Onneksi ei tarvi olla itse työn haussa tällä hetkellä. Olisin ilmiselvän out, koska en ymmärtäisi laittaa cv:n mukana pärstäkuvaa. Tosin eipä tuo rekrytoijana oleminenkaan mitään herkkua ole.
Alussa hämmästys oli suuri, kun hakupapereita rupesi tippumaan ja niissä oli jos jonkinlaista poseerauskuvaa. Jouduin varmistamaan rekrytoinnin ammattilaisilta, että onko se nykyään trendi, että cv:ssä on kuva mukana. Itse en nimittäin muista sitä koskaan papereihini laittaneen (tai sitten haluan vain aktiivisesti unohtaa). Ilmeisesti kuva kuuluu nykyään pakettiin.
Asialliset kuvat on tietty ok ja ehkä siinä on perääkin, että hakijan muistaa siten paremmin. Mutta mitäs olette mieltä kokovartalokuvista, missä kaula-aukko on yhtä syvä kuin Pamela Anderssonilla pahimmillaan tai parhaimmillaan? Totuushan on, ettei siitä naamasta montaa velliä keitetä, kun oikeisiin töihin ryhdytään. Valitettava totuus on myös se, ettei ihan susirumaakaan jaksa viitenä päivänä viikossa katella.
5 kommenttia:
Siihen Pamela Andersson kysymykseen: ei mua haittaisi...
Todella yllättävä vastaus
Siihen Pamela Anderssonin kysymykseen: ne ei tienneet ettei vastaanottajana ollut prepe?
Musta sellaseen hakemukseen voisi vastata;
" Palautamme hakemuksenne ja ohessa olleen halvan ja yrityksen imagoomme sopimattoman kuvan".
Ettei vaan olisi sitä naisten välistä kateutta taas ilmassa...?
Kateuttahan se on. Tosin tässä tapauksessa ainoastaan siitä, ettei mulle kukaan miespuoinen työnhakijia ole lähettänyt kuvaa missä näkyis vatsalihakset. Pienenä jatkohuomatuksena - noita kuviahan ei lähetetty mulle...
Lähetä kommentti