Piikkiä ja Buranaa

Nyt on sitten saatu vammaan ensimmäinen "virallinen" diagnoosi. Itse oppinut omalääkäri Minkki P joutui nöyrtymään lääketieteen edessä ja hakemaan apua oikealta lääkäriasemalta. Diagnoosi oli kuitenkin about sama kuin mitä itsekin oli jo ehditty epäillä. Ainoana erona se, ettei kortisonia pysty oikein piikittämään itse.

Eli kyseessä on siis Piriformisoireyhtymä. Piriformis-oireyhtymässä on tavallisesti kyse piriformis-lihaksen poikkevasta kireys- ja jännitystilasta. Kireä piriformis aiheuttaa lantion sisältä ulos tulevaan iskiashermoon lisääntynyttä hankausta ja painetta. Hermon runsas liike esimerkiksi urheilun ja liikunnan yhteydessä sekä lihasten toistuva jännittyminen ja hypertrofia voivat vielä edistää oireiston kehittymistä. (Tästä pitäisi nyt saada se kuva, että allekirjoittanut olisi viime aikoina harrastanut liikuntaa...)

Ei ollut fysiatriaikoja sitten tarjolla, joten mennään ortopedille. Oma työterveyslääkäri nimittäin myönsi reilusti kyvyttömyytensä piikittää kortisonia varmasti oikeaan paikkaan sen sijaan että olisi lähtenyt tökkimään neulalla randomina. Buranareseptin sain käteeni joka tapauksessa. Arvostan lääkärin rehellisyyttä, piikkiä odotellessa.

Tiimi-viikonloppu

Meidän tiimi vietti viikonloppua Lahdessa. Paikalla olivat itse pelaajat, mänätseri, koutsi, personal trainer, GM, kampaaja sekä huutosakin johtaja. Lisäksi paikalle oli eksynyt paljon sitä "turhaa sakkia", koska siellä oli kuulemma joku tour.

Lahdesta todettiin tuttuun tyyliin heti aluksi, että se on paska kaupunki missä saa paskaa palvelua. Tai toisin sanoen sitä ei voinut juuri palveluksi sanoa. Onneksi paikalla oli kuitenkin Marcus Grönholm, joten saatiin ilo irti siitäkin osasta. Makkarat oli rapsakkoja, sinappi hyvää ja varusteet kohdillaan - satoi tai paistoi.

Iltasella paikallinen palvelukulttuuri avartui kun tapasimme Tarjoilijan. Tyyppi oli ystävällinen, avulias, puhelias (ei kuitenkaan liian tunkeileva) sekä reipas. Lahden pisteet nousivat. Ihme oli tapahtunut. Jätimme poikkeuksellisesti tippiä, vaikka kyse oli vain Memphis-ravintolasta. HKIssä ei ole vastaavan ketjun ravintoloissa tuollaista palveluihmettä nähty.

Loppuillasta oli vuorossa vielä aarteenetsintää, huonoja juttuja, uusi soittoääni, mustikkapiirakkaa sekä aikuisviihdettä (muka vahingossa). Vanhat eivät lähteneet baariin vaan siirtyivät omiin nurkkiinsa yöunille. "Nuoriso" oli kuulemma viilettänyt pikkutunneille asti ja se näkyi kieltämättä silmistä sunnuntaina. Onneksi melkein kaikilla oli tiimihupparit Rocky-style, vaikka doggy-style nousikin pintaan aina välillä.

Seurahuone tarjosi kelpo aamiaisen, vaikkakin ne pekonit lilluivat kolmen litran rasvakeitoksessa. Harvemmin brekkarilla tulee vedettyä kukkakaaligratiinia, mutta tulipa sekin nyt testattua. Katsomossa oli "aurinkopaikat" buukattu selkänojilla, tosin toisilla selkä lepäsi parinkin pari senttiä ulkona olevan ruuvin päällä.

Kannustus oli huimaa, vaikka eräskin silmäkopalla ensimmäisenä ollut mieshenkilö kehtasi kentältä huudella, että meidän läsnäololla olisi muka negatiivisia vaikutuksia heidän peliinsä. Onneksi sekin väite osoitettiin vääräksi ja enkelikuoromme viritti ilmoille uuden tiimin tunnusbiisin. Eikä se ollut tällä kertaa(kaan) "Who let the dogs out...".

Ai niin - tiimin (siis niiden varsinaisten pelaajien) menestyksestä voitte käydä lukemassa tuolta.

Melkein hukassa

Allekirjoittanut melkein hukkasi lompakkonsa. Katastrofin ainekset leijuvat ilmassa useita minuutteja (lähes tunnin), kun lompakon sijainnista ei ollut varmuutta. Ehdin käydä mielessäni kaikki ne kerrat kun olen ihmetellyt ääneen, miten jotkut onnistuvat aina kerta toisensa jälkeen kadottamaan kännyköitä, lompakoita yms. Minähän en koskaa hukkaa mitään...

Fiilis on kieltämättä ikävä, kun vaihtoehdot lompakon sijainnista alkavat käydä vähiin. Kassalla kun seisoo maksamassa juuri KPS:n hävinneenä ja se helvetin laukku täynnä kaikkea muuta roinaa joita epätoivoisesti yrittää siirtää sivuun lompakon tieltä, mutta sitä ei vain löydy. Joku voisi kuvata hikinorojen valumista otsalle sillä hetkellä termillä - priceless. Mutta kun se visa-korttikin oli siellä lompakossa.

Lompakko ei ollut kassissa, ei autossa eikä työpaikalla. Työkaverini onnistuneesti ehdotti, jos se vaikka oli jäänyt eilen lounasravintolaan. Se siitä kannustuksesta, että kyllä se varmaan löytyy. Pakko oli siis lähteä takaisin kotiin tarkistamaan, onko se lompakko vielä tallella vai ei.

Sieltähän se löytyi. Ja epäilykset siitä, että lompakko oli epätyypillisessä paikassa ovat kohdistuneet vahvasti Lateen.

Kesälomista

Tapoihini kuuluu Hesarin lukeminen aamuisin. Viime viikkoina on tosin tuntunut, että sekin lehti taitaa olla kesälomalla. Lehden tekijät eivät ole ilmeisesti huomioineet sitä seikkaa, että kesällä ihmisillä on jopa aikaa lukea kaikki ne turhanpäiväiset tarinat, mitä sivuille on painettu.

Tämän päivän suosikkijutut löytyvät urheilusivuilta. Lähes kokonainen sivu oli käytetty kahteen täysin turhaan juttuun. Toinen kertoi Hesarin oman urheilutoimittajan 100 kilometrin pyöräretkestä Lahteen (vautsi vau!!!) ja toinen taas radio-ohjattavien crossiautojen EM-kisoista. Siis RADIO-ohjattavien autojen. Täytyy pitää peukkuja pystyssä, että HS:lla on kohta lomat pidetty. Ja se pyöräilevä toimittaja voi mun puolesta jatkaa matkaansa Lahdesta eteenpäin.

Viikon eläin

Viikon sisään tuli käytyä leffassa pariinkin otteeseen. Käytiin katsomassa "perheen voimin" ensin Harry Potter ja viikonloppuna vielä siskon kanssa Piraatit. Molemmat ihan kelpo viihdettä, mitään syvempiä elämyksiä on turha odottaa. Piraateissa oli vähän turhaa hempeilyä, mutta täytynee muistaa että kyseessä oli kuitenkin Disneyn tuotanto.

Mitä leffoihin tulee niin eniten odotan kuitenkin tällä viikolla ensi-iltansa saavalta The Simpsons - movielta. Siihen perustuen viikon eläimeksi valittiin Spider Pig.

Piknikkiä ja Hollywoodia

Jos et jostain syystä ole päässyt lukemaan sähköpostiasi viimeaikoina tai koet muuten vain, että oheinen kutsu koskee juuri sinua niin ole yhteydessä allekirjoittaneeseen puhelimitse niin saat tarkempaa tietoa. Syystä tai toisesta en julkaise kaikkea infoa tässä foorumissa...

Taas pukkaa bilettä!

Kelit on tilattu ja aurinko paistaa taas perjantaina 3.8.
Synttärisessarit aloitellaan silloin pienellä piknik-setillä xx puistossa klo 17->.
Siitä siirrytään jossain vaiheessa sisätiloihin xx –ravintolaan.
Mikäli keli jostain syystä pettää, niin istumapaikkoja on buukattu meille klo 21 alkaen.

Omia eväitä yms. sopii ottaa piknikille mukaan, järjestäjän puolesta tulee jotain pientä.
Dresscodea ei ole, ravintola vaatii ehkä jonkun vaatetuksen.

Kutsu on luonnollisesti avec. Olkaahan ystävällisiä ja ilmoittakaa tulostanne 1.8.mennessä.

"Joka toinen ruotsalaismies nyppii kulmansa"

Näin otsikoi tämän päivän Iltasanomat omilla nettisivuillaan. Hmm. Tuohan ei sinänsä ole mikään yllätys, kun naapurimaasta on kyse. Tästä lukijasta kuitenkin tuntuu, että välillä tässä maassa ei edes joka toinen daami nypi kulmakarvojaan, saati sitten mies. Vai miten on pojat - nyt olisi tilaisuus tunnustaa?!

Kyseisen tutkimuksen oli tehnyt lukijoilleen ruotsalainen muotilehti King. Itse en henkilökohtaisesti kyseistä lehteä tunne, mutta kieltämättä se herättää kysymyksiä ketkä "miehet" noita muotilehtiä oikeasti lukevat...

Päivän bongaus

Bongasin Jere Karalahden eilen. Asiassahan ei olisi mitään ihmeellistä, ellei ympäristö olisi ollut Jerelle niin kovin epätyypillinen. Kaikkihan meistä on nähneet Jeren viime aikoina joko Basessa tai jossain muussa tämän kaupungin (tai jonkun toisen kaupungin) juottoloissa.

Mutta kuka voi sanoa nähneensä Jeren urheiluhallilla?! No minä näin. Jere oli ihan oikeesti eilen Myllypuron Liikuntamyllyssä. En mä kyllä tiedä mitä se siellä teki, koska ei siellä taideta myydä edes bisseä.

Etäpäivän kohokohdat

Etäpäivän kohokohta oli ehdottomasti uutinen HS:ssa (B4) siitä, että Wal-Mart alkaa myydä Raamattu-aiheisia toimitanukkeja. Mäkin haluan siis oman Jessen. Aion välittää tilauksen rapakon taakse välittömästi. Tuleeko jollekin muulle jotain muita hahmoja?

Se pienempi kohokohta sattui, kun siirryin lähipuistoon mittavan lukumateriaalini kera. Hups ja avaimet olivat sisällä. Samoin lompakko. Eipä tarvinnut käynnistää läppäriä pariin tuntiin. Hip hei ja huomenna takaisin toimistoon.

Ehkä etänä

Taas kuuluu sama virsi kuin niin monesti aiemminkin - viikonloppu vapaalla vesisateessa, arkipäivät neljän seinän sisällä toimistossa ja ulkona täydellinen keli. Ulos pitäisi päästä nauttimaan valosta ja ottamaan ehkä jopa pari rusketusraitaa malliksi, mutta lomaa ei ole. Miten sitten toimitaan?

Olen hylännyt ajatuksen töihin tulemisesta auringonnousun aikoihin, vaikka silloin pääsisikin ehkä lähtemään ajoissa. Jotenkin tuntuu tuo uni maistuvan kummallisen hyvältä aamuisin, vaikka kesän valoisuuden pitäisikin piristää. Valitettavasti valo ei tunnu juuri piristävän tätä blogittaajaa. Tuntuu pikemminkin siltä, että unta tarvii jopa enemmän kuin talvella.

Heinäkuu on todellakin toimistoissa hiljaisinta aikaa. Se on ehkä tämänkin toimistorotan pelastus. Kun luettavaa materiaaliakin on se reilut 500 sivua niin ehkä niiden kanssa voi yhden etäpäivän viettää varsin mukavasti. Puhelut siirtyy ja mailit toimii. Huomenna ehkä etänä. Siis ehkä.

Monissa saappaissa

Viikonloppuna oli rooleja jaossa moneen lähtöön. Pääsi kokeilemaan managerin hommia (kun se edellisenä viikonloppuna valittu oli ihan käsi), sai olla stylisti, baarimikko, apukokki, valokuvaaja ja ennen kaikkea todella viiltävä valmentaja. Asiantuntemusta käytettiin toki hyväksi myös yöelämässä.

Ottaen huomioon tiimimme jäsenten ehkä jopa keskimääräistä suuremman vilkkauden, pärjäsin moninaisissa rooleissani mielestäni yllättävän hyvin. Tosin sunnuntaiaamuna lauantain kakkoskoutsin nostaminen ykköspallille oli varmasti ihan oikea veto, vaikkakin se oli vain väliaikaista.

Fiilikset näin viikonlopun päätteksi on kliseisesti väsyneet mutta onnelliset. Tiimi menestyi paremmin kuin viikolla (toisen eräiden tiimimme jäsenten osalta en ole ihan varma mitä se mahtaa tarkoittaa...) Itse sain viimein tänäänkin ruokaa ja pizzan syönti nosti plussin tällä erää vain reiluun sataan.

Kämppä on kuin ryssän helvetti, mutta niin se taitaa olla toisessakin perheessä. Useampikin henkilö sai myös kokeilla "how does it feel to be in my shoes" ja siitäkin selvittiin. Nyt niitä kenkiä onkin sitten ympäri pääkaupunkiseutua. Kumma kyllä - pelaajan roolia mulle ei (tänäkään) viikonloppuna tarjottu.

Kyläily

Olen ilmiselvästi osannut edes jotenkin käyttäytyä, koska minut kutsuttiin eilen kylään vastaremontoituun kotiin Mankkaalle. Taisin vastata kutsuun myöntävästi alle sekunnissa, ettei kukaan vaan ehdi perumaan. (tapa opittu jo 2-vuotiaana)

Kodin päänäyttämö oli ehdottomasti keittiö. Sellainen keittiö jos olisi, niin varmasti tekisi mieli laittaa ruokaa. Emäntäkin näytti viihtyvän omassa "valtakunnassaan" ja tulos oli sen mukaista. Eilinen perus-lauantaisetti piti sisällään alkuun valkosipulietanat, salaatin chevrekastikkeella sekä patonkia. Pääruokana nautimme täydellisesti paistetut naudan ulkofilepihvit (emäntäkin taisi tosin huomauttaa, että mähän en syö kuin sisäfilettä) sekä paahdettuja paprikasuikaleita. Ja se chileläinen punaviini sopi täydellisesti. Eilisillä repliikeillä kuvattuna: jäätävän hyvää ruokaa!

Tämän kaiken ohessa emäntä oli myös pyöräyttänyt pikku marjapiirakan jälkiruuaksi. Ja siis ei mistään murotaikinasta kuten allekirjoittanut sen räpeltäisi, vaan ihan alusta loppuun itse. Mähän en edes tunnista yleiskonetta, saati sitten että osaisin käyttää sitä.

Unohdin kysyä, että oliko marjatkin itse poimittuja. Veikkaan että oli. Tuosta on paha laittaa paremmaksi. Jos joskus kutsun pariskunnan kylään, joudun varmasi palkata myös kokin. Saanhan tulla toistekin, saanhan??!!

Tekemistä

Kyllä lomalla näköjään tekemistä löytyy, vaikkei pääsikään urheilemaan "täydellä teholla". Kirja (taisi olla 3. viikon sisään) tuli luettua loppuun, kengät löysi tiensä suutariin ja fillarin kumeihinkin saatiin ilmaa (tosin vähän myöhässä).

Vaikka toisten Nokia toimii paremmin kuin toisten niin silti kavereita löytyi Hietsusta. Auto saatiin alle sille vähemmänkin tärkeälle keikalle ja se ensimmäinen siideri kuumalla rannalla maistui todella hyvältä. Tuli testattua footbag ja huijattua nuorelta pojalta aurinkorasva. Vähän kyllä harmittaa, että missasin grillauksen.

Huomenna on kuulemma luvassa ainakin suklaakakkua jos ei muuta. Sitä odotellessa pyrin ottamaan iisisti ja jättämään terassi-illan väliin. Kertoimet allekirjoittaneen sortumisen puolesta eivät tosin taida olla kovinkaan korkeat.

Back in the City

Takaisin kaupungissa taas, eikä täällä ainakaan kelien puolesta juhlita. Lomaa on vielä jäljellä ja nyt täytyykin pohtia tarkkaan, mitä seuraavaksi keksisi. Urheilut on vähän jäissä, mikä karsii kalenterintäytteistä aika paljon. Erinnäiset hermosäteilyt takareidessä estää myös pitkäaikaisen istumisen, joten Miljoonarockit ja pitkät leffat joutuu jättää väliin. (Tai ainakin ne pitkät leffat elokuvateatterissa.)

Nukkuminen ja syöminen eivät rasita jalkaa ja ovat kieltämättä varsin miellyttäviä ajanvietteitä. En välttämättä halua kuitenkaan totuttaa kroppaani 10 tunnin yöuniin sekä parin tunnin päikkäreihin. Töihin pitää kuitenkin palata jo maanantaina. Onneksi viikonloppuna järjestetään Hietsussa taas beachvolley-turnaus, jonka seuraaminen ei myöskään rasita jäseniä (eikä päätä). Toivotaan vaan parempia kelejä. En mäkään sentään sateella sinne lähde.

Terveiset Vierumältä. Jostain kumman syystä kone/yhteys/käyttäjä on niin käsi, etten saa määritettyä kirjoitukseeni otsikkoa. Eipä kuitenkaan takerruta pikkuasioihin.

Urheiltu on, vaikka toinen jalka on edelleen "epäkunnossa". Vahvasti näyttää siltä, etten lähdekään Hyrynsalmen soille potkimaan palloa. Vaikka paikanpäällä on tarjolla jos jonkinlaista häppeninkiä futiksen lisäksi, on automatka kuitenkin hieman liian pitkä pelkälle turistisessiolle. Uutena "elämysmatkana" on esitetty vaihtoehtoa lähteä Vesa Keskisen 40-v päiville Tuuriin. Siellä ei kuulemma tarvisi urheilla. Laitetaan harkintaan.

Tähän mennessä lomalla jo on pelattu tennistä (Pirkkona, Pirjona ja jopa omalla nimellä), käyty hakkaamassa palloja rangella useamman korillisen verran, vedetty lonkkarilla tyylillä, käyty testailemassa jalan kuntoa urheilukentällä, nostettu puntteja salilla ja ehkä jopa pisteenä i:n päälle - hypätty järveen viidestä metristä. Tänään aion keskittyä loppupäivän lomani lempiharrastukseen: syömiseen...

Uusia rajoja

Eilen illalla kokeiltiin taas vaihteeksi jotain uutta – mentiin ihan vaan käymään baarissa. Turha varmaan edes erikseen mainita, mutta idea osoittautui todella huonoksi. Vaikka en ole mikään röökinsavun ylin ystävä, niin se paskan/hienhaju on vielä kamalampaa. Siihen kun lisää vielä ulos reilun hellekelin ja eräänkin Kasarminkadulla sijaitsevan ravintolan ilmaston puutteen niin johan on keitos valmis. Mitä opimme tästä – baariin ei todellakaan voi mennä selvin päin, eikä se parinkaan ottaminen ihan riitä.

Uusi rajoja kokeiltiin myös tänä aamuna OMT-fysioterapeutilla. Edellisestä kerrasta viisastuneena olin varustautunut treenikamoilla. Kipupisteille löydettiin tälläkin kertaa uudet kulminaatiopisteet ja ranka paukkui entistä kovemmin. Piste i:n päälle oli niskan rusauttelu, minkä johdosta mulla on lähestulkoon uusi pää, vaikkei se sisältöön vaikuttanutkaan. Onhan se kieltämättä hieno fiilis kun pää kääntyy olan yli kivutta edes kerran vuodessa.

Tänään onkin sitten nokka kohti Vierumäkeä töiden jälkeen. Odotellaan mielenkiinnolla tuleeko viikosta oikeasti urheiluloma vai pelkästään ”urheiluloma”. Olisin kyllä jo aika valmis saamaan selän kuntoon ja aloittamaan kunnon rääkin. Kerrankin olisi puitteet treenata mitä lajia tahansa. Ja sitä paitsi ”urheiluloma” käy varmasti enemmän kunnon päälle.

Terapiaa

Mieli tekisi treenata ja paljon, mutta kroppa hannaa vastaan. Viimeisin yllätys koettiin maanantaina Eltsussa kun takareisi/pakara/alaselkä jymähti koko matkalta kiinni. Voi sitä olotilan ihanuutta, liikunnan ilo oli siitä hommasta todella kaukana.

Tällä kertaa apua haettiin sekä purkista (särky, tulehdus ja relaksantti) sekä fysioterapeutilta. Kaverit suosittelivat OMT-fysioterapeuttia ja päätin kokeilla. Vähänpä mä tiesin minne jouduin. Edelliset fysioterapia käynnit ovat olleet lähinnä tukiliikkeiden tekemistä ja kevyttä venyttelyä. Nyt asiat eivät menneet ihan niin.

Ortopedinen Manuaalinen Terapia (OMT) on fysioterapian erikoisala, joka keskittyy henkilön fyysisen toimintakyvyn arviointiin, hermo-, lihas- ja nivelrakenteiden tutkimiseen ja terapiaan sekä toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyyn. Eli käytännössä OMT tarkoitti sitä, että mars makaamaan pöydälle 20 eri asennossa ja rusautellaanpas vähän nikamia paikalleen.

Meteli oli suorastaan korvia huumava, kun nikamat paukkuivat yksi toisensa jälkeen. Jos olisin tiennyt että edessä oli kunnon ”jumppatuokio” niin olisin mennyt paikalle pukeutuneena johonkin muuhun kuin duunivaatteisiin. Hikihän siinä tuli, mutta olo helpottui.

Alaselkä oli kuulemma todella pahasti lukossa ja sen myötä hermotus toisessa jalassa sananmukaisesti ”päin persettä”. Nyt venytellään ja otetaan hissukseen pari päivää (arvaatkaa onnistuuko?) ja perjantaina mennään pöydälle uudestaan. Nytpä osaan ainakin laittaa verkkarit jalkaan.

Yhtä hulinaa

Viikonloppu jatkui hyvinkin pitkälle torstaina viitoittamaa reittiä. Perjantain ylläri-pyllärit onnistuivat loistavasti. Sankari oli otettu (ja yllättynyt) ja emäntä oli loihtinut loistavat tarjoiluseiti. Lahjoja jaeltiin puolin ja toisin ja näytti hetken siltä että ruusukuvio on taas in. Kiitos muuten Norppa kakusta – se teki kauppansa kuten arvelinkin. Ja mikäli herra aatelinen lukee tämän - ne sun omakuvat onnistuu taas tosi kivasti...

Lauantain set up ei ollut kenellekään yllätys, mutta se vilauttelun määrä tuli kuitenkin ehkä hieman puun takaa. Oli playsuit, pitsilahjetta ja kaksipuolista teippiä. Mietittiin, aiheuttaako eräänkin aineen koostumus turvotusta ja blondit oli sananmukaisesti blondeja. Mitään ei rikottu, eikä portaissa sukellettu. Kaivohuone selvisi tästäkin invaasiosta ja hodarit löysi tiensä suuhun eikä rinnuksille. Kengästä vahingoittui tällä kertaa vain korko ja aurinkolaseja etsitään edelleen.

Kiitti kaverit

Eilinen ilta oli antoisa. Sain taas kerran mahdollisuuden kokea ja olla todistamassa monia uusia ja mielenkiintoisia asioita. Nyt tosin harmittaa, etten ollut itse todistamassa sitä transvestiitin avautumista ja ehkä meidän olisi sittenkin pitänyt antaa suosionosoitukset sille pariskunnalle, joka viihtyi puolituntia naisten vessassa.

Kiitos kaverit hienosta stage dive -session järjestämisestä. Vaikka se Dirty Dancing –tyylinen loppunosto olisikin varmasti ollut upea, niin tänään olen ihan tyytyväinen ettei sitä kuitenkaan toteutettu. Varsinkin kun lonkassa tuntuu aika voimakkaana kivut siitä toisesta divestä rappusissa.

Kiitos pojat juomatarjoilusta! Se oli tehokasta ja riittävää. Teillä kaikilla oli tosi kivoja pankki/luottokortteja, joita oli tosi helppo käyttää. Otetaan uusiksi taas joskus.

Taas treenataan

Kesän "kilpailukalenteri" on nyt alustavasti muovautunut. Päätähtäin taitaa olla siellä elokuun 10.päivän 10-ottelussa ja syyskuun alun 7-ottelussa. Näyttää siltä, että Ahvenanmaan beachvolleyturnaus jää nyt väliin (kiitos kuitenkin Nora kysymästä ;) ).

Jotta noista ottelurupeamista selviäisi edes jotenkin kunniallisesti läpi, vaatii se normaalia enemmän treeniä. Nyt seuraankin mielenkiinnolla (?) mikä paikka kropassa seuraavaksi sanoo yhteistyösopimuksen irti. Pari kertaa viikossa on tarkoitus vetää yleisurheilutreenejä ja siihen sitten puntit, tennikset ja salibandyt päälle.

Eilen vedettiin kovat hypyt ja juoksut alle ja tänään on vuorossa lajitekniikkaa. Piikkarit kaivetaan naftaliinista vasta ens kuun lopulla. Syyskuun 7-otteluun otetaan ilmoittautumisia vastaan. Anyone?

Juhannus meni

Juhannus tuli ja meni niin. Lontoo ei pettänyt kelien puolesta tälläkään kertaa - satoi joka päivä. Onneksi löydettiin kuitenkin pari kivaa ruokapaikkaa ihan hotellin kulmilta ja Starbucks ei ollut liioin turhan kaukana.

Brittien roskalehtien älytön määrä hämmensi jälleen ja niitä tulikin luettua enemmän kuin ehkä pitäisi. No nyt ainakin tiedän ketä kilpailee parasta aikaa Brittien BB:ssa ja kuka valioliigan pelaaja meni edellisenä viikonloppuna naimisiin kenenkäkin kanssa.

Uusi tuttavuus oli Primark, jota suosittelen lämpimästi kaikille yhtään ostoksista kiinnostuneille. Pienenä vinkkinä tosin - mene heti aamusta tai tunti ennen sulkemisaikaa. Lauantaina ei kannata edes harkita. Stockan hullut päivät on lasten leikkiä siihen väkimäärään verrrattuna.

Kohti juhannusta

Mökkijuhannus jää tältäkin vuodelta väliin. Alustavasti varattu majoitus oli mennyt sivu suun jo kuukausi sitten, joten suunnitelmat vaihtuivat sen mukaisesti. Juhannuksenahan sataa joka tapauksessa, joten eiköhän se oli ihan samaa pitääkö sadetta kotimaassa vai esimerkiksi Lontoossa.

Loistavaa organisointia (ja tuuria) osoitti se, että tänään tuli viesti että kyseisellä mökillä olisikin nyt ollut tilaa. Valitettavasti en kuulu siihen lajityyppiin ihmisiä, joilla olisi juhannussuunnitelmat täysin avoinna vielä pari päivää ennen tuota keskikesän juhlaa. Kiitos kuitenkin kutsusta. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella.

Hyvästit

Lauantai oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Sitä se oli varmasti myös monelle muulle. Lopullisia jäähyväisiä oli vaikea jättää. Silti tunteiden voimakkuus ja kipu rinnassa oli yllättävän suuri.

Kaverisi kantoivat arkun ulkopuolella odottavaan autoon. En pysty edes kuvittelemaan, miten vaikea se matka oli. Muistotilaisuudessa soitettiin lempikappaleitasi. Viiltävin oli ehdottomasti Green Dayn Wake Me Up When September Ends. Aivan kun sillä kappaleella ei olisi ollut painolastia tarpeeksi jo ennestään. Nyt kappale kiteytyy vielä sinuunkin. Kyynelet nousevat esiin joka kerta kun se biisi soi, mutta onneksi me voidaaan hymyillä läpi kyynelten kun katsellaan kuvia vähäpukeisista uroista, Norpasta ja Tempusta joraamassa kyseisen biisin tahtiin eräänäkin syyskuuna.

Sinun muistollesi, hammondille, hirvelle, megafonille, IR:lle sekä monelle muulle tarinalle vielä kerran:

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Like my fathers come to pass
Seven years has gone so fast
Wake me up when September ends

Here comes the rain again
Falling from the stars
Drenched in my pain again
Becoming who we are

As my memory rests
But never forgets what I lost
Wake me up when September ends

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Ring out the bells again
Like we did when Spring began
Wake me up when September ends

Here comes the rain again
Falling from the stars
Drenched in my pain again
Becoming who we are

As my memory rests
But never forgets what I lost
Wake me up when September ends

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Like my fathers come to pass
Twenty years has gone so fast
Wake me up when September ends
Wake me up when September ends
Wake me up when September ends

"Olet soveltuva työhösi"

Kävin työhöntulotarkastuksessa Diacorilla. Täti kyseli kummia, mutta yritin vastailla rehellisesti. En kuitenkaan kuolemaksenikaan muistanut, milloin mua on rokotettu ja mitä vastaan.

Verikokeetkin otettiin, mutta tuloksia ei luonnollisesti vielä saatu. Alkoholin suurkuluttajaksi on vielä matkaa, eikä se ole kuulemma edes tavoittelemisen arvoista. Terveydenhoitaja kehotti syömään kalkkitabletteja. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin soveltuva työhoni.

Kehon koostumusanalyysi

Tuli sitten käytyä analysoimassa kehon koostumus. Ehkä suurimmat uutiset olivat alavartalon lievä epätasapaino (??!) ja keskivartalon lihastasapaino, jossa oli kehittämisen varaa. Luut painoivat 3kg, mikä oli yllättävän vähän.

Olin aina kuvitellut, että luusto painaisi vähintään sen 5kg. Itse asiassa luuston "normaalipaino" on 2-5kg ,joten kukaan ei oikeastaan pysty väittämään puntarin viisarin heilahtavan sen vuoksi, että omaisi erityisen painavat luut. (tai ainahan niin voi väittää...)

Rasvaa ei ollut liikaa, eikä sitä myöskään kehotettu lisäämään vaikka luvut näyttivät sitä sun tätä. Oleellista oli kuulemma se, että ”viihtyy omassa painossaan”. Ohjeistusta ei tullut myöskään ruokavalion muuttamiselle. Olisi varmaan pitänyt kysyä, että minkä ruokavalion?

Paras uutinen oli, että kehoni polttaa n.1800kcal päivässä vaikka en tekisi yhtään mitään. Siis pelkästään olemalla, käymällä töissä (ehkä) ja makaamalla sohvalla. Siihen saa jo syödä 3 Bic Mac:ia ja vähän ranskalaisia päälle. Ou jee!

Vanha ei ikinä opi

Eilen vedettiin sporttikoulussa viimeinen lajitreeni. Vuorossa oli allekirjoittaneen vanhat ”bravuurilajit” eli pituus ja 3-loikka. Suunnitelmissa oli ottaa ihan iisisti, mutta kuinka ollakaan se ei sitten mennytkään ihan niin.

Urkeilukentällä on muhun ihmeellinen vaikutus. Vaikka kuinka olisi paikalla pelkällä harjoittelumielellä niin jossain vaiheessa se mittanauha on kaivettava esiin. Eilen tuli tosin huomattua sekin, että ”opetuslapset” pistävät selvästi parastaan kehiin kun heille laittaa tietyt tavoitteet. Pieni kilpailuvietti ei siis välttämättä ole pahitteeksi.

Piti siis käydä merkkaamassa jäljet hiekkakasaan ihan vaan näytösmielessä. Piti ottaa myös ihan varovasti, mutta eihän se onnistu ikinä. Tänään sitten kärsitään seurauksista. Takareisi on kireä kuin viulunkieli ja mieltä ylentää se totuus, että selkä jumittaa vasta huomenna. Tänään illalla salibandytreenit päälle ja joku joutuu kantaa mut sinne kehoanalyysiin aamulla...

Viikonlopun saldo

Viikonloppu tuli ja meni. Tänään on turha enää väittää, että olisin ollut koko viikonlopun kiltisti kotona.

Lauantaina juhlittiin Kauniaisissa pitkän pojan kavereiden naimisiinmenoa. Toiset humaltuivat enemmän kuin toiset, kuten tapoihin kuuluu. Itse en ollut tälläkään kertaa metsästämässä morsiuskimppua vaan keskityin olennaiseen eli juomaan lonkeroa poikien kanssa ”terassilla”.

Ja eilen käytiin sitten Kaivarin konsertissa. Ihmisiä oli paikalla vaatimattomat 60000, mutta kuinka ollakaan valtakunnallinen sanomalehti päätti sitten uutisoida juuri meidän osallistumisen Novan synttäreille. No, ainakin nyt kaikki artikkelin lukijat tietävät, mikä on se pohojalaasten suurin ongelma…

Being Special

Oltiin eilen hyvällä asialla. Aki Riihilahden järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti "Be Special" pidettiin Finnair stadionilla eilen illalla. Kaikki tapahtuman tuotot menivät lyhentämättömänä kehitysvammaisten hyväksi.

Paikalla oli runsaasti kotimaisen kaartin esiintyjiä. Nuorimmat fanit hullaantuivat eniten Anna Abreusta (joka oikeasti on ehkä maksimissaan sen 130cm pitkä) ja Ari Koivusesta. Me taas taisimme fanittaa enemmän Kaika K:ta ja Jore Marjarantaa. Eniten ahdistusta sen sijaan aiheutti Jippu "hieman" tuskaiselta kuulostavalla ja näyttävällä esiintymisellään. Daami oli niin täynnä sisäistä angstia, että koko yleisö suorastaan jähmettyi.

Konsertista oli nauttimassa luonnollisesti myös paljon kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia. Heidän elämänilonsa ja innokuutensa oli aivan huikeaa. Se pisti oikeasti miettimään, että mitä olisi itse valmis antamaan jos saisi joskus vielä olla aidosti yhtä haltioissaan ja innostunut jostain?

Turnausväsymystä

Kyllä se niin vain on, ettei vanha jaksa montaa iltaa hillua ulkona näin arkisin. Parikin iltaa kun vierähtää yli puolen yön, niin kolmantena päivänä on todella väsynyt. Eikä alkoholilla tarvi edes olla osuutta asiaan (välttämättä).

Taas on pari turhan rankkaa ”edustuskeikkaa” takana ja viikonloppua kohti ollaan menossa. Tässä saattaa olla olemassa sellainen vaara, että maanantaina on vieläkin kovempi väsy kuin tänä aamuna. Riski on kuitenkin otettava ja ei muuta kuin nokka kohti Ruttopuistoa. Ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin.

Uuteen alkuun

Eka duunipäivä meni - kuten ehkä olettaa saattaa - uusia systeemejä ihmetellessä. Toimisto on aika paljon pienempi kuin entinen ympäristö ja jengiä näin ollen myös selvästi vähemmän. Deskin tuttu ja turvallinen härdelli ja huonot jutut (oikeesti ihan hyvätkin jutut välillä) puuttui toistaiseksi kokonaan. Uusi kolleegani tosin aloittaa keskiviikkona, joten eiköhän se hälinänkin taso silloin nouse. Juttujen tasosta ei pysty vielä sanomaan mitään.

Joka tapauksessa oma paikka on löytynyt, tietokone toimii ja puhelinkin on. Kahviakin opetettiin heti keittämään ja avainkortilla pääsi sisään. Entisen työpaikan kellokorttisysteemiä en jäänyt kaipaamaan.

Lomat on lusittu

Lomakelit antoivat parastaan vielä tänäänkin ja ilmeisesti sama meininki jatkuu koko viikon. Mielessä kävi soittaa tulevalle pomolle ja anoa paria lisäpäivää vapaaksi, mutta tulin siihen tulokseen ettei se ehkä antaisi parasta mahdollista kuvaa tulevasta työntekijästä.

Sen sijaan päätin ottaa kaikki irti viimeisestä lomapäivästä Hietsussa. Sisareni lisäksi siellä olivat paikalla kaikki muutkin juuri koulunsa päättäneet, työttömät, baarintyöntekijät, sairaslomalaiset sekä juopot. Perussetti siis.

Välissä majoitin yhden Australian paluumuuttajan Sörnäisten palatsiin surffilautansa kanssa ja sitten pitikin pyyhältää Otaniemeen vetämään keihäskarnevaaleja innokkaille. Uusia Tero Pitkämäkiä ei syntynyt, mutta pari kelvollista Seppo Rätyä löytyi. ; ) Ensi viikolla onkin vuorossa hyppytreenit ja hiekkalaatikolla nähdään toivottavasti muutama uudestisyntynyt Ringa Ropo.

Barcelona lyhyesti

Kelit suosi, biitsi oli lähellä ja shoppaamaankin päästiin. Tuli koluttua mm. Sfera, Bershka, Mango, Zara, Chanel, LV, Cucci, YSL, Promod, Blanco, El Corte Ingles, Fosco, Pimkie, Foot Locker, Massimo Dutti, Boss, Punto Roma, Desigual... noin muutamia mainitakseni. Jalat eivät olleet rakoilla kilometrien ja taas kilometrien tallustamisen jälkeenkään ja allasbaarin sangria tarjoiltiin riittävän kylmänä.

Barcelonasta ei löytynyt negatiivista sanottavaa tälläkään kertaa. Ehkä yhden miinuksen voisi kuitenkin ottaa esille ja se oli se älytön jonottaminen lentokentällä. Ja kuten espanjalaiseen tyyliin kuuluu - kellään ei ollut kiire minnekään.

Eino Leinoa lainaten, ystäväni muistolle

"Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. On hyvää rinnassa jokaisen, vaikk' aina ei esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä: miss' ihmiset tuntevat tuntehin, liki liikkuvi Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon, mulle armosi kultaiset kielet, niin soittaisin laulua sovinnon, ett' yhtehen sais eri mielet. Ei tuomita voi, ken ymmärtää. Sävel selvittää, mikä salahan jää, näin ihmiset toistansa lähemmän vie; sen kautta vie Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää noin voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me yhdessä käydä vois? Jos murtuis yks, muut tukena ois. Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.

Tääll' on toki tilaa kaikillen: on ketoja auran kääntää, on lehtoja laulella neitojenj a saloja sulhojen vääntää. Kas, lempi maailman levittää! Oi, ihmiset, toistanne lempikää ja taivahan ääriä tavoittakaa!

Niin pieni, pieni on maa. Niin pienet, pienet on piirit maan, mut taivas on suuri ja laaja, kupu jumalten, kuultava korkeuttaan, pyhä kirkkaus tähti-taaja: yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,o n jokaisella se sielussaan,j a taivas on rauha täytetyn työn; se estävi aavehet yön."

Kiirettä pitää

Lomalla ehtii puuhastella uskomattoman paljon, kun vain pistää töpinäksi. Maanantaina suuntana oli heti aamusta Eltsun tartani, missä vedettiin kunnon aitadrillit ja -hypyt "kuten silloin joskus". Kentällä alkoi puolilta päivin jotkut paikalliset kisat, mihin tällä kertaa päätimme jättää osallistumatta.

Iltapäivästä olikin jo nokka kohti Tamperetta. Tampereella yövyin vanhan opiskelukaverin luona, ketä en ollut nähnyt pariin vuoteen. Juttua (yllättäen) riitti ja tarjoilu oli loistavaa. Hassua miten jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että vaikkei heitä näe joka viikko tai tässä tapauksessa - edes joka vuosi - niin se tietty yhteys säilyy. Terveiset vaan tulevalle luokanopettajalle!

Tiistaina ehdin vielä lounastaa toisen nyk.tamperelaisen-kohta helsinkiläisen kaverini kanssa ja sitten taas Helsinkgin junaan. Keli oli pääkaupunkiseudulla hieman toinen kuin Tampereella (missä siis satoi), joten kääntyminen kotona oli todella nopea. Lonkkari matkaan ja suunta Hietsuun.

Nyt on siitten beachvolley-sesonkikin korkattu samaan syssyyn. Tosin en olisi rantaan todellakaan eksynyt, ellei kaimani (-i) olisi sinne haastanut. Hyvin houkuteltu siis! Ja tästä kun kirmaan vielä hierojalle niin alkaakin olla päivä paketissa. Miten ihmeessä tässä ehtisi vielä käydä töissä???

Loman syvin olemus

Pitkä työpupeama on nyt ohi ja on aika lomailla. Olen huomannut, että ihmisillä on hyvinkin erilaisia tyylejä lomailla. Osa jengistä heittää totaalisesti vapaalle ja terasseista tulee saman tien toinen olohuone. Osa taas lähtee mökille hornan tuuttiin, missä sitten grillataan ja tissutellaan päivittäin.

Itselleni käy yleensä päin vastoin - lomalla alkoholinkäyttö vähenee. En tosin voi kieltää, etteikö se mahdollisuuksien määrä välillä vie tätäkin minkkiä hyvinkin vahvasti kun ei tosiaankaan ole huolta huomisesta ja päivä vierähtää helposti iltaan siinä aurinkoisella terassilla...

Kelit eivät ole (onneksi?) suosineet tähän saakka, joten minäkin olen aloittanut lomani tyystin muissa merkeissä. Sporttailua ja vielä vähän lisää sporttailua. Eilen olin salilla jo ennen kuin muu kaupunki heräsi ja tänään on suuntana Eltsun urheilukenttä. Ja sama meno jatkuu ainakin keskiviikkoon.

Oli toki olemassa pieni mahdollisuus, että tämäkin loma olisi alkanut hieman kosteimmissa merkeissä, mutta tuo keskiviikko-torstai -turnee oli sen verran tyhjentävä "ettei mitään jäänyt hampaankoloon". Ja mikä parasta, kankkuset kärsittiin työajalla.

Viimeistä viedään

Nyt alkaa olla sitten viimeiset minuutit käsillä pitkäaikaisen työnantajani palveluksessa. Viimeiset pari päivää ovat olleet kaikkea muuta kuin tehokasta työaikaa, mutta niin kai se aina menee kun ollaan vaihtamassa duunipaikkaa.

Eilen vietettiin läksiäisiä sitten isolla vaihteella. Paikalla oli mukavasti jengiä ja turha pönötys oli jätetty pois. En tiedä johtuiko se "isojen herrojen" poissaolosta, mutta tunnelma kekkereissä oli loistava alusta loppuun.

Alkuillasta oli vuorossa klassinen puhe ja kuohuvat. Täytyy sanoa, että olin todella positiivisesti yllätynyt puheen sisällöstä (pelkästään kehuja tietysti ja pieni blondikevennys) varsinkin kun puhuja oli ns. "yllättäjä". Ohjelmassa oli myös läksiäislahjat, mihin myös Horst oli kovasti panostanut. Lisäksi kuultiin mieskuoron serenadi (todella kaunista) sekä moninkertaisia eläköön huutoja. Ja laseja kilistettiin tietysti.

Cantinassa käytiin maistelemassa mansikkamargaritat (muistaakseni 3, tai ehkä 4) ja pistettiin entinen salkkaritähti koville laskuerittelyjen kanssa. Meitähän oli luonnollisesti 20 ja kaikki maksoivat erikseen. Ruokaa oli riittävästi varsinkin kun sitä söi molempien vierustovereiden lautasilta.

Illan päätöspiste oli luonnollisesti Kalle, missä jäykimmätkin meistä löysivät itsensä tanssilattialta puolen yön jälkeen. Fogues meni ihan "kreisiksi" ja riisui kravattinsa kello 1. Tosin hieman maustetun tarinan mukaan allekirjoittanut riisui Foguesin Kallessa ja jääkiekkoilijan rouvalle jäi käteen pelkkä kravatti. No, kukin uskoo mitä lystää.

Loimaannorppa ilmestyi myös vihreässä kesäasussaan näyttämään pojille vähän muuveja, mutta yhteinen aikamme oli valitettavan lyhyt. Too many people to see, too many floors - tuttu ongelma. Mutta kuten tuli muutenkin jossain vaiheessa iltaa todettua, tärkeintä ei ole se määrä vaan se laatu.

Ilta oli kaikin puolin erittäin onnistunut, joten suuret kiitokset kaikille osallistujille. Jäljelle jäi vain tutut spekuloinnit siitä, että kuka nyt lopulta lähti sitten ja kenen kanssa. Henkilökohtaisesti voin tunnustaa, että olen yhä eilisellä reissulla.

Tenniskausi käyntiin

Sain viimein ulkoilmaurheilut startattua kunnolla, kun raahasin pitkän pojan mukanani tenniskentälle. Jos ei ole pakko saada pelata massakentällä niin Helsingin kaupunki tarjoaa "value for your money" pelikenttien osalta useammissakin kaupunginosissa. Oma suosikkini on Mustikkamaa, joka on sijainniltaan lähestulkoon naapurissa.

Peli ei sujunut ihan niin hyvin kuin kuvittelin (viime kerrasta 1,5v) mutta kelpo palloralleja saatiin kuitenkin aikaiseksi. Pitkä poika meinasi alkuun vähän löysäillä, mutta pistin sen ruotuun aika nopeesti. Kun pelataan tennistä niin sitten lyödään palloa kunnolla ja juostaan ympäri kenttää, eikä vaan läpsytellä. Tyyppi taisi kuvitella etten pysy mukana ja halusi "antaa armoa". Armoa ei kuitenkaan tarvittu. Pysyin perässä ja osuin palloon, mutta en mä edelleenkään osaa syöttää.

Late goes Teuva

Late kävi Helatorstaina Teuvalla. Matkan varrella haettiin matkaan Tampereelta lonkkari ja poikettiin Kurikassa fiilistelemässä. Kurikkaan oli sitten viime näkemän ilmestynyt Tokmanni. Entisiä luokkakavereita ei sen sijaan näkynyt kilpailevan Halpahallin kassalla.

Äystöltä Late löysi girlfriendin ja sai uudet kuteet. Lisäksi Late kävi ratsastamassa ja nukkui kultasängyssä. Ja tiedoksi vaan kaikille, jotka Latea eivät ole aikaisemmin tavanneet - Late on näätä. (vaikka joku idiootti väittikin perjantaina Latea mangustiksi)

Harmi, ettei ehditty vaatturille aikaisemmin. Laten releet olisivat nimittäin olleet Euroviisukamaa ehdottomasti. Noihin virkattuihin speedoihin löytyy nimittäin myös sopiva verkkopaita.

Kiinteistönvälittäjä

Pyysin kiinteistönvälittäjää käymään, koska halusin arvioituttaa asuntoni. (Toim.huom. heti kärkeen - en ole muuttamassa yhteen kenenkään kanssa). Hyvin täsmällisesti sovittuun aikaan ovelleni saapui mielestäni hyvinkin tyypillinen kiinteistönvälittäjän prototyyppi: 40-50 vuotias mies, hieman tukeva, harvat hiukset, halpa puku ja mustat pehmytnahkakengät.

Siinä kun keskuteltiin Sörnäisissä asumisen kätevyydestä niin tällä myyntimiehellä oli kumma tarve bondata allekirjoittaneen kanssa. Kun sanoin ajatelleeni haluavani enemmän tilaa, niin hän kertoi samantien oman versionsa miten hän myös oli pari vuotta sitten "halunnut enemmän tilaa". Hän oli myös asunut alueella ja viihtynyt hyvin. Myös hänen mielestään auto niin hyvien liikenneyhteyksien lähellä on turha. Hän halusi myös esittää "reilua" ja "unohti" listan toteutuneista kaupoista allekirjoittaneen pöydälle. Mikä uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne tuosta syntyikään?!

Arvioitu hinta kämpästä tuntui olevan ihan kohdallaan. En kuitenkaan jättänyt myyntitoimeksiantoa, vaikka lähtötunnelmissa selvisikin, että tyypillä oli oma kenkälusikka mukana. Hieman ylipainoinen mies ei siis halua hikoilla puku päällä äheltäessään liian pieniä kenkiä jalkaan ihmisten pienissä eteisissä. Virheistä oppii?

Euroviisuista

Pitihän sitä sitten käydä paikankin päällä ihmettelemässä Euroviisu-huumaa. Liput oli viimeiseen vetoon ennen finaalia. Jonot turvatarkuksiin olivat huimat, mutta onneksi keli sentään suosi.

Ihan hyvän shown olivat ammattilaiset onnistuneet Areenalle väsäämään. Juontajat puhuivat sujuvasti, vaikkakaan oma ranskankielentaitoni (mikä on siis nolla) ei riitä arvostelemaan sitä puolta. Esityksissä oli menoa ja meininkiä, ainakin mitä siihen Lordin live-esiintymiseen tulee. Muuten suurin osa biiseistä oli "hieman erikoisia". Varsinkin kun se ranskalainen pinkkitakkinen kalju mies juoksi ympäri lavaa kuvaajan perässä jouduin hetkisen miettimään, että mitä helvettiä...

Ainoa varsinainen miinus tulee siitä, että vierustoveria ei voinut valita. Se hienhaju oli jotain uskomatonta. Teki mieli pyytää mieshenkilöä olemaan taputtamatta ettei hienhaju leviäsi, mutta eihän sitä nyt kehtaa. Variskaan jos kyseessä on euroviisufani, joka osasi kaikkien esitetettyjen biisien sanat.

Bistro Carusel

Bistro Carusel oli "mielenkiintoinen" tuttavuus perjantai-iltana. Ruoka oli todella erinomaista, mutta vastaavasti tarjoilijamme todella hukassa. Alkupalat (antipasto) saatiin vielä pöytään normaalisti,mutta sen jälkeen menikin metsään ja pahasti.

Kaksi meistä oli tilannut pastat väliruuaksi, mutta kuinka ollakaan eteen tuli pääruoka (siikaa kahdelle ja yhdelle lammasta). Kysyttäessä väliruokien kohtalosta, allekirjoittaneen pääruoka vietiin pois, mutta kaverin jätettiin. Pasta tuotiin eteen kohta keittiöstä, mutta lusikkaa ei ollut mailla halmeillakaan. Valkoviini kaadettiin laseihin suoraan pullosta ilman maistatusta, vaikka siis tilasimme sen koko pullon. Jälkiruokalistalla oli valikoima erilaisia italialaisia juustoja. Seuralainen kysyi, mitä juustoja siinä on ja vastaus oli "erilaisia italialaisia juustoja". Miten fiksua!

Allekirjoittanut söi vielä pääruokaansa, kun vierustoverit saivat jälkkärit ja kahvit. Tarjoilija ei kysellyt olisinko minä mahdollisesti halunnut kahvia, eikä korjannut astioita pöydästä. Loppupeleissä laskukin oli tietysti väärin. Kysyin väliruuan hinnasta niin tarjoilija sanoi "sen olleen se iso annos". No mutta kun minä tilasin sen pienen - väliruuaksi... Vai onko teillä yleensä tapana tilailla useampia pääruokia illallisella?! Jouduin lähettämään palautetta.

Kerran Kallessa

Eilen oli sitten vielä nykyisen tiimini "suunnitelu ja virkistysilta". Kabuki oli iloinen yllätys alkuiltaan ja sen jälkeen polku kulkikin tuttua reittiä. Basessa katsottiin lätkämatsin loppuhetket ja nähtiin sekin ihme, että Suomi voitti rankkuskaban.

Loppuillan juottola löytyi vanhalta paikaltaan Kasarminkadulta. Paikalla oli oman "possen" lisäksi mukavasti muitakin tuttuja. Huhujen mukaan myös Loimaannorppa oli rastilla, mutta yrityksistä huolimatta me ei löydetty sitä samaa rastia.

Illan huipentuma oli kuitenkin ehkä ne paritanssit Suomi-baarissa. Kaikkihan tietävät, että Egotripin Älä Koskaan Ikinä - on hidas kappale (??!!) jota pystyy helposti tanssimaan humppaotteella siellä tungoksessa. Kohteliaisuudesta vielä nykyistä esimiestäni kohtaan (btw - 8 päivää jäljellä) otin kuitenkin tanssikutsun vastaan. Yritin hieman hillitä partnerini hinkua tangotaivutuksiin kunnes se olikin sitten liian myöhäistä ja löysin itseni selinmakuulta Suomi-baarin lattialta. Onneksi refleksini toimivat vielä sen verran vikkelästi, että väistin päälleni kaatuvan pomon.

Tuuria oli kuitenkin matkassa sen verran, että tuostakin selvittiin ilman vaurioita. Lattia sattui olemaan siitä kohdin kuiva ja ilman lasinsiruja. Pomo tosin vaikutti loukkaantuneelta, kun en enää suostunut uusintaan Hurriganesin tahtiin.

Kiekonheittoa ja pörssitiedote

Eilen oli sporttikoulussa lajina kiekonheitto. Koin pyörähtämisen ringissä ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Liikehtiminen oli kaukana harmonisesta, mitä kiekonheiton pitäisi kaikessa klassisuudessaan kuulemma olla. Valmentajan tavoite kuitenkin täyttyi - kaikki oppilaat heittivät kiekon pyörähtämällä häkistä ulos aina nurmikolle saakka. Ei kannata edes kysyä miten pitkä se matka oli... Ensi viikolla onkin sitten lajina korkeus, toivotaan ettei sada vettä.

Ehkä tämä on nyt jonkinlaista "oman itsensä korostamista", mutta täytyyhän sitä blogissaankin kommentoida, jos ensimmäistä kertaa elämässään tulee mainituksi pörssitiedotteessa. Nimikin oli ihan oikein kirjoitettu, eikä ikäänkään ollut lisätty sitä keskeneräistä vajaata vuotta (aina hyvä juttu). Uudet haasteet siis odottavat 5.6.2007 alkaen.

Viikonloppu Tallinnassa

Viikonloppu Tallinnassa tuli ja meni. Edellisen viikon riehumisen jäljet olivat vielä selvästi nähtävissä ympäri kaupunkia. Liiketilojen ikkunat oli järjestelmällisesti rikottu useiden katujen varsilta. Osa oli jo uusinut ikkunansa, mutta tyhjännyt myymälät tavaroista yöksi. Toiset liikkeet olivat tyytyneet vanereihin ikkunalasien sijaan, joihin oli sitten kirjoitettu "Olemme avatud". Mitään hulinaa ei kaupungissa kuitenkaan tänä viikonloppuna näkynyt, poliiseja sitäkin enemmän. Seuraavien "karkeloiden" oletetaan puhkeavan nyt 9.pv - Voiton päivänä.

Omaa olemista ei menneet tai mahdollisesti tulevat mellakat haitanneet. Hyvät ostospaikat löytyivät sieltä mistä ennenkin ja kenkiä tuli taas ostettua liikaa. Kavereiden paikallistuntemuksen avulla löydettiin pari uutta suosikkiravintolaa. Perjantai-illan dinner mesta WS Cafe tarjoaa kohtuuhintaista italiasta tai intialaista settiä trendikkäässä ympäristössä.

Ehdoton suosikki oli kuitenkin lauantai-illan kokemus African Kitchen, jossa voi esimerkiksi maistella eri Afrikan maiden mukaan nimettyjä drinkkejä. Paikka ei ole mikään "fine-dining" ravintola vaan soveltuu pikemminkin kavereiden kanssa illastamiseen pitkällä kaavalla. Todella hyvää perusruokaa ilman turhia kikkailuja. Jopa alkupala-annokset olivat kerrankin reilun kokoisia. Ja hyvän viinipullon saa pöytään 15 eurolla.

Sukeltamassa pakastealtaassa

Vaikka en olekaan mikään superinnokas kulinaristi kokkaaja niin tykkään fiilistellä ruokakaupoissa. Nimen omaan niissä isoissa ruokakaupoissa, missä löytyy hyllykilometreittäin tavaraa. Niissä kaupoissa, joista aina varmasti löytää hakemansa ja mielellään sillekin erikoisuudelle vielä kolme vaihtoehtoa. (Tämä ei kuitenkaan koske Stockan herkkua, joka on ahdas, tunkkainen ja aina liian täynnä väkeä)

Käyn ehkä näissä isoimmissa ruokakaupoissa kerran kuussa. Se vaatii aina vähän vaivaa, koska kotikulmilla palvelevat ainoastaan K-marketin ja Alepan tyyliset pikkukaupat. Isoissa marketeissa on myös aina omat sudenkuoppansa. Meikäläisen kohdalla ne löytyvät yleensä pakastealtaasta.

Lähikaupan pakastealtaassa on yleensä aina ne samat pari pakastepizzaa ja vanilijajäätelö. Isoissa kaupoissa pakastealtaita on sen sijaan useita ja ne ovat vähintään uima-altaan kokoisia, joihin pitää suorastaan sukeltaa. Eilen tarttui taas haaviin useampikin laatikko erinnäisiä paneroituja eineksiä, joiden ravintoarvot ovat varmasti kohdallaan.

Eilinen keikka ei kuitenkaan ollut turha, vaan saaliin joukkoon mahtui myös Aino-jäätelö maultaan Karpalo-kinuski. Todella hyvää! Karpalo-kinuski ampaisi saman tien jäätelölistan ykköseksi eikä vähiten sen takia, että pakkauksessa lukee Hyla. Jälleen yksi hyvä syy lisää käydä isoissa ruokakaupoissa.

Vappuilusta

Vappuaaton grillaussetit oli varsin onnistuneet. Pientä kärhämää tosin saatiin illan mittaan aikaan koskien Twister-pelin sääntöjen tulkintaa??!! Pelaaminenhan oli hauskaa niin kauan kuin mukana oli ainoastaan tyttöjä, mutta pojat pilaisivat senkin ilon sitten lopulta. Hei kaverit - muistakaa ens kerralla, että se peli on syystäkin tarkoitettu lapsille. Pelin tarkoitus ei ole työntää/kaataa toista pois matolta tahallaan tai väkisin. Sitä kaatamispeliä kutsutaan painiksi ja sitä harrastetaan vähän erityyppisillä matoilla. Ja siellä on tuomarit ihan erikseen.

Tiistaiaamuna oli vastaavasti odotuksista poiketen sekä oloa että keliä, joten Kaivariinkin uskaltauduttiin. Keltainen leski maistui varsinkin allekirjoittaneelle ja tunnelma oli varsin hilpeä. Ilman mitään sen suurempia ennakkosuunnitelmia onnistuimme löytämään lähes kaikki kaivatut (ja pari vähemmänkin kaivattua) tuttua.

Kunnon kauppamies treidasi 3 litran punaviinitonkan tyhjään muovipussiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Oli sushia, grillejä ja pistaasipähkinöitä sekä törkeen hyvää "perunahässäkkää". Ninjaturtle ei suostunut pukemaan naamiota ja allekirjoittanut jäi ilman vappupalloa. (Totoro -palloa ei löytynyt) Enkeleillä oli taas oma huutokuoronsa ja joku oli eräänkin anonymouksen mielestä laihtunut. Tai sitten sillä oli vaan uus tukka.

Väsy ja vilu iski aikasin ja kotiin oli lähdettävä. Pieni lasi punaviiniä matkaevääksi. Seurauksena oliksin sitten neljän tunnin päiväunet.

Laatuaikaa

Elämä on mukamas ollut viime aikoina niin kiireistä, ettei edes omaa siskoa ole ehtinyt nähdä kunnolla pariin kuukauteen. Tässä tapauksessa tosin se vastapuolen kalenteri on ollut vielä enemmän tukossa, joten suurta syyllisyyden tuskaan ei tästä tarvi ottaa.

Joka tapauksessa lauantaina oli sitten vuorossa laatuaikaa siskojen kesken aamusta iltaan. Oltiin liikkeellä jo kympiltä ja käytiin vetämässä lonkkarilla Kaivaria ympäri ja Carusellissa aamiaisella. Siskon kämpillä oli menossa massiivinen vaateinventaario ja siinä samassa laminoitiin minijulisteita ja otettiin mitat yhden mekon pienentämistä varten. (Kerrankin noin päin!)

Lounas syntyi vaihvihkaa ja päikkäritkin ehdittiin ottaa. Sen jälkeen taas lonkkari kainaloon ja kohti cityä. Matkalla sisareni ehti ansaita leffaliput ja päästä valtakunnallisen sanomalehden verkkosivuille. Kierretttiin kauppoja ja käytiin neuvoa-antavilla Marskin aulabaarissa. Saldo meinasi olla todella köyhä, mutta onneksi viime tipassa (klo17.55) ehdin ostaa kolme mekkoa.

Torin lihapullat ja pyttipannu toimivat kuten aina. Talon viiniä piti ottaa se 12cl, mutta suusta jotenkin vain lipsahti 24. Sitten olikin jo aika antaa stylistille vapaat kädet ja illan setti alkoi muodostua vähitellen. Oli suuria suunnitelmia ehtiä Beeffiin yhelle ennen Luxia mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Taidettiin ehtiä just ja just Luxiin silloin kun oli sovittu.

Ei kannata kysyä näkyikö tuttuja, koska ei näkynyt. Kauhajoen plikka tuli mestoille myös ja kolmikko istui aika tiiviisti samoilla sijoillaan koko illan. Mitä nyt sitten käytiin hakemassa ne Mummit siitä baaritiskiltä. Juttua riitti, eikä ilta edes oikein riittänyt. Joutuu ottaa pian uudestaan. Ja makkaraperunoiden kanssa kotiin. Tietysti.

Uusia haasteita

Nyt se on sitten tehty. Olen irtisanoutunut nykyisen työnantajani palveluksesta 6,5 vuoden työrupeaman jälkeen. Uudet haasteet odottavat tekijäänsä kesäkuun alusta. Luvassa on varmasti vielä enemmän töitä ja rutkasti reissaamista, mutta samalla hyvä mahdollisuus oppia uutta ja päästä kokeilemaan rajoja.

Saattaa olla että tätä joutuu hieman juhlia...

Kehitystä kentällä

Eilen pelattiin vaihteeksi sählyn haastematsi duuniporukalla. Tällä kertaa ei nähty verta kentällä, koska oman puolen pelaajat eivät tässä pelissä onnistuneet törmäilemään toisiinsa niin että silmäkulma olisi auennut. Tiettävästi ainoa haaveri oli allekirjoittaneen juuresta katkennut kynsi, joten aika siistiä peliä pelattiin. (Tunnustan ajelleeni vastapuolen pelaajan päätylaidasta yli virheen arvoisesti, mitä ei tietenkään vihelletty...)

Tuomarilla oli oikea linja, mutta valitettasti osalla meikäläisistä oli nuo salibandyn säännöt vähän hakusessa. Jäähyllä istuttiin sekä päällä- että maasta pelaamisesta. Onneksi vastustaja ei kuitenkaan päässyt rankaisemaan näiden rikkeiden aikana vaan onnistui itsekin pelaamaan palloa kädellään - taas jäähyn arvoisesti.

Peli päättyi kolmen 15 minuutin erän jälkeen tasan 3-3. Kehitystä edelliseen matsiin nähden oli tapahtunut joka osa-alueella, eikä vastapuolen semiammattilaiset päässeet pitämään maalikarkeloita. Vaihdot pyörivät vauhdikkaasti ja jalka nousi kentällä reippaasti. Myös sillä pojalla joka viime viikonloppuna löi kirveellä sääreensä... Peli näytti välillä ihan oikealta salibandyltä sählyn sijaan.

Allekirjoittaneelle tämä taisi kuitenkin olla viimeinen matsi "näissä väreissä". Olisi pitänyt ehdottomasti hoitaa ne pari maalipaikkaa paremmin ja pistää se pallo pömpeliin. Olisihan se nyt ollut hienompaa, jos jäähyväisottelusta olisi otettu reilu voitto.

Seivästelyä

Eilen kokeiltiin sitten joukolla seiväshyppyä. Siitä ei edelleenkään taida tulla mun "uutta lajia", mutta hauskaa oli silti. Joutuu ehkä hivuttautumaan lauantaiaamunakin Otahalliin kokeilemaan lajia.

Huoleni ryhmän koon äkillisestä pienenemisestä oli myös turha. Meitä oli jälleen seitsemän innokasta. Seivästä vietiin kuoppaan maata pitkin, joten ei ollut pelkoa siitä että joku tökkäisi kuopasta ohi. Otteet olivat välillä liian matalalla ja välillä ote lipsui, mutta syyksi laitettiin pihkan puute. Kaikkein naisellisimmat saivat rakkoja kätösiin.

Toiset olivat hieman enemmän "sisällä lajissa" kuin toiset, mutta kaikki pääsivät seipään kanssa reilusti patjalle ja osa onnistui käännöksessäkin. Eräs entinen telinevoimistelija/uimahyppääjä joutui kuitenkin vaihtamaan seivästä kesken touhun, koska ensimmäin keppi meinasi taipua liikaa. Mulla ei ollut sitä ongelma.

Riman kanssa ei kokeiltu tällä kertaa. Seiväshypyn "erikoisklinikka" järjestetään vielä toukokuun loppupuolella ja siellä varmaan päästään kokeilemaan josko se 2 metriä ylittyy. Ehkä kuitenkin laitetaan se kuminauha rimaksi.

Pientä sälää

Sunnuntaina havahduin taas pitkästä aikaa siihen, miten kaikenlaista pientä sälää oli ehtinyt kertyä kaappeihin ja purnukoihin. Yleensä siivotessa tämän pienen sälän joukosta löytyy parikin sellaista juttua, joiden kuvitteli olevan jo ikuisesti kateissa. Tällä kertaa saaliina oli pelkästään kaikkea turhaa.

Roskasäkki täyttyi alle aikayksikön kun sinne lensi jos jonkinlaista avaimenperää ja mainoskynää. Tuomaripillin sen sijaan säästin ja samoin ne pari sytkäriä. Eihän sitä koskaan tiedä milloin taas joutuu jotain pallopeliä viheltämään.

Ehkä yllättävin löytö oli kuitenkin yhden tutun kaksi vuotta sitten unohtama mp3-soitin, jota hän ei ole koskaan tullut hakemaan. Pitäisiköhän se ottaa kohta käyttöön?

Onnistumisen elämyksiä

Kolmekymppiselle mieshenkilölle voi tarjota myös syntymäpäivälahjaksi hieman erilaisia onnistumisen elämyksiä. Tällä kerralla avuksi otettiin Fisher-Price, jota kaikki saivat kokeilla.

Illan edetessä nähtiin miten yksi jos toinenkun vaihvihkaa pisti palikoita sisään laatikkoon. Kliimaksiksi muodostui kuitenkin ehkä se hetki, kun eräskin mieshenkilö runttasi kaikki palikat samasta aukosta sisään. Jäin odottamaan, josko oltaisiin saatu vielä jonkinlainen nopeuskisa pystyyn, mutta se jäi mitä ilmeisimmin seuraavaan kertaan.

Laatikossa oli tietenkin mukana myös se yksi palikka, joka ei mahtunut mistään kolosta. Jallupullo olikin tarkoitettu lähinnä lohduttamaan, mikäli tehtävä osoittautuu liian vaativaksi.

Miehen kanssa ostoksilla

Tässä uusi esimerkki sarjaamme: "näinkin voi käydä". Lauantaina kaupungilla poiketaan kenkäkauppaan, mihin mies kävelee edellä. Mies osoittaa hopeanvärisiä, tappavan korkeita sandaaleja ja toteaa "ota noi". Itse yritän kovasti panna hanttiin (?!) toteamalla, että ne eivät todellakaan ole mitkään kävelykengät. Siihen mies taas vuorostaan hyvinkin rationaaliseen tapaan, että sitten mennään taksilla.

Onneksi ymmärsin lopettaa negatiiviset kommenttini ajoissa. Tarinan opetus onkin, että jos mies joskus menee vapaaehtoisesti edellä johonkin kenkäkauppaan, vaikkei kumpikaan tai edes kukaan kavereista olisi etsimässä kenkiä, niin kannattaa toki seurata perässä!

Allergialääkkeet testissä

Allergiat vaivaavat taas täydellä teholla. Olen yrittänyt löytää sopivaa antihistamiinia, joka ei väsyttäisi. Sellaista ei vain tunnu löytyvän ilman sivuoireita.

Zyrtecistä totesin jo aikojen alussa, että se uuvuttaa. Kestine vastaavasti oli täysin tehoton. Parina viime vuonna olen napsinut Duactia, mutta sillä on taas vastaavasti ollut jos jonkinlaisia muita sivuvaikutuksia. Se hyvä puoli kuitenkin, että se ei ainakaan ole väsyttänyt.

Nyt kokeilin toiveikkaana Aeriusta. Pieni sininen pilleri näytti vaatimattomuudessaan kovin tehottomalta. Ulkonäkö kuitenkin petti ja allergiaoireet hävisivät. Bonuksena tuli taas vuorostaan hervoton väsymys.

Pakko siis palata takaisin Duactiin. Ainakin siinä on efedriiniä niin pysyy edes osan päivästä pirteänä. Lisäksi kun nappailee tasaiseen tahtiin ibuprofeiinia (kun tuo takareisi meni sitten tulehtumaan) niin alkaakin taas elimistössä olla lääkeainepitoisuudet kohdallaan.

Takareittä kiristää

Eilen sporttikoulussa oli vuorossa aitajuoksua. Värväsin paikalle vanhan aitajuoksijagurun niiltä ajoilta kun itsekin vielä kisasin. Rva oli heti intona mukana opettamassa meille aitajuoksun saloja. Omasta mielestänihän mä olin todella ovela, koska toisen ohjaajan myötä pääsin itsekin treenaamaan.

Näin jälkikäteen en ole täysin varma oliko se loppupeleissä kuitenkaan niin fiksu ajatus. Takareisi on tänään yhtä kireä kuin viulun kieli ja polvi on turvonnut niin, ettei se juuri kestä taivuttamista. Kipua ei kyllä tuntunut siinä vaiheessa, kun ryysin täysillä sitä alumiiniaitaa päin, mutta jälkikäteen tuntui sitten sitäkin enemmän. Kolleegani sanoja lainatakseni: "Aitajuoksu on vaarallista". (Tosin mä en edelleenkään lentänyt turvalleni ja sotkeutunut aitoihin, vaan jatkoin matkaa kolautuksen jälkeen.)

Muutenkin sporttikoulussa oli pieni kato käynyt. Eräskin nainen kertoi joutuneensa kortisonipiikille edellisten treenien jälkeen ja joutui näin ollen jättämään sporttikoulun kesken. Onnistuin siis pilaamaan ainakin yhden veteraaniurheilijan uran. Nainen väitti kuitenkin kyseessä olevan vanha vamma ja se tietysti lohdutti hieman. Lisäksi treenien lopussa yksi pikkupoika kävi ilmoittamassa että "äiti käski sanoa ettei se ehtinyt tänään". Ja mun olisi ilmeisesti pitänyt tietää kuka pojan äiti on...

Kallio kunniaan

Totesin perjantain pienimuotoisen Kallion kierroksen jälkeen, että kotikulmien kuppiloita pitäisi suosia useammin. Hinnat kun ovat sen verran edulliset, että Pitkän sillan sillä puolella dokaaminenkin on suorastaan säästöä. Siiderikin kustansi kokonaiset 2,70€.

Uusi (vanha) suosikki pizzeriakin löydettiin. Loistavat pizzat, täytteitä riittävästi ja hintakin kohdallaan. Kukaan ei tosin muista paikan nimeä, mutta se on se pizzeria Brahen kentän toisella puolella. Just se!

Pojat eksytettiin matkalla myös Fairytaleen, tosin "Jonnan" käännös ovelta oli lähestulkoon valoakin nopeampi. Kyseinen baari jäi siltä illalta käymättä, mutta onneksi sinne pääsee myöhemminkin. Terassiakin löytyy ja ainakin iltapäivän tunteina siihen paistaa ihan kivasti aurinko. Ehkä ensi kerralla laitetaan etulinjaan pitkät pojat pinkeissä paidoissaan.

Muita kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat vanha kunnon Rode, Lepakkomies sekä entinen Stella Star, jonka nykyinen nimi Bar21 piti kysyä ovimieheltä. 21:n kellarissa oli ihan kelpo karaokesetit pystyssä ja kaikki halukkaat pääsivät laulamaan. Muutama olisi ehkä voinut jättää laulamatta. Pitkätukkaisen hevimiehen "taka-taka-taka-taka-taka-takatalvi" oli kieltämättä rankka esitys.

Tappion karvasta kalkkia

Olo tuskin on ihan yhtä pettynyt kuin Juha Miedolla aikoinaan 50km kisan jälkeen hänen hävittyään sadasosalla olympiakullan Ruotsalaiselle, mutta kyllä se 4. sija harmittaa näissäkin ympyröissä.

Turnaus aloitettiin mallikkaasti lauantaina kukistamalla lohkoykkönen ja paikka mitalipeleissä varmistui saman tien. Ensimmäisen päivän pari muuta matsia menikin sitten ihan siinä sivussa kun ei mailaa tarvinnut turhaa puristaa. Koko päivän saldo 2 voittoa ja yksi tasuri.

Kakkospäivän aamusta ei sitten sitä parasta terää enää löytynytkään ja tipuimme tappiolla 1-2 pronssiotteluun. Siitä pelistä ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa, tappio tuli 1-3. Onneksi se oma maalitili aukesi edes tuossa vaiheessa, ettei tarvinnut täysin statistina kentällä kirmailla.

Sunnuntai-iltapäivällä viikolopun saldo olikin sitten helposti todettavissa mustelmien ja naarmujen määrästä. Kertaakaan en lentänyt yli laidan, mutta pari kertaa heitin voltin vastustaja veskarin niskaan vastapuolen pakin avustamana. Eläköön kontaktilajit!

Pidän itseäni voittaja, jos kävelen huomenna normaalisti. Sen verran kyyti oli kovaa, että jalat huutaa hoosiannaa varmasti ainakin keskiviikkoon sakka.

Kevätsiivous

Kaikki allekirjoittanutta yhtään tuntevat tietävät, ettei siivoaminen kuulu harrastuksiini. Tavaroiden järkkäily sujuu ihan helposti, pyykkivuoret eivät kasva ja tiskit menevät koneeseen kivuttomasti mutta se imurin käteen ottaminen on joka kerta ylivoimaisten ponnistelujen takana.

Näin kevään kunniaksi päätin helpottaa tuskaani ja palkkasin ulkopuolista apua hoitamaan kevätsiivouksen. Olin pääsiäisestä asti aivan innoissani ajatuksesta että torstaina se siivooja sitten tulee. Eilin olikin sitten hieno fiilis tulla töistä kotiin kun joka paikka kiilsi. Ikkunatkin oli pesty, joten uloskin näki taas ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen. Oli myös jännittävä huomata siivojan tekemät uudet sisustusratkaisut...

Aion ehdottomasti käyttää kyseisen firman palveluja uudelleen ja suosittelen siivojan käyttöä muutenkin kaikille. Täytyy sanoa, että palvelusta maksettava korvaus oli halpa hinta siitä miten paljon v***tuksen määrässä säästi kun ei tarvinnut ottaa rättiä itse käteen. Ja tosiaan sen 60% saa vähentää verotuksessa. Nyt on siis siistiä - saa tulla kylään!

Veteraaniurheilija

Nyt se sitten virallisesti tapahtuu - allekirjoittanut siirtyy veteraaniurheilijoiden kastiin. Viikonloppuna pelataan naisten salibandyn veteraanisarjan SM-lopputurnaus ja allekirjoittanut aikoo olla vahvasti kaukalon meiningeissä mukana. Osallistumisoikeus näihin karkeloihin ei tosin tarkoita sitä, että olisin saavuttanut sen 35-vuoden ratkaisevan rajapyykin. Salibandy on onneksi sen verran nuori laji, että ikänaisiksikin päästään (joudutaan) jo kolmekymppisinä.

Tikkurilan Tiikereitä voi tulla siis kannustamaan viikonloppuna Myllypuron Arena Centeriin. Lauantain pelit pelataan klo 14.30, 18.15 ja 19.45. Mitalipelit pelataan sunnuntaina, mutta niihinhän on ensin kuitenkin päästävä.

Sporttikoulu käyntiin

Eilen oli sporttikoulun ns. "introkerta" Espoon Otahallissa. Ryhmä oli monipuolinen sekoitus erilaisia urheilutaustoja omaavia persoonia. Esimerkiksi joukon "seniori" oli lopettanut yleisurheilun 30 vuotta sitten ja "juniori" harrasti mm. akrobatiaa. Yhteistä kaikille oli kuitenkin halu tehdä ja oppia uusia juttuja. Saattaa olla, että ohjaaja on vielä helisemässä kysymysten kanssa ennen kuin tämän kertainen sporttikoulu on ohi.

Illan ohjelmassa oli myös koordinaatioita ja telineistä lähtöjä. Ei ehkä ihan voi sanoa, että "lähtivät kuin hauet rannasta" mutta melkein. Erityinen kunniamaininta tulee kuitenkin hyvistä koordinaatioharjoitteista. Siinä huomasi selkeästi, että kaikki osallistujat olivat liikunnallisia ja tekeminen oli veressä. Tästä on hyvä jatkaa!

Nyt kun vielä ohjaaja saisi organisoitua lajit oikeille päiville niin hyvä tulee. Ehdin jo luvata aitoja ensi viikolle ja seivästä seuraavalle, mutta näyttää siltä että parin viikon päähän tulikin sitten tehtyä tuplabuukkaus. Eiköhän tästä jotenkin taas selvitä. Niitä kävelytreenejä ei kuitenkaan tule. Sitä voi jokainen treenata ihan itekseen vaikka sitten siellä Vappumarssilla.

Huh huh

Pääsiäinen tuli ja meni ja onneksi selvittiin taas tästäkin hengissä. Mäkeen päästiin ja olympialaisetkin pidettiin. Mitään suurempia loukkaantumisia ei sattunut, muutamat mustelmat kuuluvat aina asiaan.

Oli vesiliukoista, meikki ja puuteri sekä neliskulmainen eyeliner ja pähkinäteetä. Powerball oli hitti ja kukkokin kävi saunassa. Aamupuurot keräsivät kehuja vielä sunnuntaiaamunakin. Keksi uusi sanonta -kilpailu voitettiin seuraavalla repliikillä: parempi yksi S mökissä kuin kaksi hangessa...

Kuviakin tuli otettua ja samalla todettua, että se vika todellakin oli kameran käyttäjässä. Edellisenkin reissun kuvasaldo oli vielä tallessa.

Cybershot

Ostin uuden kameran, jolla tuli otettua reissussa upeita kuvia. Olisin mieluusti laittanut ne tänne muidenkin ihailtavaksi, ellen olisi onnistunyt tyhjentämään muistikorttia siirtäessäni kuvia tietokoneelle. Siinä meni parin päivän kuvasaldo Alpeilta kuin tuhka tuuleen.

Ensimmäiset kokemukseni Sonyn Cybershotista jäivät siis hieman ristiriitaisiksi. En ole vielä päättänyt oliko vika kamerassa vai käyttäjässä. (Todennäköisesti jälkimmäisessä, mutta en mielelläni myönnä virheitäni) Kamera on joka tapauksessa pieni ja näppärä, joten ehkä jo muutaman harjoittelukerran jälkeen saan niitä kuviakin koneelle.

Maanantai

Tänään on pitkästä aikaa aivan perusmaanantai. Väsyttää eikä työnteko kiinnosta. Paluulento Sveitsistä oli myöhässä ja siihen päälle parinsadan hengen taksijono. Aamulla ei löytynyt bussikorttia eikä kulkukorttia. Onneksi avaimet oli kuitenkin tallessa. Yksi hyvä puolikin tästä päivästä löytyy - maanantai on vain kerran viikossa. Ehkä huomenna ei enää väsytä näin paljon.

Mitä Sveitsin keikkaan tulee niin reissu oli varsin mainio. Paljon laskemista ja aurinkoa. Jalat on hyvässä jumissa vieläkin ja muuna saldona pari reippaan kokoista mustelmaa. Ja keskiviikkona sitten Rukalle. Jee jee!

Allergiat ja kiire

Töissä on pitänyt liian kiirettä koko viikon. Työmotivaatiota ei ole myöskään lisännyt mitenkään ne ylimääräiset hommat jotka odottavat nurkan takana, kun kolleega siirtyy muihin tehtäviin. Voinko huomauttaa tässä vaiheessa, että kukaan ei kysynyt multa haluanko mä lisää töitä. Oletus täällä näyttää olevan se, että kun kolleega siirtyy muualle niin sen hommat kuuluu automaattisesti mulle. Siis mistä lähtien?!

Ja tuohon kun lisää bonuksena kaikki mahdolliset pöly&siitepölyallergiat niin johan alkaa olla kevätmieli kohdallaan. Tuntuu mahtavalta käydä treenaamassa kun yhtäkkiä happi vaan tuntuu loppuvan. Ja tämähän on tosiaan vasta alkua. Eihän tuolla ole allergiasään mukaan vasta kuin leppä vauhdissa.

Toivon kuitenkin parempia kelejä ja vähemmän pölyjä viikonlopuksi. Mä lähden testaamaan, jos puhtaampaa ilmaa löytyisi vaikka tuolta.

Haastekisa

Sporttikoulun jälkeen voidaan sitten järkätä erilliset haasteskabat joko 7-ottelun tai 10-ottelun merkeissä.

Kallis minkki

Minkki ei olekaan enää niin kallis. Mitäs nyt tehdään: "Kallis minkki halpeni liki kolmanneksen" ?

Helmi keikka

Lauantaina nähtiin sen railakkaamman kaveriporukan kanssa pitkästä aikaa. Alkuillasta oli perussetti Töölössä - "vähän" boolia ja pientä purtavaa. Isännän loihtimat satay-kanavartaat oli varsin toimivia. Saa tehdä toistekin!

Illan baariksihan ei ollut mitään muita vaihtoehtoja tällä remmillä kuin Helmi. Viime kerrasta olikin jo vierahtänyt reilu vuosi, mutta ainoa uutuus näytti olevan jonon siirtyminen sisäpihalta porttikonkiin. Joku skitso naapuri oli kuulemma ruvennut aktiivisesti valittamaan metelistä. Oli sitten sekin naapuri päättänyt muuttaa Eerikinkadulle hakemaan rauhallista ympäristöä.

Illan varsinainen Helmi oli kuitenkin Loimaannorppa ja ennen kaikkea neidin UUSI TUKKA! Se on niin hieno!!! Asiasta jouduttiin spekuloida vielä sunnuntainakin, koska kehuja oli sadellut siihen malliin että illan kaikki muut tapahtumat jäivät aivan toisarvoisiksi. Hyvä Norppa!

Taas yleisurheillaan

Työn alla on taas pieni projekti kevääksi. Tarkoituksena on saada pystyyn aikuisten sporttikoulu, jossa tutustuttaisiin & treenattaisiin yleisurheilua Otaniemessä. Päiväksi on alustavasti sovittu tiistai ja kellonajaksi klo 19.30-21.

Nyt tarvisi enää tehdä aikataulu, väsätä mainokset, värvätä osallistujat ja pistää treeniohjelma kasaan. Samaa kokeiltiin jo syksyllä ihan mukavalla menestyksellä. Veikkaisin tosin, että kesän lähestyessä treenaaminen ulkona kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin pimeät hallivuorot.

Pitkänmatkanjuoksijoille luvataan kuulemma omat treenit.

Juoksumatolla

Olen ylittänyt itseni. Jo kahtena aamuna peräkkäin olen löytänyt itseni kirmaamasta Alexiumin juoksumatolla. Koska lenkkeily ei ole koskaan ollut mun laji, ei nytkään voi puhua mistään pitkäkestoisesta suorituksesta. 12 minuutin yhtäjaksoinen juoksu on mulle saavutus sinänsä. Tähtäin on niinkin korkealla, että seuraavassa 10-ottelussa 1500m menee alle 6min 20sek. Sillä pitäis jo saada pari pistettäkin, ettei tarvi urakkaa nollakerhossa lopettaa.

Ja ihan vaan tiedoksi - seiväshypyssä pisteraja on 110cm ja sillä saa 6 pistettä. Riman yli on mentävät seipään avulla. Ei siis riitä että nakkaa seipään sivuun ja hyppää sen jälkeen riman yli. Tervetuloa vaan mukaan yrittämään!

Hyväntekeväisyyttä

Osallistuin eilen Lastenklinikoiden kummien hyväntekeväisyystapahtumaan Talin keilahallilla. Paikalla päästyäni ei mennyt kuin 5 minuttia kun joku tuli kysymään, että oonko mä Kurikasta. Pakkohan se oli myöntää, koska maailma on kuitenkin niin pieni. Jatkokommentit oli, että "ei tuo sun kummallinen keilaustyyli ole ainakaan muuttunut mihinkään 15 vuoteen..."

Tapahtuma oli hauska, vaikkakin osa jengeistä oli lähes ammattilaisia ja ne kuuluivat tietysti meidän mielestämme ihan eri sarjaan. Meidän tiimi oli pelkkää naisenergiaa ja mukana oli yksi Ihmeidentekijä, joka ei ollut keilannut koskaan. Onnistumisen elämyksiä tuli, vaikka meidän julkkisvahvistukset Kata Kärkkäistä lukuunottamatta pistivät palloa ränniin minkä ehtivät. Jani Sievistä ei näkynyt kuulutuksista huolimatta. Se oli todennäköisesti joko tanssimassa tai deekiksellä. Seuraavaan turnaukseen me vaadimme naisille oman sarjan.

Kilpailuvietti

Olin eilen taas vetämässä treeniä junnuille Otahallissa. Vuorossa oli yhdistetty nopeus & loikkatreeni. Viikonlopun sairastelujen jälkeen (ja ehkä muutenkin) on aina hyvä idea ryhtyä haastamaan poikia loikkakisassa.

Onneksi treenaajat olivat sen verran nuoria, että vanha vei vielä voiton. Hinta ei tosin ollut halpa. Selkä on taas niin jäykkä että tuntuu kuin istuisi valettu korsetti päällä. Kai sitä pitäisi jo vähitellen oppia tuntemaan omat rajansa. Tai sitten ei. Maltan tuskin odottaa miten jumissa selkä on huomenna.

Vaaleista

"Moon aina ollu sitä mieltä että kaikki maailman pölöhöt sinne pääsöö" - oli kommentti pohjanmaalta liittyen eilisiin vaaleihin. Tuohan kiteyttää jo paljon. Onneksi Frederik ei kuitenkaan mennyt läpi ja pari oikeastikin asioista tietävää (ainakin luulen niin) saatiin sisään.

Oma äänestyskeikka meinasi jäädä lyhyeen, koska LUULIN tietäväni äänestyspaikkani sijainnin. Yllätys, yllätys - osoite ei kuitenkaan ollut juuri se katu miksi sitä luulin, eikä itse asiassa ihan seuraavakaan. Hermo meinasi palaa tuttuun tyyliin, mutta lopulta löysin perille. Ja siellä oli JONO. Suhtautumiseni jonoihin ei myöskään ole ollut sieltä kärsivällisemmästä päästä, muttä tällä kertaa sain kansalaisvelvollisuuteni hoidettua.

Viikonlopun haaskausta

Flunssa iski päälle jo perjantaina Berliinissä, joten iltapäivän tunnit ennen koneen lähtöä menivät täysin haaskeelle. Tarkoitus oli tietysti hyökätä viereiseen ostoskeskuskeen isolla vaihteella, mutta keikka jäi lähinnä ikkunoiden tuijotteluksi ja u-käännökseksi.

Onhan se tietysti hienoa sairastaa omalla ajalla niin ettei töistä tarvi olla poissa. Mikäs sen mahtavampaa kuin maata koko lauantai sängynpohjalla ja juoda - ah niin ihanaa - teetä litratolkulla. On kaikin puolin upeaa herätä sunnuntaina ,kun ulkona aurinko paistaa ja pää on ihan yhtä tukossa kuin parina edellisenäkin päivänä.

Fakta kuitenkin on, että maanantaiaamuna tapahtuu huomattava parannus olotilassa koska on kerran aika mennä töihin. Ja sitä paitsi eihän silloin ole oikeasti kipeä, jos ei ole edes kuumetta.

Pierluigi

Tapasin reissullani Berliinissä Pierluigin. Nimi herättää varmasti suurta huvitusta aina siihen saakka kunnes lisää etunimeen kuuluvan sukunimen - Collina. Tässä vaiheessa moni luultavasti klikkaa linkin auki ja tunnistaa tyypin kampauksesta. Vähemmän urheilua seuranneet eivät tunnista ehkä ollenkaan.

Joka tapauksessa seminaarin illallispuhuja oli valittu vahvasti italialais&espanjalais-kuulijakunnan kiinnostuksien pohjalta. Esitys oli hyvä, englanninkielentaitokin huomattavasti keskivertoitalialaista parempi ja vitsitkin vielä toimivia. Kaiken lisäksi Collina selvisi varsin mallikkaasti yleisön Zidane/Materazzi -kysymyksestäkin.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Viereisessä öydässä istui kolme italialaista mieshenkilöä, joista kukaan ei pitänyt jalkapallosta. Mikä todennäköisyys?! Näille italiaanoille jäi todellakin illalliselta luu käteen, koska pöydän naisia tuntui ainakin Pierluigin esitelmä kiinnostavan tai sitten ne olivat vain innostuneita kaljusta. Täytyy tunnustaa - kyllä mäkin hain Collinan nimmarin enkä suinkaan ollut ainoa.

Levisimulaattori

Yllättäen (?) en ollut sitten ainoa, jolla liskot olivat vierailleet viikonlopun jäljiltä. Eräs työtoveri kertoi, että hän ei sen sijaan ole koskaan kokenut liskoja. Hän arveli sen johtuvan siitä, ettei hänelle tule myöskään krapulaa. Toisaalta hän ei myöskään koskaan vedä 2-3 päivän rännejä.

Onneksi mukavat työkäverit tulivat apuun tässäkin tilanteessa ja lupasivat järjestää hänelle Levisimulaattorin. Tarvii vain valita päivä niin muut lähtevät baariin seuraksi vetämään vichyä ja "simuloimaan" samaa örvellystä kuin pohjoisessa ja reissun missanut työtoveri kiskoo viinaa minkä ehtii ja saa ehkä kokea liskot parin päivän päästä. Lisää loistavia ideoita?

Blogsitter

Ei hätää te kiireiset ystäväni! Nyt on keksitty ratkaisu viimeisimpäänkin pulmaan. Tämä linkki on ehdottomasti niille, jotka kokevat jättävänsä bloginsa "heitteille" koska ovat niin kiireisiä, eivätkä ehdi päivittää sivuja tarpeeksi tehokkaasti. Jos omatunto soimaa niin ei muuta kuin hakemaan apuja blogsitteriltä...

Kaverit kylässä

Menin eilen lentistreeneihin, koska luulin sen olevan hyvä idea. Ajattelin että kroppa "saisi vähän kyytiä" viikonlopun rallattelujen jälkeen. Tuo oli SUURI virhe.

Velttoudella ei ollut mitään rajaa, enkä pystynyt mihinkään suorituksiin edes 50% tehoilla. Olin kuin paikalleen juurtunut perunasäkki keskellä parkettia. Mitään koordinaatiota ei ollut ja pallo oli täysin tuntematon peliväline. Yritys oli todella huipussaan kun seisoin jalat sementissä puolitoista tuntia.

Onneksi syy velttouteenkin sitten selvisi yön pikku tunteina. Kaikki ne ihanat liskokaverit tulivat viimeinen kylään ja pitämään bileitään Kurvissa. Ja jos se voi vain olla mahdollista niin töihin mentiin tänä aamuna vieläkin väsyneempänä kuin eilen.

Reissu

Bussi, lento, Kittilä, bussi, Sirkantähti, Levistar, kauppa, alko, Paxis, valkosipulimuikut, Cristal Cava, poropasta, Pascual Toso, foto-opportunity, Wanha Hulluporo, karaoke, Mombasa, nukkumaan.

Brekkari, lumilauta, Ski Card, mäkeen, Gondoli, G2, Tuikku, pizzaa, sumu, kramppi, venyttely, samppanja, sauna, siideri, käherrys, K5 Kammi, poroa, poroa, poroa, punaviiniä, pöytäkeskusteluja, 1620, Areena, uusia suhteita, Jean S, x kertaa Breezer, Mumm, Mumm, jatkot, lihis, juusto, punaviinimeri, kämpille, unta.

Rieska, pakkaus, muutto, mäkeen, aurinko, anteeksipyyntö, lounas, terassi, siideri, bussi, lentokenttä, passiturma, siideri, väsy, HKI, taksi, koti, unta.

Lahja

Sain kuin sainkin sitten naistenpäivälahjuksen juuri siltä mieheltä. Täytyy sanoa, että en olisi ihan osannut arvata mitä tuleman pitää. Toisaalta, ottaen huomioon viime päivien keskustelut aiheen tiimoilta (maininta oli mm. Kauppalehdessä) niin loppupeleissä oli vain yksi mahdollinen lahja.

Kyllä mua silti hieman hymyilytti kun kaivoin Jenna Jamesonin Erotiikan ammattilainen: Seksitähden päiväkirjan Stockmannin pinkistä käärepaperista. Paketoijalle oli kuulemma tokaistu, että testataan nyt miten se huumori kestää. Hyvinhän se kestää, mutta en kuitenkaan pakannut kirjaa matkalukemiseksi Levin koneeseen. En olisi kuitenkaan saanut lukea sitä rauhassa.

Illallinen Töölönrannassa toimi mainiosti. Alkuun katkarapulautanen ja pääksi karitsan entrecote. Jälkkäri ei enää mahtunut.

Hyvää kansainvälistä naisten päivää!

Taas koitti virallinen naisten päivä. Mielestäni Suomessa voitaisiin ottaa sama käytäntö kuin Venäjällä: naisten päivä kansalliseksi vapaapäiväksi. Mikäs sen mukavampaa kuin ylimääräinen lomapäivä parhaaseen talviaikaan.

Ystäväni Loimaannorppa oli saanut naistenpäivätoivotukset paperilapulla. Lopuksi lapussa oli todettu, että "sinkkukin on nainen". Mikä ihmeen toteamus tuo nyt oli? Tietääkseni naisten päivää eikä naista määritellä siviiisäädyn perusteella. (olkaa ystävällisiä ja korjatkaa jos olen väärässä)

Voin kertoa että on ihan yhtä epätodennäköistä saada naisten päivänä kukkia, oli sitten sinkku tai ei.

Rentouttava (?) hieronta

Kävin eilen taas vaihteeksi hierojalla. Selkä oli niin jumissa, ettei hieroja saanut kunnolla erotettua isoa selkälihasta selkärangasta. Kannattaa käydä salilla ja tehdä rinnallevetoja. Sillä saa suhteellisen tehokkaasti koko kropan jumiin. Ja jos ei muuten meinaa onnistua niin tekee vielä soutuliikettä päälle.

Hieronta on mulle aina kaikkea muuta kuin nautinto. Tai tavallaan se on ihan nautittavaa kun se veri kiertää paremmin päässä session jälkeen. Eilen hierottiin selkä/hartialinjan lisäksi käsiä auki. Siitä todistaa mustelmat käsivarsissa. Niin masokisti mäkään en ole, että voisin sanoa tuota rentouttavaksi. Tänään pitää taas yrittää istua ryhdikkäänä töissä, ettei selkä vetäisi ihan kokonaan kramppiin eilisen käsittelyn jäljiltä.

Viikko käyntiin

Viikko starttaa aina mukavasti maanantaiaamun sählyillä klo8. Tänään taas oli mukavat pelit ja jälleen kerran selvittiin ilman haavereita. Tosin koen sen pienenä ihmeenä, ettei kukaan ole pahemmin loukannut itseään noissa karkeloissa. Mailat tuntuvat toimivan useimmin viikatteina tai pesäpallomailoina kuin sählymailoina.

Tänään piti olla muutenkin reipas ja käydä luovuttamassa verta pitkästä aikaa. Keikka kuitenkin jäi, koska illalla piti mennä pelaamaan lentistä. Joku viisas on ollut sitä mieltä, ettei ole hyvä urheilla heti sen jälkeen kun on antanut itsestään 450 millilitraa verta. Torstai on taas toivoa täynnäm joten yritetään silloin paremmalla onnella. Hemoglobiiniksi veikkailen 150.

Yhteenveto

Galaxy oli ok ottaen huomioon, että se on kuitenkin Tallinkin laiva. Laivan venäläisen ravintolan suhteen en voi suositella muuta kuin blinejä. Kannattaa ottaa ne merilohenmädillä, jos haluaa mätinsä herneenkokoisina pirskahtelevina pallukoina. Itse koin ehkä hieman annoskateutta - olisi pitänyt valita muikunmädit. En nimittäin välittänyt liiemmin siitä "pirskahtelusta".

Illan ehkä shokeeraavin hetki koettiin tanssiravintolassa. Olimme nauttimassa rauhallisesti jälkiruokadrinkkejä toisessa kerroksessa, kun alhaalla pyydettiin tyhjentämään tanssilattia ja lavalle pyydettiin joku nuori mies. (valitettavasti en muista nimeä) Tässä vaiheessa sanoin ääneen, että tuo jätkä ei voi olla tosissaan, mutta kyllä se vain oli. Tulipa todistettua sitten kosintakin Tallinnan laivalla. Vastaus oli tietysti (?) kyllä ja sormuksetkin oli valmiina. Oliko tuo nyt sitten ihanan romanttista? Kaikkea sitä näkee.

Tallinkin City -hotelliin voi mennä toistekin, samoin Zebra -ravintolaan. Kyllä ne osaa paistaa tonnikalapihvin silläkin puolella ja muutkin annokset olivat loistavia. Viinilistaltakin löytyi uusi tuttavuus, kokeilkaa ihmeessä etelä-afrikkalaista Zonnebloem Pinotage -punaviiniä. Nam!

Edessä: Mini break

Eräänkin palloilijan aikatauluista johtuen vapaat viikonloput ovat aika harvassa. Nyt kun sellainen osui kohdalle, niin jotain oli tietysti kehitettävä välittömästi. Mihinkään pitkälle ei perjantai-iltana kannata lähteä, jos sunnuntai-iltapäivään mennessä pitää olla takaisin pääkallonpaikalla. Siispä suunnaksi valittiin Tallinna.

Suunnitelmissa on mennä tänään Galaxyllä yli ja testata toisella puolella Tallinkin uusi City -hotelli. Paikallisagentilta on saatu ravintolasuositukset, joten huomenna illalla olisi tarkoitus tsekata Zebra -niminen ravintola. Sitä ennen tietysti normaali shoppauskierros ja ehkä käynti parilla drinksulla. Sunnuntain paluumatka tulee varmasti olemaan yhtä juhlaa, toivottavasti ei keinuta liikaa.

Uusi tukka

Kävin vaihteeksi kampaajalla viime viikolla ja pitkä tukka sai lähteä. Tuntui siltä, että oli aika käyttää saksia vähän reippaammalla kädellä ja niin myös tapahtui. Eräskin toveri tosin totesi, että "oli jo aikakin leikata". Lattialle tippuneista hiuksista olisi varmasti saanut aikaiseksi ihan kelpo peruukin, sen verran paljon niitä oli.

Lyhyempi hiusmalli on aiheuttanut yllättävän paljon keskustelua. Ilmeisesti mulla oli sen verran vahva "pitkätukkaisen blondin leima" otsassa, että joillain työtovereilla meni useita päiviä uuteen hiusmallin tottumiseen. Jotkut eivät tosin tunnu tunnistavan vieläkään. (Haloo - ei tämä nyt NIIN lyhyt ole!)

Ja vähän jos laittaa tukkaa kiharalle niin sitten on jo otettu "permanentti". Hei kaverit - 80-luku meni jo.