Ihmisillä on aina tapana hekumoida Pariisista. Onhan kaupunki kaunis, mutta harvoin missään saa niin tylyä palvelua kuin tuossa "rakkauden kaupungissa". Yksikin artikkeli kertoi japanilaisista turisteista, jotka joutuivat hakeutumaan kotimaassaan terapiaan Pariisin vierailun jälkeen. Palvelu oli kuulemma ollut niin epäkohteliasta, että nämä japanilaisparat olivat saaneet vakavia traumoja. OnneksiSuomessa on totuttu välillä ei niin korkeaan palvelutasoon, joten siltä osin Pariisi ei tuonut poikkeusta.Pariisissa vierailijan ranskankielentaito on oltava täydellinen, mikäli haluaa edes yrittää toimittaa asioitaan vieraalla kielellä. Jos sanat vähänkin ontuvat niin vastapuoli vaihtaa automaattisesti siihen loistavaan "lievällä" aksentilla varustettuun englantiin. (Tässä vaiheessa on ehkä hyvä vielä huomauttaa, että minähän en puhu sanaakaan ranskaa.)
Jos nämä epäkohdat jättää omaan arvoonsa (ja unohtaa sen päättömään liikenteen) niin onhan Pariisi käymisen arvoinen. Harvoin missään kaupungissa on niin paljon kuvaamisen arvoista materiaalia jo pelkistään katujen varsilla ja normaaleissa asuinkortteleissa. Ja siihen kun lisää vielä perus-Eiffelin, Louvren jne niin kiitän nöyrästi digikameran keksimistä. Harmi, ettei kuvaamiseen ollut enempää aikaa tällä kertaa.
Tunnustan vielä lopuksi käyneeni LV:llä, Diorilla ja Chanelilla mutta yllättäen (?) en tällä(kään) kertaa ostanut mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti