Tekstiiliurheilija

Piikkarit saatiin liimattua kasaan, tai tarkemmin sanottuna toinen niistä. Miinuksia tuli siitä, ettei ne olleet valmiina sovittuun aikaan ja ettei toista piikkaria oltu käsitelty lainkaan. Totuus paljastuu tänään. Vahva veikkaus on, että oikean jalan piikkarin pohja jää kiinni tartaniin iltapäivällä.

Olen päättänyt ryhtyä rehellisesti tekstiiliurheilijaksi. Hautaan vanhat Mizunot tämän päivän kisan jälkeen ja tilaan uudet kiiltävät hyppypiikkarit. Onhan tässä kuitenkin vielä pari kisaa tulossa tänäkin kesänä. Ja kaikkihan tietävät, että siinä vaiheessa kun välineet ovat kunnossa, niin ei voi syyttää enää kuin itseään jos homma ei suju. Adidasta peliin siis. Yllätys.

Kriisi isolla koolla

Olin pitkästä aikaa tänään urheilukentällä. Huomattavasti pidempi aika oli vierähtänyt siitä, kun viimeksi olin "viilettänyt" tartania pitkin piikkareilla. Tänään oli tarkoitus hieman virkistää muistia ensi viikon neliottelua silmällä pitäen.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin hyvin epämiellyttävä muutos heti alkuunsa. Poikkeuksellisesti en tällä kertaa kuitenkaan loukannut itseäni, mutta sen sijaan piikkarini - nuo 90-luvun alkupuolelta hyvin palvelleet Mizunot - kokivat täydellisen remontin. Ponnistavan jalan piikkarista irtosi pohja kokonaan ja jäi kiinni tartaniin.

Kriisi oli siis valmis. Mistä uudet piikkarit tähän hätään? Nopea vastaus tuli Mr. Adidakselta - ei mistään näin nopealla aikataululla. Ei muuta kuin verkkarit jalassa Stockan suutarille (ainoa joka oli auki) ja kengät tiskiin. Oletus oli, ettei piikkareilla ole kiire ja jouduin lähes rukoilemaan, että saan ne ennen viikonloppua. Saas nähdä miltä Mizunot näyttää kun pohjat on liimattu ja niissä on uudet upeat nahkapaikat...