Siella kaikki on suurta

Tulin taas visiitille suurten lupausten ja ihmeiden maahan Ameriikkaan. Suurta on kuitenkin muutkin kuin lupaukset ja autot. Nimittain ihmiset.

Onhan Suomessakin lihavia ihmisia, mutta eivat ne sentaan mitaan valtamerilaivoja ole. Olen ilmeisesti henkisesti viela niin lapsenkengissa, etta leuka loksahti auki jalleen kerran, kun ensimmainen naista Ameriikan ihmeista kaveli (tai vyoryi) vastaan. Miten ne pystyvat siihen?Ostoskarryja tyontava nainen oli kolme kertaa isompi kuin ne karryt!?

Itse asiassa hyvinkin helposti. Ei tarvinnut itsekaan kayda kuin pari kertaa ulkona syomassa ja tunsin, miten perse alkoi leveta ja naama turvota. Hyvinkin nopeasti teki mieli syodakin illalla kotona salaattia barbequen sijaan ja lahtea ehka salille polkemaan pyoraa. Ainakaan tassa kaupungissa ei ole mitaan mahdollisuutta syoda ulkona edes semisti terveellisesti. Ja silta tama kansa nayttaakin.

Onneksi muistin laittaa tallentumaan suosikkisarjani "Olet sita mita syot". Sita katsellessa onkin sitten mukava tunkea sita kotimaista "kevytta" kebabia naamaan ja jatkaa muiden ihmisten ruokailutottumusten arvostelua omalta sohvalta...

Joulu tuli, joulu meni

Viikko Rukalla vierähti nopeasti. Reissu ei ollut ehkä ihan niin ulkoilupainotteinen ja sporttinen kuin olisi voinut kuvitella, mutta sitäkin rentouttavampi. Eikä vähiten sen kaiken syömisen ja juomisen ansiosta...

Jouluviikon suosikeiksi nousivat talvinen maisema, mätileivät, samppanja, raclette, pino kirjoja sekä joululahjat (luonnollisesti). Perintöprinsessojen sijoja jäivät kärkkymään suklaa ja Monte Criston kreivi. Miinukselle menivät törkeän huono ajokeli menomatkalla, hiihtomaikkojen puute, turhan kova tuuli sekä laskettelulasien hajoaminen käteen.

Kirjapinosta tuli luettua läpi Marklundin Paikka auringossa, Cornwellin Scarpetta sekä Remeksen Pyörre. Sijat menivät 2, 1 ja 3. Remes sai tässä kisassa vain pronssia, koska kirjaan oli yritetty ahtaa kaikki mahdollinen. Oli Estoniaa, asekauppaa, formulaa, steroideja ja huumeongelmaa. Liian väkinäistä. Marklundin kirja oli tuttua Annika Bengtsonia. Kirja ei ehkä yksinään toimisi kovinkaan hyvin, mutta jos on lukenut aikaisemmatkin niin uusinkin menee yhdeltä istumalta.

Patricia Cornwellin Scarpetta oli tutun synkkä ja täten myös erittäin toimiva. Englanninkielinen sanasto jossain kohdissa (ruuminavausta suoritettaessa) oli hieman haastavaa, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Suomenkielisen painoksen ilmestymisajankohta ei ole tiedossa.

Cornwellistä siirryin Oksasen Puhdistukseen. Ensimmäisten parin sadan sivun perusteella Finlandia-voittaja saattaa nousta joululukemiston kärkeen. Puhdistuksen jälkeen selätetäänkin sitten Troikka.

Marskin korvat ja muita parhaita paloja Itsenäisen Suomen juhlinnasta

Kutsu juhliin oli tullut ajoissa. Koska satun olemaan erityisen innokas Linnan juhlien seuraaja (lue = pukuarvostelija) niin varmistin kisastudion valmiudet hyvissä ajoin. Onneksi isännällekin selvisi lopulta, ettei kyse ollut mistään lätkämatsista, joten vaatimukseni ei vaikuttanut niin epäkohteliaalta.

En ollut aiemmin vieraillut Museokadun penthousessa, joten ensivaikutelma oli kieltämättä mielenkiintoinen. Varsinkin kun alkuasetelma oli, että asunto on neljän kundin kimppakämppä. Siinä vaiheessa kun kukkasohva, flyygeli ja muut isoäidin aikaiset huonekalut osuivat silmiini niin kieltämättä kulmakarvat hieman kohosivat...

Pöytä oli jo katettu (kristallilasein), kun saavuimme, mutta isäntä hääräsi yhä keittiössä. Olin pahoitellut jo etukäteen myöhästymistä, mutta kuinka ollakkaan emme olleet läheskään viimeiset. Kuplivat korkattiin ja maljat kohotettiin sekä Itsenäiselle Suomelle että Marskin korville. Mä niin haluan sellaisen taulun - sen playboy-bunnyn voi jättää pois.

Isäntä oli pistänyt pöytään parastaan ja apuri oli avustanut parhaansa mukaan kattauksessa. Erityinen kiitos menee itsetehdyille haukipullille, joka palautti meikäläisen uskon ylipäänsä kalapulliin. Ja se kastike - NAM! Valitettavasti oma vatsa sai jonkun kohtauksen ja jouduin luopumaan juomisesta. Sen sijaan keskityin antaumuksella niiden juhlakolttujen arvosteluun ja muistin kommentoida kaikkea varmasti niin, että muukin seurue kuuli. Kiitos vaan ja anteeksi, mutta kyllähän niiden ihmisten nyt pitäisi tietää että iltapuvun helma pitäisi olla niin pitkä ettei ne nilkat vilku ja jos selän puolelle muodostuu toiset tissit, niin se mekko nyt on vaan liian tiukka...

Onneksi jossain vaiheessa iltaa paljastui, että nämäkin kekkerit ovat ns. traditionaaliset juhlat, joten jään siis odottamaan kutsua myös ensi vuonna. Ehkä eniten jännittää kuitenkin, mitä silloin syödään. Sen on oikeastaan pakko olla niin ,että joko metsästyskortti on suoritettu ja lihaa on pöydässä, tai sitten on käyty taas menestyksekkäästi kalassa. Jään siis odottamaan. Itse asiassa haukipullat maistuisivat nytkin.

Haaskeelle meni

Kävin Pariisissa työmatkalla. Harvemmin kolme yötä kestävä duunireissu on mennyt yhtä tiiviisti työympyröissä kuin tällä kertaa. Ohjelmaa oli aamusta iltaan, tai oikeastaa yöhön asti. Ei siinä juuri ehtinyt huomata, missä kaupungissa oli.

Seminaaripäivien ja illallisten lomassa ehti kuitenkin tietyistä jutuista huomaamaan olevansa Pariisissa. Palvelu oli yhtä töykeää kuin aina ennenkin, eikä kukaan juuri osannut puhua englantia. Karmein yllätys oli kuitenkin hotelli Westinin seminaarilounaalla, kun omalla lautasella oleva kanafile oli aivan raaka alapuolelta. Sain toki uuden annoksen - ilman pahoitteluja luonnollisesti, mutta eipä siinä enää kanaa tehnyt mieli.

Sen sijaan hotelli Ritzin illallisessa ei ollut mitään vikaa, vaikka olisin mieluusti kyllä maistellut muitakin kuin makeita viinejä. Hanhenmaksan kanssa klassinen yhdistelmä toimi, mutta jotenkin sitä olisi toivonut juovansa lohen seuraksi muuta kuin jälkiruokaviiniä. Ravintola Petruksessa sekä ruoka että juoma toimivat, mutta se palvelu vaan oli jotenkin niin ranskalaista.

Tähän kun lisää bonuksena oman kämäsen hotellihuoneen mitat (2x4m plus kylppäri) niin ei siinä Pariisin reissulla juuri juhlittu. Galeries Lafayetten jouluvalot olivat upeat, mutta siihen se sitten jäikin. Pariisi meni siis lähes haaskeelle.

PS. Ja Finskikin oli tehnyt kuohuviinistä maksullista hupia. Prkl.

Alas on vajottu

Kaikkea ihminen sortuu elämänsä aikana suuhunsa pistämään. Nuorempana tuli syötyä maksalaatikkoa rusinoilla ainoastaan jouluna kinkun lisukkeena, mutta nykyään tuota ruokaa näkyy haarukassa huomattavasti useammin. Joku voisi ajatella että ainakin se on halpaa ja suhteellisen terveellisät, mutta nyt ei ole kyse siitä. Viimeaikaisesta finanssimarkkinoiden turbulenssista huolimatta mulla on toistaiseksi varaa ostaa muutakin ruokaa, enkä ole ennenkään niin siitä terveellisyydestä piitannut.

Maksalaatikko on vain kummallinen mieliteko. Onneksi en sentään pidä ruokapäiväkirjaa, koska pari kertaa maksalaatikkoa viikossa - nykyään ilman rusinoita - saattaisi huolestuttaa kanssaihmisiä. Mutta varsinaisen koiranruoka-leiman se saa vasta kun sitä syö kylmänä. Nykyisin syön sentään jouluna jotain muuta.

Taas tuli kokeiltua jotain uutta

Lauantaina testattiin Saslik. Ruoka oli loistavaa, voisin melkein elää niillä rasvaa tirisevillä blineillä. Musiikkiesitykset olisi voinut jättää väliin, vaikka toivathan ne ihan kivasti sitä oikeaa tunnelmaa. Juoma - no, sanotaan niin että sitä riitti.

Päädyttiin Restroomiin. Tähän mennessä oli jo maisteltu useampikin "virkistävä" drinkki. Muu väki baarissa ei ollut turhan kriittistä yleisöä, joten siinä joutui itse kukin ottamaan se mikrofonin kauniiseen käteen.

Tulipa kokeiltua. Lahjaksi tulee kuulemma Singstar. Vastedes aion varastaa kaverin idean ja ottaa repertuaariini Saku Sammakon. Siinä on kuitenkin se Hepokatti-Heikki soittelemassa viuluaan. Anna Erikssonin jätän edelleen sen idolille.

Läskipoliisi

Jäin tuijottamaan "Olet mitä syöt" -ohjelmaa töiden jälkeen. Ohjelmaan valitut laihduttajat vetävät aivan uskomattomia määriä kaikenlaista sontaa viikon aikana ja se kaikki ruoka ladotaan sitten yhteen kasaan pöydälle. Pahinta kuitenkin on, että itsellä tekee joka kerta mieli niitä pizzan paloja ja hampurilaisia, mitä siihen pöydän päälle on mätetty, eikä suinkaan niitä tuoreita vihanneksia tai hedelmiä.

Monesti sitä on tullut itsekin mietittyä, jos sitä roskaruuan (rasvan) määrää tulisi hieman vähentää. Ajatus katoaa kuitenkin yhtä nopeasti kuin se on tullutkin, kun annoskateus iskee vastapäisen ruokailijan kebabin perään kuolatessa.

Tilanne saattaisi ehkä korjaantua, jos kotiin tulisi käväisemään tuo samainen läskipoliisi. Jotenkin voisin kuvitella, että jos näkisin kaiken sen rasvan ja sokerin mitä viikon aikana vetää sinä itsenään, niin jotain hyviä muutoksia siitä saattaisi seurata. Toisaalta, ehkä mä vain lisään liikuntaa ja jätän kevennetyn ruokavalion tositv-ohjelmiin.

Ravintola Näsinneula

Tammerfest aloitettiin Särkänniemen pelipöydistä ja sitä jatkettiin ravintola Näsinneulassa. Oma valintani oli Finlandia menu, josta erottui edukseen korvasienikeitto sekä poronfilee. Ruoka oli kaikin puolin mainiota, mutta keskinkertaiset viinisuositukset jättivät kokonaisuuden hieman latteaksi. Palvelu ei ollut mitenkään erityistä.

Ravintola on rankattu Suomessa 9.parhaaksi, mutta en välttämättä itse valitsisi sitä omaan top kymppiin. Maisemat olivat kuitenkin todella upeat ja jo pelkästään niiden perusteella suosittelen visiittiä. Alkuun kannattaa ottaa aperitiiviksi "Neula".

Grillausta ja chillausta

Juhannuksen pääosaa esitti tänä vuonna ruoka. Chillaus tuli lähinnä pakosta, koska ruokaa tuli syötyä niin paljon ettei kyetty sen jälkeen liikkumaan.

Lautasella nähtiin mm. jokiravunpyrstöjä, mätileipiä, uusia perunoita, salaattia, hampurilaisia, sisäfilettä, itikan kärkkäreitä, kanafileitä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä, grillattuja kasvisnyyttejä ja halloumia, pyttipannua, kylmää gazpacho keittoa, jäätelöä, mansikoita, keksejä, nachoja ja salsaa, pizzaa... Veikkaus on, että sellainen 4-5kg tuli elopainoa lisää. Ja siihen mitä lasissa nähtiin ei kannata edes mennä. Onneksi tuli sentään golfattua koska muuten olisin varmaan turvonnut tunnistamattomaksi.

Bonusnumerona kuultiin aina yhtä herkkä tango "Mun aika mennä on" sekä Suurlähettiläiden the one and only "Äiti aurinko ja sisar kuu". Ihan hyvä ettei sitä Singstaria ollut maisemissa. Hyvä naapureille siis.

Viikonlopun setit

Perjantaina "kevyesti" punttia ja sitten testaamaan Rivolin setit. Suurin osa kaupungin ruokamestoista onkin jo testattu, mutta Albertinkadun Rivoliin ei ole aiemmin eksytty. Vierailu oli kaikin puolin onnistunut. Paikka ei todellakaan ole mikään "trendiravintola", mutta palvelu on hyvää ja ruoka konstailematonta. Pihviäkään en olisi osannut itse paremmin paistaa.

Lauantaina oli sitten luvassa se "leikkimielinen" PANNAfootball turnaus. Homma oli kaikkea muuta kuin kevyttä. 3 minuttin peliajan sijaan kyseessä olikin 45 minuuttia kestävä turnaus, jossa pelattiin kahdessa häkissä vuorotellen jatkuvalla syötöllä. Peliparilla näytti pulssimittari jossain välissä 185, enkä usko että omakaan syke juuri tuon alle jäi. Hauskaa oli, vaikkakin turpaan tuli. Ainoina naisihmisinä olimme lievästi alakynnessä, kun otettiin häkissä kylkimyyryä entisten koripallojärkäleiden kanssa. Säärisuojat olisi tulleet tarpeeseen.

Illalla oli eräänkin kuningattaren 30vuotiskemut. Juhlapöytä notkui herkkuja ja muutenkin kekkerit olivat mainiot ja vieraat luonnollisesti juhlatunnelmissa. Olisin ehkä nauttinut meiningeistä hieman enemmän, jos en olisi ollut matkalla autolla. Nämä lääkekuurit eivät vaan sovi mulle.

Ensimmäinen kattaus

Kannatti raahautua ajoissa Ullikselle, koska tarjoilut oli suorastaan huikeat. Nti A oli herännyt aamuseitsemältä pyöräyttämään meille "pienet" sushisetit ja janssoninkiusaukset evääksi. Itse roudasin mäelle kaikki edellisillan jämät, eikä sekään setti ollut ihan pieni. Harvoin on kankkusessa mikään maistunut niin hyvältä.

Tänä vuonna bajamajat vältettiin pistäytymällä puhtauttaan kiiltävässä vessassa Tehtaankadulla. Visiitti uhkasi venyä hieman pitkäksi ja jouduin huomauttamaan, ettei me kolmistaan siellä bajamajassakaan niin kauaa hengattaisi...

Päivä meni nopeasti ja kavereihin törmättiin ihan sattumalta. Toisiakin etsittiin, mutta ei löydetty. Hyvin olivat osanneet piiloutua. Kuohari olisi iltapäivän tunteina voinut olla viileämpää, mutta eihän aina voi saada kaikkea. Ja vaikka omat juotavat taisivat loppua niin muissa leireissä sitäkin riitti. Olisi varmasti riittänyt vielä pitkäänkin, mutta valitettavasti jouduin lähtemään siivoamaan keskiviikon jälkiä ja valmistautumaan edes jotenkin seuraavaan työpäivään. Ensi vuonna olen ehkä viisaampi ja otan sen vapaapäivän.

Golfia ja parsaa

Eilen tuli sitten kierrettyä ensimmäistä kertaa golfkentällä ihan pelimielellä. Kenttä oli luonnollisesti par3, mihin ei vaadittu pelilupia. Eihän ne suoritukset mitään häikäiseviä olleet, mutta tulihan siellä sentään yksi par. Yhtään palloa ei kadonnut eikä lyöty outtiin. Pari hukkui vesiesteeseen samassa kohtaa. Bunkkerista päästiin pois ihan sääntöjen mukaan eikä palloa tarvinnut poimia taskuun kertaakaan. Puttipeli taisi muistuttaa enemmän minigolfia, tosin sillä erotuksella ettei tässä lajissa kuitenkaan palanut käämit (vielä). 18 reiän jälkeen olikin sitten yhtä sun toista vaivaa, joten kolmatta 9-rundia ei sitten heitetty.

Illalla käytiin testaamassa Lasipalatsin parsa-menu. Setti oli kaikin puolin onnistunut kokonaisuus ja valitut viinit toimi hyvin. Nyt on sitten parsaa syöty sen verran, että seuraava parsa eksyy lautaselleni ehkä aikaisintaan ensi vuonna. Kiitin etten ollut valinnut vaihtoehtoa: "Syö niin paljon parsaa kuin haluat".