Siivoaminen on ollut mulle aina suunnattoman raskasta. Jo pienestä pitäen pyrin välttämään siivoamista viimeiseen asti. Yleisin tekosyy oli läksyt, mutta joskus nakki napsahti siitä huolimatta. Onneksi sisareni on aina ollut huomattavasti enemmän sinut imurin kanssa ja ymmärsi jo nuorena rahan päälle. Lahjonta oli useiden päivien pelastus.
Nykyisin ei ole ketä lahjoa, enkä ole vielä pystynyt perustella siivoojankaan hankkimista. (jos asuisi edes kaksiossa...) Imurikin on suhteellisen helpossa paikassa, joten sen käteen ottamisen ei pitäisi vaatia sen kummempia urotekoja. Pölypussejakin on.
Kuitenkin joka kerta kun villakoirat kerääntyvät nurkkiin oman armeijansa kera, siivoamisen aloittaminen on yhtä vaikeaa. Kaikki tekosyyt käytetään ensin: keitän kahvia, mesetän kavereiden kanssa, käyn treenaamassa, luen lehdet, katson telkkaria... En tiedä onko se loppupeleissä onni vai epäonni että lauantai-iltapäivisin tulee niin huonoa ohjelmaa, ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin alkaa siivoomaan.
Nyt on jo helppo hymyillä kun urakka on suoritettu. Ja taisi siinä vierähtää melkein tunti. Huh huh, mikä uroteko.
1 kommentti:
Aina voit lohduttautua sillä että on joku joka on vielä laiskempi siivoamaan. Itse en edes vaivaudu keksimään tekosyitä olla siivoamatta. Joskus iskee ahdistus kun ei tahdo löytyä sukkia tai jalkopohjiin kertyy pölyä. Tätä voi helpottaa vaikkapa makaamalla sängyllä tai sohvalla. Katto kun yleensä tuppaa olemaan puhdas. Ääritapauksissa voi myös käydä kävelemässä ulkona. Jo n. kymmenen minuutin reippailun jälkeen tuntee tehneenä jotain hyödyllistä ja ahdistus häviää. Tämä tosin jo menee tekosyiden puolella joten ehkä kaikki toivo paremmasta elämstä ei ole mennyt edes omalla kohdallani.
Lähetä kommentti