Minkit / Team Intolog ja tunnelmat kaudesta 2009/2010 viimeisten pelien kynnyksellä (15.4.10 klo 9:00)

Viime kaudesta viisastuneena rekrytointi tälle kaudelle kävi kuumana jo kesällä. Vanhat ”pelaajasopimukset” yritettiin pitää ja uusiakin hankkia. Minkit osoittautuivat nimittäin erittäin sikiäväksi porukaksi – viime kauden pelaajista neljä kasvattivat omien ruokakuntiensa päälukua eivätkä luonnollisesti pystyneet koko kautta parketilla hyppimään.

Syksyllä pelaajarosteri ei näyttänyt vielä aivan huikealta varsinkin, kun pari joukkueen kantavaa voimaa menetettiin muille verkoille. Onneksi mammalomalaiset tulivat laajalla rintamalla takaisin kehiin.

Minkkien kone käynnistyi syksyllä hieman hitaasti. Treenimäärällä ei tälläkään kaudella juhlittu – yksi salivuoro viikossa tarkoitti joko kotipeliä tai vaihtoehtoisesti treenejä. Alkusarjaa tahkottiin joulukuun puoliväliin saakka saldona yhdeksän voittoa ja kolme tappiota.

Ylemmän jatkosarjan koittaessa kolme pelaajaa suuntasi nokkansa ulkomaille ja taas piti hankkia lisää pelaajia. Kauden edetessä ja sanan levitessä Minkkijengin mahtavasta hengestä, saimme kuitenkin houkuteltua pari todellista vahvistusta Team Intologin edustuspaitoihin. Näiden rekrytointien myötä Minkeillä oli kasassa suorastaan timanttinen kokoonpano, kun tosipelit alkoivat.

Onni oli Minkeillä myötä, kun ylemmän jatkosarjan lohkot jaettiin. Pisin pelimatka oli Kisikselle ja sehän sopi meille. Suurin osa joukkueesta on kuitenkin ne omat pelireissunsa kulkeneet jo viime vuosituhannen puolella tai tämän vuosituhannen alussa. Joukkue jatkoi jatkosarjassa siitä, mihin alkusarjassa jäätiin. Voittoja otettiin toisensa perään ja nälkä kasvoi syödessä. Saatiin me kai johonkin väliin pidettyä oikein parit treenitkin. Kiitos vaan Kaipe! Kymmenestä jatkosarjan ottelusta otettiin kahdeksan voittoa. Pari tilastotappiota sallittakoon meillekin.

Maaliskuun puolivälin tienoilla liitto oli lähettänyt joukkueille toiveen, että ainoastaan ne joukkueet pelaisivat jatkopelejä, joilla on oikeasti aikomus nousta. Tässähän on hyvä todeta, että minä en koskaan saanut sitä viestiä, koska liitossa oli unohdettu päivittää muuttunut sähköpostiosoitteeni. Tuskinpa me kuitenkaan olisimme jättäneet loppupelejä pelaamatta, vaikka sähköposti olisikin tullut oikeaan osoitteeseen.

Puolivälierävastustajaa ehdittiin spekuloida useaan otteeseen ennen vastustajan selviämistä. Tällä kertaa arpa heitti Minkit retkelle Raisioon. Fiilis oli porukalla hyvä ja olihan se mukava päästä pelaamaan uutta jengiä vastaan. Täytyy sanoa, että tällä kertaa Raision nuoret tytöt tulivat kyllä pahasti Minkkien raatelemiksi sekä kotonaan että vieraissa. Vastustajan esitys oli kaikin tavoin hampaaton kummallakin kerralla, kun taas Minkeillä oli kynnet entistäkin terävämpinä. Lopputulos oli Minkeille 3-0 kummassakin pelissä.

Missään kauden vaiheessa emme olleet ennakoineet, että pelit jatkuisivat vieläkin. Ilmeisesti allekirjoittanut ei osaa vieläkään tulkita kalenterikuukausia oikein. Salivuorosta ehdittiin jo kertaalleen luopua, mutta onneksi Lumossa oli vielä tilaa, kun jatkopelien päivämäärät selvisivät. Muussa tapauksessa en tiedä, missä olisimme pelanneet nämä kaksi välieräpeliä.

Nyt ovat tosipelit sitten ovella. Viimeisen viikon aikana on treenattu moninkertaisesti normaaliviikkoon verrattuna, mikä siis tarkoittaa meidän osalta huimaa kahta kertaa. Kaikki voitava on siis tehty. Tänään on pelipäivä ja Minkit ovat toivottavasti elämänsä iskussa. Fiilikset ovat ainakin katossa.
Allekirjoittanut kiittää tässä vaiheessa Minkkien sponsoreita Intologia sekä Big Time Baria sekä luonnollisesti loistavaa Minkkijengiä. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!!!

Kesää odotellessa, Minkki P

Treeniä pukkaa

Vatsalihas ei valitettavasti ole edelleenkään täysin toipunut, joten treeneissä joutuu yhä hieman jarrutella. Se ei välttämättä ole huono asia, kun ottaa huomioon allekirjoittaneen loukkaantumisalttiuden. Joka tapauksessa tämä viikko näyttää ihan urheilijan viikolta, ellei ruokavaliota oteta huomioon.

Maanantaina aloiteltiin poikkeuksellisen pirteästi 90-luvun lopun duunikavereiden sählygeimeissä. Uusia naamojakin oli siihen porukkaan eksynyt ja välillä joutui huutamaan "Hieno maali mikä ikinä sun nimi sitten olikaan". Peli oli hieman siistiytynyt takavuosista. Saattoi johtua siitä että lätkänpelaajia oli paikalla vain yksi. Viikko sai hyvän startin.

Tiistain puntti oli hieman nihkeämpi. Vatsalihaksia ei pystynyt juuri tekemään ja tuntui muutenkin takkuiselta. Tämä saattoi tosin johtua puhtaasti siitä, ettei mitään kelvollista luettavaa ollut saatavissa ja näin ollen joutui keskittymään vain treenaamiseen. Päivän pelasti kuitenkin hieronta, joka oli todellinen nautinto vaikkakin perunapelto lapaluissa olikin tiukassa.

Huomenna jatkuu sählyllä ja torstaina taas lentopallolla. Perjantaina nostetaan rautaa, lauantaina levätään ja sunnuntaina pelataan Valkealassa. Tämähän on tosiaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Lisävammoja odotellessa.

Ensimmäinen sarjapeli

Peliasut saatiin paikalle uunituoreina, kun Minkit kohtasivat ensimmäisessä kotipelissään ja kauden avauksessaan teineistä koostuneen vastustajajoukkueen. Alkuverryttelyssä minkkilauma oli intoa täynnä ja palloa todellakin hakattiin todellakin alaspäin. .

Peli lähti käyntiin kotijoukkueen tahdissa. Minkki S oli huikeassa vedossa heti ottelun ensi hetkistä lähtien. Liberon polvisuojat kävivät niin kuumana että niistä jäi siniset raidat lattiaan. Kun vastapuolella oli kuviot vielä hakusessa niin Minkit veivät erää kokemuksen voimalla pakottaen vastustajan pariinkin otteeseen aikalisälle ensimmäisen erä aikana. Minkki-Hoo tiputteli palloja keskeltä vastustajan kenttään tasaisesti. Tyylipisteitä ei jaettu, mutta eipä niitä pyydeltykään. Ensimmäinen erä Minkeille 25-18.

Toinen erä lähti uhrautuvasti käyntiin. Passari-Minkiltä irtosi lähes käsi syötössä ja Minkki I:lla laitettiin lonkat kiinni uudestaan. Kaikki yhden ja yksi kaikkien minkkien puolesta. Teinit vastapuolella aloittivat huutelun epäpuhtaista kosketuksista, mutta unohtivat että kaikki Minkit pelasivat jo yläsarjoja siinä vaiheessa kun tyttelit olivat vielä äidin rintaruokinnassa. Vastustaja jatkoi virhetehtailuaan ja meidän passari ehti siinä laskeskella yleisömääräksi 15 (myöh. korjattiin 18). Teinarien tuittuilu ei vienyt heitä järin pitkälle tässä erässä. Minkit ottivat voiton murskalukemin 25-10.

Vastustaja jatkoi mollivoittoista esitystään kolmannessa erässä. Hetkessä peli oli jo Minkkilaumalle Minkki C:n hyvien syöttöjen saattelemana 9-1. MinkkiM säesti hienosti opettamalla lähes "isän kädestä" mitern sitä palloa lyödään kovaa. Pikku-tytöt saivat kuitenkin jostain uutta pontta ja pääsivät parhaimmillaan viiden pisteen päähän. Penkki-Reino joutui jopa ottamaan aikalisän ja muistuttamaan muita Minkkejä, että illaksi tahdottiin kotiin. Aikalisällä ehdittiin tosin sopia myös vastustajan parhaan tsemppari-pelaajan palkitsemisesta. Aikalisä oli nuorisolle liikaa ja verkkosyötön jälkeen se olikin Minkkien voittokulkua loppuun saakka. Erä meille 25-16 ja koko ottelu 3-0.

Kuusikkopelit on korkattu

Eilen saatiin lentiskausi käyntiin kun pelattiin ensimmäiset kuusikkopelit Kisiksellä. Luonnollisesti ennen kautta kuvitellimme itsestämme liikoja, koska mietteissämme tulemme hakkaamaan kaikki 2-divarin jengit mennen tullen. Eilinen vastus oli kuitenkin yllättävän hyvä ja joudumme ehkä treenaamaan vielä muutaman pelin, ennen kuin olemme ehdottoman ylivoimaisia.

Leikki sikseen ja totiseen peliin. Tämän minkkijengin suoritus oli yllättävänkin hyvä, koska ainoatakaan kuusikkotreeniä ei ollut alla. Uusi vahvistuksemme aloitti pelit torstaina vaatimattoman 10 vuoden tauon jälkeen. Ja hän todellakin on vahvistus. Oma pelaamiseni oli hieman "uupunutta", koska alla oli aika perusteellinen torstai-ilta. Onneksi sentään oksun maku tuli suuhun vasta pelin jälkeen.

Ai niin - voitettiin 2-1. Tai oikeastaa 3-1, jos minieräkin laskettiin.

Urheilu on vaarallista

Tällä viikolla on tullut juostua ja käveltyä erikokoisten pallojen perässä useampaan kertaan. Salibandykentällä oli lähestulkoon ilo ylimmillään, kun vanhoja "sotaratsuja" palasi tantereelle. Peli on luonnollisesti kovaa - sen sai yksikin kikkailija todeta yrittäessään harhautusta. Yleensä sitä ei vaan kannata juosta päin. Ainakaan jos vastustaja on isompi.

Lentopalloa pelattiin taas torstaina. Omaa kantapään tulehdustilaa lukuunottamatta onnistuin välttämään loukkaantumiset. Mutta koska meidän "DremTeamimme" on ilmeisesti jotenkin kirottu, niin eiköhän taas yksi pelaaja saatu lasarettiin. Mimmeillä vaan on niin kova kipukynnys, että yksi pieni sormimurtuma jää helposti huomaamatta treenien tiimellyksessä...

Oma loukkaantumiseni tapahtui sitten tässä kaikkein vaarallisemmassa palloilulajissa eli golfissa. Svingi oli kaikkea muuta kuin rento ja onnistuin venäyttämään kylkilihakseni todella mallikkaasti yhdeksännellä. Kierros jäi siihen, kun ei pystynyt enää muuta kuin puttamaan. Harmillista sinänsä, koska kerrankin ne henkiset vesiesteet oli ohitettu kunnialla. Urheilu on todella vaarallista.

I will survive!

Tämäkin lasiranne kävi ensimmäistä kertaa lentistreeneissä kolmeen vuoteen. Varusteina oli normin pelisetin lisäksi urheiluteippiä ja jääpussi. Ranteethan eivät sitten kestäneet yhtäkään sormilyöntiä ilman sitä teippiä, joten alku ei luvannut hyvää.

Yhden ammattilaisen ja 7 amatöörin treenit sujuivat kuitenkin varsin mallikkaasti. Naapurilohkon puolelta käytiin vähän väliä kurkkimassa meidän touhuja (tai siis sen meidän pron touhuja). Olo oli kuin pikkulapsella hiekkalaatikossa, kunnes reidet alkoi huutaa hoosiannaa. Siinä vaiheessa taisi olla enää tunti jäljellä!

Lopulta jääpussia ei tarvittu ja kaikki muut paitsi ammattilainen lupasivat palata seuraavallakin viikolla. Jään odottelemaan parhaita tarinoita huomiselta liittyen siihen, miten daamit selittävät työpaikoillaan tms. kaikki ne mustelmat käsivarsissa. Tai parempi ehkä tunnustaa kaikki heti tässä - meistä on vaan niin kivaa vetää hieman domestic violencea isommalla porukalla...

Uutta puuhaa

Uutta puuhaa on ehkä hieman harhaanjohtava ilmaus, koska nythän on kyse kuitenkin vanhan harrastuksen henkiin herättämisestä. Aivan kuin harrastuksia ei olisi ollut tarpeeksi ennestään niin nyt piti vielä mennä perustamaan kavereiden kesken oma lentopallojoukkue.

Tämä on luonnollisesti hyvä uutinen kaikille teille arvoisat lukijani. Nyt te kaikki voitte viimein tehdä hyvällä syyllä (?) retken Korsoon kannattamaan paikallista joukkuetta. Tämä antaa mahdollisuuden käyttäytyä "maassa maan tavalla", mikä tässä tapauksessa tarkoittaa mitä monisaisempaa huutelua vastustajille (mieluiten ulkomuodosta) sekä tuomarille (samat sanat). Alkoholijuomia kannattaa myös luonnollisesti salakuljettaa katsomoon.

Joukkueen managerointia hoitaa Loimaannorppa ja fanituotteiden myynti alkaa tuota pikaa. Sarja käynnistyy kotiottelulla lokakuun alussa. Tervetuloa!