Lomatunnelmia

Överraskande?

Tapanani on lomalla lukea paljon kirjallisuutta. Tällä kertaa yllätin jopa itseni. Kädessäni on Stieg Larssonin "Luftslottet som sprängdes". Vain 704 sivua. Epäilen vahvasti ettei tuo ole ihan päivässä luettu.

Joka tapauksessa suosittelen kirjailijan kahta aiempaa dekkaria lämpimästi - joko suomeksi tai på svenska ("Män som hatar kvinnor & Flickan som lekte med elden").

Minkki lomailee -maalla, merellä ja ilmassa

Merimatka, ravintolatestausta, tennistä, kauneushoitoja, bussimatka, valmistumisjuhlat, golfia, yleisurheilua, lentomatka, herkuttelua, lukemista, shoppausta, auringon ottoa, synttäreiden juhlintaa, maastopyöräilyä, kuohuvaa, lonkkarointia, kirppistä, beachvolleyta, hääbileet, karvakrokettia, grillausta, chillausta. Unohtuikohan jotain?

Loma alkaa viimein tänään. Koska epäilen, ettei blogin päivittäminen ole järin aktiivista seuraavan kolmen viikon aikana niin kerron etukäteen mitä on suunnitelmissa. Se, että toteutuuko suunnitelmat, onkin asia erikseen.

Ja kunnon kelit on tilattu ainakin elokuun ensimmäiselle päivälle. Toivottavasti näemme silloin!

Kännikala

Taloon muutti uusi alivuokralainen, kun kohtasimme festareilla Bonon. Bono on ehkä kallein tuntemani kymmenen sentin mittainen pehmoeläin. Kolmenkympin kala olikin sitten ainoa, mitä jäi saaliiksi Särkänniemen pelipöydistä. (onginnasta tuli superpallo, mutta siinä voittaakin jokaisella laakilla)

Bono löysi paljon uusia ystäviä (jopa lasista) Tammerfesteiltä ja odottaa kovasti, miten Late ja Antero suhtautuvat uuteen kämppikseen. Eräskin leffan nimi laitettiin uusiksi näissä karkeloissa. Uusi roadmovie on nimeltään "Miloa etsimässä", pääosassa Bono Milo Bananas.

Ravintola Näsinneula

Tammerfest aloitettiin Särkänniemen pelipöydistä ja sitä jatkettiin ravintola Näsinneulassa. Oma valintani oli Finlandia menu, josta erottui edukseen korvasienikeitto sekä poronfilee. Ruoka oli kaikin puolin mainiota, mutta keskinkertaiset viinisuositukset jättivät kokonaisuuden hieman latteaksi. Palvelu ei ollut mitenkään erityistä.

Ravintola on rankattu Suomessa 9.parhaaksi, mutta en välttämättä itse valitsisi sitä omaan top kymppiin. Maisemat olivat kuitenkin todella upeat ja jo pelkästään niiden perusteella suosittelen visiittiä. Alkuun kannattaa ottaa aperitiiviksi "Neula".

Oikeita panoksia

Eilen tuli kierrettyä vasta elämäni toinen täysimittainen golfkierros. Pelaaminen oli todella hidasta, mikä ei tällä kertaa suinkaan johtunut allekirjoittaneesta ja hänen peliseurueestaan. Kentälle oli mitä ilmeisimmin päästetty aivan liikaa väkeä tai vaihtoehtoisesti liian monta meitäkin huonompaa pelaajaa.

Kenttä oli laakeeta peltoa, mutta eipä mennyt pallojakaan hukkaan eikä tarvinnut hyttysiä väistellä. Palloja sen sijaan piti varoa. Olisihan se tietysti ollut mukavaa nähdä, mistä suunnasta se FORE-huudon saattelema pallo lyötiin, niin olisi ehkä pystynyt paremmin väistämään. Onneksi se kuitenkin meni vajalla metrillä ohi ja lähellähän ei tunnetusti lasketa. Ukko kehtasi selitellä, ettei ”normaalisti lyö noin lyhyitä lyöntejä”. Jep jep.

Kamera oli matkassa ja taltiointeja tuli kiitettävästi. Ei se svingi edelleenkään kauniilta näyttänyt, mutta onneksi maila suuntautui edes jotenkuten palloa kohti. Birdie jäi tällä kertaa tekemättä. Todettiin nti T:n kanssa, että Frezza on meille aivan liian kevyt panos. Heti kun ryhdyttiin pelaamaan alkoholipanoksin, niin peli parani huimasti. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamun yllärit

Eräskin Norppa aiheutti allekirjoittaneelle pientä ylimääräistä järkytystä tänä aamuna. Suoritin vannoutuneita aamurutiinejani töissä, kun silmieni eteen rävähti jotain täysin odottamatonta. Tämä kuulostaa ehkä hieman säälittävältä, mutta onhan se nyt suhteellisen suuri asia jos jo vuosia (nyt voidaan jo puhua monikossa, eikö?) kestänyt aamutraditio horjuu!

Onneksi kyse oli tällä kertaa ainoastaan "faceliftistä" ja kaiken lisäksi ilman Rolfin apuja. Suosittelen ehdottomasti kaikille visiittiä Loimaannorpan sivustolle. Mä aion NIIN matkia.

Teinit festareilla

Tätä keikkaa hiottiin useampi päivä. Oli relettä, peruukkia ja erilaisia salakuljetuskeinoja. Kaksi teiniä, a' 34v, olivat lähdössä Ruisrockiin.

Suunnittelu oli ehdottomasti vähintään puolet tästä keikasta. Bussikuski pelasti päivän ja sai lähes unohtamaan, että ruumiin- ja kassien tarkastus oli lievästi sanottuna perusteellinen. Hyytelötkin haistettiin, mutta ammattilaisten vadelmasetin tuoksu peitti helposti alleen sisuviinan aromin.

Oli tuuletinta, sydänaurinkolaseja sekä pikkupulloja ciabattan ja lihiksen välissä. Keli oli loistava ja seura vielä parempaa. Hymy-Veikko ja Late olivat suorastaan liekeissä. Piiiitkä miinus tuli lähinnä anniskelualueiden megalomaanisista jonoista. Kerrankin jopa vessaan oli lyhyempi jonotus. Bändeistä ei ole juuri mainittavaa, paitsi että Von Herzen Brothereista tuli uusi suosikki. So GOOD!

Puoli naamaa velttona

Olen saanut kokea sen ilon, että viikon ajalle on osunut kolme hammaslääkärivisiittiä. Tuomio oli tyly ensimmäisellä kerralla, mikä luonnollisesti johti jatkotoimenpiteisiin. Kieltämättä se on varsin jännittävää lähteä asiakaslounaalle puoli naamaa puutuneena, kun ei pysty ihan varmasti sanomaan pysyykö se ruoka kokonaan suussa vai ei.

Kuulemma vastaavat sarjakäynnit voisi välttää käyttämällä hammaslankaa hieman aktiivisemmin eikä vain kerran vuodessa. Ajattelin ottaa tällä kertaa neuvosta vaarin, koska posken ja kielen pureskeleminen sushina ei juuri miellytä. Ja sitä paitsi mä luulen keksiväni noillekin 400 eurolle jatkossa muuta käyttöä.

Oikeita urheilijoita

Viikonlopun päätapahtumaksi oli valittu tällä kertaa kansainvälinen urheilutapahtuma ja siihen päälle omat sportit. Tapahtuma-areena oli Jyväskylän Harjun kenttä, mikä kuhisi hyvärunkoisia miehiä ja naisia 11 Euroopan maasta. Toiset oli luonnollisesti parempia kuin toiset, mutta yksi asia oli yhteistä lähes kaikille urheilijoille: uskomattoman hyvä runko!

Moniotteluita ei tule yleensä arvokisojen aikana liiemmin seurattua, mutta näemmä pitäisi. Niissä urheiluasuissa oikeasti silmä lepää. Urhelijoiden on oltava erittäin monipuolisia, joten joukkoon ei todellakaan mahdu mitään tuhteja työntäjiä tai mitään kolisevia korkeushyppääjiä. Pään olisi tietysti voinut vaihtaa useammaltakin, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Omat kisat järjestettiin myöhemmin Muuramen tiilimurskalla. Tulokset jäivät kohtalaisiksi, vaikka miten yritimme toteuttaa aiemmin päivällä kuultua neuvoa korkeudessa: "pidä pää vartalon jatkeena". Tämän pulliksen uusi laji näyttäisi olevan molempien käsien kuulantyöntö (yhteistulos). Molemmilla käsillä päästiin samalle metriluvulle (nyt ei tosin puhuta 2-numeroisista luvuista).

Mitään tiukkoja urheiluvartaloita ei enää liioin näkynyt, mutta raavasta lihaa sitäkin enemmän. Kyllä suomalainen mies vain on viehättävä näyttäessään karvaista ahteriaan kuularingistä. Ei siitä sen enempää, you got the picture.

Lähellä ei lasketa

Liityin perjantaina siihen joukkoon golfin pelaajia, jotka ovat joskus odottaneet hengitystään pidätellen pallon vierimistä viheriöllä... Melkein holari. Mutta kuten niin monesti on todettu niin lähellä ei lasketa.

Eräskin blogin pitäjä tosin totesi, että holari on tuuria, birdie on taitoa. Ja sitä paitsi olisihan se holarin tekeminen tullut pirun kalliiksi, vaikkei perjantai-iltana kauheaa tungosta kentällä ollutkaan. Olisi pitänyt kiertää toinenkin 9 reikää niin että klubitalolta olisi ne väsyneimmätkin päivystäjät kotiutuneet ja kuohuvaa olisi tarvinnut tarjota vain omalle porukalle. Köyhä mikä köyhä.

PS. Tein sentään birdien.

Näyttää jo golfilta

Olin taas opettelemassa golfin saloja eilen. Sateisen kelin myötä taival tuntui alkuunsa aika tuskaiselta. Onneksi oppimiskäyrä tuntuu olevan yhä nouseva, joten epätoivoon ei tarvinnut vajota kovinkaan syvälle.

Palloon tuli hyviä osumia, eikä selkäänkään sattunut. Ilmeisesti jotain on siis tehty oikein. Pron kommentti oli, että svingi alkaa kuulemma näyttää jo enemmän golfilta kuin minkään muun lajin lyönniltä. Edistystä sekin.

Grillausta ja chillausta

Juhannuksen pääosaa esitti tänä vuonna ruoka. Chillaus tuli lähinnä pakosta, koska ruokaa tuli syötyä niin paljon ettei kyetty sen jälkeen liikkumaan.

Lautasella nähtiin mm. jokiravunpyrstöjä, mätileipiä, uusia perunoita, salaattia, hampurilaisia, sisäfilettä, itikan kärkkäreitä, kanafileitä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä, grillattuja kasvisnyyttejä ja halloumia, pyttipannua, kylmää gazpacho keittoa, jäätelöä, mansikoita, keksejä, nachoja ja salsaa, pizzaa... Veikkaus on, että sellainen 4-5kg tuli elopainoa lisää. Ja siihen mitä lasissa nähtiin ei kannata edes mennä. Onneksi tuli sentään golfattua koska muuten olisin varmaan turvonnut tunnistamattomaksi.

Bonusnumerona kuultiin aina yhtä herkkä tango "Mun aika mennä on" sekä Suurlähettiläiden the one and only "Äiti aurinko ja sisar kuu". Ihan hyvä ettei sitä Singstaria ollut maisemissa. Hyvä naapureille siis.

Säämiskän tarpeessa

Nyt on fillari sitten testattu. Onneksi oli asiantuntija matkassa, muuten olisi tullut ajettua täysin jäykällä keulalla ja todennäköisesti ihan tyytyväisenä. Säädöt laitettiin kuitenkin about kohdalleen ja ei kun maastoon.

Ihan sohvalla istumisen fiilistä siinä ei saanut vaikka olikin täysjousitus alla. Pirun hauskaa oli, eikä ilmalentoja tullut (vielä). Vauhtikin pysyi yllä, eikä ensikertalaista tarvinnut liikaa odotella. (Onneksi prolla oli polvi kipeänä...) Säämiskän kaipuu iski välittömästi, joten tänään joutuu varmaan lähteä kauppaan.

Lähempänä kuin koskaan

Nyt on fillarin kotiuttaminen lähempänä kuin koskaan. Kootusta pyörästä on nähty kuvat kännykän välityksellä. Tosin sehän ei vielä kerro mistä maasta ne kuvat on lähetetty.

Joka tapauksessa lauantaina tulee olemaan kauan odotettu h-hetki. Polkimetkin on kuulemma paikoillaan, jotein kohta ei muuta kuin ajoo, ajoo!!!

Kisat

Eihän urheilukilpailu ole urheilukilpailu ellei sitä oteta tosissaan. Kentän laidalla vielä ehkä näennäisesti hymyillään, mutta auta armias kun on mittanauha otettu esiin niin sitten on tosi kyseessä. Onneksi neliotteluun osallistuneilla oli sen verran järkeä mukana, että kelin haasteellisuus osattiin ottaa huomioon. Muutama todella mallikas liukastuminen kuitenkin nähtiin sekä pituushyppy- että korkeushyppypaikoilla. Ainoastaan kamera puuttui.

Omat piikkarit samoin kuin jäsenet pysyivät kasassa. Hyppypaikoilla asiakkaille ei annettu armoa vaan voitot oli otettava kotiin. Hieman harmittaa luonnolisesti, että pituudessa hävisin senteillä ja voitin vain pisteillä...

Jälkipelit aiheuttivat sellaisen hedarin, että luulin migreenin olevan todellisuutta. Alkoholia ei voi tällä kertaa (ehkä jopa poikkeuksellisestikaan) syyttää, koska sitä ei tullut nautittua pisaraakaan. Ilmeisesti niskat taas ihan vähän jumissa.

Tekstiiliurheilija

Piikkarit saatiin liimattua kasaan, tai tarkemmin sanottuna toinen niistä. Miinuksia tuli siitä, ettei ne olleet valmiina sovittuun aikaan ja ettei toista piikkaria oltu käsitelty lainkaan. Totuus paljastuu tänään. Vahva veikkaus on, että oikean jalan piikkarin pohja jää kiinni tartaniin iltapäivällä.

Olen päättänyt ryhtyä rehellisesti tekstiiliurheilijaksi. Hautaan vanhat Mizunot tämän päivän kisan jälkeen ja tilaan uudet kiiltävät hyppypiikkarit. Onhan tässä kuitenkin vielä pari kisaa tulossa tänäkin kesänä. Ja kaikkihan tietävät, että siinä vaiheessa kun välineet ovat kunnossa, niin ei voi syyttää enää kuin itseään jos homma ei suju. Adidasta peliin siis. Yllätys.

Naisen asemasta

Luin pitkästä aikaa erittäin hyvän kirjan. Kyseessä oli Khaled Hosseinin afganistalaisista naisista ja heidän asemastaan kertova A Thousand Splendid Suns.

Lukeminen pisti ajattelemaan naisen asemaa länsimaisessa yhteiskunnassa vs muslimimaissa. Se on loppujen lopuksi aika pientä, jos täällä ei katsota hyvällä silmällä paljasolkaista naista kirkossa. Siinä vaiheessa voi miettiä, mitä jos ei naisena saisi kulkea missään yksin ilman sukua olevaa mies-saattajaa ja kaiken päälle joutuisi vielä käyttämään burkaa. Hieman vaikea on niellä myös ajatusta miehen yksinvallasta talossa ja siitä, ettei naisilla todellakaan Taleban-hallinnon aikana ollut mitään oikeuksia.

Nykyään afganistanissa on hieman vapaampaa, mutta burka on yhä yllättävän yleinen vaate. Miltäköhän tuntuisi, jos joutuisi itse pelamaan beachvoellyta burkinissa.?

Joka tapauksessa kirjalle viisi tähteä. Suosittelen.

Kriisi isolla koolla

Olin pitkästä aikaa tänään urheilukentällä. Huomattavasti pidempi aika oli vierähtänyt siitä, kun viimeksi olin "viilettänyt" tartania pitkin piikkareilla. Tänään oli tarkoitus hieman virkistää muistia ensi viikon neliottelua silmällä pitäen.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin hyvin epämiellyttävä muutos heti alkuunsa. Poikkeuksellisesti en tällä kertaa kuitenkaan loukannut itseäni, mutta sen sijaan piikkarini - nuo 90-luvun alkupuolelta hyvin palvelleet Mizunot - kokivat täydellisen remontin. Ponnistavan jalan piikkarista irtosi pohja kokonaan ja jäi kiinni tartaniin.

Kriisi oli siis valmis. Mistä uudet piikkarit tähän hätään? Nopea vastaus tuli Mr. Adidakselta - ei mistään näin nopealla aikataululla. Ei muuta kuin verkkarit jalassa Stockan suutarille (ainoa joka oli auki) ja kengät tiskiin. Oletus oli, ettei piikkareilla ole kiire ja jouduin lähes rukoilemaan, että saan ne ennen viikonloppua. Saas nähdä miltä Mizunot näyttää kun pohjat on liimattu ja niissä on uudet upeat nahkapaikat...

Karvakroketti on vaarallista

Tiukkojen alkuerien jälkeen turnauksen voittajaksi nousi lähestulkoon ylivoimaisesti Rouva Korsosta. Lajin (ja ehkä suurimmaksi osaksi muiden lajien) tiimellyksessä jouduimme toteamaan karvakroketin vaaralliseksi peliksi. Saldona yksi venähtänyt nilkka, yksi turvonnut huuli ja kaiken kruununa murtunut nenä.

Mitä opimme tästä? No ainakin sen, ettei koripalloa kannata pelata aurinkolasit päässä, korin alla ollaan valmiina kädet ylhäällä ja ettei yli satakiloista miestä kannata yrittää ihan tosissaan puolustaa. Ja näköjään selvin päin tulee ne pahimmat vammat, eikä meikäläisestä ole ainakaan ensimmäinen diagnoosin tekijäksi. Onneksi jäätä oli saatavissa ihan kulmilla ja Pariisissa on kuulemma mukavampi toipua kuin Helsingissä.

Virallinen turnaus sujui siis huomattavasti turvallisemmissa merkeissä. Ketään ei lyöty mailalla, vaikka A.Pihlströmin lempinimeä kuulutettiinkin kovaan ääneen vähän väliä. Voittoa juhlittiin luonnollisesti antoisasti ja pitkään. Taisi muutama "voittoaaria" tulla luriteltua Restroomissa. Kaunistahan se ei ollut millään muotoa, mutta onneksi siellä ei näyttänyt olevan juuri muitakaan tähtiartisteja paikalla. Aurinkoista Jäätelökesää ja Rin Tin Tiniä vaan kaikille osallistuneille!

Haaveissa vainko oot mun?

Niin siinä sitten kävi, että fillari katosi taivaan tuuliin. Kontaktihenkilö saatiin kiinni, mutta ei mitään selityksiä miksi pyörää ei ole toimitettu. Sen sijaan luvattiin laittaa DHL-numero, mistä pitäisi selvitä fillarin sijainti. Kuinka ollakkaan - ei selvinnyt. Taitaa jäädä uusi harrastus aloittamatta tältä kesältä. Miten on, haluaisko joku ostaa täysin iskemättömän kypärän?

Viikonlopun setit

Perjantaina "kevyesti" punttia ja sitten testaamaan Rivolin setit. Suurin osa kaupungin ruokamestoista onkin jo testattu, mutta Albertinkadun Rivoliin ei ole aiemmin eksytty. Vierailu oli kaikin puolin onnistunut. Paikka ei todellakaan ole mikään "trendiravintola", mutta palvelu on hyvää ja ruoka konstailematonta. Pihviäkään en olisi osannut itse paremmin paistaa.

Lauantaina oli sitten luvassa se "leikkimielinen" PANNAfootball turnaus. Homma oli kaikkea muuta kuin kevyttä. 3 minuttin peliajan sijaan kyseessä olikin 45 minuuttia kestävä turnaus, jossa pelattiin kahdessa häkissä vuorotellen jatkuvalla syötöllä. Peliparilla näytti pulssimittari jossain välissä 185, enkä usko että omakaan syke juuri tuon alle jäi. Hauskaa oli, vaikkakin turpaan tuli. Ainoina naisihmisinä olimme lievästi alakynnessä, kun otettiin häkissä kylkimyyryä entisten koripallojärkäleiden kanssa. Säärisuojat olisi tulleet tarpeeseen.

Illalla oli eräänkin kuningattaren 30vuotiskemut. Juhlapöytä notkui herkkuja ja muutenkin kekkerit olivat mainiot ja vieraat luonnollisesti juhlatunnelmissa. Olisin ehkä nauttinut meiningeistä hieman enemmän, jos en olisi ollut matkalla autolla. Nämä lääkekuurit eivät vaan sovi mulle.

Huomenna PANNAan

Ei kannata innostua otsikosta, ellette ole jo mahdollisesti tutustuneet kyseiseen lajiin. Huomenna on siis tarkoitus osallistua leikkimieliseen (kaikkihan tietävät miten siinä käy) PANNAfootball -turnaukseen.

Peliareena on 6m halkaisijaltaan oleva teräshäkki ja peliä pelataan 2 vs 2 pelinä maaleista kuten jalkapallossa, mutta PANNAmaali (pallo vastustajan jalkojen välistä maaliin) päättää pelin heti. Peliaika on huima 3minuuttia, joten laskin että tämä kuuluu siihen kevyeen lääkärin sallimaan harjoitteluun.

Ehkä ne säärisuojat olisi hyvä kaivaa jostain esiin ihan vaan kaiken varalta. Oma suhteellisen korkea loukkaantumisalttius huomioon ottaen, pitäisköhän laittaa myös kypärä?

Nyt se tuli!

Ei fillarista sanaakaan, mutta nojatuoli sentään saapui. Eräskin espoolainen superapuri ajoi pitkäperäisensä Etelä-espan kautta ja niin saatiin laatikko viimein himaan. Isot kiitokset siitä! Muuten tuoli olisi varmaan Artekin varastossa vielä juhannuksen jälkeenkin.

Osat on nyt purettu tuohon lattialle ja näyttäisi olevan kaikki tallella. Värikin on jopa oikea. Hieman nimittäin epäilytti kun laatikossa luki värin kohdalla "sand" vaikka olin tilannut valkoisen. Nyt leikin sitten avutonta (=laiskaa) ja odottelen, että joku muu ottaaa tähtipään kauniiseen kätöseen ja kokoaa tuolin. Veikkkauksia otetaan vastaan, milloin tuoli on pystyssä.

Uusia vaivoja

Tänään saatiin sitten diagnoosi uusimpaan vaivaan. Tällä kertaa ei ole kyseessä tenniskyynärpää eikä hyppäjän polvi. Sen sijaa lekuri sanoi ihan pokalla, että mua vaivaa GOLFAAJAN LAPA. Hyvä, etten tippunut tuolilta.

Yritin selittää, etten mä vielä edes pelaa kunnolla golfia, mutta se ei muuttanut diagnoosia. Vaiva on kuulemma yleinen aina näin keväisin. Sinänsä jännä juttu, koska kukaan ei tunnu kuulleen ko. vaivasta aiemmin. Ilmeisesti allekirjoittanut on sen verran toivoton tapaus, että jouduttiin ottamaan kovemmat aineet käyttöön. Lääkäri lohdutti, että kyseinen "pami resepti" on kuitenkin sen verran mieto, ettei siihen synny riippuvuutta.

Illalla vielä sählyä. Aloitetaan pakkolepo huomisesta.

Tulee, ei tule, ehkä tulee

Viimeiset viikot olen odottanut eräitäkin tavaroita saapuvaksi. En olisi ennalta arvannut, miten paljon yhteistä on Artekilla sekä tsekkiläisellä fillarintoimittajalla. Nyt tiedän. Kumpikaan ei osaa kertoa, milloin tavaraa mahdollisesti saapuu.

Woodnotesin tuolin piti tulla 23.4. Ei näkynyt. Eikä näkynyt myöskään 8.5. mikä oli seuraava toimitusaika. Asiakaspalvelua korosti vielä se, ettei kukaan vaivautunut ilmoittamaan missä mennään missään vaiheessa. Nyt saan kuulla jotain ehkä huomenna. Tuoli tulee siis ehkä jonain päivänä. Tai sitten ei.

Sama peli fillarin kanssa. Ei taida uusi harrastus päästä alulleen vielä tänä kesänä. Jossain vaiheessa fillari oli kuulemma maalauksessa ja sitten se yllättäen katosi. Enää ei tiedetä missä fillari on tai onko sitä ylipäänsä olemassa. Asiakaspalvelusta kuitenkin pisteet Suomen päässä. Minulle on sentään ilmoitettu, että fillarista ei ole mitään tietoa...

Greetings from Russia

Jos minussa asuisi edes pieni kodin hengetär...

Jos minussa asuisi edes pieni kodin hengetär niin olisin tänä viikonloppuna purkanut reissulaukut, pessyt pyykkiä, pedannut sängyn, laittanut käytetyt vaatteet paikalleen/pyykkikoriin, laittanut puhtaat vaatteet kaappiin, käynyt hankkimassa konetiskiainetta, siivonnut ylimääräisen sälän pois eteisestä, etsinyt kadonneen iPodin, laittanut kengät paikoilleen, vienyt lehdet keräyslaatikkoon, vienyt pullot kauppaan, heittänyt jääkaapista vanhentuneet ruuat pois, tyhjännyt olohuoneen pöydän ylimääräisestä rekvisiitasta. Mutta kuinka ollakaan en tehnyt mitään näistä.

Sen sijaan kävin salilla, luin naistenlehtiä, kävin kaverilla grillaamassa, pelasin golfia, treenaasin yu-kentällä, kävin syömässä ulkona, kävin kävelyllä. Onneksi sentään ystäväni lainasi minulle konetiskiainetta, joten nyt on sentään edes yksi koneellinen puhtaita astioita. Se, että ne saisi kaappiin asti, onkin jo toinen tarina.

Eläköön 4H

Viimeksi muuton aikaan mietin kovasti, miten pääsisin eroon vanhasta mankasta, tietokoneesta, dvd-laitteesta sekä videoista. Osa laitettiin kiertoon ja osa "hävisi" matkan varrella ei ehkä kaikkein ympäristöystävällisimmin keinoin. Osa on yhä edelleen nurkissa pölyyntymässä.

Olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen, jos silloin olisi silmiini osunut sama teksti kuin tänään lukiessani naistenlehteä. "Romut pois" -otsikolla olevassa tekstissä ilmoitetaan, että 4H tulee NOUTAMAAN romut (patterit, akut, sähkö-ja elektroniikkalaitteet, tietokoneet) pois yhdellä puhelinsoitolla. Palvelu toimii kuulemma koko maassa ja numero on 0800 94242.

Oman ekoteon aika on ensi viikolla, koska palvelu toimii vain arkisin. Care4naturen sivuilta löytyy mm. palvelun tilaamisohjeet ja hinnasto.

Eastern Promises - 3 tähteä

Katsoin pitkästä aikaa leffan eilen. Teatteriin asti en suinkan päässyt vaan ihan perus-DVD setti oli kyseessä. Pätkäksi oli valittu Eastern Promises. Ei mitään hajua leffasta etukäteen.

Leffa on ihan katsomisen arvoinen, sanoisin että 3 tähden elokuva. Jos katsoja fanittaa Naomi Wattsia erityisesti tai haluaa oppia hiemen venäjänkielisiä sanoja niin leffa kannattaa katsoa. Mikäli taas sattuu olemaan Viggo Mortensen & action -fani, niin elokuva täyttää kaikki toiveet. Jos siis haluaa nähdä Viggon pistävän parastaan kamppailukohtauksessa - alasti.

Hengitysvaikeuksia

Tässä vaiheessa voisi jopa luulla että otsikko viittaisi rasitusastmaan tai allergioista johtuviin hengitysvaikeuksiin. Koivun runsaasta siitepölymäärästä huolimatta nämä hengitysvaikeudet ovat golfin aiheuttamia. (usko tai älä)

Liiallisen pallonhakkaamisen jäljiltä selkäpuolen lihaksisto on sen verran pahassa jumissa, että kipu säteilee kylkiluihin ja sitä myöten keuhkoihin. Hieroja yritti availla jumia, mutta kipu ei antanut myöden tehdä kunnon käsittelyä. Nyt sitten vaan hengitellään kivun kanssa. Golf on ehkä sittenkin liian kova laji mulle.

Aktiivinen "kesäviikonloppu"

Golfia, grillausta, valokuvausta, vetoja, loikkia, kuntopiiriä, pallottelua, terderuokailua, siivousta. Ihmettelin pitkään mistä moinen energia, mutta syy selvisi nopeasti. Koko viikonloppuna yksi vaivainen siideri ja lasillinen valkoviiniä. Tätä lisää!

Kesä tulee!!!

Homma hoidossa

Tänään käytiin sitten hakemassa se vihreä kortti Paloheinästä. Meininki oli lähes kuin arpajaisissa, koska kaikille se läpyskä annettiin siitä huolimatta, miten peli oikeasti kulki. Osa jengistä löi palloa minne sattui ja eräällä naispuolisella kortintavoittelijalla meni varmasti 15 lyöntiä par3 reiän selvittämiseen. Ilmeisesti osa kokeesta oli tehty jo silloin kurssilla, koska tämän päivän peliosuus oli lähinnä kosmeettinen rahastus.

Sääntö- ja etikettiosuus oli se aikaavievin, mutta sekin vaati vain lähinnä hieman lukutaitoa. Koomisinta oli huomata, miten aikuiset ihmiset eivät aina edes ymmärrä lukemaansa. Tai sitten ne eivät vaan osaa lukea.

Joka tapauksessa nyt oli lupa hankittu ja ei kun pelaamaan. Kai sitä pitäisi liittyä johonkin jäseneksi, ettei tarvisi hinkata noita par3 kenttiä lopun kesää. Ja hei erityisesti te kaverit, joilla on mahis ottaa mukaan vieraspelaajia sillä huimalla 54 tasotuksella, niin täällä ollaan!!!

Ensimmäinen kattaus

Kannatti raahautua ajoissa Ullikselle, koska tarjoilut oli suorastaan huikeat. Nti A oli herännyt aamuseitsemältä pyöräyttämään meille "pienet" sushisetit ja janssoninkiusaukset evääksi. Itse roudasin mäelle kaikki edellisillan jämät, eikä sekään setti ollut ihan pieni. Harvoin on kankkusessa mikään maistunut niin hyvältä.

Tänä vuonna bajamajat vältettiin pistäytymällä puhtauttaan kiiltävässä vessassa Tehtaankadulla. Visiitti uhkasi venyä hieman pitkäksi ja jouduin huomauttamaan, ettei me kolmistaan siellä bajamajassakaan niin kauaa hengattaisi...

Päivä meni nopeasti ja kavereihin törmättiin ihan sattumalta. Toisiakin etsittiin, mutta ei löydetty. Hyvin olivat osanneet piiloutua. Kuohari olisi iltapäivän tunteina voinut olla viileämpää, mutta eihän aina voi saada kaikkea. Ja vaikka omat juotavat taisivat loppua niin muissa leireissä sitäkin riitti. Olisi varmasti riittänyt vielä pitkäänkin, mutta valitettavasti jouduin lähtemään siivoamaan keskiviikon jälkiä ja valmistautumaan edes jotenkin seuraavaan työpäivään. Ensi vuonna olen ehkä viisaampi ja otan sen vapaapäivän.

"Mun pirtelö tuo kaikki pojat pihalle"

Wirallinen Wastaanotto oli onnistunut vaikkei puheita pidettykään. Espoolaisesta six-packista jäi vain muistot jäljelle tyhjän laatikon muodossa. Juomaa ja ruokaa kuitenkin riitti ja ihmiset tuntuivat olevan kaikin puolin hyvällä Wappufiiliksellä. Ensimmäiset vappupallot tuli taloon ja pikku prinsessa teki tuttavuutta Laten ja Anteron kanssa. Yli 90 kiloisilta jouduttiin kieltämään lonkkari heti alkuunsa.

Mun pirtelö tuo kaikki pojat pihalle oli ehdottomasti yksi illan kuumimmista esityksistä. Sen ja parin muun räpäytyksen jäljiltä vaatekaappi jäi remonttikuntoon. Yksi skumppalasi taidettiin pistää säpäleiksi rapussa ilmeisesti onnea tuomaan, mutta muuten selvittiin suhteellisen pienin vaurioin.

Jatkopaikassa oli Bollat loppu, joten vaihdettiin merkkiä. Mikään ei ole niin hyvä ajatus kuin tilata pullo Domppaa kello 02 ja jotain. Hyväähän se tietysti oli, mutta siinä vaiheessa Elyseekin olisi varmasti ajanut saman asian. Seuraavan aamun hedarin laatua se ei ainakaan helpottanut.

Espoolainen six-pack

Aina sitä oppii uutta. Nyt tiedän mitä tarkoittaa espoolainen six pack. Sehän on luonnollisesti kuuden pullon laatikko Bollingeria! Espoolaista musta ei saa kyllä tekemälläkään, mutta pirun hienolta ne Bollat näyttää tuolla jääkaapissa.

Golfia ja parsaa

Eilen tuli sitten kierrettyä ensimmäistä kertaa golfkentällä ihan pelimielellä. Kenttä oli luonnollisesti par3, mihin ei vaadittu pelilupia. Eihän ne suoritukset mitään häikäiseviä olleet, mutta tulihan siellä sentään yksi par. Yhtään palloa ei kadonnut eikä lyöty outtiin. Pari hukkui vesiesteeseen samassa kohtaa. Bunkkerista päästiin pois ihan sääntöjen mukaan eikä palloa tarvinnut poimia taskuun kertaakaan. Puttipeli taisi muistuttaa enemmän minigolfia, tosin sillä erotuksella ettei tässä lajissa kuitenkaan palanut käämit (vielä). 18 reiän jälkeen olikin sitten yhtä sun toista vaivaa, joten kolmatta 9-rundia ei sitten heitetty.

Illalla käytiin testaamassa Lasipalatsin parsa-menu. Setti oli kaikin puolin onnistunut kokonaisuus ja valitut viinit toimi hyvin. Nyt on sitten parsaa syöty sen verran, että seuraava parsa eksyy lautaselleni ehkä aikaisintaan ensi vuonna. Kiitin etten ollut valinnut vaihtoehtoa: "Syö niin paljon parsaa kuin haluat".

Melkein lihava

Kävin kuntotestissä torstaina. Nyt on sitten faktaa paperilla siitä, että olen melkein lihava (rasva% kiinni juuri ja juuri normaalin ylärajassa) ja vyötärönympärysmittani on lähes terveysriski. Bonuksena liikkuvuuteni on hädin tuskin keskitasoa paitsi lonkkien osalta sekin on ainoastaan välttävää.

Mitä helvettiä? Miten tästä eteenpäin? Mihin tämä maailma on oikein menossa? Hyväksyttyäni tämän lähestulkoon lihavuuteni burgeraterian ja muutaman siiderin (ei todellakaan lightia) jälkeen päätin vähentää alkoholikäyttöäni siirtymällä pelkkään skumppaan. Tosin tämän "uhrauksen" aion tehdä vasta Vapun jälkeen. Sitä en vielä tiedä miten se tulee parantamaan lonkkien liikkuvuutta, mutta se varmaan nähdään vuoden päästä.

Enää puuttuu fillari

Ei jaksais enää millään odottaa. Missä se fillari oikein viipyy???Joutuu keskittymään muihin lajeihin. Onneksi voin vaikka mennä rangelle fiilistelemään tuo päässä. Lähteekö joku mukaan? Anyone...?

Osumia

Viikonloppuna oli sitten vuorossa golfia. Liikkumattomaan palloon osui loppupeleissä yllättävän helposti. Ilmeisesti jotain oli naksahtanut kohdalleen sitten viime kesän yritelmien. Neljän tunnin yhtäjaksoisen pallonhakkaamisen jälkeen olo oli kieltämättä itselläänkin hakattu, eikä ne rakot kädessä auttaneet yhtään. Päivän mittaan sain kuulla, ettei driverilla tarvi lyödä yli 200 metriä ja kehotuksen lähteä kotiin.

Parin päivän kurssituksen jälkeen pitäisi seuraavaksi lähteä yrittämään peliluvan suorittamista. Rautamailalla lähtee melko varmasti se 60 metriä (jos vain osuu), mutta en ole ollenkaan varma miten siitä hiekkakasasta pääsee pois. Ja ehkä se puttipelikään ei ole mun vahvinta osaamista. Pitäisköhän vain sittenkin pysyä rangella...

Kova torstai

Torstai otti koville monessakin mielessä. Ensinnäkin päänahka oli irrota kun jatkopiuhat kiskottiin päästä. Lohduttavaa oli se, että tukkaa vielä sentään jäi päähän. Raku Ya:ssa oli loistava ruoka, mutta paska palvelu. Pisti kiukuttamaan.

Raskain kokemus oli kuitenkin se, että tuhkimoita ei löytynyt tälläkään kertaa. Vaikka vesilinjalle siirryttiin hyvissä ajoin (tai siis ainakin minä siirryin) niin olo ei ollut maailman pirtein perjantaiaamuna eikä sen myöten koko päivänä. Kyllä tuo keskellä viikkoa ulkoilu on vaan urheilulaji sinänsä ja tuntuu vaativan veronsa. Keikasta toivuttiin vasta 13 tunnin yöunien jälkeen lauantaiaamuna.

Ei naamasta montaa velliä...

Onneksi ei tarvi olla itse työn haussa tällä hetkellä. Olisin ilmiselvän out, koska en ymmärtäisi laittaa cv:n mukana pärstäkuvaa. Tosin eipä tuo rekrytoijana oleminenkaan mitään herkkua ole.

Alussa hämmästys oli suuri, kun hakupapereita rupesi tippumaan ja niissä oli jos jonkinlaista poseerauskuvaa. Jouduin varmistamaan rekrytoinnin ammattilaisilta, että onko se nykyään trendi, että cv:ssä on kuva mukana. Itse en nimittäin muista sitä koskaan papereihini laittaneen (tai sitten haluan vain aktiivisesti unohtaa). Ilmeisesti kuva kuuluu nykyään pakettiin.

Asialliset kuvat on tietty ok ja ehkä siinä on perääkin, että hakijan muistaa siten paremmin. Mutta mitäs olette mieltä kokovartalokuvista, missä kaula-aukko on yhtä syvä kuin Pamela Anderssonilla pahimmillaan tai parhaimmillaan? Totuushan on, ettei siitä naamasta montaa velliä keitetä, kun oikeisiin töihin ryhdytään. Valitettava totuus on myös se, ettei ihan susirumaakaan jaksa viitenä päivänä viikossa katella.

Poikki ja pinoon

En muista, koska viimeksi olisin ollut työviikon jälkeen yhtä väsynyt. Yleensä perjantaisin on sentään ollut jotain pientä piristystä ilmassa, kun on odottanut viikonlopun rientoja. En tiedä, oliko se tuo ruumiillisen työn osuus eilisessä päivässä vai mikä, mutta puhti oli poissa jo ennen iltayhdeksää. Ruuvimeisseli pysyi kuitenkin päivällä vielä kädessä ja selvää jälkeä syntyí reippaalla tahdilla.

Passi tosin jäi poliisin huomaan, sitä ei ehtinyt hakemaan. Ensi viikolla uusi yritys. Nyt on sentään oma koppi officella, missä voi rauhassa surffata netissä ja puhua kavereiden kanssa puhelimessa päivät pitkät. As if.

Vanhoja ja uusia kujeita

Eilen aloitettiin uuden mailasetin testaaminen. Asenne oli alkuun yllättävänkin nöyrä, mikä todennäköisesti edesauttoi hyvää osumatarkkuutta. Pallon ylilyöntejä ei juuri tullut, vaikka hakattiin yli tunti. Sen sijaan onnistuin lyömään tiin pallon alta takaseinään niin että pallo jäi paikalleen. Taitoa sekin.

Retki biitsihallille muutaman vuoden tauon jälkeen oli kokemus sinänsä. Ensinnäkin siellä oli punaista hiekkaa, mikä yllätti allekirjoittaneen täysin. Sehän värjää! Mähän en ole koskaan ollut mikään hiekassa pyörivä puolustuspelaaja, enkä aikonut aloittaa sitä taivalta nytkään. Sain "luvan" olla dyykkailematta. Tosin pari kertaa polvi taisi lipsahtaa hiekkaan ihan vahingossa.

Eipä ollut siitä setistä jälkipolville kertomista. Yläkautta ei tarvinnut edes harkita syöttävänsä ja miesten korkeudella ollut verkko teki iskuyritykset turhiksi. Passit sen sijaan löysivät tiensä yllättävänkin hyvin perille. Eiköhän musta vielä joku 5-sarjan passari kehitetä.

Kääk

Työnteko haittaa harrastustoimintaa todella pahasti tällä hetkellä. Huomaan lukevani duunimeilejä puolilta öin ihan vaan tv:n katselemisen lomassa. Koko päivä mennään pää kolmantena jalkana, eikä ehdi edes blogeja lukea - saati sitten päivittää. Ajattelinkin kehittää itselleni lakisääteisen kahvitauon ja käyttää sen olennaiseen. Valitettavasti treenaamaan ei keskellä päivää ehdi, joten käytetään se vaikka tekstin tuottamiseen kuulumisten muodossa.

Fillaria odotellaan yhä. Olen onnistuneesti unohtanut, milloin sen luvattiin saapuvan. Nojatuolikin taitaa olla vielä tehtaalla. Verottaja sen sijaan löysi uhrinsa ja antoi parikin mukavaa maksulappua vuoden vaihteeseen. Ilmoitan siis jo tässä vaiheessa, että joululahjoja ei tipu. Vappuaaton Grand Reception on suunnitteilla, mutta sekin nyt riippuu vähän tästä ja tuosta. Enemmän muilla viestimillä lähempänä.

Rock The Pole

Perjantaina oli joulu ja rokattiin polea porukalla. Kukaan ei osoittautunut synnynnäiseksi tankotanssijaksi, mutta muutamia hyviä yksilösuorituksia nähtiin. Kokeiltiin palomiestä, joutsenta sekä merenneitoa. Uusia tuttavuuksia kaikki.

Pyörähdykset olivat yllättävän hankalia ja jotkut myös hieman hmmm... kivuliaita. Vaikeinta oli kuitenkin ehdottomasti tangolla istuminen. Ilmeisesti tässäkin lajissa harjoitus tekisi mestarin, mutta ainakaan vielä tankotanssia ei ole otettu viikottaiseen harjoitusohjelmaan. Mutta pojat hei - te ootte ihan oikeessa - on se vaan kovaa työtä!!!

Ihan vaan siltä varalta jos joku ei ole vielä kuullut tätä

"Puutarha" Tukiaisen kommentit RadioRockille tältä aamulta voi kuunnella tuolta. Hän ei ole todellakaan syyllinen Kanervan eroon. Sen sijaan hän on tehnyt kaiken voitavansa estääkseen viestien julkitulemisen. Ööö... Ai niinku miten?

Back in business

Miami tuli nähtyä ja koettua. Mohitot juotiin ihan jenkkilän puolella. Tällä kertaa ei ollut tarjolla moottorivenekyytiä Havannaan Miami Vicen tyyliin. Ensi kerralla parempi tuuri. Celebrity cruisella tsekkattiin Shaqin ja P Diddyn residenssit. Kelpais kyllä mullekin. Vettä tuli välillä niin että tv:stä katosi kanavat. Rullaluistelevia bikinityttöjä ei näkynyt. Viimeisenä päivänä tuuli oli sitä luokkaa, että peruuki oli lähteä päästä. Onneksi väriä tarttui pintaan edes vähän.

Atlantassa osuttiin liikkumattomaan palloon ja testattiin miten Audi A6 kaikilla herkuilla toimii paikallisessa ruuhkassa. Opittiin myös, että 1600 taalalla pitäisi kuulemma saada jo hammaslääkärin kännykkänumero. Mene ja tiedä.

Miami Vice

Kohta jää viimein taas Suomilandia ja Rysslandiakin taakse ja suuntana on Miami Beach. Hurrikaanivaroituksista en osaa sanoa tässä vaiheessa mitään, mutta jos ei blogi ala päivittyä huhtikuun alussa niin sitten voi aavistaan jonkun niistä osuneen kohdalle.

Kelien suhteen on muuten peukut pystyssä ja tavoite ois saada pari kunnon kuvaakin otettua. Hauskat pääsiäiset kaikille!

Kuva-arvoitus

Voisiko kyseisen ravintolan interiööristä mitenkään päätellä, missä maassa eilen pistäydyttiin? Siellä taitaa todellakin olla niin, että more is more...

Uusia leluja

Jotta Minkit Racing Team ei jäisi pelkäksi puheeksi niin tänään ryhdyttiin toimeen. Tilaukseen lähti tuo ja tietysti (?) pinkkinä.

Yritin tiedustella pyöräkonsultin avustuksella täysjousitusta ja ilmaiskaria. Ensimmäiseen kohtaan rasti ruutuun, toisen osalta oli kommentti että pärjään kyllä nesteiskarillakin. Aivan kuin mä oisin muka tiennyt mitä eroa niillä on...

Nyt tarttis varmaan hommata se kypärä ja ehkä jotain muutakin suojavarustetta. Ja sitten ei muuta kuin AJOO AJOO!

Uuteen viikkoon herkässä kunnossa

Tähän maanantaiaamuun ei herätty väsyneenä, eikä murehtien viikonlopun aiheuttamaa lovea tilinauhalla. Sen sijaan herättiin pirteänä ilman minkäänlaista morkkista tuhlatusta viikonlopusta. Yksinkertainen selitys löytyy siitä, että viikonloppu meni Ylöjärvellä ja Tampesterissa, eikä alkoholilla ollut osuutta asiaan.

Kovinkaan ketterästi se nousu sängystä ei kuitenkaan tänäänkään tapahtunut. Lauantain kolmen pelin saldo sen yhden syöttöpisteen lisäksi oli venähtänyt etureisi ja krampit molemmissa takareisissä. Ikäähän ei tuosta voi syyttää - olen ilmeisesti vain äärimmäisen herkässä kunnossa... Ja ilmeisesti myös vain ns. "yhden päivän kunnossa" koska sunnuntaina ei ollut mitään asiaa kentälle. Hyvä että pääsin patjalta ylös aamulla.

Tuhkimokännit

Lähdettiin hakemaan tuhkimokännejä, mutta ei ihan onnistuttu. Kotiovi ei ollut lähimaillakaan, kun kello näytti kahtatoista. Pikemminkin se tais olla +3, kun viimein jätin ne kengät ihan omaan eteiseen.

Parhaita paloja eiliseltä:
"Sä niin muistutat jotakin, toi sun hymy varsinkin... Vai ootko sä tv:stä tuttu? Onko sulla muuten peruukki?"
"Eiks sillä ole jo huono olla noissa? Ehkä ne on stretchit..." (miehestä)
"I need a heartdoctor... I just have to say you have a funky haircut."
Klo 00:37 "Joskus luova krapula on paras tila mennä työhaastatteluun"

Lisäksi tuli myös jo vanhat tutut "me ollaan kyllä tavattu jossain, onko teillä kivaa" jne. Ja jos verbaliikka ei toimi niin sitähän voi esimerkiksi tulla vaan puristamaan kengästä ja jäädä siihen kääpiönä tuijottamaan.

Askeleen lähempänä

Toimitusaika arviolta huhtikuun puolessa välissä. Tuparit siis askeleen lähempänä.

Sopupeliepäilyjen kohteena

En olisi uskonut, että vielä näin vanhalla iällä ja sarjassa, joka ei ole edes vedonlyöntien kohteena voi joutua sopupeliepälyjen kohteeksi. Ohessa ote naissalibandy.netin sivuilta:

"11.3.2008 15:12 Sopupelejä tulossa
Epäilen vahvasti etteivät ainakaan Falcons, OSB ja VFT halua nousta. Viime kausina loppusarjoissa nähty "yllättäviä" nousuja kolmen tai neljän maalin takaa viimeisessä erässä. Eiköhän tuolta nouse tai pääse vähintään karsimaan ne joilla kiinnostusta riittää.Pitääkö tuomarin muuten puuttua jos havaitsee toisen häviävän tahalleen?"

Sunnantaina sitten tiedetään montako maalia jouduttiin viimeisissä erissä päästämään, ettei vaan hoideta hommaa kotiin.

Naistenpäivän iloja

En saanut Naistenpäivän kunniaksi aamiaista vuoteeseen, hierontaa tai kauniisti käärittyä lahjapakettia. Sen sijaan sain useamman "kiertokirjeen" tekstareina naispuolisilta kavereiltani toivottaen hyvää naistenpäivää. What the f***?!

Onneksi useimmat ystävistäni ovat jo oppineet että INHOAN syvästi kaikkia mahdollisia joulu/pääsiäis/uusivuosi/kissanristiäis joukko/ketju-maileja ja tekstareita, eivätkä näin ollen lähetä niitä. Ja varmaankin tämän tekstin lukemisen jälkeen ne loputkin ymmärtävät yskän... Mutta mikä idea siinä on, että naisten pitää ylipäänsä toivottaa toisilleen hyvää naistenpäivää?! Eikö se olisi vähän niin kuin miesten hommaa ylistää naissukupuolta edes yhtenä päivänä vuodessa?

Noh, sain onneksi kuitenkin ruusun poliisilta. Miespuoliselta.

Tällä mennään

Vuoroloikat 3x50m
Kinkkaus 2x20m/jalka
Tasatassut 3x15m
Juoksuloikat 4x30m
Nilkkahypyt 4x30m
+ 4x30m rennosti

Rinnalleveto 3x8x
Etukyykky 3x10x
Käsipainot ylös 2x12x, sivuille 2x10x
Saksihyppely 3x40x
+ keskivartaloliikkeet

Askelkyykky 3x10x
Penkkipunnerrus 3x10x
Haara-perus 3x30x
Lyhyt leuanveto 2xmax
+ keskivartaloliikkeet

Lisukkeena tietysti vielä pari kertaa säbää viikossa, tennistä jne. Veikkauksia otetaan vastaan siitä, milloin joku paikka hajoaa. Siis isosti.

Kevättä rinnassa - viime viikolla

Todella yllättävää, että taas kävi näin. Kun kalenterin sivu vaihtui maaliskuuksi, minkä pitäisi olla ensimmäinen "kevätkuukausi", niin eiköhän se lumikin saatu pääkaupunkiin. Ja bonuksena kiva pirteä pakkanen.

Mitä sille orastavalle keväälle tapahtui? Ei tänne nyt enää kukaan talvea kaipaa. Se juna meni jo! Nyt pitäisi pystyä kaivamaan fillareita esille (tai jonkun pitäisi varmaan hommata se pyörä), pitäisi suunnitella green card -kurssia (julistan tappioni) ja miettiä yleisurheilutreenejä ulkona viheriöllä (ei kämäsessä hallissa).

Protestointi tuskin auttaa tässä asiassa, mutta aina kannattaa yrittää. Esitän siis todella voimakkaan protestin takatalvea vastaan!

Kokeilumielessä

Eilen osallistuin ensimmäisiin kokeilutupareihini. Olin tietenkin paikalla hyvissä ajoin, koska toivoin tietysti voittavani arvonnassa ja saavani kutsun myös niihin oikeisiin tuparehin. Käytin apunani myös lahjontaa, luonnollisesti.

Ilta toi mukanaan muutamia opetuksia. Ensinnäkin nyt tiedän, että muikkukukossa voi olla helposti 15% sianlihaa. Lisäksi opin, että naakat pitävät yleensä lokit poissa maisemista ja ihminen voi oikeasti olla hengissä, mutta haista pahemmalta kuin raato. Nyt myös tiedän, että jos sanoo tulevasta seitsemän jälkeen niin se itse asiassa tarkoittaa kello kymmentä.

Seuraavaksi onkin suunnitteilla järjestää omat kokeilutuparit. Ihan vaan siksi, että opitaan olemaan ja tiedetään miten niissä oikeissa tupareissa sitten tulee toimia. Nyt täytyy vaan sitten valita enää ne parhaiten käyttäytyvät kaverit.

Tuoko sirpaleet onnea?

Sanontahan kuuluu, että sirpaleet tuo onnea. Sitä ei valitettavasti määritetän tarkemmin, että kenelle ja koska sitä onnea olisi mahdollisesti tulossa. Entä jos kyseessä on vain yksi sirpale, niin mitä sitten? Tuoko se silti onnea vai pitääkö niitä olla reilummin?

Onneksi nyt on kummastakin vaihtoehdosta esimerkki. Lidlin tuoremehusta löytyi lasinsiru - tarkemmin sanottuna siru löytyi omasta suusta siinä vaiheessa kun join mehua. Kieltämättä tunsin olevani onnekas siinä mielessä, etten ehtinyt nielasta sitä lähes kaksisenttistä lasinpalaa. Vähemmän onnekkaalta tuntui taas siinä vaiheessa, kun palautuin sirun ja pullon Lidliin ja sain korvaukseksi yhden euron ja kahvipaketin.

Perjantaina nähtiin sitten vähän enemmänkin sirpaleita, kun reiluna kaverina kaadoin tarjottimellisen laseja kaverini päähän. (oikeesti siis vahingossa) Siruja lensi ympäriinsä, mutta eniten niitä varmaan löytyi kaverin hiuksista. Onneksi suurempaa vahinkoa ei sattunut ja jäimme molemmat odottelemaan mielenkiinnolla sitä suurta onnea mikä meitä tulee kohtaamaan...

Facebook-kaveri

Olin eilen "treffeillä" henkilön kanssa, johon olen tutustunut Facebookissa. Kaikkea sitä voi näköjään tapahtua. Innokkaiden lukijoideni ei kannatta kuitenkaan tässä vaiheessa innostua. Kyseessä oli naispuolinen henkilö ja meillä on yhteisiä tuttuja. Ei siis mikään keksitty kaveri.

Joka tapauksessa oli todella virkistävää tavata samanhenkinen tyyppi, jossa on ainesta Minkki-kerhoon asti. Maailma kun on tunnetusti täynnä niitä tyrkkypulkkia (suosikkitermini muuten nykyään - thanks to Norppa) niin onneksi seasta löytyy vielä niitä aktiivisia, sporttisia, ajattelevia ja reissaavia mimmejä. Potentiaalisiin harrastuksiin voidaan lisätä eilisen tapaamisen myötä yksi laji lisää. Kevään tullen taidetaan aloittaa se maastopyöräily. Ellen ole ihan väärässä niin kaikenlaista vermettä siihenkin harrastukseen saattaisi löytyä helpostikin. Ehkä perustetaan jopa oma Minkit Racing Team?

Uusi kamera tuli testattua ja se toimii!

Ja todella yllätyksellinen kuvauskohde oli tietysti orkidea...

Uutisaiheet vähissä

Tunnustan, että käytän päivittäin työnantajani aikaa netissä surffailuun. Lähes poikkeuksetta tulee selailtua muutama työhön liittyvä sivusto (eli käytettyä työaikaa töihin liittyvään tekemiseen), mutta sen lisäksi iltapäivälehdet kuuluvat vakiokohteisiin.

Tällä ja viime viikolla olen useammankin kerran huomannut, että iltapäivälehdillä ei tunnu olevan tarpeeksi jutun aiheita. Useampikin otsikko on nimittäin poimittu Viivi Avellanin blogista. Viime päivien lööpit ovat kertoneet, miten Viivi vertaa itseään malli Suvi Koposeen ja kutsuu itseään "maatuskaksi ja sotanorsuksi". Tämän päivän otsikko olikin jo että: "Maatuska"-Viivi vertasi itseään malli-Suviin - ja katui. Tuskin maltan odottaa, mitä uutta huomiset lehdet tuovat tullessaan. Tai ehkä pitäisi jättää iltapäivälehdet lukematta ja siirtyä jatkossa suoraan Viivin blogiin...

6 Parisia ja Tinkerbell

Eilen käytiin viihteen puolella pitkästä aikaa. Nykyisin viikonloppusessiot vaatii jonkinlaiset set-upin tai teeman, jotta paikallisiin juottoloihin jaksaa lähteä. Onneksi eräskin kaunotar täytti vuosia viime viikolla, joten siitä saatiin hyvä perusta kunnon bileille.

Teemaksi oli valittu Paris Hilton, koska molemmilla blondeilla on sama syntymäpäivä. Dresscodessa oli siis yllinkyllin bling-blingiä, tiaroita, lyhyttä helmaa ja tietenkin pinkkiä. Kuumin asso oli kuitenkin Tinkerbell, joka ei meinannut millään totella emäntäänsä.

Oma tiara oli hukassa(?), joten omalle kohdalle ei noita onnitteluja juuri sadellut. Yksi Paris taisi olla MyLittlePony-tiaransa kanssa onnittelukohde nro 1, vaikkei varsinainen sankari ollutkaan. Siskokset keskittyivät kuplivaan, kun muu posse otti ravintolaa haluun. Kerran näinkin päin.

Sepolle taisi lähteä ainakin yksi reklamaatio pää-Parisilta, joten hyvitystä odotellaan.

Hyvää palvelua ja loistavaa ruokaa

Tällä kertaa täydet pisteet saa Postres. Syötiin viiden ruokalajin menu. Seuralainen otti myös settiin kuuluvan viinimenun, itse tyydyin pariin lasilliseen. (ainoastaan sen takia että seuraavana päivänä oli herätys klo6 aamulla)

Ruoka oli kerrassaan mainiota, mutta erityisesti jälkiruuat olivat suorastaan jumalaisia. Kaiken lisäksi tarjoilijalla oli hyvä "palvelusilmä" - hän esimerkiksi toi allekirjoittaneelle maistiaiseksi jälkiruokaiinin vaikka en sitä tilannut. (ilmaiseksi tietenkin) Pitkästä aikaa tuli fiilis, että pitääkin laittaa positiivista palautetta myös netin kautta.

Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin tomaattisorbetti ei noussut ihan ykkössuosikkinen listalle.

Keittoaika

Luulin eilen vielä pitkälle iltapäivään saavani mennä valmiiseen illallispöytään. Toisin kävi, kun emännän yhteiskunnalliset velvollisuudet kutsuivat viime tipassa. Kun olin kuitenkin jo valmiiksi virittänyt mieleni ”keittotunnelmaan” koin, että asian eteen oli tehtävä jotain.

Jätin tomaattikeiton vielä odottamaan mahdollista seuraavaa visiittiä, joten valitsin listasta kukkakaalisosekeiton. Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin sopivat välineet. Ei kun kauppaan ostamaan sauvasekoitinta. Huomasin, etteivät nekään vempeleet ole ihan ilmaisia. Onneksi kuitenkin vehkeeseen sai parin vuoden takuun.

Kukkakaalin pilkkominen oli lähes lasten leikkiä, mutta sen jälkeen kun olin soseuttanut keittoa pitkin seiniä ja kaatanut pilkotut sipulit lattialle, arvostukseni ravintolaruokailua kohtaan nousi taas huimasti. Ja varsinkin kun keiton kustannuksiin lisää sen sauvasekoittimen niin senkin sopan hinnalla olisi saanut aika hyvän ravintola-aterian viineineen. Mutta tulipa ainakin syötyä keittoa.

Ne on nyt siinä!

Ihme on nyt tapahtunut. Sekä makuuhuoneen että olohuoneen ikkunoissa on nyt verhot! Ei kai siinä muuten mitään ihmeellistä olisi, mutta kun allekirjoittanut ei ole juuri noita kankaanpalasia harrastanut.

Vuosi taisi olla 2002, kun ikkunoissani viimeksi roikkui verhot. Sekin taisi olla lähinnä olosuhteiden pakosta - sälekaihtimia ei ollut ja parvekeremppa oli alkamassa. Silloin väri taisi olla harmaa ja tilasin ne valmiiksi ommeltuna.

Tällä kertaa käytin mielestäni hyvinkin paljon aikaa verhokankaan metsästykseen. Olohuoneen verhomateriaali taidettiin valita 5 minuutissa. Makkarin kanssa meni vähän enemmän aikaa, mutta se johtui ihan siitä että kuvittelin valmisverhojen toimivan. No eivät ne toimineet. Onneksi Stockalle voi kuitenkin aina palauttaa sieltä ja muualtakin ostetut tuotteet ja näin ollen vaihto kankaaseen kävi näppärästi.

Suurkiitokset vaan verhojen ompelijalle! Voit sitten tupareissa esittelä sun valitsemia ompeluratkaisuja kaikille ihailijoille. Ehkä siihen mennessä helmatkin on mitattu ja nuppineulat poistettu...

Virkistävä viikonloppu

Nyt se sitten tapahtui. Rasti seinään ja hallelujaa huudot kehiin. Kokonainen viikonloppu kotona! Ei baarin baaria, ei siis edes torstaina. Eikä tehnyt tiukkaakaan.

Ennakkokäsityksistä poiketen viikonloppu ei kuitenkaan ollut halpa. Ruokaa tuli roudattua Stockan Herkusta kassikaupalla, eikä valtion monopoliliikettäkään pystynyt ohittamaan. Lisäksi tuli tehtyä retki asos.comiin. Täytyy todeta, että onneksi netti toimi vain perjantaina.

Selasin pitkään hyllyssä olleen ruokakirjan "Ruokatorstai", mikä pisti innostumaan keitoista. Ajattelin ihan vakavissani kokeilla ensi viikolla joko kukkakaalikeittoa tai purjoperunasosekeittoa. (jahka ensin käyn testaamassa Norpan tomaattikeittoa). Luin pinon lehtiä ja tulin siihen tulokseen, että nyt pitäisi ehdottomasti tilata joku sisustuslehti ja ehkä jopa Mondo. Kumma kyllä lehtimyyjät eivät soita koskaan silloin (tai myy oikeita lehtiä) kun sitä toivoisi.

Sunnuntaina etsin epätoivoisesti pelikavereita joko kössiin tai sulkikseen. Kuinka ollakkaan ilmeisesti kaikilla muilla tuntui olevan kankkunen. Jouduin suuntaamaan puntille. (jo toista kertaa tänä vikonloppuna). Tässä on kohta vaara, että ne vatsalihakset tulee näkyviin. Onneksi tilanteen voinee korjata uuniperunoilla ja letuilla...

Sitä ja tätä

Tahkon keikan jälkeen on muu elämä tuntunut aika lattealta ja kirjoittaminenkin on jäänyt vähiin. Odottelen yhä Prepen kamerasta löytyneitä huippuotoksia(?) illan meiningeistä, jotta pääsisi edes vähän fiilistelemään samoihin tunnelmiin. Latekin on ollut viime päivät ihan masentunut.

Onneksi sentään päädyin tekemään muutamia ekotekoja ihan huomaamatta. Pistin vaihteeksi läjän farkkuja kiertoon (toisin sanoen maksoin verho-ompelusta ennakkoa), käytän astianpesukoneessa eco-ohjelmaa ja sentään kierrätän pullot ja vien pahvit keräyslaatikkoon. Vielä olisi tavoitteena viedä pari settiä lakanoita Finlaysonille (kiitos vinkistä Norppa), mutta se onkin jo aika kova tavoite.

Kämppää olen yrittänyt kuumeisesti sisustaa, mutta ei ne huonekalut vaan tunnu löytävän tietään mun kämpille. Onneksi sentään kenkäkaappi seisoo eteisessä kenkä-lipaston kera ja niihin pystyy piilottamaan ne ensimmäiset 50 paria. Olohuoneen pöytä ja pari mattoa on myös löytäneet paikkansa, mutta valitettavasti tupariajankohtaa ei edelleenkään ole päätetty.

Hakemassa uusia ystäviä

Viimevuotisen keikan jälkeen epäilin, että tämä reissu ei voi muuttua enää paremmaksi, mutta kyllä se vaan voi! Ykkösluokka eristettiin heti alkuunsa, otettiin tuntumaa bussin lattiaan ja huono olo johtui TOISTUVISTA äkkijarrutuksista. Laulettiin Jumalan kämmenellä ja oltiin muutenkin hengellisiä. Nasse-sedät valtasivat Piazzan ja eräskin parivaljakko pyyhki lattian tiikereillä.

Aamusaunaan tarjoiltiin Baileystä, kun se kolmannen yrityksen jälkeen oltiin saatu päälle, ja mäkihyppyasennot olivat hiottuja. Lahjonta ei onnistunut ja jouduttiin pakkofanittamaan syväkurkkuista Popedaa. Pesä-Esa ja pesävespa lanseerattiin. Toiset olivat käyneet pesällä, toiset ei. Eräskin kaveri oli ottanut yhteen näädän kanssa ja herännyt seuraavana aamuna naapurimökistä munasillaan.

Dinner upposi kuin nälkäänäkeville Biafran lapsille ja alkoholi kuin Gary Grandille autiomaassa. Miss Halko valloitti areenan, kieltäydyttiin tappelusta, tanssittiin ripaskaa, oli aerobicciä, kärrynpyöriä sekä kuperkeikkoja molempiin suuntiin. Ja ne fanit – niitä oli SATOJA! Oli pomppuja, kasaa ja helvetin hieno pyramidi. Polvet todettiin joustavaksi materiaaliksi. Oli radioyhteyksiä ja huomattiin, että pilliä voi käyttää myös imemiseen. Pyrkyrit ja tyrkkypulkat tunkivat seuraan. Tuli pari osumaa ja ehkä liian syviä taivutuksia. Temppukerho esiintyi ansiokkaasti ja asento oli huimaava. Breakdance muuvit oli todella hallussa ja tuolipolkkakin sujui. Halko ei päässyt jatkoille.

Aamulla tuli alaston siivoja, mutta varsinaiset jatkot vietettiin bussissa. Kuunneltiin päivän urheilut ja ”queen of fucking everything” esiintyi. Kaikki oppivat uuden (vanhan) jeesusbiisin sanat. Ykkösluokalla oli oma emäntä ja skumppatarjoilut (tietysti). Ääni ei ehtinyt taaskaan bussiin. Syötiin eväsleipiä ja otettiin ruuan kanssa punaviiniä (Trapiche Cabernet Sauvignon btw). Vieläkin oli pesää jäljellä ja matkanjohtaja järjesteli reippaile seuramatkalaisille Jäätelöpesää. Laulettiin, laulettiin ja vielä kerran laulettiin. Vertailtiin hittejä. Tiikerileidi oli palkintopallilla ja queen of fucking everything:llä oli vettä polvessa. Ja on varmaan vieläkin.

Sirkuskerhoon on jo ilmoittauduttu. Ensi vuonna vedetään arabialaisen päälle vielä flick-flack ja korkkareilla.

Mitäs me tällä kertaa keksitään?

Ihan vaan muistin virkistykseksi pari katkelmaa viime vuoden keikalta. Nokkahuilua ei löytynyt tälle keikalle ja discopallokin saa jäädä kylppärin kattoon. Korvat joutuu ehkä hakemaan vielä kaupasta. Tiettävästi kukaan ei ole myöskään tuomassa sähköurkuja, mutta toisaalta - yllätys se oli viimeksikin.

"Toisella oli ketsuppi, toisella sinappi. Oli diskopallo, sähköurut, nokkahuilu ja megafoni. Rai rai. Tungettiin nokkaa toisten asioihin, kuunneltiin korvat höröllä ja oltiin "samaa porukkaa". Yks sai sääliä ja harkitsi irtokipsin hommaamista tulevaa varten. Miss Halko titteli vietiin väkisin ja ei missillä pestiin Piazzan lattia. Piirimyyjä sanoi ronkeliksi, toinen rusinaksi ja paskanmarjaksi. Toisella oli jotain mitä muut haluaa, toisella taaskaan ei. Pöydät oli täydellisiä liukudivingiin. Kaikkien Loimaalle hävinneitten nimet oli passissa. Pojille tarjottiin piirakkaa kädestä pitäen ja rotutammalle oli talleja tarjolla. Minkit oli äänessä tauotta ja yks näätä vonkas pesää koko ajan. Mitä tapahtuu Tahkolla, jää Tahkolle. NOT! PS. Vielä on jäljellä villihevosia..."

Maltan tuskin odottaa iltapäivään. Voitaisko mennä jo???

Nadalia leikkimässä lepakkovuorolla

Eilen käytiin vaihteeksi kokeilemassa miten pallo liikkuu mailan avulla verkon yli. Oli ihan puolentoista tunnin vuoro ja oikea tennisopettaja. Ja yleisöä. Ja pari tennisvalmentajaa lisää.

On se vaan pirun vaikea laji varsinkin ihmiselle, jonka on opittava kaikki urheiluun liittyvä heti tai mieluiten eilen. Opettajassa ei ollut mitään vikaa, tosin nuorta miestä saattoi vähän jännittää kaksi ehkä hieman "hyökkäävää" oppilasta. Olimme kuitenkin päällisin puolin kuuliasia, eikä toivottavasti aiheutettu hyväntekeväisyyttä tehneelle valmentajallemme enempää traumoja.

Syöttö kulki jotenkin (= osuin palloon) ja muutenkin fiilikseksi jäi "tätä lisää". Vuoro olisi tosin voinut olla hieman aiemmin, koska 21.30-23.00 alkaa olla jo vähän turhan myöhäinen aika lajille kuin lajille. Valitettavasti joku muukin ilmeisesti haluaa pelata tennistä iltaisin Esportissa.

Hyvä elokuva mutta...

Käytiin katsomassa eilen romanialainen pätkä 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Leffa oli erinomainen, mutta en suosittele herkkähipiäisille. Mielestäni oma "leffatoleranssi" on aika korkealla, eli lähes leffa kuin leffa menee ilman suurempia pahanolonreaktioita. Mutta aina silloin tällöin tulee vastaan poikkeuksia.

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää toi kuitenkin kunnon yökkäykset ja katseen joutui pitämään poissa ruudusta vähän pidempään. Leffan jälkeen olo oli hieman hämmentävä. Vaikka leffa oli sinänsä loistava niin mitään hyvän mielen fiilistä se ei jättänyt. Edellisen kerran vastaavat fiilikset tulivat Unelmien sielunmessun jälkeen.

Jos haluatte nähdä erilaisen elokuvan niin menkää ihmeessä katsomaan. Oletusarvona se, että naiset reagoivat tähän(kin) leffaan voimakkaammin. En suosittele treffielokuvaksi enkä välttämättä äideille, raskaana oleville tai raskaaksi yrittäville.

Poseerausta

Lauantai meni kuvaustouhuissa. Normaalista poiketen nyt oltiin sillä kameran toisella puolella, mitä yleensä pyrin suht aktiivisesti välttelemään. Nyt olin kuitenkin lupautunut poseeraamaan kameralle, enkä edes voi sanoa että rahasta.

Taas tuli todistettua, että meikillä ja hiustenlaitolla saadaan ihmeitä aikaan. Olihan se hienoa, että kuvat onnistuivat. Ai mistäkö tiedän - no, koska malli ei tunnistanut kuvista edes itseään. Tulipa tutuksi myös lentokentän uusi hotelli Hilton. Suosittelen.

Uutta kierrosta

Tänään käytiin taas vaihteeksi lääkärillä, koska vanhat vammat eivät edelleenkään osoita parantumisen merkkejä. Enää ei puhuttu piriformiksesta vaan nyt määritettiin diagnoosiksi iskias-kivut. Otettiin myös lonkkaröntgen, mutta yllätys (?) sieltä ei löytynyt mitään vikaa.

Paras neuvo oli tällä kertaa "liiku normaalisti kivun sallimissa rajoissa, koska tämä vaiva ei parane tekemättä mitään". Voisiko joku määritellä nuo "kivun sallimat rajat"? Se alkaa olla nimittäin jo vähän hankalaa, kun hermo on puristuksessa jo istuessa ja muutenkin omaa normaalia korkeamman kipukynnyksen. Meneekö tämä taas sarjaan "no pain, no gain"?

Huomenna marssitaan taas fysioterapiaan ja katsotaan mitä se tällä kertaa keksii. Yllättäen vakuutus ei korvaa näitäkään hoitoja.

Asiakaspalvelupalkinto

Sitä ei tule varmasti koskaan saamaan Elisan puhelinpalvelu. Netin ollessa (taas kerran) alhaalla yritin koko maanantain saada jonkinlaista palvelua. 40 minuutin tuloksettoman jonottamisen jälkeen marssin Elisan myymälään, missä vastaus oli että soita asiakaspalveluun. Sain jotenkin hillittyä itseni enkä antanut tulla kaikkia alapään ilmaisuja kurkku suorana marssiessani myymälästä ulos.

Se on kumma miten kyseisissä myymälöissä palvellaan silloin kun rahaa menee sinne päin, mutta kun on Elisan omista ongelmista kyse niin ihmiset käsketään linjoille jonottamaan. Koomisin kehotus oli, että kannattaa asioida netin kautta. Mitä helvettiä?! Minkä netin? Ai sen laajakaistan, joka on Elisan hoidossa ja joka on alhaalla?!

Jätettyäni häiriöilmoituksen toisen 40 minuutin linjoilla jonottamisen jälkeen, joku asentajaukko oli yhteydessä ja totesi kylmästi, että modeemi on rikki. Tai sitten se ei vaan kulemma tue tuota nopeampaa yhteyttä. Ai jaa. No missä sitten on vika kun modeemi on nimenomaan ostettu tuota nopeampaa yhteyttä varten ja sen toimivuuskin on testattu Elisan liikkeessä? Vastaus oli että jätä se modeemi päälle huomenna niin katson sitä taas aamulla...

Uusi vuosi ja uudet vehkeet

Nyt on sitten viimein hommattu välineistöä. Sen kadonneen Sonyn Cybershotin tilalle tuli hankittua kerralla järeämpää kalustoa. Ihan erillinen objektiivikin kiinteällä polttovälillä. Vielä kun oppisi käyttämään.

Samaan syssyyn metsästettiin uutta tietotekniikkaa sen lakeuksille lähteneen antiikkiversion tilalle. Myyjistä oli moneksi. Eräskin myönsi koneen esittelylapussa olevan useita virheitä, mutta lopuksi totesi vain että "siinähän on 30 päivän palautusoikeus - ainahan sen voi tuoda takaisin, jos se ei toimi..." Juuri näin. Onneksi oli Hra Asiantuntija mukana. Ei joutunut huijatuksi.

Yllättävän nopeasti se konekin sitten löytyi. Muutama napin painallus ja vehje oli tilattu netistä. Turreversiot eivät kelvanneet ja kohta (jos ei jo nyt) on tili miinuksella. Kiitos tavallaan tästäkin Asiantuntijalle!

Mr. Pippen

Viikonloppu oli vahvasti Scottie Pippen -painotteinen. Perjantaina seurattiin herran edesottamuksia Kisahallilla ja lauantaina oltiin mukaan isommassa entouragessa Vantaalla. Molemmat setit olivat erittäin onnistuneita.

Itse Pippen oli herrasmies loppuun saakka, vaikkakin yrittikin vahvan huhun mukaan saada eräänkin neidin poikasystävältä suostumusta lainilla: " Could I have your girlfriend for an hour before tomorrow's game at 1pm?". (huhu kertoo myös, että suostumusta ei tullut...)

Pojalla oli tosi iso käsi ja isot kengät - muusta ei ole faktaa. Toinen huhu tosin kertoo, että herra oli kommentoinut paikallisesta laatutavaraa "Are these meant for children?" heitolla. Kanaa se söi ja kossua se joi niin kuin muutkin. Tosin todistettavasti vasta pelin jälkeen.

Dekkari-addikti

Lisa Marklundin sekä Patrician Cornwellin viimeisimmät dekkarit ilmestyivät sopivasti ennen joulua. Sain Annika Bengtsonin uusimman seikkailun käteeni Viattomien lasten päivänä ja kirja oli luettava saman tien. Sata sivua jäi lauantaille, koska aikaero alkoi painaa pahasti päälle iltasella. Kirjan antaja katui antamaansa lahjaa.

Scarpettan kahlaamisen aloitin toissapäivänä. Olisin halunnut sanoa aamuvarhaisella, mutta se olisi ollut väärin koska taisin herätä vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Eilen laitoin kirjan kiinni puoli kahdelta yöllä. Tänään päätin jättää punttisalin väliin ja mennä töistä suoraan kotiin lukemaan kirjan loppuun. Kutsutaanko tätä jo kirjojen ahmimiseksi?

JK. Sota ja Rauha on edelleen hyllyssä. Luettuna vain vajaat 100 sivua.

NY

Joulu meni New Yorkin ihmeellisyyttä ihastellessa. Ohessa muutama otos niistä oleellisimmista hetkistä ja retkistä Isossa Ompussa.

Vuosi pakettiin

Minkin seikkailut suuntautuvat seuraavaksi kohti NY:n jouluvaloja ja blogi jää ansaitulle (?) tauolle. Kamerakin on saatu pöllityn tilalle ja koska sen osti mies, niin pokkaristakin löytyy tsiljoona megapikseliä ja asetukset joka lähtöön. Huonoista kuvista ei voi siis enää syyttää kuin kuvaajaa.

Vuosi on ollut kaikin puolin vaiherikas ja taas joulu tuli kuin varkain. Muistan luvanneeni blogini lukijoille vuosi sitten ihan oikeita joulukortteja, mutta kuinkas tässä vaan kävikään. Mitään ei ole laitettu postiin, enkä kehtaa edes väittää että kortit odottaisivat kotona. Joka tapauksessa uusi vuosi ja uudet kujeet odottaa itse kutakin - yritetään silloin uudestaan. Erästäkin urkuria lainaten: kiitos ja anteeksi.

3 yötä jouluun on...

Joulu tulee tänä vuonna hieman aiemmin eli perjantaina. Tai ehkä lauantaina. Riippuen vähän siitä kumpana päivänä allekirjoittanut sekä kärppäasussa NY:ssa kuvattavaksi lupautunut reissukaverini päästään kunnolla irti shoppailuparatiisissa.

Vielä on parit joululounaat edessä, joulutonttukierros Espoossa (mä en edelleenkään pidä glögistä) sekä tietysti loputtomalta tuntuvaa järkkäilyä kämpällä. Pahasti näyttää siltä, ettei asunto ehdi asuttavaan kuntoon tämän vuoden puolella. Onneksi ikkunat on ainakin tiivistetty niin ei tarvi palella.

Hyvät juhlat

Perjantain juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet. Sankari oli yllättynyt (ainakin osittain) koko tapahtumasta, mutta ennen kaikkea vaikuttunut paikalle saapuneesta väkimäärästä. Kaikki hyvien bileiden elementit olivat läsnä: seksiä (tyttöjen tankotanssiesityksen muodossa), paljon viinaa (sankarilla elämänsä krapula) sekä sopivassa suhteessa väkivaltaa (yksi tappelu & "ulosajo"). Ainoastaan yksi väsynyt juhlija jouduttiin kantamaan taksiin.

Lahjapöytäkin oli muhkea. Valitettavasti sekä airhockey pöytä ei mennyt edes siihen Ikean kassiin, joten se on edelleen varastoituna ravintolaan. Taisin kuitenkin luvata järjestää turnauksen pelin tiimoilta lähiaikoina. En kuitenkaan omassa residenssissä. Kiitokset vielä kaikille osallistujille omasta ja sankarin puolesta!

Ei viikkoa ilman reissua

Tulipa käytyä ohimennen Saksassa. Saksa ei ole lainkaan niin paska maa, kuten monet ovat näillä blogipalstoilla mainostaneet. Tämä reissun kummallisin tai pitäisikö kenties sanoa "saksalaisin" anti oli aamiaispussiin pakattu keitetty kananmuna. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta se oli kuorittukin valmiiksi. Mikäs sen ihanampaa kuin kaivella paperipussista aamiaissämpylää taksissa klo 5 aamulla ja löytää sieltä sen sijaan kananmuna.

Muutama päivä vielä töitä ja sitten kutsuu NY. Mitenköhän sitä taas jaksaa shoppailla...

Kuntoilua ja virkistäytymistä Budassa

Tytöt lähti pidennetylle viikonloppumatkalle Budapestiin. Ei sitten kateltu nähtävyyksiä (yllätys?), mutta kuntoiltiin sitäkin enemmän. Eli käveltiin kymmeniä kilometrejä sekä Pestin että Budan puolella ja nostettiin puntteja = raahattiin ostokasseja. Toisella oli no limit, toisella low limit. Mietittiin PIN-koodia useampaan otetteeseen, ei osunut oikeaan.

Yöelämässä ei juostu ja jälkkäritkin syötiin Mäkisessä. Tutustuttiin paikallisiin erikoisuuksiin kuten dumplingeihin (yök). Unohdettiin juoda kahvia ja brekkarilla syötiin höyrytettyjä vihanneksia. Onneksi sentään muistettiin upottaa se perus-punkku päivässä.

Laukku ei ratkennut kotimatkalla ja tavaramäärä ainoastaan tuplaantui. Onneksi se kissankusen haju ei ollut tarttunut vaatteisiin. Uudesta kämpästä huolimatta mulla taitaa olla todellinen ongelma kenkien varastoimisessa ennen kuin vuosi vaihtuu.

Lepoa

Ensinnäkin töissä oli kiire. Koko viikko meni reissussa. Toiseksi piti muuttaa, joten kamoja piti kannella sinne sun tänne. Kiovastakin selvittiin hengissä ja kamat saatiin uuteen osoitteeseen kunnialla - kiitos vain kaikille osallistujille!

Palkinto seurasikin kaikesta härdellistä sunnuntai-maanantai välisenä yönä: kunnon oksennustauti ja kova kuume siihen päälle. WC pöntöstä on tullut hyvinkin tuttu "sisustuselementti", ehkä jossain vaiheessa ehtii hankkia jotain muutakin. Kylpyhuoneessa olisi tietysti ollut hyvä olla lattialämmitys niin siinä olisi ollut mukavampi lepäillä... Toivottavasti oon huomenna siinä kunnossa että jaksan nousta Budapestin koneeseen.

Juhlimista Isolla Jiillä

Lauantaina juhlittiin sisareni "valmistautumista" kuten hän eräällekin herraseurueelle ravintolassa ilmoitti. Ilmoitus kannatti, koska kohta pöytään tuli pullollinen shampanjaa kivan runon kera. Jokainen herrasmies oli kirjoittanut sisarelleni runonpätkän kuitin taakse. Menee kuulemma kehyksiin.

Tavoistamme poiketen (?) emme keskittyneet pelkästään juomiseen vaan söimme myös 7 ruokalajin yllätysmenun Meccassa. Meitä palveli nuori tarjoilijamies, jolla oli erittäin vahva ärrävika. Sushirisotto ja yrttimarinoitu turska sekä pääruuaksi härkää osterikastikkeessa nostattivat hymyn huulille (ja veden kielelle). Kaikki ruuat olivat mainioita vaikkakin viimeisen jälkiruuan kohdalla meinasi tehdä tiukkaa. Kumma kyllä se hyytelön muodossa tarjoiltu Cosmopolitan upposi ilman pienintäkään tuskaa.

Täällä ollaan yhä!

Yleisestä luulosta poiketen en ole suinkaan lopettanut blogiin kirjoittelua. Aikaani ei ole vienyt Facebook, enkä mielestäni ole muutenkaan laiskistunut. Elämäni ei ole myöskään ollut mitenkään poikkeuksellisen tylsää, etteikö siitä nyt olisi voinut jotain raapustaa tännekin. Yksinkertaisesti on vain pitänyt kiirettä, eikä koneen ääreen ole ehtinyt istua rauhassa.

Viime aikoina on siis:
- tehty paljon töitä (en siis ole ehtinyt päivittää blogia edes työaikana!?!)
- käyty kasinolla liian monta kertaa (pelasin tosin vain ja ainoastaan muiden rahoilla)
- juhlittu liikaa (allekirjoittaneen virallinen statement: olen kyllästynyt Bollingeriin)
- kärsitty turhan pahoista dagen eftereistä (siksi Bolliger on pannassa, ehkä myös fisut)
- myyty asunto, etsitty asuntoa, löydetty asunto ja säädetty vuokrasopimuksen kanssa
- pakattu, kannettu, jaettu kamoja ympäri kylää
- käyty pelaamassa pari kertaa salibandyä ja vierailtu fysioterapeutin käsittelyssä sitäkin useammin.

Ja näyttää pahasti siltä, että juhliminen, pakkaaminen, kantaminen ja työnteko sen kun jatkuvat. Mitään ei ole opittu. Onneksi tänään on vasta lauantai ja Möet on kylmässä.

Vuokranantajan markkinat

Tässä on nyt jo kohta kolme viikkoa etsitty vuokra-asuntoa ilman tulosta. Tai korjaan - luulin jo kerran tehneeni suullisen sopimuksen, kunnes vuokranantaja sai jonkun "kohtauksen". Olin vuokraamassa kämppää työsuhdeasunnoksi ja vuokranantaja halusi vuokravakuuden etukäteen. Siis rahat tilille ennen kuin hän edes ryhtyisi laatimaan mitään sopimusta.

Ilmeisesti kaupungissa on paljon asunnonetsijöitä, kun vuokranantajat voivat toimia miten huvittaa. Mä en nimittäin nähnyt perusteluja sille, miksi rahat olisi maksettava ennen kuin mitään sopimusta edes ryhdytään kirjoittamaan. Käsittääkseni velvoite vuokravakuuden maksuun syntyy vasta vuokrasopimuksen myötä? Ei ilmeisesti tässä kaupungissa.

Mutta onhan tässä vielä aikaa. Ja parhaassa tapauksessa kuukauden päästä testataan ketkä on niitä tosikavereita...

Taas rentouduttiin

Olipa taas kerrankin oikein rentouttava viikonloppu. Tai itse asiassa se alkoi jo torstaina Fashion Awardseissa ja jatkui siitä Kalleen. Perjantaina rentouduttiin Belgessä ja sen jälkeen suorastaan hyrrän lailla Casinolla. Ja onneksi sitten tuli taas lauantai ja jatkettiin chillailua Luxissa.

Ja ruoka oli suorastaan gourmeta perjantai-illan simpukoiden jälkeen. Menussa oli superhampurilainen, kebab rulla, pakastepizzaa sekä iskender kebab. Voi tuota kasvisten riemukulkua! (PS. Joskus on ollut maanantaisin hieman pirteämpi olo töihin mennessä)