Luulin eilen vielä pitkälle iltapäivään saavani mennä valmiiseen illallispöytään. Toisin kävi, kun emännän yhteiskunnalliset velvollisuudet kutsuivat viime tipassa. Kun olin kuitenkin jo valmiiksi virittänyt mieleni ”keittotunnelmaan” koin, että asian eteen oli tehtävä jotain.
Jätin tomaattikeiton vielä odottamaan mahdollista seuraavaa visiittiä, joten valitsin listasta kukkakaalisosekeiton. Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin sopivat välineet. Ei kun kauppaan ostamaan sauvasekoitinta. Huomasin, etteivät nekään vempeleet ole ihan ilmaisia. Onneksi kuitenkin vehkeeseen sai parin vuoden takuun.
Kukkakaalin pilkkominen oli lähes lasten leikkiä, mutta sen jälkeen kun olin soseuttanut keittoa pitkin seiniä ja kaatanut pilkotut sipulit lattialle, arvostukseni ravintolaruokailua kohtaan nousi taas huimasti. Ja varsinkin kun keiton kustannuksiin lisää sen sauvasekoittimen niin senkin sopan hinnalla olisi saanut aika hyvän ravintola-aterian viineineen. Mutta tulipa ainakin syötyä keittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti