Kesälomalla

Oloneuvoksettaren pesti alkaa olla meikäläisen osalta jo nähty juttu. "Mitään tekemättömyys" (treenejä ei lasketa) ei vaan yksinkertaisesti sovi meikäläiselle. Liian vähän sosiaalisia virikkeitä ja liian paljon aikaa kulkea jääkaapille.

Voinkin siis ilmoittaa siirtyneeni ihan rehelliselle kesälomalle. Työn orjuus alkaa taas elokuun puolivälin jälkeen. Sitä odotellessa.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Viime viikolla koettiin viimein se päivä, mitä on tässä pari kuukautta odoteltu. Fillis oli kuin oloneuvoksettarella konsanaan. Partsilla paistoi aurinko, hyvä kirja kädessä eikä huolta huomisesta. Not bad at all.

Toimeettomuus ei vaan taida sopia mulle. Jotenkin ajatus siitä, ettei tarvisi mennä töihin jatkossakaan, houkuttelee kummasti. Toisaalta taas käsi ojossa rahan kerjääminen toiselta ei taida olla mun juttu. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus miettiä kerrankin rauhassa, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä.

Vaihtoehtojahan on tietenkin monia. Jatkaako samalla alalla kuin tähän saakka vai heittäytyäkö johonkin täysin uuteen? Työympäristö on entistä tärkeämpi. Jos on mahdollisuus valita työkaverit, niin tottakai haluan tehdä duunia niiden hyvien tyyppien kanssa. Täysin uusi ala kiehtoo, mutta haluaako sitä kuitenkään ryhtyä yrittäjäksi? Säännöllisellä kuukausiliksalla on omat houkutuksensa, mutta se ei anna vastaavasti järin paljoa muita vapauksia.

Hmmm. Pitää miettiä. Täytynee alkaa työstää plus-miinus -tilastoa. Onneksi päätösten kanssa ei ole mikään kiire.

Homma paketissa

Päädyin monen mielestä rohkeaan ratkaisuun ja irtisanouduin nykyisen työnanatajani palveluksesta. Aikansa kutakin sanotaan. Työuraa on vielä vuosikymmeniä jäljellä ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä ottaa pieni breikki ja miettiä, mikä musta tulee isona.

Ei ole lainkaan poissuljettua, että palaisin samalle alalle mutta yhtä lailla täydellinen takinkääntö voi olla edessä. Aika näyttää. Kevät nyt ainakin lomaillaan ja parhaassa tapauksessa myös kesä. Jos ei muuta tavoitetta ole, niin händärin tiputtaminen kymmenisen pykälää alaspäin. :)

Ei naamasta montaa velliä...

Onneksi ei tarvi olla itse työn haussa tällä hetkellä. Olisin ilmiselvän out, koska en ymmärtäisi laittaa cv:n mukana pärstäkuvaa. Tosin eipä tuo rekrytoijana oleminenkaan mitään herkkua ole.

Alussa hämmästys oli suuri, kun hakupapereita rupesi tippumaan ja niissä oli jos jonkinlaista poseerauskuvaa. Jouduin varmistamaan rekrytoinnin ammattilaisilta, että onko se nykyään trendi, että cv:ssä on kuva mukana. Itse en nimittäin muista sitä koskaan papereihini laittaneen (tai sitten haluan vain aktiivisesti unohtaa). Ilmeisesti kuva kuuluu nykyään pakettiin.

Asialliset kuvat on tietty ok ja ehkä siinä on perääkin, että hakijan muistaa siten paremmin. Mutta mitäs olette mieltä kokovartalokuvista, missä kaula-aukko on yhtä syvä kuin Pamela Anderssonilla pahimmillaan tai parhaimmillaan? Totuushan on, ettei siitä naamasta montaa velliä keitetä, kun oikeisiin töihin ryhdytään. Valitettava totuus on myös se, ettei ihan susirumaakaan jaksa viitenä päivänä viikossa katella.

Poikki ja pinoon

En muista, koska viimeksi olisin ollut työviikon jälkeen yhtä väsynyt. Yleensä perjantaisin on sentään ollut jotain pientä piristystä ilmassa, kun on odottanut viikonlopun rientoja. En tiedä, oliko se tuo ruumiillisen työn osuus eilisessä päivässä vai mikä, mutta puhti oli poissa jo ennen iltayhdeksää. Ruuvimeisseli pysyi kuitenkin päivällä vielä kädessä ja selvää jälkeä syntyí reippaalla tahdilla.

Passi tosin jäi poliisin huomaan, sitä ei ehtinyt hakemaan. Ensi viikolla uusi yritys. Nyt on sentään oma koppi officella, missä voi rauhassa surffata netissä ja puhua kavereiden kanssa puhelimessa päivät pitkät. As if.

Kääk

Työnteko haittaa harrastustoimintaa todella pahasti tällä hetkellä. Huomaan lukevani duunimeilejä puolilta öin ihan vaan tv:n katselemisen lomassa. Koko päivä mennään pää kolmantena jalkana, eikä ehdi edes blogeja lukea - saati sitten päivittää. Ajattelinkin kehittää itselleni lakisääteisen kahvitauon ja käyttää sen olennaiseen. Valitettavasti treenaamaan ei keskellä päivää ehdi, joten käytetään se vaikka tekstin tuottamiseen kuulumisten muodossa.

Fillaria odotellaan yhä. Olen onnistuneesti unohtanut, milloin sen luvattiin saapuvan. Nojatuolikin taitaa olla vielä tehtaalla. Verottaja sen sijaan löysi uhrinsa ja antoi parikin mukavaa maksulappua vuoden vaihteeseen. Ilmoitan siis jo tässä vaiheessa, että joululahjoja ei tipu. Vappuaaton Grand Reception on suunnitteilla, mutta sekin nyt riippuu vähän tästä ja tuosta. Enemmän muilla viestimillä lähempänä.