Minkki seikkailee muualla

Lähes viikko vierähti neljän seinän sisällä tautia potiessa. Eipä ehtinyt sateiset kelit mieltä juuri painaa, koska ulos ei ollut menemistä muutenkään. Olo on huomattavasti parempi kuin toissapäivänä, mutta jätin säbäminkit silti selviytymään ensimmäisestä SM-turnaukset ilman meikäläisen huutoapuja. Ja ilmeisen hyvin ovat selviytyneetkin - ekassa pelissä 4-2 voitto.

Tämä minkki siirtää seikkailunsa joksikin aikaa muualle, tarkemmin sanottuna Thaimaan lämpöön. Ohjelmassa on löhöilyä, löhöilyä ja löhöilyä. Mukaan on lisäksi pakattu muutama kirja ja ne olisi tarkoitus myös selättä. Ehkä joutuu myös käväisemään Bangkokin tavarahelvetissä. Paluu todellisuuteen reilun viikon kuluttua. Sitä odotellessa hyvät joulukuun alut kaikille!

Takaisin kotona

Plaah, plaah ja plaah. Paluu arkeen on aina yhtä puuduttavaa. Reissu lämpimään oli kaikin puolin onnistunut siihen saakka, kunnes onnistuin saamaan aina yhtä hurmaavan ruokamyrkytyksen. Sivutuotteena tuli myös hedari, joka on jaksanut seurata kotiin saakka. Lähtisin kuitenkin takaisin välittömästi, jos vain olisi mahdollisuus.

Reissun kohokohtia oli varmasti The Peninsula Bangkok hotelli itsessään ja sen uskomaton palvelu. Kokeilin siellä mm. thai-hierontaa ja olin kieltämättä hieman hämmästynyt siinä vaiheessa, kun se thai-nainen ryhtyi tosissaan kävelemään mun päällä. Mitäs pyysin "strong" -käsittelyä...

Bangkokin hulina oli yhtä hurjaa kuin muistinkin ja tavaratalot aivan tajuttoman kokoisia. Räätäleitä oli joka nurkalla ja kaupustelijat täyttivät kadunvarret. Ilma oli pullollaan saasteita, joten en ihmettele enää yhtään niitä hengityssuojia. Seuralainen oli kuin toteemipaalu sielä kääpiöiden maassa ja sai todella varoa lyömästä päätään.

Pääosa lomasta vietettiin Hua Hinin Anantarassa. Majoitus oli sielläkin kohdallaan. Isolta parvekkeelta näkymä suoraan merelle ja käytössä kaikki mahdolliset palvelut spasta kuntosaliin. Paikallinen ruoka oli todella hyvää ja sitä nautittiinkin antaumuksella, kunnes kävi miten kävi.

Loppupäivinä ei sitten enää uponnutkaan juuri muu kuin ranskalaiset. Hauska oli kuitenkin huomata, miten suu tottui päivä päivältä tulisempaan ruokaan. Parit cashewt tuli syötyä ihan kuin vahingossa, mutta korianteria onnistuin välttämään.

Pari housupukua tuli teetettyä, mutta muuten hankinnat olivat aika minimaalisia. Perussilkit oli tietysti ostettava, jos vaikka saisi taas lahjottua eräänkin sukulaisen siitä jotain tekemään. Onneksi tinkiminen ei kuulu tämän maan kauppakulttuuriin jokapäiväisenä elementtinä, koska on se vaan niin pirun rasittavaa.