Reikäpallon perässä

Tällä viikolla on ehditty käydä neljän eri ryhmittymän kanssa juoksemassa reikäpallon perässä. Sukupuolijakauma on ollut vaihteleva - parissa jengissä pelkkiä miehiä ja parissa vastaavasti vain mimmejä. Taso on kautta linjan ok, joten juosta on saanut tarpeeksi ja kaikki keinotkin on tullut käytettyä.

Itse en ole todellakaan mikään "kynäniekka" salibandykentällä. Jalka kuitenkin nousee ja pidän kunnon vauhdista kaukalossa. Hermoa kiristää nopeasti erinnäiset yksinyrittäjät, jotka eivät pallon saatuaa tahdo luopua siitä mitenkään, vaan niska kyyryssä yrittävät epätoivoisina rynniä kohti maalia. Toinen suosikkiryhmä on nk. taiteilijat. Tämä tyyppi yrittää jokaiseen mahdolliseen kohtaan erilaista harhautusta tai jalkakikkaa, joista ehkä yksi sadasta onnistuu. Eikä tämäkään tyyppi koskaan syötä.

Ehdoton suosikkihahmoni kentällä on kuitenkin se entinen lätkänpelaaja (mies), joka turhautuu täysin siinä vaiheessa, kun ei pärjää naiselle. Tätä sain tuta maanantain firmaliigan karkeloissa, kun pariinkin otteeseen joku oli laittamassa ilmoja pihalle. Loppupeleissä sain makseltua kalavelkoja myös takaisin. Enhän mäkään sentään mitään reilunpelinpalkintoa ollut hankkimassa.

Koomisinta oli kuitenkin, kun vastapuolen vaihtopenkki huutaa mulle jäähyä, kun niiden pelaaja on rähmällään kulmassa. Ei kai kukaan mies nyt edes kehtaa myöntää, että joku niitä 20kg kevyempi daami ajeli ne kumoon säbäkaukalossa. Haloo... Onneksi voitettiin ja reilusti.

Chamonixissa oli kelit kohdallaan

"Kriisitiina" ja se blondimpi versio matkasivat viime viikonlopuksi Chamonixiin. Ennen perille pääsyä ehdittiin jo fiilistellä auringosta, vuorista ja jopa purosta. Taisi matkalle osua yksi putouskin.

Täytyy sanoa, että kelien suhteen ei olisi paljon parempaa voinut toivoa. Tai ehkä olisi voinut olla jopa pari astetta viileämpi, ettei lumi olisi mennyt sohjoksi ihan niin nopeasti. Taidettiin nähdä ehkä yksi pilvi koko reissulla, joten just ja just pystyttiin viikonloppu Alpeilla viettämään.

Se, että viinilasillinen maksoi vain 2,50, oli luonnollisesti bonusta. Sen sijaan hotellivalinta uima-altaineen ja porealtaineen oli täysi kymppi. Ja pienenä terkennuksena - altaathan olivat luonnollisesti lämmitettyjä ja ulkona. Mikäs se mukavampaa laskupäivän jälkeen lillua altaassa oman partsin alla.

Ikäväähän tuo oli arkeen palata, mutta eihän noi kelitkään voi loputtomiin jatkua. Ehkä se aurinko löytää tiensä pian tännekin ja jos ei, niin parin viikon päästähän tässä ollaan jo Miamissa. Saas nähdä lähteetkö Late messiin. Chamonixissa se ehti jopa terassille.

Teeveetarjonnasta

Istuin eilisen illan liimattuna sohvaan, koska sporttailu oli nou-nou flunssaisesta olotilasta johtuen. Niinpä tuli taas tsekattua tämänkin maan kanavien tv-tarjontaa. Puolustukseksi - mä yritin kuitenkin opiskella venäjää samalla.

Pari sanaa tästä tarjonnasta. Miten voi olla mahdollista, että samana päivänä peräkkäisiin kellonaikoihin tulee hääohjelmaa parilta eri kanavalta. Ketä kiinnostaa?! Ilmeisesti hyvinkin monia, koska ohjelmia tulee useampia ja itsekin tajusin niitä katsovani.

Parhaat palat olivat ehdottomasti toisen parin hääjuhla, koska sulhanen oli selvästi hieman enemmän humaltunut kuin ehkä olisi ollut toivottavaa, mikäli aikoo pärstäänsä valtakunnallisella tv-kanavalla näyttää. Morsiamen ryöstön yhteydessä harvemmin on morsmaikun naamalta näkynyt niin väkinäisiä ilmeitä, kun sulhon känniset kaverit yrittävät viihdyttää daamia. Jotenkin oli aistittavissa, että ne pojat ja morsio eivät ole parhaita kamuja...

Toisen ohjelman tähtihetki oli ehdottomasti, kun bestman-parka yritti järjestää jotain polttareiden tapaista sulhaselle. Daami oli kuitenkin antanut tiukat ohjeet: polttarit saavat kestää vain yhden päivän eikä sulhanen saa juoda pisaraakaan alkoholia tai häitä ei tule. Hmmm. Mitäköhän siinä parisuhteessa on luvassa jatkossa? Toisaalta kyllä se mun mielestä viestii jo jotain, jos kundi on ottamassa tulevan vaimonsa sukunimen ilman sen kummempia perusteluja.

No, se torstain tv-tarjonnasta. Onneksi sentään kaikkina muina iltoina tuntuu tulevan vähintään yksi CSI tuutista ulos. Mustakin tulee isona rikospaikkatutkija. Siis tv-sarjaan.

Yskänlääkkeiden ihmeellinen maailma

Minähän en luonnollisestikaan usko yskänlääkkeiden tehoon. Yskähän lähtee yskimällä, eikä siihen mitkää tropit tai rohdot auta. Aika ajoin haluan kuitenkin uskoa lääketieteen kehitykseen ja ostan apteekista jotain ruskeaa litkua ärsyttävän vaivan kitkemiseksi.

Tänään koitti taas tuo päivä. Apteekissa oli palvelevaa henkilökuntaa ja yhdessä ryhdyimme määrittelemään yskäni laatua. V*n ärsyttävä - ei ollut kuitenkaan se käytetty määre, vaikkakin itse olenkin yskän laadusta vain ja ainoastaan tuota mieltä. Käteen jäi lopulta pullollinen Tuxia "tilapäiseen yskänärsytykseen".

Kun ryhdyin tutkimaan pakkausta tarkemmin, huomasin ensin, että kyseessä on kolmiolääke. Tämän jälkeen päätinkin poikkeuksellisesti lukaista myös pakkausselosteen. Osiossa "Mahdolliset haittavaikutukset" luki seuraavaa: "Yleisimmin on esiintynyt ihoreaktioita, närästystä, väsymystä, pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Sorbitoli ja glyseroli saattavat aiheuttaa vatsavaivoja ja ripulia." Mitä??!!

Yhtäkkiä yskä ei tuntunutkaan läheskään niin ärsyttävältä. Jos pitäisi valita mahdollisten haittavaikutusten ja yskän väliltä, niin kyllä yskä saisi jäädä. Tällä kertaa luotin kuitenkin siihen, etten kuulu tuohon vähemmistöön vaan korkkasin pullon. Uskallan yhä käyttää tietokonetta, vaikka "Tuxi saattaakin vaikuttaa haitallisesti kykyyni käyttää koneita".

Iloista mieltä

Tutustuminen koiranomistajaan

Ovikello soi sunnuntaina iltapäivällä napakasti. Koska en tunne naapureitani, enkä ole halukas sen kummemmin tutustumaankaan niin en aikonut avata ovea. Kello soi kuitenkin toisenkin kerran jopa hieman vaativasti, joten päätin tehdä poikkeuksen, koska jollakin oli ilmeisesti asiaa.

Oven takana oli - ylläri pylläri - naapurirapun koiranomistaja. Hän tuli ystävällisesti esittäytymään ja pahoittelemaan koirien käytöstä. Arvaukseni oli osunut oikeaan - perheeseen oli vanhemman koiran seuraksi hankittu pentu kolme kuukautta sitten.

Daami kovasti vakuutteli, etteivät koirat ole koskaan yksin iltaisin. Ei varmaan niin, mutta jos se toinen osapuoli ei jaksa komentaa niitä niin eihän ne mitään opi. Tai siis se pentu ainakaan. Taisi asunnon miespuolinen asukki saada vähän pyyhkeitä oman koulutusvastuunsa laiminlyömisestä, kun vähän tarkemmin tutkailtiin mihin aikoihin ne koirat pitivät meteliä. Daami oli töissä, mutta miehen piti olla kotona. Hmmm...

Naapuri oli kaikin puolin miellyttävä ja lupaili, ettei räksytys jatkuisi enää kauaa. Onneksi kai nuo koirat "aikuistuu" suht nopeasti, joten pientä toivoa on. Ja olihan se tietysti rakentavaa tavata seinänaapuri, mutta mielestäni vierailun olisi voinut jättää väliin ja käyttää vaikka senkin ajan koirien koulutukseen.

Mä olen hiihtäjä

Sunnuntaina oli luvassa hiihtokoulua Paloheinässä kello 10. Olen jo hyvin aikaisessa vaiheessa sisäistänyt, että hiihto jos mikä on välineurheilua. Niinpä olenkin valmistautunut tähän uuteen itsensärääkkäämismetodiin hankkimalla kunnon välineet. Eli alla oli kisamonot, upouudet pakasta vedetyt sauvat ja entisen kilpahiihtäjän kisa-Fischerit, kun lähdin etsimään opea ladun varrelta.

Ei muuta kuin sukset alle ja baanalle. Tähtäimessä oli siis opetella luisteluhiihdon tekniikkaa "iisisti". Koska meikäläisellä ei ole minkäänlaista kestävyysurheilupohjaa niin sykehän oli heti katossa ja aamun kevyestä setistä tuli maksimitehoinen treeni (syke vain 181). Juuri sitä mitä kuumeen jälkeen suositellaankin tehtäväksi.

Luistelu oli ihan yhtä vaikeaa kuin viimeksikin. Onneksi Paloheinän pelloilla oli tasaista, joten Minkki T:n ohjeita pystyi vähän soveltamaan jopa käytäntöön. Vasen puoli oli selvästi se "ohjaavampi", joten sitä ei tarvinnut kauaa hakea. Sen sijaan suksen liu'utus tarpeeksi pitkälle ja sopivan polvikulman löytäminen ei vielä tuottanut järin suuria ahaa-elämyksiä.

Ilmeisesti en ollut kuitenkaan täysin toivoton, koska ope lupasi lähteä toistekin. Ja tulihan välillä ihan pieniä valonpilkahduksiakin ja olo oli melkein kuin hiihtäjällä. Ainakin siinä vaiheessa, kun sitä räkää alkoi tulla hallitsemattomina aaltoina.

Tarkkailua ja kuumetta

Onnistuin kehittämään itselleni pikku kuumeen torstaina pelin jälkeen. Aamulla olo oli kaikkea muuta kuin loistava, joten jäi kotiin potemaan. Samalla sain luonnollisesti tilaisuuden kyylätä naapurin koiria. Pieni viestini oli jo varmasti löytänyt lukijansa.

Ensiksi tuli fiilis, että koirat ovat nyt muuttaneet. Mitään ei kuulunut illalla eikä vielä aamullakaan. Pienen murahtelun jälkeen totesin, että ei - ne onkin vaan huumattu. Onneksi illalla alkoi se sama konsertti, kun isäntäväki ilmeisti poistui asunnosta tai vaihtoehtoisesti porraskäytävässä oli liikettä. Räksytys kuului seinän ja suljetun ovenkin läpi.

Lauantaiaamun koittaessa elän kuitenkin lievästi toivossa. Kumpanakaan aamuna koirat eivät onnistuneet herättämään, vaikka mulla ei ollut edes korvatulppia. Kuume tuntuu olevan myös voitettu kanta ja allekirjoittanut on lähes normaalissa iskussa. Erästäkin ystävääni lainaten: mähän olen kuitenkin se joka toi iskussa olemisen Suomeen.

Arpa on heitetty

Naapurin koirat eivät sitten lopettaneet haukkumistaan, vaikka se välillä jo siltä vaikuttikin. Ilmeisesti isänniltä loppui energia sen oletetun pennun viihdyttämiseen. Joka tapauksessa arpa on nyt heitetty eli naapureille on toimitettu rakentava "mahdatteko tietää, että teidän koiranne haukkuvat koko ajan" -kirje.

Ei sitä oikeaa ovea ollutkaan sitten niin vaikea löytää naapurirapusta. Ei tarvinnut kuin kävellä ko. tasanteelle niin älytön räksytys alkoi. Olivat vielä huomaavaisesti liimanneet tarran oveen "Tässä asunnossa on kotieläimiä". Aivan kuin sitä ei huomaisi muutenkin!

Hyvä (?) puolihan tässä on, ettei ainakaan ole tarvinnut pariin kuukauteen herätyskelloa. Viikonloppuisinhan se on suorastaan nautintoa heräillä ennen kasia. Jään odottelemaan vastinetta.

Uusi pomo

Uusi pomo on nyt nähty. Tässähän on tosiaan lähes puoli vuotta vierahtänyt ilman varsinaista esimiestä. Ihan mukavasti tuo työrytmi on löytynyt ilmankin. Välillä duunit on tietysti tökkineet vähän enemmänkin, mutta tuskin se esimies siihen olisi auttanut.

Ja mitä mieltä sitten uudesta esimiehestä. Hmmm. Ehkä on parempi, etten jaa mielipiteitäni ihan rehellisesti tässäkään forumissa koskien työtovereitani. Sanotaanko näin, etten ainakaan vielä ole irtisanomisilmoitusta jättämässä. Saa nähdä, mikä on tilanne, kun pomo varsinaisesti aloittaa työnteon vieressä huoneessa. Sitä odotellessa.

QPR ja valkoviini – pettämätön yhdistelmä

Nyt ei puhuta kuitenkaan quarter pounderista vaan Queens Park Rangersista. Lauantain ohjelmassa oli siis futista ja muuta asiaan kuuluvaa viihdettä. Kunnon kannattajien tavoin vauhtia peliin haettiin kotijoukkueen pubista. Tunnelma olisi voinut olla railakkaampikin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna parempi näin.

Hädin tuskin ehdittiin saada ahtereitamme penkkiin stadionilla, kun kotijoukkue otti jo homman haltuun. Siinä ne ilonhetket sitten olivatkin, mitä itse peliin tulee. Ei riittänyt, että eräskin mies joutui istumaan polvet edessä olevan korvissa kiinni vaan bonuksena se edessä oleva seurue oli kokonaisuudessaan suomalaisia. Ilmeisesti kotijoukkueen sinivalkoinen väritys oli saanut muitakin maamiehiämme paikalle. Tauolla tilanne taisi olla jo 1-1, mutta onneksi tarjoilu pelasi.

Toinen puoliaika oli kotijoukkueen kannalta surkea. Peli näytti puolustuspäässä samalta kuin Suomen maajoukkueen esitykset yleensä. Loppulukemat taululla vieraille 3-1. Seurue päätti lähteä maistelemaan lisää valkoviiniä.

Loppuillan saldo oli liian monta pulloa valkoviiniä. Missään vaiheessa ei käynyt mielessä, että ruokaakin olisi voinut syödä. Juttua riitti ja viiniä sananmukaisesti virtasi. Kiitokset vain emännän pohjattomalle baarikaapille. Onneksi ei lähdetty korkkaamaan mitään tiukkaa, koska muuten ei olisi selvinnyt sunnuntaina lentokoneeseen. Jo näilläkin eväillä se teki liian tiukkaa.

Bambina jäällä

Eilen kaivoin luistimet esiin ensimmäistä kertaa kolmeen (tai ehkä neljään) vuoteen. Muita talviurheilulajeja olikin jo tullut kokeiltua, mutta luistelemaan en ollut ehtinyt muuten kuin unissani.

EM-kisojen aikaan näin nimittäin unen, jossa kävin treenaamassa hyppyjä jäällä. Luonnollisesti hokkareilla. Unessa oli kuitenkin sen verran realismia etten edes kokeillut mitään kaksois- tai kolmoishyppyjä vaan ihan perus ykkösseteillä mentiin. Luonnillisesti hypyt olivat todella korkeita ja tietenkin täysin hallittuja.

Totuus oli kuitenkin toinen, kun eilen viimein pääsin jäälle. Pientä hakua oli aluksi kuten bambilla jäällä konsanaan. Onneksi järkeä oli sen verran päässä, etten ryhtynyt hokkareilla edes yrittämään mitään kärkiponnistuksia. Ihan perus sirklaus eteen- ja taaksepäin oli tarpeeksi haastavaa. Kolmen minuutin jäälläolon jälkeen totesin, ettei sitä hommaa ilman mailaa ja kiekkoa (tai palloa) jaksa. Taitoluistelu ei ole meikäläistä varten, pelaaminen on. Rusettiluistelut saa jäädä, mutta pienten jääpelien järjestämistä pitää harkita.

Ja jos haluaa tsekkailla paikkoja pääkaupunkiseudulla, missä pääsee vapaasti kirmaamaan jäällä niin tässä pari linkkiä:
Luonnonjääkentät Helsingissä
Luistelukentät Espoo

Safka

Ystävänpäivän dinner nautittiin ravintola Safkassa. Krunikan pieni ja persoonallinen ravintola valittiin kohteeksi sekä sijaintinsa että loistavan ruuan takia. Tarjolla oli päivän teeman mukainen menu, joka toimi mainiosti.

Talon kuivan alkushampanjan jälkeen valitsin vuohenjuusto-rucolakeiton. NAM! Keitto kiilasi ehdottomasti kaikkien aikojen top kolmoseen. Pääruokana lampaan file ei ollut ihan niin maukasta kuin lampaankyljykset Tallinnassa viikko sitten, mutta ihan kelpo annos sekin. Juustotarjotin oli taas juuri sitä mitä pitikin.

Oman korttelin ravintoloita pitäisi ehdottomasti suosia enemmän. Harmillista onkin, ettei niistä mikään ole auki sunnuntaisin kun olisi yleensä aikaa käydä istumassa vähän pidempään. Tai onhan toi Kekon kebab ja Marian pizzeria tietty avoinna, mutta niitä en tarkoittanut tällä kertaa.

Risteilyllä

Eilen käväistiin "risteilyllä". Alus oli parkkeerattu kuivalle maalle, mutta fiilistä tuntui löytyvän silti. (ei - kyse ei ollut Flamingosta, eikä hotelli Vantaasta) Osa vieraista oli hyvinkin merihenkisissä asusteissa - kuten esim. herra Pingviini ja osa taas muuten vaan juhlatamineissa. Olihan kyseess´ä kuitenkin Juhlat.

Risteilylle oli keräännytty juhlistamaan nti Vekkileuan 30-vuotissyntymäpäiviä. Sankari oli hehkeänä kuten olettaa saattoi, eikä viime aikaisista osumista näkynyt enää jälkeäkään. Yksikin tv-kanava oli ilmeisesti perunut illan urheilulähetykset, koska koko toimitus tuntui olevan Apollon Street barissa.

Ihan piazzahenkiseen meininkiin ei kuitenkaan ylletty ja tämän seurueen tuhkimotkin poistuivat ennen kello kahtatoista. Kengät tosin oli mukana, eikä narikka tällä kertaa onnistunut hukkaamaan edes allekirjoittaneen vaatteita. Pää ei myöskään tullut kipeäksi kahdesta kokiksesta. Tästä on hyvä jatkaa.

Uutta foorumia pukkaa

Koska treeneistä ja urheilusta kirjoittaminen on siirtynyt lähes totaalisesti toiselle foorumille, niin tämän blogin sisältö on jatkossakin sporttailun osalta ohuempaa. Niiden lukijoiden, jotka haluavat tirkistellä lähemmin treenipäiväkirjaa ja poltettuja kaloreita, kannattaa jatkossa tutustua myös Naiset treenaa blogiin. Ainakin yksi vierailija on ilmoittanut ryhtyvänsä kuntokuurille ja painavansa kuulemma kahden kuukauden kuluttua kymmenen kiloa vähemmän. Onnea yritykseen!

Maitoa koneeseen

En ole pitkään aikaan juonut maitoa ihan siitä syystä, että laktoosi-intoleranssi vaivaa. Nyt olen kuitenkin jonkin aikaa etsinyt sopivaa palautusjuomaa ja useampikin artikkeli on osunut silmään, missä rasvatonta maitoa kehutaan hyvänä palautusjuomana.

Ongelmahan on tietysti yhä tuo laktoosivamma. Nyt pitäisi siis jotenkin selvittää, onko laktoosittomassa maitojuomassa samat "ravintoaineet" kuin tavallisessa maidossa. Muutenhan siitä ei kai ole samaa hyötyä. Voisi kai niitä purkkeja kaupan maitokaapilla vertailla. Tai ainahan voisi kysyä viisaammilta joltain keskustelupalstalla. Tai kirjoittaa Kirstille tai Torstille.

Tai sitten sitä voi vain testata. Tuskin siitä nyt haittaakaan on, vaikka maitoa joisikin päivittäin. Viime kerrasta on vain niin kauan aikaa, että lähes jännittää. Yleensä kylmään maidon kanssa on kuulunut syödä joko juuri uunista tullutta maitokakkua tai pikkuleipiä. Niillä tuskin kuitenkaan on palautusta edistävää vaikutusta.

Tallinnan suositukset

Viikonloppu meni Tallinnassa todellisessa chillin' -meiningissä. Onnistuimme sekä majoituksen että ruokapaikkojen valinnoissa. Missään niistä ei ollut kännisiä turisteja ja bonuksena ei edes niitä ei kännisiä maamiehiä. Laivamatkalla nyt ei luonnollisesti sitä seuraa päässyt valitsemaan.

Majoituksen suhteen testattiin tällä kertaa Hotelli Schlössle. Kyseessä oli pieni ja idyllinen hotelli vanhankaupungin sydämessä. Palvelu ei ollut mitenkään super-loistavaa, mutta kaikin puolin toimivaa. Ja pinnathan saa luonnollisesti skumppa-aamiaisesta ja loistavista pannareista. Myöhemmän check-outin mahdollisuus on tietysti aina plussaa.

Pääosissa tällä keikalla oli kuitenkin ruoka. Egoist sai taas täyden kympin, mutta yllättävää kyllä hotellin oma ravintola "Stenhus" pääsi ihan kannoille. Suosittelen ehdottomasti kaikille ruokamatkaa Tallinnaan!!! Lounaspaikoista pitävät pintansa edelleen tässä blogissa aiemminkin mainittu Zebra Cafe ja tällä kertaa skipattu African Kitchen.

Tallinnassa lama näkyy selvästi ravintoloissa, tosin positiivisessa mielessä. Kaikkialla on tilaa. Ja jopa taksien hinnat ovat laskeneet sitten pahimpien riista-aikojen. Joten ei muuta kuin etelänaapuriin viettämään laatuviikonloppua. Se ei vaadi välttämättä edes paikallista valkoviiniä. Tosin Russki Standard Platinum maistuu kuulemma ihan linnunmaidolta.

Tortun uusi ystävä

Henkilökohtaisesti en ole kakkujen, keksien tai torttujenkaan suuri ystävä. Nuorempana kuitenkin suorastaan "elin" syömällä äitini tekemää maitokakkua. Sitä kun oli niin helppo napata pöydältä, eikä se vaatinut mitään voin levittelyä tms. Onneksi asiat jossain vaiheessa muuttuivat. Muuten tätä tekstiä naputtelisia varmasti aikamoinen sokeripallo.

Tänä vuonna löysin kuitenkin Runebergin tortun uudelleen. Olen tehnyt pientä tutkimusta ja tällä hetkellä Kanniston Runebergin torttu on vertailussa ehdottomasti ykkösenä. Sopivan kostea ja erittäin maukas. Muiden valmistajien yritelmät ovat jääneet kauas taakse. Jos on mahdollista valita - ota Kanniston torttu.

Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään jotain rajaa tässäkin hommassa. Ainoastaan yksi torttu päivässä. Onneksi Runebergin päivä on jo tänään. Ei tätä montaa viikkoa enää jaksaisi.

Huh huh huh...

Reissu tuli taas ja meni. Tultiin, nähtiin ja voitettiin. Kakkossija oli tällä kertaa lähes voitto - parissakin eri yhteydessä. Laulettiin, keilattiin ja daivattiin. Toisella oli taas ne pisimmät sääret.

Huomioitiin lähimmäistä. Ei hengitetty bakteereja kavereiden naamalle bussissa. Huomioitiin kuski minimaalisilla pullo/tölkkijätöksillä. Late oli vedossa ja tatuoijakin taas paikalla. Pro-meininki. Saatiin kaikki omat tavarat mökille. Ehkä jopa pari jonkun toisenkin tavaraa. Sohvapaikka oli se halutuin.

Lauantai-aamun pakkanen oli pettymys. Sitä ei tilattu. Bayleys lämmitti kuitenkin mielen ja pakolliset kuntoilukuviot suoritettiin. Pulssi nousi, makkara maistui ja rocky-kuoro oli paikalla. Syväkurkku oli tänä vuonna hieman seesteinen, mutta ihan kelvollinen väliaikaetappi. Onhan se mukavampi tallustaa hangessa, kun on edes vähän tuntoa jaloissa.

Toppahousut oli paras idea, tukka oli enemmän kuin kunnossa ja kuviot oli treenattu valmiiksi. Esivalmisteluista huolimatta pari nassua otti vähän hittiä. Tuli faceplant ja toinen muuten vaan "hard landing". Onneksi osui vaan leukaan. Onneksi paikalla oli urologi ja seminologi. Ja korvalääkäri. Ja nielulääkäri. Sisätutkimuksen yhteydessä katosi naparengas. Ehkä.

Ambulanssissa oli vilkut päällä, sireeniä ei saatu. Aina ei saa mitä haluaa. Kaikki Hannut ja Kertut löysivät lopulta omaan mökkiin. Toiset tulivat Nilsiän kautta.

Paluumatka oli yhtä rattoisa kuin aina. Tuli paljon uusia kavereita ja bondattiin entistä vahvemmin niiden entisten kanssa. Facebook kaverikutsuja odotellessa. Vähän jännittää montako niitä tulee tänä vuonna...

Valmistautuminen on aloitettu

Valmistautuminen on aloitettu hyvissä ajoin. Tarvikelistat on kirjoitettu, vastuut on jaettu. Päätöksiä on tehty yhteisen hyvän nimissä.

Juomavastaavat on nimetty eri osa-alueille. On bussijuomat, aamiaisjuomat, termarijuomat ja aperitiivit. Rekvisiittaa odotetaan Koreasta asti. Odotukset on korkealla. Suksia ja monoja on lainailtu ympäri kaupunkia. Singstar vai ei - siinä pulma.

Temppukerho kokoontuu pikaisesti tänään. Normiaalia pahempi jännetupentulehdus heikentää akrobatiasuoritusten tasoa. Pyramidi saattaa jäädä vajaaksi. Onneksi tukka on kunnossa, vaikka kampaaja pitikin siirtää tuonnemmaksi.

Ensimmäinen askel on otettu

Nyt se on tehty. Nimittäin valivali-kirje kirjoitettu seinänaapurille. Vaviskaa räksyttävien koirien emäntä/isäntä!

Kirje on vielä laukussa. Totesin, että mielentila täytyy olla oikein siinä vaiheessa, kun lähden viemään kirjettä naapurirappuun. Aamulla on varmaan paras hetki, varsinkin jos dogit ovat herättäneet allekirjoittaneen ennen kukonlaulua. Sen verran olin neiti, etten laittanut suoraan omaa nimeäni, mutta allekirjoitin kirjeen sentään asuntoni numerolla.

Saas nähdä lähteekö posteljooni jo huomisaamuna keikalle. Tai onhan tietysti aina olemassa mahdollisuus, että koirat ovat yhtäkkiä päättäneet lopettaa haukkumisen. Ihan varmaan joo.

PS. Muistin myös laittaa kirjeeseen maininnan, että eihän se ole koirien vika jos isäntä ei jaksa kouluttaa..

Erilainen kirppis

Perjantai pidettiin kotikirppistä. Valmistautumiseen vaadittiin pari lasia skumppaa Glossa ja pientä TahkoHätsäKätsän pre-planningia. Siinä vaiheessa eí vielä osattu aavistaa mitä tuleman piti.

Kotikirppis muuttui nopeasti pienimuotoisiksi illanistujaisiksi. Magnum pullo kuoharia meni alta aikayksikön. Samaan rytinään pari pulloa viiniä. Mikäs sen rattoisampaa kun oli perhe koolla ja kaikkea. Kovasta yrityksestä huolimatta, emme saaneet suostuteltua uutta tyttölasta tulemaan ihan vielä tähän maailmaan.

Klassinen "mennään yhdelle Pataässään" ei mennyt ihan niin kuin piti. Yhdelle oli lähempänä yhtätoista, ehkä jopa ylikin. Meno oli sen mukaista. Saku Sammakko, 15.yö ja ainakin yksi Dingon biisi saivat uudet sovitukset. Ääni lähti jo puolessa välissä. Ihan hyvä harjoitus bussimatkaa varten.

Onneksi koti oli lähellä. Sänky tosin liian kaukana. Uutiset ympäri kaupunkia kertoivat myös muista uuvahtaneista artisteista. Yksi lepäili kylpyhuoneessa, toinen eteisen lattialla. Mä pääsin sentään sohvalle.

Räksyttäviä rakkeja

Vaihtaessani asuinpaikkaa Sörnäisistä Krunikkaan pääsin eroon naapurissa pitkin yötä päivistä piittaamatta mekastavista juopoista. Elo oli auvoista jonkin aikaa. Ensin tuli tupakansavu, mikä onneksi on erittäin satunnaista ja siitä selviää tuulettamalla hieman reippaammin. Sitten tulivat koirat ja "ihanat" koirien äänet.

Mikä neuvoksi siihen, että seinänaapurin koirat (kyllä, niitä on vähintään kaksi) räksyttävät yötä päivää? Luonnollisestikaan nämä koirat eivät asu samassa rapussa, vaan äänet kuuluvat viereisen rapun asunnosta. Muussa tapauksessa olisin jo käynyt oven takana kolkuttelemassa.

Haukkumisen äänialasta voi päätellä, että toinen koira on isompi. Haukku on möreämpää ja sitä on selvästi harvemmin, mikä ilmeisesti myös todistaa että tässä tapauksessa isompi koira on myös fiksumpi. Tai ehkä sitä on vaan jaksettu kouluttaa ja energia on sitten loppunut räksyttävän pikkupiskin kohdalla.

Räksytys on siis päivittäistä ja alkaa siitä, kun avaan oven makuuhuoneeseen. Vaikuttaa siltä, että pienempi koira suorastaa päivystää sielä seinän takana mahdollisia toiselta puolelta kuuluvia ääniä. Ja joka ilta, kun haluaisi mennä nukkumaan, se meteli alkaa seinän takana ja aamuisin ei todellakaan tarvi odottaa herätyskelloa, koska pikkurakki ehtii varmasti ensin.

Tällä hetkellä harkitsen pienen viestin kirjoittamista, missä kehotan isäntiä kouluttamaan koiransa paremmin niin etteivät ne hauku koko aikaa tai vaihtoehtoisesti miettisivät, että onko kerrostalo oikea paikka pitää koiria ylipäänsä. Varsinkaan monikossa. Tulisiko mieleen muita hyviä vinkkejä, ennen kuin potkaisen syyllistä kadulla (siis isäntää, en koiraa)?

Kampanjassa mukana - Lamateesit

Jotta lama nääntyisi nälkään...

1. Osta kuin ennenkin.
2. Älä vaihda halvempaan.
3. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.
4. Älä anna yleisen kauhistelun pelotella.
5. Jos se on vallassasi, älä jaa potkuja.
6. Muista, että on niitä lamoja ollut ennenkin.

Lisää kampanjasta osoitteesta www.äläruokilamaa.fi

Tammikuun laihdutuskuuria kaipaavat muutkin...

Ylensyönyt jättipunatulkku ei jaksanut lentää 11.01.2009 22:44 Iltasanomat

- Se oli paljon tennispalloa isompi. Lajitoverit olivat siihen verrattuna pieniä. Pallukaksi me sitä kutsuimme, hymyilee lappeenrantalainen Tuula Pitkänen.Pallukka oli jättiläinen omiensa joukossa - harvinaisen pullukka yksilö, vaikka punatulkut ovat aina pullukoita. Tämä punatulkku ruokaili Pitkäsen omakotitalon pihassa joulukuun alussa ja ahtoi kupuunsa niin paljon siemeniä, ettei jaksanut lähteä lentoon moneen tuntiin. Värityksensä perusteella kyseessä on aikuinen koiras. Pitkäsen käsityksen mukaan se oli täysin terve lintu, mutta ylensyönyt. - Se kävi syömässä siemeniä monena päivänä ja söi kerran niin kamalan paljon, että jäi vain kyyhöttämään meidän grillin päälle. Mieheni otti sen käteen. Jonkin aikaa se istui ja poseerasi, kunnes laitoimme sen maahan. Se lähti lentoon vasta illalla, kun oli sulatellut, uskoo Pitkänen. Punatulkku on talvisin tuttu näky lintulaudoilla. Sen pituus on 16-19 senttiä ja paino 30-40 grammaa.

Haaste - ääähhh....

Huomasin tänään, että minut oli haastettu. Ohjeistus oli seuraava:

1.Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Hmm... Haaste tuntuu hankalalta. Ensinnäkään mielikuvitukseni ei taida riittää kuuden sattumanvaraisen asian keksimiseen itsestäni. Ei ainakaan tänään. Toiseksi minä en tunne edes kuutta henkilöä, jotka kirjoittaisivat blogia, joita voisi siis haastaa edelleen. Rankkaa. Ei kykene. Ei pysty. Tänään on maanantai. Ehkä huomenna.
(Todellisia vastauksia voi käydä lukemassa esim. Prepen tai Loimaannorpan blogeista)

Tänä vuonna

Vuodenvaihteen pöydän puhdistus on nyt tehty ja uusin (tai vanhoin) kujein on nyt ensimmäinen viikko runtattu. Tänäkään vuonna en luvannut pitää täysin tipatonta tammikuuta. Tilalle valitsin ns. "italialaisen tipattoman" eli viiniä ainoastaan ruuan kanssa. Määrää ei ole luonnollisestikaan rajoitettu.

Tänäkään vuonna en aloittanut kuvapäiväkirjan pitämistä, vaikka sekin aatos on useampana vuonna mielessä käynyt. En ryhtynyt taaskaan keventämään ruokavaliota ellei nyt sitten sipsien ja suklaan lopettamista siksi lasketa. Jotenkin niitä pitäisi mielestäni syödä edes kerran viikossa, jotta lopettamisesta olisi vastaavaa hyötyä.

Tänäkään vuonna en lupaa elää sen säästeliäämmin kuin viime vuonna, enkä lupaa ostaa yhtään vähempää vaatteita. Sen sijaan tulen varmasti tekemään suur-erottelun vaatekaappini sisällöstä lähipäivinä ja pistämään tuotoksen kiertoon. Samoin aion roudata kaikki lukemani pokkarit aktikvariaattiin poislukien ne, joita mahdollisesti voisin kuvitella lukevani vielä toistamiseen (eli kaikki divariin...).

Tänäkään vuonna en aio huolehtia itsestäni yhtään sen paremmin kuin viime vuonna. Aion käydä kampaajalla samalla syklillä ja kasvohoitoon en edelleenkään saa aikaiseksi mentyä. Ja kesällä aion varmasti kärventää ihoni auringossa. Tästä on hyvä jatkaa.

Kaikkivoipana yritys kova

Se on hienoa huomata, miten sitä vielä vanhallakin iällä onnistuu huijaamaan itseään ja kuvittelemaan, että saman päivän aika pystyy kevyesti treenaamaan pari kertaa. Varsinkin kun palautuaika treenienkin välillä on useampi tunti, sitä kuvitellee että kyllä se siitä suttaantuu. Onhan näin ennenkin treenattu...

No suttaantuuhan se, mutta ei ihan kivuttomasti. Hyvä, että eilisen peli jälkeen pystyi kävelemään rappuset (2 kerrosta) himaan. Se on tietysti plussaa, että uni tuli saman tien. Miinusta taas sitten se herääminen keskellä yötä siihen, että toinen jalkapohja kramppaa ja toinen jalka on puutunut polvesta alaspäin. Pientä kireyttä piriformiksessa kenties?

Kaiken kruunasi kuitekin taas aamu. Vessanpöntöltä ei meinannut enää ylös päästä kun molemmat reidet löi tyhjää. Voin vain kuvitella, miten vikkelästi polvi nousee tänään salibandykentällä. Ou jes, urheilu on ihanaa.

Ladulle!

Tänään herättiin Himokselta. Ei ehkä ihan niin pitkien ja rauhallisten unien jälkeen, mutta suht levänneenä kuitenkin. Ulkona ei ennustuksista huolimatta ollut niin kuolettava pakkanen kuin pelättiin, joten tekosyyt hiihdon välttämiseksi vähenivät entisestään.

Seurue ei halunnut ottaa mitään riskejä hiihtämään lähtemisen suhteen, joten otettiin ensin Virpistä ja Aino-Kaisasta vähän mallia. Kun pertsan mielikuvaharjoittelut oli tehty niin ei muuta kuin suksia vuokraamaan. Väsyneimmät kaverit "jäivät vartioimaan mökkiä", mutta reipas kolmikko lähti uhmaamaan keliä.

Välineet saatiin ja latukin löydettiin. Vielä kun saatiin koko ryhmälle sukset jalkaan niin siitähän se ilo sitten alkoi. Matkan varrella oli venakkoja poikittain ladulla, mutta muita yllätyksiä ei tullut. Eräskin ryhmämme hiihtäjä yritti hieman liian vaikeita kikkoja ja päätyi ottamaan tuntumaa latupohjaan. Ei näkyviä vammoja.

Pienestä alun haparoinnista huolimatta hiihto sujui kaikilta varsin mallikkaasti. Vaikka varpaat jäätyivät niin maaliin päästiin, eikä kenellekään tainnut jäädä isompia traumoja. Päätettiin lähteä jopa uudestaan, vaikka tuskin meistä kukaan siihen Finlandia-hiihtoon tulevaisuudessakaan lähtee.

Rahanaisista

Uusimmassa Anna-lehdessä käsiteltiin naisten kykyä hoitaa raha-asioitaan. Tai tässä tapauksessa kuvailtiin lähinnä sitä kyvyttömyyttä. Tekstissä kerrotaan esim. "ettei juuri ole olemassa naisia, jotka tietäisivät tarkalleen tulonsa ja menonsa ja miten useimmat kuluttavat surutta palkkansa viimeiseen senttiin ja elävät jopa kulutusluottokierteessä". Teksti jatkuu, että "monille naisille raha ja sen käyttäminen merkitsevät häpeän ja syyllisyyden tunnettta ja yllättävän moni nainen antaa edelleen omat raha-asiansa miehensä hoidettavaksi". Täh?!!

Arvoisat lukijani, löytyykö teidän joukostanne mahdollisesti joku jolle rahan käyttäminen tuo häpeää? Tai onko kenties joku naispuolinen lukijani antanut kaikki raha-asiansa miehensä hoidettavaksi? Olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla, mikä moiseen päätökseen on johtanut.

Itse olen pienestä pitäen tiennyt, mitä mikäkin ruokatavara kaupassa maksaa ja lähes sentilleen (joskus pennilleen), paljonko sitä rahaa on tilillä. Ja jos sitä rahaa on ollut, niin on sitä myös käytetty, eikä sitä ole tarvinnut hävetä. Ja mikäli sitä rahaa ei ole ollut, niin sekin on ymmärretty eikä ole lähdetty korteilla leikkimään ja kuluttamaan olematonta rahaa.

Ehkä omasta "rahaosaamisesta" saan kiittää äitiäni. Kotona nimittäin meillä se oli äiti, joka määräsi tahdin perheen raha-asioissa. Siinä oli allekirjoittaneellakin pienenä huuli pyöreänä monesti, kun sai kuulla, missä se "helibori" kulloinkin huiteli. Ilman äidin tiukkaa taloudenpitoa olisi varmasti jäänyt kielikurssit käymättä, kun rahat olisivat kadonneet kuin tuhka tuuleen - tai pitäisi varmaan sanoa, että "vakioveikkaukseen".

Mielestäni tunnen suhteellisen paljon ihmisiä, enkä kuitenkaan tiedä ketään (naista) kuka olisi täysin holtiton raha-asioissa Anna-lehden artikkelin viittaamalla tavalla. Pitäisi varmaankin kirjoittaa ihan vastaväite kyseiseen lehteen. Ja mikäli lehti perusti väitteensä johonkin tutkimukseen, niin mielestäni heidän olisi ollut syytä määritellä minkä ikäisistä naisista mahtaa olla kyse. Nimittäin kaikki minun tuntemani naiset ovat selvästi rahanaisia.

Julkisten kulkuvälineiden suosiosta

Vaikka asustelen lähes Helsingin keskustassa, päädyn aika usein käyttämään julkisia kulkuvälineitä koska olen laiska kävelemään. Näin myös eilen, kun olin raskaan (melkein viisituntisen) työpäivän jälkeen suuntaamassa kotia kohti.

Hyppäsin nelosen sporaan Stockan kohdalla. Jo pysäkillä huomasin saavani arvovaltaista matkaseuraa. Entinen presidenttimme Mauno Koivisto ja hänen vaimonsa Tellervo olivat matkalla Skattalle.

Ensiksi mieleeni tuli kysymys, saavatko mahdollisesti entiset (ja myös nykyinen) presidenttimme matkustaa ilmaiseksi julkisissa kulkuvälineissä? Ja entä jos he unohtavat ostaa lipun (Manu alkaa kuitenkin olla jo aika vanha) - kehtaako tarkastaja kirjoittaa sakon?

Samaan syssyyn mietin myös Nobel-voittajaamme Ahtisaarta. Vaikka julkisten kulkuvälineiden suosio presidenttiemmekin keskuudessa on nyt todistettu Manun toimesta, niin en oikein pysty kuvittelemaan Marttia kiipeämässä ratikkaan Aleksilla. Vaikka lonkka on ilmeisesti korjattu niin Mara ei varmasti pääsisi muuhun kuin siihen matalalattiamalliin kuitenkaan.

Vuosi paketissa

Mitä jäi käteen vuodesta 2008? Bridget Jonesmaisesti voisi miettiä lisääntyneitä kiloja, parisuhdetta tai tupakointia, mutta ajattelin keskittyä konkreettisempaan. Onneksi on tullut näpyteltyä tätä blogia tasaiseen tahtiin, joten vuoden "ilmiöt" oli helppo listata.

Ennalta kokemattomista asioista listalle nousee kaupunkeja, harrastuksia ja ravintoloita. Uusista paikoista tuli käytyä Miamiassa, Pietarissa ja HuaHinissä. Miami oli varsin hot ja sinne "joutuu" suuntaamaan ehkä pääsiäisenä jopa uudestaan. Pietarikin oli näkemisen arvoinen, eikä HuaHinissä vietettyä lomaakaan voi liikaa kehua. Luonnollisesti sen ruokamyrkytyksen olisi voinut jättää kokematta.

Vuonna 2008 järjestettiin bileitä tuttuun tyyliin. Oli vappukarkeloita, synttäreitä (nyt voi jo laittaa valmiiksi kalenteriin sen elokuun ensimmäisen viikonlopun) sekä A-Class XMas Party, josta tehdään myös traditio. Jatkossa aiotaan noudattaa tuttua kaavaa eli juottaa jengi ihan kauheeseen känniin. Tuntuu toimivan. Kiitos vain osallistuneille vielä kertaalleen!

Harrastuksien osalta aloitettiin maastopyöräily (kun se RB viimein saapui) sekä golf. 36 tasotus jäi saavuttamatta ja se luonnollisesti harmittaa, mutta pistän sen silloisen uuden urheiluvamman syyksi. Ei kukaan voi pelata golfia revahtäneellä vatsalihaksella. Syksyn myötä viritettiin henkiin sisälentopallo. Syöttökammo ei ole kadonnut minnekään, mutta aina välillä "märällä kärpännahallakin" saa osuman. Meillä on luonnollisesti törkeen hyvä jengi ja nousukarsinnat häämöttää. Jos vaan pelaajia riittää sinne asti...

Helsingin ruokaravintolatarjonnasta tuli viimein testattua Saslik, Korea House, Rivoli, Rodolfo sekä Postres. Viimeisin luonnollisesti oli se paras, mutta kun välillä pitää syödä omallakin rahalla niin suosittelen lämpimästi oman kulmakuntani korealaista. Baareista nousi kokeilulistalle Apollo, johon ehkä joskus päädyn jopa uudelleen. Flamingoa pyrin sen sijaan välttämään.

Tänä vuonna kirjoja tuli luettua n.50, mikä on ihan kelpo lukutahti työssäkäyvälle ihmiselle. Dekkarit pitävät edelleen vahvasti kärkisijoja. Siltä puolelta usi tuttavuus oli tänä vuonna Stieg Larsson. Muuten tykästyin Khaleid Hosseinin romaaneihin. Tosin Käytöksen kultaista kirjaa 60-luvulta ei pidä unohtaa.

Vuodesta 2008 jää varmasti käteen golfmailojen lisäksi digijärkkäri, jonka käyttöä pitää ehdottomasti tehostaa tulevana vuonna. RB saa myös varmasti enemmän kyytiä. Ilmiöistä eniten iloa jatkossa tuottaa luonnollisesti Facebook, jota vastaan taistelin pitkään mutta onneksi ymmärsin lopulta omaksi parhaakseni liittyä mukaan.

Mitäs uutta sitten vuodelle 2009? Olisiko tarjota hyviä ideoita? Uusia lajeja ehkä? Se luisteluhiihto jäi nyt sitten tämän vuoden puolelle, joten se voidaan ainakin kirjata jo valmiiksi listalle. Tänään juodaankin sitten samppanjaa "vuodesta toiseen" joten Erityisen Hauskaa Uutta Vuotta kaikille!

Joulu tuli, joulu meni

Viikko Rukalla vierähti nopeasti. Reissu ei ollut ehkä ihan niin ulkoilupainotteinen ja sporttinen kuin olisi voinut kuvitella, mutta sitäkin rentouttavampi. Eikä vähiten sen kaiken syömisen ja juomisen ansiosta...

Jouluviikon suosikeiksi nousivat talvinen maisema, mätileivät, samppanja, raclette, pino kirjoja sekä joululahjat (luonnollisesti). Perintöprinsessojen sijoja jäivät kärkkymään suklaa ja Monte Criston kreivi. Miinukselle menivät törkeän huono ajokeli menomatkalla, hiihtomaikkojen puute, turhan kova tuuli sekä laskettelulasien hajoaminen käteen.

Kirjapinosta tuli luettua läpi Marklundin Paikka auringossa, Cornwellin Scarpetta sekä Remeksen Pyörre. Sijat menivät 2, 1 ja 3. Remes sai tässä kisassa vain pronssia, koska kirjaan oli yritetty ahtaa kaikki mahdollinen. Oli Estoniaa, asekauppaa, formulaa, steroideja ja huumeongelmaa. Liian väkinäistä. Marklundin kirja oli tuttua Annika Bengtsonia. Kirja ei ehkä yksinään toimisi kovinkaan hyvin, mutta jos on lukenut aikaisemmatkin niin uusinkin menee yhdeltä istumalta.

Patricia Cornwellin Scarpetta oli tutun synkkä ja täten myös erittäin toimiva. Englanninkielinen sanasto jossain kohdissa (ruuminavausta suoritettaessa) oli hieman haastavaa, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Suomenkielisen painoksen ilmestymisajankohta ei ole tiedossa.

Cornwellistä siirryin Oksasen Puhdistukseen. Ensimmäisten parin sadan sivun perusteella Finlandia-voittaja saattaa nousta joululukemiston kärkeen. Puhdistuksen jälkeen selätetäänkin sitten Troikka.

Joulumielellä

Ensimmäiset joululahjat on saatu ja annettu. Ensimmäinen varsinainen jouluateria on koettu. Nyt alkaa joulu olla oikeasti lähellä.

Minähän en todellakaan ole mikään varsinainen jouluihminen. Yleensä en edes vietä joulua, ainakaan niissä merkeissä, että siihen kuuluisi perheen yhdessäolo ja rauhoittuminen. Allekirjoittaneen joulun tekee ainoastaan yksi asia ja se on LAHJAT.

Olin pitkään täysin murtunut, kun sisareni antoi signaalia, ettei lahjoja enää osteta. Tavallaan se oli helpotus - ei tarvinnut yrittää paketoida sitä Turun sinappia (ehdottomasti sinistä) tai Rexonaa hienoihin paketteihin. Jos joku on joskus kokeillut, niin tietää, että ne on pirun hankalan muotoisia. Oli iloinen yllätys, että sisareni "tuli järkiinsä" taas tänä vuonna ja pääsimme lahjomaan toisiamme reilusti niin ettei kumpikaan varmastikaan jäänyt tappiolle. ; )

Onneksi minulla on myös PALJON IHANIA YSTÄVIÄ, jotka ovat myös innoissaan lahjojen antamisesta sekä saamisesta. Toivottavasti tänä vuonna onnistun ilahduttamaan edes osaa heistä sopivilla valinnoilla. Sitä odotellessa - Hauskaa ja Lahjarikasta Joulua kaikille!

Pingviinitarina saa jatkoa

Viekkaat ja varastelevat homopingviinit ovat nyt saaneet omat munat haudottaviksi...

"Penguins caught stealing eggs from straight couples in an attempt to become fathers have been given their own to look after following protests. Zoo keepers moved the male birds away from the rest of the penguins to avoid problems as hatching season approaches. But angry visitors to Polar Land in China complained it was not fair for the males to stop becoming surrogate fathers.
Following the protests, zookeepers gave the pair two eggs laid by an inexperienced first-time mother. "They've turned out to be the best parents in the whole zoo," on zoo keeper said.
"We will try to arrange for them to become real parents themselves with artificial insemination."
Despite being gay, it is understood the three-year-old male birds are still driven by an urge to be fathers. "

Lisävalo harkinnassa

Olen ollut kuluneen kuukauden aikana väsyneempi kuin koskaan. Veto on ollut poissa sekä töissä että vapaa-aikana, eikä sporttailu ole oikein maistunut. (Sehän nyt ei mitenkään ole poikkeuksellista, jos työ ei maistu...)

Joku väittää kirkasvalolamppujen tehoavan. Itse olen ollut hyvinkin skeptinen moista laitetta kohtaan, mutta viime aikoina olen jo vakavasti harkinnut lampun hankkimista. Toisaalta - kotiin sitä ei viitsi ostaa, koska lamppu on niin pirun ruma. Eikä se sitä paitsi sopisi yhteen tupla-kuplan kanssa. Töihin sen voisi ehkä hankkia, jos ei tarvisi omalla rahalla ostaa. Vaikeita valintoja siis edessä. Ollakko väsynyt koko ajan vai hankkia pirun ruman lamppu?

Onnistuneet Juhlat

Paskoista pikkujouluista oli mukava jatkaa onnistuneisiin juhliin. Eihän sitä tietenkään etukäteen voinut tietää, että näistä seteistä tulee ne "Vuoden Parhaat Juhlat" mutta kyllähän se vieraslista antoi hyvinkin viitteitä moisesta.

Alkuvalmistelut alkoivat jo hyvissä ajoin aamulla, mutta silti tuli kiire. Onneksi kuitenkin auttavia käsiä oli Timessä paikalla heti kärkeen niin saatiin Juhlat pystyyn joulukoristeita myöten. Lucia-kulkue hieman häiritsi autolla saapuvia, mutta tiedetäänpä ensi vuonna vaikka perua moiset turhat karnevaalit Juhlia häiritsemästä.

Näiden Juhlien tarkoitusperää oli kuulemma arvailtu. Joku taisi veikkailla naimisiinmenoa ja allekirjoittanut oli tukehtua siinä vaiheessa lihapullaan. Ihan vaan pikkujouluja ja Mr. Z:n synttäreitä juhlittiin, mutta jos sen voi tehdä isosti ja tyylillä niin miksipä ei?

Vieraat olivat ottaneet onkeensa pukeutumiskoodista ja veikkaankin, ettei siinä ravintolassa ole yhtä näyttävää seuruetta aiemmin nähty. Yksi outlayer tietenkin oli, mutta tämä annetaan anteeksi koska herra oli kuitenkin selvin päin ja päätyi tulkitsemaan Teuvo Lomanin Karin. Singstar -kisassa siltä irtosi tosin vasta perintöprinsessan kruunu. Voitto vietiin kotiin Apulannan biisillä Viisaus ei asu meissä. Mikä itse asiassa piti hyvinkin paikkansa. Eräskin sisaruspari olisi voinut jättää "Kuuntelen Tomppaa" tulkinnan ihan vaikka vaan kotibileisiin.

Loppuillasta (kun oikeasti olisi pitänyt jo suunnata kotiin) niin yritettiin vielä kovasti päästä Patikseen tulkitsemaan muitakin biisejä, mutta ovella oltiin meitä fiksumpia ja sanottiin, ettei enää mahdu sisään. Jouduttiin palkita viereinen baari läsnäololla ja muutamalla kauniilla (so not) balladilla.

Sunnuntaina taju palasi siinä viiden maissa iltapäivällä. Ilmeisesti kuohari toimi ja niissä drinkeissä (jonka nimeä en tietenkään muista) oli alkoholia. Kiitos vaan kaikille!

Paskimmat pikkujoulut ever

Vantaa, Flamingo, Frederik. Hintalappu 59€. Ei sisällä juomia. Narikka pitää maksaa etukäteen ja untuvikko väittää, ettei kaikkia narikkamaksuja voi laittaa laskulle.

Mukana showssa Mikko Kivinen. Piikki ei auki, punaviini tanniinista, vitsit huonoja. Ruoka buffetista, ei varsinaisia pöytiä, syötiin haarukoilla. Veitset eivät olleet löytäneet tietään vielä Vantaan Sedulaan.

Ihmisten keski-ikä 50v. Tanssitytöt leikkii Blue Velvetin tahdissa olevansa oikeita strippareita. Ei järin taidokasta, ei nähty edes merenneitopyörähdyksiä. Kukaan ei käynyt tippaamassa - ihme. Tai ehkä se olisi ollut epäkohteliasta, mene ja tiedä. Frederik vaihtaa välillä vaatteita ja laulaa kännisen synttärisankarin kanssa "Olen viisikymppinen".

Onneksi pöytään oli sentään tilattu möttöstä eikä keltaista leskeä. Ei sentään ihan koko homma mennyt reisille. Ja palvelu pelasi kuin unelma hotellin respassa - sieltä sai tilattua taksin todella nopeasti Helsinkiin.

Puolet showsta jäi näkemättä. Tässä vaiheessa se ei harmita. Jotenkin mä luulen, ettei se harmita huomennakaan.

Marskin korvat ja muita parhaita paloja Itsenäisen Suomen juhlinnasta

Kutsu juhliin oli tullut ajoissa. Koska satun olemaan erityisen innokas Linnan juhlien seuraaja (lue = pukuarvostelija) niin varmistin kisastudion valmiudet hyvissä ajoin. Onneksi isännällekin selvisi lopulta, ettei kyse ollut mistään lätkämatsista, joten vaatimukseni ei vaikuttanut niin epäkohteliaalta.

En ollut aiemmin vieraillut Museokadun penthousessa, joten ensivaikutelma oli kieltämättä mielenkiintoinen. Varsinkin kun alkuasetelma oli, että asunto on neljän kundin kimppakämppä. Siinä vaiheessa kun kukkasohva, flyygeli ja muut isoäidin aikaiset huonekalut osuivat silmiini niin kieltämättä kulmakarvat hieman kohosivat...

Pöytä oli jo katettu (kristallilasein), kun saavuimme, mutta isäntä hääräsi yhä keittiössä. Olin pahoitellut jo etukäteen myöhästymistä, mutta kuinka ollakkaan emme olleet läheskään viimeiset. Kuplivat korkattiin ja maljat kohotettiin sekä Itsenäiselle Suomelle että Marskin korville. Mä niin haluan sellaisen taulun - sen playboy-bunnyn voi jättää pois.

Isäntä oli pistänyt pöytään parastaan ja apuri oli avustanut parhaansa mukaan kattauksessa. Erityinen kiitos menee itsetehdyille haukipullille, joka palautti meikäläisen uskon ylipäänsä kalapulliin. Ja se kastike - NAM! Valitettavasti oma vatsa sai jonkun kohtauksen ja jouduin luopumaan juomisesta. Sen sijaan keskityin antaumuksella niiden juhlakolttujen arvosteluun ja muistin kommentoida kaikkea varmasti niin, että muukin seurue kuuli. Kiitos vaan ja anteeksi, mutta kyllähän niiden ihmisten nyt pitäisi tietää että iltapuvun helma pitäisi olla niin pitkä ettei ne nilkat vilku ja jos selän puolelle muodostuu toiset tissit, niin se mekko nyt on vaan liian tiukka...

Onneksi jossain vaiheessa iltaa paljastui, että nämäkin kekkerit ovat ns. traditionaaliset juhlat, joten jään siis odottamaan kutsua myös ensi vuonna. Ehkä eniten jännittää kuitenkin, mitä silloin syödään. Sen on oikeastaan pakko olla niin ,että joko metsästyskortti on suoritettu ja lihaa on pöydässä, tai sitten on käyty taas menestyksekkäästi kalassa. Jään siis odottamaan. Itse asiassa haukipullat maistuisivat nytkin.

Lisää harrastuksia

Alustava hankinta on tehty. Kotona odottaa upouudet luistelumonot. Enää puuttuvat sukset ja sauvat. Ja luonnollisesti se hiihtotaito.

Jouluksi olisi tarkoituksena suunnata pohjoiseen ja oletus luonnollisesti on, että siellä olisi myös lunta. Ehkä Elixir ohjelman yllyttämänä lähetin kohtalokkaan tekstiviestin ja hupsis - seuraavana päivänä monot tulivat paketissa työpaikalle. Ja ne vielä sattuivat sopimaan.

Mielestäni hiihto on edelleen nylkyttämistä, enkä ole koskaan ollut mikään kestävyysurheilija. Joku on kuitenkin joskus sanonut, että hiihtäminen on kokonaisvaltaista liikuntaa. Ja koska urheiluhan nyt sattuu olemaan kaikissa muodoissaan meikäläiselle lähes pakkomielle, niin onhan tuota nylkkyjen paraatilajiakin lähdettävä kokeilemaan.

Pertsan jätän suosiolla muille, koska mulle on vihjattu ettei pinnani kestä jos sukset lipsuu. Luisteluhiihtoahan en ole koskaan edes kokeillut, mutta hiihtoa suosittelevat ystäväni ovat kuitenkin luottavaisia oppimiskykyyni. Saas nähdä mihin asti urheilullisuus ja pinna kestää, Finlandia-hiihtoon en ole ajatellut kuitenkaan ilmoittautua. Tähän palataan vielä.

Pikkujouluihin osallistumista kannattaa harkita tarkkaan

Pakollista rentoutusta

Siinä vaiheessa, kun hedari on kestänyt jo pari viikkoa, niin meikäläistäkin alkoi jo isosti kiukuttaa. Ei aamua ilman armotonta jysäriä. Ja tällä kertaa ei alkoholillakaan ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Niska ja hartiat olivat jo tulehdustilassa, eikä hieronta muuta kuin pahentanut asiaa. Kuinka ollakkaan lääkkeitä löytyi nopeasti tähänkin vaivaan. Jokaisessa purkissa taisi olla kolmion kuva, joten eipä autoa (mitä autoa?) tarvi myöskään ajaa. Lääkäri oli myös sitä mieltä, ettei urheilua muutamaan päivään ollenkaan ja sen jälkeen kevyesti viikko niskaa ja hartioita liikaa rasittamatta.

Yllättävin veto oli kuitenkin sairausloma, jota napsahti kolme päivää. Istumatyöläisen vaiva ei kuulemma parane työpöydän ääressä. Nyt ollaan sitten hengailtu kotosalla, napsittu relaksantteja ja yritetty venytellä. Ja kotona voi tietsikkaakin käyttää näppärästi makaamalla sohvalla. Toistaiseksi se ei vielä työpaikalla ole onnistunut.

Lukemista

Viime aikainen kirjarepertuaarini on poikennut hieman omasta kestosuosikeistani. Dekkareita ei niinkään ole tullut luettua, vaan pikemminkin nk. kaunokirjallisuutta. Yhdistävä tekijä kirjoissa on ollut se, että ne kertovat pääosin naisen asemasta meille hieman vieraissa kulttuureissa.

Ensimmäinen kirja "tätä sarjaa" oli jo aikemminkin kehumani "Thousand Splendid Suns". Kirja kuuluu ehdottomasti omaan TOP5-listaan ja suosittelen sitä kaikille.

Luin myös Khaleid Hosseinin aiemman teoksen "Leijapoika", joka oli loistava. Kirja kertoo ystävyydestä, petoksesta ja sovituksesta myllerrysten Afganistanissa. Tuon luettua tuli taas tunne, että on se vaan ollut onni syntyä Suomeen.

Kirjasta on myös tehty elokuva ja aion ehdottomasti katsoa senkin. Mielenkiintoinen detalji on, että leffan on ohjannut Marc Forster - sama heppu, joka ohjasi myös tuoreimman Bondin.

Monica Alin "Brick Lane" ei ollut aivan samaa luokkaa kuin Hosseinin kirjat, mutta ihan kelpo luettavaa sekin. Kirjan päähenkilö on bangladeshiläissyntyinen Nazneen, joka yrittää sopeutua elämään Lontoossa ja päättää alistua kohtaloonsa, koska niin hänen äitinsäkin eli. Sitten elämä yllättää. Kirja on samalla tarina vahvasta sisarsuhteesta.

Viimeisin lukemani kirja oli "Girls on Riyadh". Riadin tytöt kertoo neljästä Riadissa asuvasta nuoresta naisesta, jotka elävät rankassa ja rasittavassa uuden ja vanhan ristipaineessa: toisaalta heidän elämänsä on ajelua citymaastureilla, toisaalta heidän tulevaisuutensa on kahlehdittu ikivanhoihin sääntöihin, pienten piirien huhumyllyihin sekä tiukkaan tulkintaan islamista. Jos ei ole uusinta Marklundia tai Remestä joululukemisena, niin tämäkin kannattaa lainata.

Aika viekasta

Homot pingviinit varastavat munia heteropariskunnilta - tahtovat isäksi
Iltasanomat 28.11.2008 08:09

Munat piiloon ja kiviä tilalle. Kiinalaisessa Polar Land -eläintarhassa asusteleva samaa sukupuolta oleva pingviinipariskunta on ryhtynyt varastelemaan munia heteroilta lajitovereiltaan. Ne hämäävät muita pingviinejä asettamalla pihistämiensä munien tilalle kiviä.

Polar Landin työntekijän mukaan homopari haluaa munia varastelemalla varmistaa vanhemmuutensa - suuntautumisestaan huolimatta.- Aikuispingviinin tärkein velvollisuus on vahtia munia. Tämä pari ei siihen biologisista syistä pysty, mutta luonnollinen halu pysyy silti, hoitaja sanoi Austrian Timesille. Heteropingviinit ovat jo huomanneet vähemmistön käyttäytymisen ja ovat eristäneet kyseiset kolmevuotiaat urospingviinit laumastaan. Polar Land aikoo erottaa toisiinsa mieltyneet urokset, jotta ne eivät aiheuttaisi lisää hämminkiä tarhan pingviiniyhteisössä kesken munimiskauden.

Taas treenataan

Nyt on sitten pidetty palaveria valmentajan kanssa ja ensi vuoden tavoitteita maalailtu paperille. Täytyy pienen ihmisen mielessä olla ilmeisen paljon vialla, kun kaikki illat on täytettävä jos jonkinlaisella treenillä. Ja aivan kuin tähän mennessä ei olisi liikuttu tarpeeksi niin nyt otettiin vielä lisää.

Oli päässä vikaa tai ei, niin on ohjatuissa treeneissä vain viehätyksensä. Pieni huomio tosin heti kättelyssä - nyt ei puhuta ryhmäliikunnasta, vaan yleisurheilutreeneistä. Ensi viikolla se sitten alkaa ja h-hetki on elokuussa. Panokset on asetettu jo syyskuussa ja mähän en tietenkään aio hävitä.

Vetoa kannattaa lähipiirissä ehkä ruveta lyömään siitä, mitä menee rikki seuraavaksi. Revähtänyt vatsalihas oli kuitenkin sellainen riman alitus, että koomisempaa vammaa on ehkä jopa mun vaikea saada.

Ensimmäiset pikkuiset joulut

Pikkujoulukausi lähti käyntiin eilen komeasti. Ensin jengille voitto maakunnasta ja sitten kuoharitarjoilut saunatilojen vapautumista odottaessa. Onneksi ravintolassa ei ollut juuri muita asiakkaita, koska tulevat Miss Venezuelat eivät ehkä olleet ihan vielä parhaimmillaan.

Maajussit olivat jättäneet saunatilat ehjiksi ja homma toimi kuten aina. Tällä kertaa Peehoo oli tosin saanut neuvoteltua meille suorastaan polkuhinnat, joten tarjoilu oli lähes ilmaista. Tai niin me siis luulimme, mutta kun laskun selvityshetki koitti, niin kuitti näytti kaikkea muuta kuin siltä mitä oli sovittu. Yllättäen laskua ei saatu settlattua koko iltana, vaan allekirjoittanut joutuu hoitamaan asian ensi viikolla. Onneksi ei sentään rikottu mitään.

Ahjo sai jatkopaikkana ensimmäisen kerran pahasti pyyhkeitä. Musiikki oli hanurista ja paikalla oli lähinnä Reinon 60-vuotisjuhlaseurue ja kasa muita ääliöitä. Onneksi tukkoisilta baaritiskeiltä löytyi aina joku fastlane, koska muuten olisi käpy palanut pahasti jos viinaakin olisi pitänyt tuntitolkulla odotella.

Haaskeelle meni

Kävin Pariisissa työmatkalla. Harvemmin kolme yötä kestävä duunireissu on mennyt yhtä tiiviisti työympyröissä kuin tällä kertaa. Ohjelmaa oli aamusta iltaan, tai oikeastaa yöhön asti. Ei siinä juuri ehtinyt huomata, missä kaupungissa oli.

Seminaaripäivien ja illallisten lomassa ehti kuitenkin tietyistä jutuista huomaamaan olevansa Pariisissa. Palvelu oli yhtä töykeää kuin aina ennenkin, eikä kukaan juuri osannut puhua englantia. Karmein yllätys oli kuitenkin hotelli Westinin seminaarilounaalla, kun omalla lautasella oleva kanafile oli aivan raaka alapuolelta. Sain toki uuden annoksen - ilman pahoitteluja luonnollisesti, mutta eipä siinä enää kanaa tehnyt mieli.

Sen sijaan hotelli Ritzin illallisessa ei ollut mitään vikaa, vaikka olisin mieluusti kyllä maistellut muitakin kuin makeita viinejä. Hanhenmaksan kanssa klassinen yhdistelmä toimi, mutta jotenkin sitä olisi toivonut juovansa lohen seuraksi muuta kuin jälkiruokaviiniä. Ravintola Petruksessa sekä ruoka että juoma toimivat, mutta se palvelu vaan oli jotenkin niin ranskalaista.

Tähän kun lisää bonuksena oman kämäsen hotellihuoneen mitat (2x4m plus kylppäri) niin ei siinä Pariisin reissulla juuri juhlittu. Galeries Lafayetten jouluvalot olivat upeat, mutta siihen se sitten jäikin. Pariisi meni siis lähes haaskeelle.

PS. Ja Finskikin oli tehnyt kuohuviinistä maksullista hupia. Prkl.

Takaisin kotona

Plaah, plaah ja plaah. Paluu arkeen on aina yhtä puuduttavaa. Reissu lämpimään oli kaikin puolin onnistunut siihen saakka, kunnes onnistuin saamaan aina yhtä hurmaavan ruokamyrkytyksen. Sivutuotteena tuli myös hedari, joka on jaksanut seurata kotiin saakka. Lähtisin kuitenkin takaisin välittömästi, jos vain olisi mahdollisuus.

Reissun kohokohtia oli varmasti The Peninsula Bangkok hotelli itsessään ja sen uskomaton palvelu. Kokeilin siellä mm. thai-hierontaa ja olin kieltämättä hieman hämmästynyt siinä vaiheessa, kun se thai-nainen ryhtyi tosissaan kävelemään mun päällä. Mitäs pyysin "strong" -käsittelyä...

Bangkokin hulina oli yhtä hurjaa kuin muistinkin ja tavaratalot aivan tajuttoman kokoisia. Räätäleitä oli joka nurkalla ja kaupustelijat täyttivät kadunvarret. Ilma oli pullollaan saasteita, joten en ihmettele enää yhtään niitä hengityssuojia. Seuralainen oli kuin toteemipaalu sielä kääpiöiden maassa ja sai todella varoa lyömästä päätään.

Pääosa lomasta vietettiin Hua Hinin Anantarassa. Majoitus oli sielläkin kohdallaan. Isolta parvekkeelta näkymä suoraan merelle ja käytössä kaikki mahdolliset palvelut spasta kuntosaliin. Paikallinen ruoka oli todella hyvää ja sitä nautittiinkin antaumuksella, kunnes kävi miten kävi.

Loppupäivinä ei sitten enää uponnutkaan juuri muu kuin ranskalaiset. Hauska oli kuitenkin huomata, miten suu tottui päivä päivältä tulisempaan ruokaan. Parit cashewt tuli syötyä ihan kuin vahingossa, mutta korianteria onnistuin välttämään.

Pari housupukua tuli teetettyä, mutta muuten hankinnat olivat aika minimaalisia. Perussilkit oli tietysti ostettava, jos vaikka saisi taas lahjottua eräänkin sukulaisen siitä jotain tekemään. Onneksi tinkiminen ei kuulu tämän maan kauppakulttuuriin jokapäiväisenä elementtinä, koska on se vaan niin pirun rasittavaa.

Viikonlopun tärpit

Kuinka ollakkaa allekirjoittanut istui myös perjantai-iltana eräänkin pitkän pöydän ääressä Vallillassa hyvin rennoissa tunnelmissa. Lauantaina tuli istuttua vielä pidemmän pöydän ääressä Messukeskuksessa, mutta tunnelma ei ollut rento ja ruoka ei läheskään yhtä hyvää.

Viikonlopusta jäivät mieleen lähinnä seuraavat tärpit:
- Ihmisten kyky/kyvyttömyys saapua paikalle ajoissa
- Norpan kattaus & keitokset (tuun toistekin - kutsun siis itseni uudelleen)
- Ison ja vähän pienemmän pojat juomakisa
- Feng sui, finanssikriisi, Dingo
- Punaviini, valkoviini, kuohari, siideri, GT...
- K-Kauppiaat
- Maija Vilkkumaan äitiysmekko
- Makkaraperunat

Lomaa odotellessa

En muista, koska viimeksi olisin ollut näin pahasti loman tarpeessa. Kyse ei tällä kertaa ole siitä, että viimeaikainen työtaakka olisi jotenkin nurertanut meikäläisen. Töitä on ollut sopivasti, ei edes liikaa stressiä mutta se motivaatio on vaan ollut jossain todella kaukana. Nämä viimeaikaiset "kauniit syyskelit" eivät myöskään ole mitenkään arkea piristäneet, vaikkakin Loimaan keikka oli luonnollisesti hyvinkin piristävä poikkeus.

Päiväkammassa on tällä hetkellä 4,5 työpäivää ja kaksi päivää kursseilla ennen h-hetkeä. Sitten alkaa sen kadonneen motivaation metsästys Thaimaan auringon alla. Valitettavasti lomaa on vain sen kymmenen päivää. Pieni kateuden pistos iski rintakehään, kun kaveri aikoo viettää siellä kolme kuukautta. Ja kaiken lisäksi se voitti vielä lotossakin. Jotenkin mä epäilen, että mä olen parin viikon päästä vieläkin vähemmän motivoinut työntekoon sekä palaamaan näihin keleihin.

Loimaalla on käyty!

Lauantaina tehtiin jokseenkin yllättävä päiväretki Loimaalle. Nähtiin paikalline "ghetto", käytiin koe-maistamassa paikallisen ravintolan menu sekä luonnollisesti katsomassa Hurrikaanin riehumista. Täytyy sanoa, että kyllä Loimaalla osataan lentopallotapahtuma järjestää!

Katsojia oli lähes 800 (asiantuntijan arvio), mikä tuon kokoisella paikkakunnalle on valtava määrä. Paikan päälle piti mennä tuntia ennen pelin alkua, jos halusi istumapaikan pääkatsomosta?! Hurrikaani riehui kentällä voitokkaasti vaikka Ihana-Anssi vastapuolella yrittikin pitää Kempelettä pystyssä. Sen verran tiukilla voitto kuitenkin oli, että ääni oli lähteä. Onneksi nyt on hieno Hurrikaani-huivi, millä voi lämmittää kipeytynyttä kurkkua.

Seuraavaan kertaan jäi kuitenkin vielä paljon koettavaa. Pullat jäi maistamatta hallilla, pelipaitoja ei ollut vielä tarjolla ja mikä tärkeintä - Seurahuone jäi kokematta. Kaiken lisäksi Loimaan kaupungin nettisivut houkuttelevat matkailijoita seuraavin sanoin: Loimaan kaupunki on osa Vihreä kolmion vireää, uudistuvaa, energistä ja viljavaa matkailualuetta, joka muodostuu kymmenestä Loimaan seutukunnan kunnasta sekä Hämeestä lainatusta Ypäjän kunnasta. Aluetta halkovat ikivanha Härkätie ja historiallinen Huovintie. Ja lisäksi BIISONI on kuulemma yksi loimaalaisista erikoisuuksista.

Onneksi ei...

... mun äitini paina yli 400 kiloa. Tunnustan - jumiuduin eilen illalla sohvalle tuijottamaan nelosen 4D dokkaria. Aiheena oli ylilihava kahden lapsen äiti, joka haki viimeisenä oljenkortenaan apua läskiintymiseensä mahalaukun piennennysleikkauksesta.

Dokkarilla ei ollut onnellinen loppu, mutta jotenkin äidin kuolema ei mitenkään erityisesti mieltä masentanut. Jos joku nyt tahtoo välttämättä syödä itsensä hengiltä niin omapa on valintansa. Säälittävintä oli kuitenkin äidin vakuuttelu, ettei hän kuulemma syö mitenkään erityisen paljon tai edes koko aikaa. Eipä! Oma tytärkin oli sitä mieltä, että äidille kelpasi kaikki, mitä vain voi ruuaksi luokitella. Tuohon 400 kilon saavuttamiseen on joutunut popsimaan burgerin jos toisenkin, ei sitä ihan porkkanoilla ole saavutettu - daamin painoindeksi oli 119!!!

Kyllä tässä voi racletet jos toisetkin mättää ja vaikka pari pulloa viiniäkin viikonloppuna ihan surutta. Sata kiloa on kuitenkin vielä aika kaukana.

Treeniä pukkaa

Vatsalihas ei valitettavasti ole edelleenkään täysin toipunut, joten treeneissä joutuu yhä hieman jarrutella. Se ei välttämättä ole huono asia, kun ottaa huomioon allekirjoittaneen loukkaantumisalttiuden. Joka tapauksessa tämä viikko näyttää ihan urheilijan viikolta, ellei ruokavaliota oteta huomioon.

Maanantaina aloiteltiin poikkeuksellisen pirteästi 90-luvun lopun duunikavereiden sählygeimeissä. Uusia naamojakin oli siihen porukkaan eksynyt ja välillä joutui huutamaan "Hieno maali mikä ikinä sun nimi sitten olikaan". Peli oli hieman siistiytynyt takavuosista. Saattoi johtua siitä että lätkänpelaajia oli paikalla vain yksi. Viikko sai hyvän startin.

Tiistain puntti oli hieman nihkeämpi. Vatsalihaksia ei pystynyt juuri tekemään ja tuntui muutenkin takkuiselta. Tämä saattoi tosin johtua puhtaasti siitä, ettei mitään kelvollista luettavaa ollut saatavissa ja näin ollen joutui keskittymään vain treenaamiseen. Päivän pelasti kuitenkin hieronta, joka oli todellinen nautinto vaikkakin perunapelto lapaluissa olikin tiukassa.

Huomenna jatkuu sählyllä ja torstaina taas lentopallolla. Perjantaina nostetaan rautaa, lauantaina levätään ja sunnuntaina pelataan Valkealassa. Tämähän on tosiaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Lisävammoja odotellessa.

Pimps & Ho's

Eräskin hou vietti rusketuksensa kera syntymäpäiväänsä viime lauantaina. Teema oli osuva (?) Pimps and Ho's ja kutsussa edellytettiin asianmukaista pukeutumista. Täytyy sanoa, ettei keneltäkään varmasti jäänyt epäselväksi mitä roolia kukin sitä iltana veti.

Paikalla oli niin venäjän mafia koko repertuaarillaan kuin intiaanikasinoilta Suomeen eksynyt high class houkin. Muutama kämänen asiakas oli myös paikalla, yksi oli sentään tajunnut kääriä taaloja taskuun. Mutta eihän niillä ollut varaa tähän tarjontaan, vaikka houta oli tarjolla monessa hintaluokassa - oli retailia, wholesalea ja originalseja. Syystä tai toisesta kyseisen illan kuvasatoa ei tule tähän blogiin.

Valkosipulia lisukkeilla

Eilen kokkailtiin ja herkuteltiin isommalla kädellä. Tarjoilu ei olisi sopinut valkosipulia vierastaville saati sitten kalorinlaskijoille. Menussa oli lähinnä valkosipulia erilaisilla lisukkeilla, jälkiruokaan sitä ei sentään tungettu.

Alkuun tehtiin valkosipuli-vuohenjuustopatonkeja sekä valkosipuli-parmesan etanoita. Luonnollisesti myös kilo voita pannuun. Pääruuaksi oli simpukoita sipuli/valkosipuli/valkoviini-kastikkeessa sekä yrttilohkoperunoita (myös valkosipulia). Majooneesi ei tehnyt yhteistyötä, mutta ketsuppi korvasi hyvin senkin (ei valkosipulia).

Älysimme rajoittaa syömistä ajoissa niin, että tilaa jäi myös jälkiruualle. Vanilijajäätelön, suolapähkinöiden sekä kinuskikastikkeen combo toimii aina. Valkosipulikiintiö on nyt kuitenkin hetkeksi täynnä. Tänään on joutunut kämppääkin tuulettelemaan, vaikka täälä ei edes kokkailtu.

Sikiämisestä ja sitoutumisesta

Heti kärkeen ilmoitus - minä en ole raskaana, enkä ole hankkiutumassa raskaaksi. Parin viime kuukauden aikana ja erityisesti tällä viikolla kyseinen aihe on kuitenkin ollut pinnalla minkki-piireissä. Useampi kuin yksi henkilö on ilmoittanut olevansa "siunatussa tilassa", mikä ei nyt ole sinänsä ollut pelaaja-värvärille mikään superhyvä uutinen, vaikkakin osoitan toki isot onnittelut kaikille odottaville vielä kertaalleen.

Tämä sikiäminen on kuitenkin herättänyt pienen pohdinnan sitoutumisesta. Joukkueurheilussahan tarvitaan kentällä yleensä useampi kuin yksi pelaaja ja toiminta vaatii jonkinasteista sitoumista kaikilta. Jokaisellahan on tietysti oma tyylinsä toimia, mutta mielestäni siinä vaiheessa, kun sitoutuu pelaamaan joukkueessa, niin olisi kohteliasta ilmoittaa muille, jos on suunnittelemassa perheenlisäystä lähiaikoina eikä näin ollen ole 100% varma pelaamisesta. Ei siinä mitään jos kyseessä olisi yksittäistapaus, mutta kun tämä oli jo kolmas. Ja valittevasti se kotona pelikutsua odottavien joukkokin harvenee päivä päivältä.

Alas on vajottu

Kaikkea ihminen sortuu elämänsä aikana suuhunsa pistämään. Nuorempana tuli syötyä maksalaatikkoa rusinoilla ainoastaan jouluna kinkun lisukkeena, mutta nykyään tuota ruokaa näkyy haarukassa huomattavasti useammin. Joku voisi ajatella että ainakin se on halpaa ja suhteellisen terveellisät, mutta nyt ei ole kyse siitä. Viimeaikaisesta finanssimarkkinoiden turbulenssista huolimatta mulla on toistaiseksi varaa ostaa muutakin ruokaa, enkä ole ennenkään niin siitä terveellisyydestä piitannut.

Maksalaatikko on vain kummallinen mieliteko. Onneksi en sentään pidä ruokapäiväkirjaa, koska pari kertaa maksalaatikkoa viikossa - nykyään ilman rusinoita - saattaisi huolestuttaa kanssaihmisiä. Mutta varsinaisen koiranruoka-leiman se saa vasta kun sitä syö kylmänä. Nykyisin syön sentään jouluna jotain muuta.

Raid

Löysin Raidin melkein kymmenen vuotta jälkijunassa. Alelaatikon houkuttelemana ostin tv-sarjan DVD:n. Kerrankin joku pätkä on todellakin hintansa väärti (5,90€).

Raidissa ei mässäillä turhalla kiihkolla vaan pikemminkin perussuomalaisella melankolialla ja hitailla repliikeillä. Näyttelijät tekevät hyviä roolisuorituksia - Esko Salminen, Kai Lehtinen ja Oiva Lohtander etunenässä. Kallion ja Sörnäisen maisemat näyttävät tutuilta vaan ei niin turvallisilta. Itse en kyllä koskaan Vaasankadulla törmännyt samantyyliseen aktiviteettiin, vaikka siellä niitä pornokauppoja onkin.

Ensimmäiset kolme jaksoa on nyt katsottuna ja hra Horstin oppi-isäkin tuli löydettyä. Alkujaksojen mieleenpainuvimmat repliikit olivat "Hei pampula, mun pitäis saada nokka pesuun" (rekkamies huoltoasemalla) sekä "Mussa ei ole muuta jäykkää kuin käytös"...

Raidista on tehty myös elokuva ja mikäli loppujaksot eivät tuota pettymystä, niin kyllähän sekin varmasti pitää tsekata.

Taas Lontoossa

Lontoossa vierailu käy todellakin työstä, kun joka viikko joutuu tunkemaan itsensä Primarkiin. Tämän viikon keikalla olin kuitenkin enimmäkseen "muiden asialla", joten kuitin pituus jäi alle puolen metrin. Saavutus siis sekin.

Tällä kertaa ei poikkeuksellisesti satanut lainkaan ja ehdin nähdä myös Mikkistä hänen toisessa olohuoneessaan eli Sohossa. Väkeä oli niin maan pirusti ja melkein nähtiin Pixie Geldof sekä Mickey Rourke, tai ainakin hyvät look-a-liket. Pizza oli todella mainiota ja kun ihan kelvollisen näköinen tarjoilija ymmärsi flirttailla molemmille sukupuolille, niin ravintolaa voisi jopa suositella. Kun vain muistaisi nimen.

Maanantaina Luxemburgiin. Ei Primarkia ja toivottavasti edes yöksi kotiin.

Kodin pikku hengetär

"Sain" leikkiä kodin pikku hengetärtä koko viikonlopun. Edellisestä kerrasta, kun olin äitini kanssa viimeksi viettänyt enemmän kuin 24h saman katon alla, olikin jo ehtinyt vierähtää useampi vuosi. Nyt päätin kuitenkin ottaa riskin ja kutsuin äitini kylään.

Ensimmäinen yllätys tuli jo siinä vaiheessa, kun tajusin ettei osa-aikaeläkkeellä olevan äitini viikonloppu suinkaan lopu sunnuntaina vaan vasta maanantai-iltana. No, omapa oli syyni kun en ottanut asiasta selvää ajoissa. Ei muuta kuin keksimään vaihtoehtoista viikonloppuohjelmaa, jotta aika kuluisi nopeasti.

Perjantaina meinasti jo tulla ongelmia, kun koneen vauhdilla neulovalla äidilläni ei ollut lankoja mukana. Yritin kaikkeni valvottaa vanhusta, ettei tämä keksisi ryhtyä siivoamaan ennen klo kuutta lauantaina. Onnistuin. Lauantaina ensimmäisenä lankakauppaan niin saatiin äidille tekemistä. Itse painelin rankan keikan (langat on aika kalliita!) jälkeen ansaituille päiväunille. Voin muuten kertoa teille innokkaat, neulovat ystäväni, että keskustan paras lankavalikoima löytyy Kampin Anttilasta.

Lauantai-iltana äitini neuloessa minähän tietysti laitoin ruokaa (suppilovahverokeittoa ja vielä itse keräämistä sienistä) ja kannoin lautasia eteen ja vein astioita pois. Sama meno jatkui sunnuntaina. Onneksi välillä pääsi breikille Laaksolahteen tonkimaan uusimmat Peakit ja Adidakset ja myöhemmin vielä kokeilemaan jotain aivan uutta Silakkamarkkinoille. Nyt on neulamuikku testattu. Jäi kuitenkin siihen yhteen.

Täytyy sanoa, että onneksi pääsee huomenna normaaliin arkeen. Tälläiset kotihengetär-viikonloput on vaan liian rankkoja meikäläiselle. Äitin lounas on kuitenkin jo valmiina jääkaapissa lämmitystä vailla.

Ensimmäinen sarjapeli

Peliasut saatiin paikalle uunituoreina, kun Minkit kohtasivat ensimmäisessä kotipelissään ja kauden avauksessaan teineistä koostuneen vastustajajoukkueen. Alkuverryttelyssä minkkilauma oli intoa täynnä ja palloa todellakin hakattiin todellakin alaspäin. .

Peli lähti käyntiin kotijoukkueen tahdissa. Minkki S oli huikeassa vedossa heti ottelun ensi hetkistä lähtien. Liberon polvisuojat kävivät niin kuumana että niistä jäi siniset raidat lattiaan. Kun vastapuolella oli kuviot vielä hakusessa niin Minkit veivät erää kokemuksen voimalla pakottaen vastustajan pariinkin otteeseen aikalisälle ensimmäisen erä aikana. Minkki-Hoo tiputteli palloja keskeltä vastustajan kenttään tasaisesti. Tyylipisteitä ei jaettu, mutta eipä niitä pyydeltykään. Ensimmäinen erä Minkeille 25-18.

Toinen erä lähti uhrautuvasti käyntiin. Passari-Minkiltä irtosi lähes käsi syötössä ja Minkki I:lla laitettiin lonkat kiinni uudestaan. Kaikki yhden ja yksi kaikkien minkkien puolesta. Teinit vastapuolella aloittivat huutelun epäpuhtaista kosketuksista, mutta unohtivat että kaikki Minkit pelasivat jo yläsarjoja siinä vaiheessa kun tyttelit olivat vielä äidin rintaruokinnassa. Vastustaja jatkoi virhetehtailuaan ja meidän passari ehti siinä laskeskella yleisömääräksi 15 (myöh. korjattiin 18). Teinarien tuittuilu ei vienyt heitä järin pitkälle tässä erässä. Minkit ottivat voiton murskalukemin 25-10.

Vastustaja jatkoi mollivoittoista esitystään kolmannessa erässä. Hetkessä peli oli jo Minkkilaumalle Minkki C:n hyvien syöttöjen saattelemana 9-1. MinkkiM säesti hienosti opettamalla lähes "isän kädestä" mitern sitä palloa lyödään kovaa. Pikku-tytöt saivat kuitenkin jostain uutta pontta ja pääsivät parhaimmillaan viiden pisteen päähän. Penkki-Reino joutui jopa ottamaan aikalisän ja muistuttamaan muita Minkkejä, että illaksi tahdottiin kotiin. Aikalisällä ehdittiin tosin sopia myös vastustajan parhaan tsemppari-pelaajan palkitsemisesta. Aikalisä oli nuorisolle liikaa ja verkkosyötön jälkeen se olikin Minkkien voittokulkua loppuun saakka. Erä meille 25-16 ja koko ottelu 3-0.

Lontoo

Syskyn ensimmäinen Lontoon keikka meni nopeasti. Kysehän oli luonnollisesti työkeikasta, mutta sain kuitenkin ujutettua sekaan pari (?!!) käyntiä Primarkista ja nopeen pistäytymisen New Lookiin. Vettä satoi, kuinkas muuten.

Historiaa tuli opittua hivenen, kun vierailin Cabinet War Roomeissa dinnerillä jossa juhlapuhujana oli Winston Churchillin tyttärentytär. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Mr. Churchillin mieltymys shampanjaan. Hänen kerrotaan joskus kysynyeen matemaatikkoystävältään, miten monta junavaunillista shampanjaa hän on ehtinyt mainitsemallaan kulutuksella täyttää. Lopputulos ei ollut edes puolikasta vaunullista, johon Churchill oli kommentoinut "So much to achieve, so little time". Winstonin lempi-shampanja oli kuulemma Pol Roger.

Mitä ruokaan tulee, niin en ole hetkeen syönyt niin huonoa illallista. Jotenkin vaan ei tuo selleri-perunakeitto oikein iskenyt alkuruokana, mutta mitäs muuta sitä sodanaikaiselta englanstilaiskeittiöltä voi odottaakaan. Henkilökunta taas oli tippunut ilmeisesti toiselta planeetalta, koska he eivät osanneet edes vastata, mitä ruokaa on tarjolla kun kysyivät kumpaa viiniä vieraat halusivat. Lopulta sain vastauksen joka oli: Soup... and... fish.

Paluulentoa odotellessani lentokentällä pääsin "toteuttamaan" itseäni lehtikojulla. Lappasin mukaani vaatimattomat pari kiloa erilaisia juoru- & muotilehtiä - Look, Now, Heat, OK, Marie Claire, Elle... Jes, mitä hömppää! Ja ensi viikolla uudestaan.