Metsään

Kylki ei kestä vielä golfia joten tänään oli aika toiselle ulkoilulajille. Keli oli mitä mainioin kun suuntasimme Noran kanssa Olarin metsikköön kokeileemaan sitä kevyempää harrastusta eli maastopyöräilyä. Into oli kova, mutta kunto ja taito hieman vajavaiset. Eikä se tangon vääntäminen myöskään mitenkään tuota kylkivammaa hoitanut.

Anyways kilometrejä ja kaloreita tuli kulutettua ja uusia reittejä kokeiltua. Mutaa oli vaikka muille jakaa, samoin yllättäen eteen ilmestyviä kiviä. Ilman haavereíta kuitenkin selvittiin. Tuolta voit tutkiskella reittiä tarkemmin. Toivottavasti päästään lauantaina uudestaan.

Säämiskän tarpeessa

Nyt on fillari sitten testattu. Onneksi oli asiantuntija matkassa, muuten olisi tullut ajettua täysin jäykällä keulalla ja todennäköisesti ihan tyytyväisenä. Säädöt laitettiin kuitenkin about kohdalleen ja ei kun maastoon.

Ihan sohvalla istumisen fiilistä siinä ei saanut vaikka olikin täysjousitus alla. Pirun hauskaa oli, eikä ilmalentoja tullut (vielä). Vauhtikin pysyi yllä, eikä ensikertalaista tarvinnut liikaa odotella. (Onneksi prolla oli polvi kipeänä...) Säämiskän kaipuu iski välittömästi, joten tänään joutuu varmaan lähteä kauppaan.

Haaveissa vainko oot mun?

Niin siinä sitten kävi, että fillari katosi taivaan tuuliin. Kontaktihenkilö saatiin kiinni, mutta ei mitään selityksiä miksi pyörää ei ole toimitettu. Sen sijaan luvattiin laittaa DHL-numero, mistä pitäisi selvitä fillarin sijainti. Kuinka ollakkaan - ei selvinnyt. Taitaa jäädä uusi harrastus aloittamatta tältä kesältä. Miten on, haluaisko joku ostaa täysin iskemättömän kypärän?