Allekirjoittanut melkein hukkasi lompakkonsa. Katastrofin ainekset leijuvat ilmassa useita minuutteja (lähes tunnin), kun lompakon sijainnista ei ollut varmuutta. Ehdin käydä mielessäni kaikki ne kerrat kun olen ihmetellyt ääneen, miten jotkut onnistuvat aina kerta toisensa jälkeen kadottamaan kännyköitä, lompakoita yms. Minähän en koskaa hukkaa mitään...
Fiilis on kieltämättä ikävä, kun vaihtoehdot lompakon sijainnista alkavat käydä vähiin. Kassalla kun seisoo maksamassa juuri KPS:n hävinneenä ja se helvetin laukku täynnä kaikkea muuta roinaa joita epätoivoisesti yrittää siirtää sivuun lompakon tieltä, mutta sitä ei vain löydy. Joku voisi kuvata hikinorojen valumista otsalle sillä hetkellä termillä - priceless. Mutta kun se visa-korttikin oli siellä lompakossa.
Lompakko ei ollut kassissa, ei autossa eikä työpaikalla. Työkaverini onnistuneesti ehdotti, jos se vaikka oli jäänyt eilen lounasravintolaan. Se siitä kannustuksesta, että kyllä se varmaan löytyy. Pakko oli siis lähteä takaisin kotiin tarkistamaan, onko se lompakko vielä tallella vai ei.
Sieltähän se löytyi. Ja epäilykset siitä, että lompakko oli epätyypillisessä paikassa ovat kohdistuneet vahvasti Lateen.
1 kommentti:
Itse etsin tavan takaa silmälaseja, avaimia, firman avainta, kännykkää jne. Lompakon osalta paras noteeraus oli ilmaantuminen kirjahyllyn alta. En tosiaankaan tiedä miten lompakko voi tuonne joutua, en edes tainnut olla jurrissa tuolla kertaa.
Lähetä kommentti