Se on joulu nyt!

Uuden vuoden lupauksista en paljon perusta, joten aion tehdä joululupauksen. Tästä joulusta eteenpäin lupaan olla ahkerampi blogin päivittäjä kuin sitten viime joulun. Lupausta ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla hirveän hankala täyttää...

Mitä sitten viime kuuleman. Noh, Thaimaassa tuli lomailtua, mutta sekin valoenergia kulutettiin loppuun hyvin nopeasti. Aurinko paistoi ja kookosdrinkit maistuivat hyvältä. Reissusta on enää tosin muistona vain megaiso Visa-lasku. Uusi ystävä löysi onneksi kotiin ja tämä ystävyys on toivottavasti pitkäikäistä. (ei, nyt ei puhuta thaimaalaisesta aupairista tms.). Vielä täytyy kehittää jotain keinoja, miten se lasku selätetään.

Mitäs seuraavaksi. Nyt on enää pari päivää jouluun ja luonnollisesti odotan TODELLA PALJON lahjoja, koska olen ollut MIELETTÖMÄN KILTTI. Lopputulema jääköön arvoitukseksi.

Koska tämän vuoden talvimaisemat ovat olleet etelässä hieman heikommin saatavilla niin toivottelen hyvät joulut vanhan kuvan välityksellä. Palataan pian asiaan.

On aika

Aika on varmasti tehdä montakin asiaa, mutta ehkä päällimmäisenä itselläni on aika lopettaa kesäloman pitäminen tämän blogin kirjoittamisesta. Tuskin tässä vieläkään pääsee ihan samaan päivitystahtiin kun silloin "vanhoina hyvinä aikoina" (?), mutta ehkä kuitenkin pystyy useammin kuin kerran kvarttaalissa jotain naputtelemaan.

Tähän viikonloppuun lähdetään normaalisti puolikuntoisena. Mitään suurta urheilujuhlaa ei ole siis tulossa, vaikkakin sellainenkin olisi ollut mahdollista järjestää vaikka viinimessuilla. Kotona odottaa viime viikonlopun aarrearkkujen sisältö yhä omia paikkojaan ja lisäksi erinnäiset kodinhoitotoimenpiteet ilmeisesti odottavat tekijäänsä.

Ennen kuin velvollisuudet joutuu vastaanottamaan, niin tarkoitus olisi nauttia hieman Vintagesta ja kuplivasta. Yleensähän ne kotihommatkin sujuvat huomattavasti kivuttomammin, kun toisessa kädessä on skumppalasi. Vielä helpomminen ne sujuvat, kun toisessa kädessä on skumppalasi eikä mene kotiin ollenkaan...

Isojen päätösten edessä

Tämä cityminkki on isojen päätösten edessä. Tällä hetkellä pisimmälle viety ajatus on mahdollinen muutto kaupungin ytimestä muualle. Siis käytännössä maalle. Miten tämän bloginkin sitten käy - eihän tässä voi mistään cityminkin seikkauluista kirjoittaa, jos asuu yli kilometrin päässä steissiltä. Mitä mä oikein teen?

Ei kai tässä auta kuin ryhtyä listaamaan niitä plussia ja miinuksia. Hyviä puolia on tietysti koko jutun helppous, koska itse yllättäen säästyi kyseisen kämpän metsästykseltä. Ei tarvinnut kuin mennä katsomaan sitä yhtä avaimet kourassa. Nykyinenkään ei ole tosiaan oma, joten mitään ei tarvi pistää myyntiin. Muuttohommathan on tietty aina syvältä, mutta onhan näitä tehty ennenkin. Kiitos vain kaikille tähänastisiin muuttoihin osallistuneille - uutta avustuspyyntöä saattaa siis olla tulossa...

Kirppishän tässä tietysti pitää järjestää, koska neliöitä ei uudessa lukaalissa ole niin monta sataa, että mun kaikki kamat (ja sen toisen kamat) mahtuisivat sinne. Kaikkea ei ilmeisesti voi sittenkään saada? Onneksi ollaan huomattu, että nuo kotikirppikset ovat ehdoton success varsinkin, kun niihin yhdistää skumppatarjoilun.

Ja onhan uusi kämppä tietysti aina uusi, vaikka se sitten sijaitsisikin Kauniaisissa. Jos tässä niin käy, että meikäläisen kenkäkokoelma siirtyy siihen suuntaan, niin kai tämä blogikin kulkee jatkossa teemalla Graniminkin seikkailut maalla?

Aamun yllärit

Eräskin Norppa aiheutti allekirjoittaneelle pientä ylimääräistä järkytystä tänä aamuna. Suoritin vannoutuneita aamurutiinejani töissä, kun silmieni eteen rävähti jotain täysin odottamatonta. Tämä kuulostaa ehkä hieman säälittävältä, mutta onhan se nyt suhteellisen suuri asia jos jo vuosia (nyt voidaan jo puhua monikossa, eikö?) kestänyt aamutraditio horjuu!

Onneksi kyse oli tällä kertaa ainoastaan "faceliftistä" ja kaiken lisäksi ilman Rolfin apuja. Suosittelen ehdottomasti kaikille visiittiä Loimaannorpan sivustolle. Mä aion NIIN matkia.