se oli todennäköisesti joko tanssimassa tai deekiksellä. Seuraavaan turnaukseen me vaadimme naisille oman sarjan.
1 kommentti:
Eikö oo jännä miten ihmiset muistaa yllättävätkin asiat? Kun taas joskus toivoo että ne vois jo vähitellen unohtaa.. mut minkäs teet kun on minkki niin tekee unohtumattoman vaikutuksen, asiassa kuin asiassa!
Lähetä kommentti