Onnistuakseen häät vaativat monen asian loksahtamista kohdalleen. Ensinnäkin morsiamen ja sulhasen on hyvä saapua kirkkoon, mikäli vihkiseremonia suoritetaan siellä. Mielellään vieraiden olisi hyvä löytää myös oikea kirkko. (Huom! Katolinen kirkko ei ole siis sama kuin Saksalainen kirkko). Papin puhe tulisi olla sopivan lyhyt. Se kun ei kuitenkaan kiinnosta ketään vaan kaikki haluavat päästä nopeasti juhlimaan. Ja eräilläkin vierailla saattaa kääntyä jo laskuhumalan puolelle, jos papin tarina jatkuu yli puoli tuntia.
Juhlapaikalla istumajärjestyksen on toimittava, ettei keskustelu mene väkisin yrittämiseksi. Ruokaa ja juomaa on oltava riittävästi, puheiden on oltava hauskoja ja bändin mukaansatempaava. Turhia seuraleikkejä on vältettävä, eikä ketään pidä pakottaa metsästämään sitä morsiuskimppua. Lisäpisteitä saa, jos kukaan ei tappele ja lapset teljetään toiseen huoneeseen katsomaan videoita.
Näin jälkikäteen mietittynä lauantain häät olivat nimenomaan onnistuneet. Hääpari oli upea ja juhlat kaikin puolin mutkattomat ja viihtyisät. Sille papin liian pitkälle puheelle ei kai kukaan voinut mitään (vaikka se pikkupoika yritti kaikkensa potkiessaan niitä kirkon penkkejä). Onneksi todella loistava ruoka kuittasi sen miinuksen reilusti jälkikäteen. Ja se tyyppi joka oksensi paluumatkalle päälleen oli onneksi toisessa bussissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti