Uusi paras ystäväni

Saanko esitellä Masi - uusi luottoystäväni. Ohlsonin Clasuun voi luottaa lapioiden hankinnassa. Ainakin siihen asti, kun tämä muoviunelma hajoaa. Tänään auto kaivettiin pulasta jo pariin otteeseen. Vehje on siis jo ollut hintansa (14,95€) väärtti.

Ja sitä riittää!

Lunta nimittäin. Talvi ei ole edes puolessä välissä ja nyt jo autolla ajaminen tekee tiukkaa keskustassa. Lumivallit tien reunustoilla kasvavat silmissä ja parkkiruudut pienenevät samaa tahtia. Nyt ei enää tarvi ihmetellä, miksi joka toinen auto pk-seudulla on SUV. Eihän täällä muuten pääse edes eteenpäin!

Onneksi taloudesta löytyy edes yksi autotallipaikka. Voin kertoa, että aika tiukasti mennään vuoroviikoilla näillä keleillä, eikä neuvotteluvaraa juuri ole. Jotenkin 20 minuutin aamujumppa ei innosta ennen töihin lähtöä. Mielellään ajelen lämpimästä ja kuivasta autotallista toiseen. Parempi toivoa, että ainakin ensi viikon jälkeen tulisi jo pyryynkin vähän paussia.

Vähän jännempi venäjän tunti

Minähän edelleen uskottelen oppivani uutta, joten olen jatkanut venäjän opintojani. Eilen oli taas viikon tauon jälkeen oppintunnin vuoro. Opettaja saapui toimistolle hymyilevänä kuten tavallista. Daami oli kuitenkin hieman hiljaisempi ja pyysi, että odottaisimme vielä hetken ennen kuin aloitetaan.

Nauravaisena hän sitten selitti, että hänellä on synnynnäinen häiriö sydämen toimminassa ja välillä kuulemma pulssi saattaa yltyä turhan nopeaksi. Hän sanoi tilanteen menevän muutamassa minuutissa ohi.

Siinä vaiheessa hain opettajalle vähän vettä, koska en nyt heti keksinyt mitä muutakaan voisin tehdä (eikä lääkevarastoni valitettavasti sisällä nitroja tms). Toinen oppilas tuli vähän myöhässä tunnille, eikä oikein uskonut kun selitettiin, että opettajan pitää vähän vetää happea. Open olo ei lähtynyt odotuksista huolimatta kohoamaan ja viiden minuutin kuluttua hän pyysi meitä soittamaan ambulanssin.

Harvemmin sitä ennen on seurannut sivusta, kun toinen ihminen saa nauraen pienimuotoisen sydänkohtauksen ja pyytää soittamaan 112:een?! Potilas joutui itse selittämään useamman minuutin oireitaan ennen kuin ambulanssi suostuttiin lähettämään. Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, että ambulanssin tulo Helsingin keskustassa sijaitsevaan toimistorakennukseen kesti 25 minuuttia. Käsittääkseni lyhyemmässäkin ajassa on sydäreihin kuoltu.

Joka tapauksessa paareja ei tarvittu ja ope on tietojen mukaan yhä hengissä. Onneksi hän ei pyytänyt venäjäksi soittamaan ambulanssia, koska muuten se ei varmasi olisi tullut paikalle vieläkään.

Postres täytti jälleen odotukset

Postres on mielestäni Helsingin paras ravintola tällä hetkellä. Myönnetään, etten ole testannut niistä jokaista (Luomo ja La Table seuraavana listalla), mutta otokseni on mielestäni riittävä pienimuotoisen statementin tekemiseen.

Postresissa on tullut käytyä useampaan otteeseen ja jos vain mahdollista niin keikat ovat olleet aina parempia joka kerta. Postresissa ei ole tullut eteen jäistä carpacciota (G.W.Sundman's) tai kylmältä saippuavedeltä maistuvaa misokeittoa (Yume). Palvelu on pelannut loistavasti, eikä valituskirjeitä ole tarvinnut laittaa perään (Särkänlinna).

Perjantain menu oli koottu seuraavasti:
keittiömestarin tervehdys - itse tehdyn näkkileivän päällä munajuustoa ja muita lisukkeita
alkupala - graavilohta ja postresin silliä / punajuurta, omenaa, perunaa
väliruoka - sitruunavoissa haudutettua kuningasrapua / rapukeittoa, vihanneslinguini
pääruoka - paahdettua ankanrintaa / luomunaurista, boudin noir
postresin juustovalikoima
jälkiruoka - tarte tatin / vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta

Lisäksi tuli vielä settiin suunniteltu viinipaketti. Itse keittiömestari kävi pöydässä juttelemassa ja tarjoui pakkaamaan loput herkullisesta tarte tatinista mukaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. (Mitä luonnollisesti harmittelin seuraavana päivänä, enkä luonnollisesti tule toistamaan virhettä...)

Suosittelen ehdottomasti kaikille visiittiä Postresiin. Jos ei illallinen nappaa, niin lounaatkin ovat varsin mainiota tavaraa.

Muna kädessä työpaikalla

Valitsin tietoisesti "hieman" raflaavan otsikon, vaikkakin sisältö on täyttä totta. Olen siis viimeisen parin päivän aikana ollut erittäin ahkerana työpaikalla muna kädessä. Kyseessähän on luonnollisesti terapiamuna, jota puristelemalla yritän saada pientä aktiviteettia kulkemaan olkapäähän. Tässä vaiheessa en osaa sanoa, onko tuosta munan puristelusta vastaavaa hyötyä, mutta ainakin termin käyttäminen aiheuttaa sopivasti hilpeyttä työtovereissa. Jatketaan siis harjoituksia.

Rikkihän se on

Kolmen viikon yhtämittaisen säryn jälkeen olkapää viimein kuvattiin ultraäänellä. Kuvaus paljasti, ettei vika ollut pelkästään korvien välissä vaan kyvissa näkyi jänteen sisäinen repeämä. Seinämät olivat ehjät, joten leikkausta ei tarvita. Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan supraspinatuksen arpeutumista, jotta päästään kuntoutushommiin. Paraneminen vie pahimmassa tapauksessa kuukausia.

Tällä hetkellä treenit on aika vähissä, koska hölkkäkin tuntuu olkapäässä. Jos vain särystä pääsisi eroon, niin se edes helpottaisi ketutusta korvien välissä. Sen jälkeen stressipallo kouraan ja pientä stimulointia vähän kerrallaan. Sitä odotellessa.

Kaikki keinot käyttöön

Hyvinvointipussiin ei ole varaa, eikä ne viime viikonlopun aikana lanseetatut palautuspussitkaan osoittaneet tehoaan. Olkapää ja lapa ovat nyt tuittuilleet isolla vaihteella jo kohta kolme viikkoa. Lääkitys ja lepo on testattu, fyssarilla on juostu, mutta mikään ei ole auttanut. Ihan kipuhuipuissa ei enää mennä, mutta alkaahan tämä olla jo ketutuskynnyksen yläpuolella vahvasti koko ajan.

Kaikki keinot on siis otettava käyttöön. Kerran jo dumattu PowerBalance on taas ranteessa ja lavan kohtaan ei teipattu tarrakin kiinni. Kiitos vaan Nora! Ihan sama, vaikka ne auttaisivat vain korvien väliin - pääasia että tehoavat johonkin. Päähän tässä touhussa ensimmäisenä hajoaa. Pitäkää peukkuja.

Päivän paras

Vietin rauhallista lauantaiaamupäivää tv:n ääressä, kunnes olin tippua sohvalta tv-mainoksen seurauksena. Satu Tuomistohan se siinä hehkeänä kehui hyvinvointipussin hyödyllisiä ominaisuuksisa. WHAT THE F***?!?! Mikä hemmetin hyvinvointipussi??!! (nyt ei taideta puhua siitä viruvalgeapussita joka makaa sisareni jääkaapissa...).

Tämä ei voi olla todellista! Onneksi on olemassa tallentavat digilaitteet, jotta pystyin tarkastamaan näkemäni. Kyllä - tv:ssä mainostetaan HYVINVOINTIPUSSEJA. Ai niin - ei uhohdeta hintaa. Vain 499€.

Yhteisömme ei innostunut varauksetta ajatuksesta. Tuotekehittelyä vietiin kuitenkin aktiivisesti eteenpäin. Jos löytyy toimiva PALAUTUMISPUSSI, niin sille löytyy kyllä ostajia. Hintahaarukka on yhä hakusessa.

Miksi käyttää korkokenkiä?

Tänään mulle esitettiin yllättävä kysymys: mikä pakottaa käyttämään 10cm korkoja vaikka on 177cm pitkä? Kysyjänä oli luonnollisesti mies ja koska makasin tuossa vaiheessa puolialasti hoitopöydällä, vastaus ei ollut mitenkään erityisen nokkela. Totesin vain ettei mikään pakota vaan se on täysin oma valinta.

Siinä vaiheessa olisi luonnollisesti pitänyt muistaa lista kaikista niistä hyvistä syistä, miksi niitä korkokenkiä kannattaa käyttää mutta toisaalta, mitä sitä turhaan vaivaantua selittämään ilmiselviä asioita. Jos joku lukijoista on kuitenkin vielä epätietoinen näistä hyödyistä niin tässä muutama. Listaa saa jatkaa vapaasti.


Syitä korkokenkien pitämiseen:
- saavat käyttäjänsä jalat näyttämään pidemmiltä
- muuttavat jalan kulmaa suhteessa jalan alaosaan, joka korostaa nilkkoja
- muuttavat käyttäjänsä asentoa, vaatien ryhdikkäämmän asennon ja muuttaen kävelytapaa
- saavat käyttäjänsä näyttämään pidemmältä
- korkokengät saavat jalkaterät näyttämään sirommilta

Messujen parhaimmistoa

Ensinnäkin isot kiitos Norpalle ja Kuismalle, jotka saivat jo kielteisen päätöksen kertaalleen tehneen arpojan lähtemään messuille. Alkuryysiksestä jälkeen alkoi tungoksessa olla jo ihan viihtyisää, varsinkin kun toisessa kädessä oli viinilasi. Asiantuntijan vankassa ohjauksessa viinitarjontaa tuli tutkittua useampikin tunti. Omat suosikkini tulevat tässä:
- samppanja: Tsarine Rose Brut
- valkoviini: Domaine Pfister Cuvee 8
- punaviini: Travaglini Gattinara

Olihan siellä tarjolla ne kirjamessutkin. Vaikka saimmekin kirjamessuilla nauttia myös Prepen seurasta niin on pakko myöntää, että viinimessujen tarjonta oli ehdottomasti parempi. Kirjamessuilta jäi käteen pari keittokirjaa ja Norpan suosittelema Kirjavaras. Olihan siellä kirjoja tarjolla, mutta meikäläisen pihiläisen mieltä ei ne -20% alennuksen juuri lämmittäneet. Pointsit menee kuitenkin Juba Tuomolalle, joka signeerasi lahjakirjan.

On aika

Aika on varmasti tehdä montakin asiaa, mutta ehkä päällimmäisenä itselläni on aika lopettaa kesäloman pitäminen tämän blogin kirjoittamisesta. Tuskin tässä vieläkään pääsee ihan samaan päivitystahtiin kun silloin "vanhoina hyvinä aikoina" (?), mutta ehkä kuitenkin pystyy useammin kuin kerran kvarttaalissa jotain naputtelemaan.

Tähän viikonloppuun lähdetään normaalisti puolikuntoisena. Mitään suurta urheilujuhlaa ei ole siis tulossa, vaikkakin sellainenkin olisi ollut mahdollista järjestää vaikka viinimessuilla. Kotona odottaa viime viikonlopun aarrearkkujen sisältö yhä omia paikkojaan ja lisäksi erinnäiset kodinhoitotoimenpiteet ilmeisesti odottavat tekijäänsä.

Ennen kuin velvollisuudet joutuu vastaanottamaan, niin tarkoitus olisi nauttia hieman Vintagesta ja kuplivasta. Yleensähän ne kotihommatkin sujuvat huomattavasti kivuttomammin, kun toisessa kädessä on skumppalasi. Vielä helpomminen ne sujuvat, kun toisessa kädessä on skumppalasi eikä mene kotiin ollenkaan...

Kesälomalla

Oloneuvoksettaren pesti alkaa olla meikäläisen osalta jo nähty juttu. "Mitään tekemättömyys" (treenejä ei lasketa) ei vaan yksinkertaisesti sovi meikäläiselle. Liian vähän sosiaalisia virikkeitä ja liian paljon aikaa kulkea jääkaapille.

Voinkin siis ilmoittaa siirtyneeni ihan rehelliselle kesälomalle. Työn orjuus alkaa taas elokuun puolivälin jälkeen. Sitä odotellessa.

Huomenna Kirppikselle!

Huomenna kaikki Hietalahden torille tsekkaamaan parhaat kirppispöydät ever! Huikeita löytöjä ja vielä huikeempaa seuraa!

Sehän on vain pukeutumiskysymys...

Onhan tuolla ulkona nyt vaan pirun kylmä. Keli vaihtuu vartin välein sateen ja pienen paisteen välillä. Tosin se pieni paiste tuntuu olevan vähemmistönä. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta... Enhän mä sokerista ole, mutta ei tuo jatkuva sade ja kylmyys juuri houkuttele ulkoilmaan. Tiedetään, että sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ei vaan pysty.

Kaveri houkutteli lauantaina Hietsuun pelaamaan biitsiturnaukseen. Moido. Eilen kun seurailin kelin vaihtumista pääosin turvallisesti sisätiloissa, niin ei juuri harmittanut etten lähtenyt pelaamaan. Sama juttu golfin kanssa. Kyllähän sitä voi sateellakin pelata, mutta mitä järkeä? Mailat lipsuu käsistä ja kaikki kamat kastuu. Sadeasussa olo on kuin Michelin-ukolla, kun pitäisi lyödä rennosti palloa.

Jos kelit ei ala parantua niin tässä on selvästi kaksi vaihtoehtoa. Joko lähteä ulkomaille auringon perään tai mennä töihin. Ei tarvi varmaan miettiä, kumpi on se ykkösvaihtoehto.

Italian viikko

Viime viikko meni Italiassa. Reissun aloitus ei mennyt ihan putkeen, kun toinen matkalaukuista jäi jonnekin matkan varrelle. Laukku, joka tuli perille, oli ns. "siirtotavaraa" eli toisen henkilön kassi, joka luvattiin roudata Italiaan. Tyypillistä tuuria.

Tunnin matkalaukkuepisodin jälkeen ei juuri hymyilyttänyt. Onneksi kuitenkin meitä odottanut kuljettaja oli sekä ulkoisesti että taidoiltaan pätevä ja matka Torinoon meni vilauksessa. Hieman tosin Audin takapenkillä hirvitti, kun nopeustopit oli 238km/h. Päästiinpä toteamaan ihan käytännössä, miltä se oikeasti näyttää kun autot tulevat vauhdilla vastaan perä edellä. Suosittelimme kuskille uraa rallimaailmassa.

Matkalaukun tulo vain viivästyi ja kassi oli tietojen mukaan hakenut vauhtia Monacostakin. Kolmatta päivää samoissa releissä hengaaminen ei houkuttanut, joten jouduimme suuntaamaan vaatekaupoille. Väkisin shoppailu on ihan hanurista, mutta eipä ollut juuri vaihtoehtoa.

Viikonlopun kohde olikin sinne Grand Visconti Palace Milanossa. Hotelli oli ihan kelvollinen, vaikkakin jouduin valittamaan minibaarin sisällöstä. Missä hotellissa minibaari sisältää vain yhden piccolopullon kuoharia eikä mitään muuta viiniä?! Big disappointment! Onneksi osasimme siirtyä aulabaariin nauttimaan proseccoa vähän nätimmistä laseista.

Lauantaina muodin mekassa Milanossa oli pinnalla ainoastaan yksi asu ja se oli Inter Milanin sinimusta pelipaita. Duomolla oli älytön tungos jo iltapäivällä ja homma luonnollisesti vain kiihtyi iltaa kohti. Voiton myötä kukaan ei Milanon keskustan alueella varmasti nukkunut kovinkaan sikeästi ilman kuulosuojaimia. Itse en kuitenkaan niin suuri fani ollut, että olisin tunkenut stadionille aamukuudelta odottamaan 35 000 muun fanin kanssa Madridista bussilla saapuvaa joukkuetta. Huikea tapahtuma joka tapauksessa.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Viime viikolla koettiin viimein se päivä, mitä on tässä pari kuukautta odoteltu. Fillis oli kuin oloneuvoksettarella konsanaan. Partsilla paistoi aurinko, hyvä kirja kädessä eikä huolta huomisesta. Not bad at all.

Toimeettomuus ei vaan taida sopia mulle. Jotenkin ajatus siitä, ettei tarvisi mennä töihin jatkossakaan, houkuttelee kummasti. Toisaalta taas käsi ojossa rahan kerjääminen toiselta ei taida olla mun juttu. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus miettiä kerrankin rauhassa, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä.

Vaihtoehtojahan on tietenkin monia. Jatkaako samalla alalla kuin tähän saakka vai heittäytyäkö johonkin täysin uuteen? Työympäristö on entistä tärkeämpi. Jos on mahdollisuus valita työkaverit, niin tottakai haluan tehdä duunia niiden hyvien tyyppien kanssa. Täysin uusi ala kiehtoo, mutta haluaako sitä kuitenkään ryhtyä yrittäjäksi? Säännöllisellä kuukausiliksalla on omat houkutuksensa, mutta se ei anna vastaavasti järin paljoa muita vapauksia.

Hmmm. Pitää miettiä. Täytynee alkaa työstää plus-miinus -tilastoa. Onneksi päätösten kanssa ei ole mikään kiire.

Asiakaspalvelusta

Kun ei ole säännöllistä päiväohjelmaa, niin eipä tule päivitettyä blogiakaan. Tai päivityksiä tulee aika harvakseltaan. Aiheita tosin olisi. Otetaan vaikka tällä kertaa esimerkkinä asiakaspalvelu.

Jotenkin, kun sitä joutuu jo vastapuolen kanssa vääntämään kättä useampaan otteeseen, niin ei se energia tahdo vaan riittää enää blogivuodatukseen. Ehkä sen verran kuitenkin jaksaa näppäimistöä kuluttaa, että pystyy nimeämään Paskimman palvelun mitalisijat.

Ykköspokaalin vie edelleen Vepsäläinen, jota tulen vastaisuudessa boikotoimaan kaikin mahdollisin tavoin. Heidän tarjoamansa sisustussuunnittelu on vitsi ja asiakkaan informointi tilattujen tuotteiden kohtalosta täysin nollan arvoista.

Hyvänä kakkosena hengittää niskaan Elisa. Vasta kolmannen kerran jälkeen (vaati siis asioinnin liikkeessä sekä jonottamisen puhelinpalveluun) saatiin liittymä muutettua sellaiseksi kuin sen vaihdon kolme viikkoa sitten. Pieni bonus tämänkertaiselle asiakaspalveluhenkilölle, joka pyytämättä tarjosi hyvitystä.

Palkintopallille selvisi myös brittiläinen toimija Great Magazines. Tilasin lehden kaksi kuukautta sitten, enkä saanut mitään numeroa viiteen viikkoon. Sähköpostiin ei vastattu kuukauteen ja muutenkin tuntui olevan vaikeaa saada lehti Suomeen. Miksi firma edes mainostaa kansainvälistä toimitusta, jos homma ei kuitenkaan käytännössä pelitä?

Jäädään odottelemaan uusia haastajia.

Kääk!

Näin ne päivät vain vierii. Kippis ja kulaus kaikille, huomenna juhlitaan! Toivottavasti jatkossa hieman aktiivisempana tälläkin rintamalla.

Minkit / Team Intolog ja tunnelmat kaudesta 2009/2010 viimeisten pelien kynnyksellä (15.4.10 klo 9:00)

Viime kaudesta viisastuneena rekrytointi tälle kaudelle kävi kuumana jo kesällä. Vanhat ”pelaajasopimukset” yritettiin pitää ja uusiakin hankkia. Minkit osoittautuivat nimittäin erittäin sikiäväksi porukaksi – viime kauden pelaajista neljä kasvattivat omien ruokakuntiensa päälukua eivätkä luonnollisesti pystyneet koko kautta parketilla hyppimään.

Syksyllä pelaajarosteri ei näyttänyt vielä aivan huikealta varsinkin, kun pari joukkueen kantavaa voimaa menetettiin muille verkoille. Onneksi mammalomalaiset tulivat laajalla rintamalla takaisin kehiin.

Minkkien kone käynnistyi syksyllä hieman hitaasti. Treenimäärällä ei tälläkään kaudella juhlittu – yksi salivuoro viikossa tarkoitti joko kotipeliä tai vaihtoehtoisesti treenejä. Alkusarjaa tahkottiin joulukuun puoliväliin saakka saldona yhdeksän voittoa ja kolme tappiota.

Ylemmän jatkosarjan koittaessa kolme pelaajaa suuntasi nokkansa ulkomaille ja taas piti hankkia lisää pelaajia. Kauden edetessä ja sanan levitessä Minkkijengin mahtavasta hengestä, saimme kuitenkin houkuteltua pari todellista vahvistusta Team Intologin edustuspaitoihin. Näiden rekrytointien myötä Minkeillä oli kasassa suorastaan timanttinen kokoonpano, kun tosipelit alkoivat.

Onni oli Minkeillä myötä, kun ylemmän jatkosarjan lohkot jaettiin. Pisin pelimatka oli Kisikselle ja sehän sopi meille. Suurin osa joukkueesta on kuitenkin ne omat pelireissunsa kulkeneet jo viime vuosituhannen puolella tai tämän vuosituhannen alussa. Joukkue jatkoi jatkosarjassa siitä, mihin alkusarjassa jäätiin. Voittoja otettiin toisensa perään ja nälkä kasvoi syödessä. Saatiin me kai johonkin väliin pidettyä oikein parit treenitkin. Kiitos vaan Kaipe! Kymmenestä jatkosarjan ottelusta otettiin kahdeksan voittoa. Pari tilastotappiota sallittakoon meillekin.

Maaliskuun puolivälin tienoilla liitto oli lähettänyt joukkueille toiveen, että ainoastaan ne joukkueet pelaisivat jatkopelejä, joilla on oikeasti aikomus nousta. Tässähän on hyvä todeta, että minä en koskaan saanut sitä viestiä, koska liitossa oli unohdettu päivittää muuttunut sähköpostiosoitteeni. Tuskinpa me kuitenkaan olisimme jättäneet loppupelejä pelaamatta, vaikka sähköposti olisikin tullut oikeaan osoitteeseen.

Puolivälierävastustajaa ehdittiin spekuloida useaan otteeseen ennen vastustajan selviämistä. Tällä kertaa arpa heitti Minkit retkelle Raisioon. Fiilis oli porukalla hyvä ja olihan se mukava päästä pelaamaan uutta jengiä vastaan. Täytyy sanoa, että tällä kertaa Raision nuoret tytöt tulivat kyllä pahasti Minkkien raatelemiksi sekä kotonaan että vieraissa. Vastustajan esitys oli kaikin tavoin hampaaton kummallakin kerralla, kun taas Minkeillä oli kynnet entistäkin terävämpinä. Lopputulos oli Minkeille 3-0 kummassakin pelissä.

Missään kauden vaiheessa emme olleet ennakoineet, että pelit jatkuisivat vieläkin. Ilmeisesti allekirjoittanut ei osaa vieläkään tulkita kalenterikuukausia oikein. Salivuorosta ehdittiin jo kertaalleen luopua, mutta onneksi Lumossa oli vielä tilaa, kun jatkopelien päivämäärät selvisivät. Muussa tapauksessa en tiedä, missä olisimme pelanneet nämä kaksi välieräpeliä.

Nyt ovat tosipelit sitten ovella. Viimeisen viikon aikana on treenattu moninkertaisesti normaaliviikkoon verrattuna, mikä siis tarkoittaa meidän osalta huimaa kahta kertaa. Kaikki voitava on siis tehty. Tänään on pelipäivä ja Minkit ovat toivottavasti elämänsä iskussa. Fiilikset ovat ainakin katossa.
Allekirjoittanut kiittää tässä vaiheessa Minkkien sponsoreita Intologia sekä Big Time Baria sekä luonnollisesti loistavaa Minkkijengiä. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!!!

Kesää odotellessa, Minkki P

Se on siinä!

Kevät edistyy vauhdilla

Elättelin vielä muutama päivä sitten toiveita, että tässä pääsisi vielä hiihtämään. Nyt taitaa kuitenkin kevättä pukata sellaisella vauhdilla, että suksittelut voi unohtaa. Luistimia en käyttänyt koko talvena, joten turha kai kuvitella enää tässäkään vaiheessa jäälle menoa.

Pääsiäisen suhteen on toki vielä pieni toivon kipinä yllä, jos vaikka silloin pääsisi vielä lumelle. Toisaalta ehkä olisi parempi vain suoraan siirtää kaikki talviurheiluvälineet varastoon. Tulisi ainakin sisälle enemmän tilaa ja loppuisi tämä turhanpäiväinen jossitelu.

Tänään suuntana kuitenkin tutustumismatka Tallinnan kevään etenemiseen. Pöytävaraus löytyy illalla ravintola Ö:stä.

Autoa ikävä

Graniin siirtymistä helpotti äitini auto, jolla sain huristella ympäriinsä parisen viikkoa. Mikä autuus! Pääsi oikeasti liikkumaan ihan mihin halusi ja milloin halusi. Keskustan suuntaan suuntaan ei auton nokkaa tarvinnut kääntää, koska juna on sillä reitillä ehdottomasti kätevin ratkaisu. Mutta onhan noita muitakin paikkoja.

Nyt on mennyt yksi kokonainen päivä, kun ei ole autoa alla. Kieltämättä orpo on olo. Ulkona on upeat kelit, mutta miten sitä nyt itsensä tästä Oittaalle heittäisi? Leppävaaraan pääsee tietysti myös junalla, mutta sielläkin joutuu kävellä sukset kainalossa vielä tovin ennen kuin ladut osuvat eteen. Täytynee ilmeisesti hommata ne kävelysauvat ja kuntoilla Granissa...

Entäs huonekalu/sisustusliikkeet sitten? Kaikki isot puljut ovat jossain kehällä. Millä sinne pääsee? Bussilla varmaan joo, mutta ei se Ikean bussikaan kulje Granin kautta.

Minähän lupauduin muuttamaan Graniin, mutta asiassa oli (luonnollisesti) useita ehtoja. Yksi niistä oli auto. Sitä odotellessa.

Testissä Hanko

Nyt ei puhuta siitä paikasta, missä se regattakin pidetään, vaan Iso Omenan sushiravintolasta. Kun Elixia treenitkin on siirtyneet keskustasta muualle, niin myös sushipaikat on löydettävä toisaalta. Tänään testattiin siis Hanko.

Ilmeisesti olen tottunut liian hyvälle sushille, koska ruoka oli iso pettymys. Miso oli maultaan ok, mutta siitä puuttuivat täysin merilevä sekä tofu. Sushiriisi on riisipuuromaista ja liian kiinteä. Lisäksi maku oli kummallisen makea. Bonuksena wasabi oli kuivanutta ja mureni lautaselle.

Annos oli takeway, joten ehkä paikan päällä saisi parempaa. Toisaalta voisi luulla, ettei lounasannoksia tehdä valmiiksi viikkoa etukäteen. Täytynee testata vielä toistamiseen ennen kuin alan boikotoimaan.

Ja taas odotellaan

Eihän ne kaikki luvatut kamat koskaan tulleet Vepsäläiseltä vaan niitä saadaan odotella edelleen. Osa tavaroista on Tanskassa, eikä ne ihan heti ole saapumassa Graniin. Kuulemma joku ahtaajien lakko vähän viivyttää tavaroiden maahantuontia...?

Tällä viikolla pitäisi tulla vielä lamppu sekä verhoasentajat pistämään vähänb shadea ikkunoihin. Olohuone on kieltämättä valoisa, mutta olo on iltapäivisin kuin ylivalaistussa akvaariossa. Jatketaan siis odottelua.

Odottelua

Tänään pitäisi olla SE päivä, kun tuon odottelun pitäisi loppua. Tämä tarkoittaa huonekalutoimituksen saapumista Vepsäläiseltä. Stockahan yllätti jo ripeydellään toissapäivänä, vaikka indikoitu toimitusaika oli huhtikuulle. Parempi tietysti näin. Joutuu tosin valmistella jotain reklamaatiota sinnekin, koska osa tuoleista oli kuin Ikeasta konsanaan.

Tänään pitäisi siis tulla sohva, ruokapöytä, pari baarituolia ja valaisin. Vepsäläisen slotti on luonnollisesti kolmen tunnin pituinen, ettei vaan pääsisi poistumaan himasta aamupäivällä. Hieman myös mietityttää, miten monessa osassa mikäkin tavara saapuu. Toivoisin, että se lamppu ainakin olisi yhtenä kappaleena, koska niitä spiraaleja voi olla hieman haastavaa ryhtä liimailemaan. Sehän nähdään tänään.

Tulipa käytyä

Torstaille oli suunniteltu ohjelmaa hyvissä ajoin ja toteutus oli sen mukainen. Kyllä, mukana oli myös alkoholia. Seuraan mahtui lisäksi peittokoira, kynsilakkaa, seiska, rotua ja paljon avoimia kysymyksiä.

Ilta meni vauhdikkaasti, kuten olettaa saattoikin. Ravitsemusliikkeissä palvelu pelasi tehokkaasti ja jälki oli sen mukaista. Reikä sääriluussa muistuttaa itseään varmasti hamaan loppuun saakka.

Hesburger ei arvostanut luovaa toimintaa vaan jouduimme poistumaan. Olimme ainoat asiakkaat. Taksi kuitenkin poimi meidät kyytiin. Harkitsemme reklamaation tekemistä. Onneksi muisti pelaa - ei tarvi ihan heti lähteä uudestaan.

Uusi kotiseutu

Nykyinen kotiseutuni ei näin äkkiseltään palvelutarjonnalla houkutellut. Nyt kun kuitenkin olen päässyt kämpän tavaravuorten takaa käymään ulkona, niin ei tämä nyt niin pahalta tunnu. Kaikki tarpeellinen on vieressä.

Suurin huoli oli luonnollisesti Alkon sijainnista, mutta se on itse asiassa lähempänä nyt kuin ennen. Viereinen kauppakeskus tarjoaa muutenkin ihan kelvolliset peruspalvelut mm. kauppa, ravintola, Kotipizza, ärrä, ompelimo, kukkakauppa ja posti löytyy. Vieressä on myös apteekki ja samassa talossa kappeli(?!?).

Ehkä joudun jopa hakemaan kirjastokortin monen vuoden jälkeen, koska sekin palvelu tarjotaan tuossa takapihalla. Tällä hetkellä kirjastoon on lyhyempi matka kuin jätehuoneeseen.

Tärkeintä on kuitenkin juna-aseman läheisyys. Viiden minsan kävely ja sitten 19 min keskustaan. Se tietysti vaatii niiden junien toimimista, mikä nykyään ei tunnu olevan läheskään varmaa. Onneksi taksiasema on juna-aseman yhteydessä.

Niinhän sitä luulisi

Lähes viikko sitten on palattu reissusta ja tässä välissä on pakattu niin pirusti, kannettu, siirretty ja purettu. Sitä voisi melkein luulla, että myös uni olisi maistunut ruumiillisen rasituksen myötä. Ja vielä mitä! Paria yötä (vahinkoja ilmeisesti) lukuunottamatta yöunet ovat jääneet järjestäen viiteen tuntiin. Unihan tulee ihan mukavasti, hyvä että pää ehtii osua tyynyyn, mutta herätys on viimeistään 5.15.

Sitä voisi myös luulla, että kun herää aamulla aikaisin, niin päivään myös mahtuu paljon enemmän. Ei pidä paikkaansa. Jossain vaiheessa päivää sitä on vaan jo niin zombi, ettei kykene muuhun kuin makaamaan sohvalla ja tuijottamaan tv-ruutua. (mikä sekin oli hieman haasteellista pari päivää, koska kanavat eivät suostuneet näkymään...) Onneksi päätä ei kuitenkaan viiraa vielä niin pahasti, että alkaisin tätä "luppoaikaa" käyttämän siivoamiseen. Onhan tämä blogittaminen nyt paljon tärkeämpää.

Kotia kohti

Täytyy heti kärkeen todeta, että KYLLÄ KANNATTI! Jossain vaiheessa hieman arvoin starttia olympiakaupunkiin, mutta onneksi päätin lähteä tsekkaamaan karkelot. Vaikka kaupunki oli täysin turvoksissa, niin tunnelma oli mahtava ja ihmiset kautta linjan hyvissä fiiliksissä. Poislukien tietty kanukit eilisen tappion jälkeen.

Omat kisat menivät lähinnä lätkäturistin roolissa. Vaikka eilen tulikin turpaan sveduilta, niin pari voittomatsia oli kuitenkin mukavampaa seurattavaa kuin turpaanottoa Whistlerissä

Pressiä

Nyt kun tuo tv-esiintyminen saatiin pois jaloista niin voi taas keskittyä muuhun. Koska olen kisakaupungissa reportterin vieraana niin tänään oli vuorossa visiitti kansainväliseen pressikeskukseen. Luvathan oli luonnollisesti pitänyt anoa jo etukäteen. Kaiken lisäksi passikin otettiin vielä pantiksi ennen kuin pääsin sisään.

En ole koskaan vieraillut pääkallonpaikalla, kun urheilulähetyksiä pistetään pakettiin. Olihan se pirun mielenkiintoista päästä seuraamaan vierestä, kun juttuja editoitiin ja niitä pistettiin menemään sinne kotisuomeen. Vierailijakortin etuoikeuksiin kuului myös, että olympiatulta pääsi katsomaan ihan vierestä ja ilman jonotusta. Meitsi antoi kameran laulaa, kun muu jengi oli mestoilla röökillä...

Toimistovisiitin jälkeen seurasin ryhmää vielä lehdistötilaisuuteen. Paikalla olevat miespuoliset urheilutoimittajat olivat innokkaina esittelemässä itseään, koska totesivat "että me olla varmaan tavattu". Siihen oli aika helppo vasta, että ei varmasti ollakkaan. Mahdollisuus annettiin myös M.Koivun, Filppulan tai Lepistön kanssa one-to-oneen, mutta skippasin tällä kertaa. En pystynyt näin äkkiseltään kehittelemään itselleni mitään sopivaa mediaa.

"Pressipäivä" saatiin näin päätökseen ja ohjelmassa oli vielä haahuilua ympäri kisakaupunkia. Väkeä on mestoilla päivä päivältä enemmän, joten tietyt nurkat on parempi kiertää ellei välttämättä halua paniikkikohtausta. Täälähän tosiaan on tuo aurinko porottanut koko viikon, joten joutui käymään hankkimassa suojakertoimet Kiehl'siltä.

Urheilijatapaamisia ja raportointia

Vaikka lumikouruskaban liput jäivätkin haaveeksi, niin mitalijuhliin päästiin kuitenkin osallistumaan. Olihan se hienoa olla todistamassa isolla areenalla, kun suomipoika saa kaulaansa hopeamitskun. Peetu ei ihan tainnut kuulla juuri meidän kannustushuutoja, mutta kyllä me tosissaan ainakin yritettiin.

Tapasin eilen myös muutamia näiden kisojen suomalaisedustajia. Siis niitä oikeita urheilijoita. Lumilautajampat "Janne ja Manne" olivat varsin veikeitä kloppeja, kun taas "AP" ei juuri komminikoinnillaan säväyttänyt. Jos ulosanti on niinkin vaikeaan kun se herralle näytti olevan, niin eihän siitä ilmaisusta jäälläkään tule lasta eikä p***aa. Yritin kuitenkin käyttäytyä ja kettuilin vain semisti.

Pääsin myös samaan pöytään yhden jääkiekkojoukkueemme edustajan kanssa. J.Ruutuhan on "vanha Vancouverin poika" ja mitä ilmeisimmin erittäin innoissaan, että kisat pidetään täällä. Kiekkostarba oli hyvillä fiiliksillä matkalla treeneihin. Tsemppiä vaan tuleviin koitoksiin.

Pääsin itsekin toimimaan kisareportterina kotimaan radiokanavalle. Jouduin tosin toteamaan radioaalloille, etten ole mikään jääkiekkoilijan tyttöystävä, vaan meikäläisellä oli ihan muut intressit tulla kisakaupunkiin. Tänään olisi intresseissä Suomi-Saksa ja radiossa kommentoidaan seuraavaksi maanantaiaamuna.

Kisatunnelmia

Nyt kun läppäriin saatiin vaihteeksi virtapiuha kiinni koneeseen, niin ohessa vähän otoksia kisakapungista myös muiden iloksi. Olympiatulta joutui tirkistelemään verkkoaidan taka, mutta eiköhän sen pysty tuosta kuvasta kuitenkin tunnistamaan.



Varsinaiseen kisatunnelmaan pääsin kuitenkin vasta lätkämatsissa Suomi-Valko-Venäjä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä katsomaan miesten snoukkaa, mutta halvimmat liput olivat vaatimattomasti 800 CADia. Ihan niin suurella budjetilla tämä tuleva "Kauniasten ensimmäinen työtön" ei kuitenkaan ole matkassa. Lätkämatsi ei ollut läheskään yhtä suosittu hintojen valossa ja 75 paikallista rahaa köyhempänä pääsin seuraamaan actionia riviltä kahdeksan. Ei huono.


Onneksi Suomipoikien luistin kulki siihen malliin, että pääsi todistamaan voitettua matsia. Näin tulosten valossa lätkämatsi taisi olla parempaa viihdettä suomalaissilmin katsottuna kuin sprinttihiihdot. Snoukkakundeilla on tietysti vielä mahdollisuus kruunata päivän saldo, joten pidetään sille ajatukselle peukkuja.

Jos suomalaisten esitykset eivät kohta parane laajemmallakin rintamalla niin ainoa keino saada mitali (tai useampi) taitaa olla varastaminen paikalliselta rahapajalta.

@ Vancouver

Lento Nykistä Seattleen oli yllättävän pitkä siitäkin huolimatta, että oltiin perillä tunnin etuajassa. Onneksi kentältä löytyi lopulta myös yksi avoinna oleva sporttibaari, jonka töllöstä pääsi seuraamaan kisoja. Odotukset olivat kovat suomipojan 500m luistelun suhteen, mutta toiveista huolimatta NBC keskittyi lähinnä taitoluistelun näyttämiseen. Lopulta tulos löytyi netin sivuilta, eikä kisan näkemättä jääminen enää juuri harmittanutkaan. Pojalla ei vaan kupoli kestänyt. Yllätys.

Perillä Vancouverissa satoi vettä saapumisen aikoihin. Siitäkin huolimatta näkymät 20.kerroksen huoneistosta kaupungin yli olivat uskomattoman upeat. Jo pelkästään sen takia kannatti tulla. Tiistaiaamuna taivas alkoi kirkastua ja flunssakin on vähitellen jo voitettu kanta. Tästä on hyvä jatkaa.

The Corner of 8th Av. and 50th Street calling

Lento sujui kivuttomasti ja JFK:lla odotti kaikista pelotteluista huolimatta aurinkoinen keli. Ekana iltana otettiin hotellin kulmat haltuun ja nautittiin loistavat sushit. Hieman oli reissussa rahjaantynyt olo, kun taju lahti melkein seisaaltaan ruokailun jalkeen.

Ei se ihme ollutkaan - perjantaiaamun heratys paljasti mukavan flunssan alun olevan pahenemaan pain. Onneksi doupit oli runsaat, joten ei pelkoakaan siita ettei Woodbury Common Outletille pystyisi lahtemaan. Starba vaan matkaan ja menoksi.

Skippasimme bussimatkailun ja vuokrasimme sen sijaan auton roadtrippia varten. Nooh... Kaikkeahan sita voi matkalla sattua. Nyt ainakin opimme, etta jenkkiautoissa F = full vaikkakin se on vasemmassa reunassa alhaalla. Tayteen tankkiin ei yleensa tarvi yrittaa ahtaa lisaa bensaa. Navigaattoria kannattaa myos yleensa seurata, jos sellaisen hankkii, ettei tarvi kuunnella "recalculating" virtta vahan valia. Perille kuitenkin paastiin ja kaupoissa oli tavaraakin jaljella.

Paluumatka sujui huomattavasti joutuisammin vaikka reittioppaamme ohjasikin meidat n.20km sivureitille Wendy'siin. Olihan se pikaruoka ihan hyvaa, mutta lahempaakin loytynyt olisi kelvannut. Target ei pettanyt tallakaan kertaa. Yllatys oli, etta taalla pain maailmaa melatoni on vitamiinihyllyssa. Onneksi paikallisoppaalla oli nuotit hallussa.

Lauantaiaamuna oli ohjelmassa Pier 17, WTC hole, Century 21 seka Soho. Saalis oli laiha ja olo huono. Take away salaatti lounaaksi ja hotellihuoneeseen potemaan. Odottelen troppilahetysta. Onneksi olympialaiset nakyvat taallakin.

Kisaminkin seikkailut NY:ssa ja Vancouverissa

Vielä en tiedä, minkä kisan perässä Nykissä seikkaillaan, mutta ainakin Vancouverissa olisi tarkoitus päästä seuraan "isoja kisoja" ihan lähietäisyydeltä.

NY on koettu ennenkin ja edellinen setti reilut pari vuotta sitten oli aivan huikea. Soho Grand oli nimensä muikaisesti GRAND ja kaupunki oli upea. Tapaninpäivän alet tietenkin vain kruunasivat tuonkin kulutusjuhlan. Kelihän isossa ompussa saattaa olla aika vilakka, mutta uskon että Century21:ssa lämmitys pelaa. :)

Pitkän viikonlopun jälkeen kisaminkki siirtää tukikohtansa Seattlen välilaskun kautta Vancouveriin. Alan ammattilaiset ovat ottaneet ympäristöä haltuun jo tovin, joten ei pitäisi tälläkään turrella olla vaikeuksia sopeutua kisafiilikseen. Nyt pitäisi ryhtyä tiiraamaan kisaohjelmaa yhtä suurella innolla kuin Woodbury outletin karttaa, ettei vaan mitään menisi ohi.

Mitenkähän sitä pystyykään jakamaan huomionsa niinkin moneen paikaan samaan aikaan? Kisakaupungin kelit eivät ilmeisesti ole järin talviset, mutta kuka siellä jäähallissa lunta kaipaa? Aurinkoa vaan kehiin ja terassille nauttimaan tunnelmasta. Vancouver here I come!

Tahkollakin käytiin

Viime viikonloppuna vietettiin traditionaalinen korkeanpaikanleiri Tahkolla. Hauskuuden määrällä ei ollut taaskaan mitään rajaa. Ääni jäi reissuun kuten aina ja toipuminen vei viisi päivää.

Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.

Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.

Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.

"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...

Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut.

Homma paketissa

Päädyin monen mielestä rohkeaan ratkaisuun ja irtisanouduin nykyisen työnanatajani palveluksesta. Aikansa kutakin sanotaan. Työuraa on vielä vuosikymmeniä jäljellä ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä ottaa pieni breikki ja miettiä, mikä musta tulee isona.

Ei ole lainkaan poissuljettua, että palaisin samalle alalle mutta yhtä lailla täydellinen takinkääntö voi olla edessä. Aika näyttää. Kevät nyt ainakin lomaillaan ja parhaassa tapauksessa myös kesä. Jos ei muuta tavoitetta ole, niin händärin tiputtaminen kymmenisen pykälää alaspäin. :)

Tuolisavottaa

Ruokapöydän tuolien valinta on osoittautunut hieman haastavaksi. Kaikissa koeistutuissa on ollut jotain vähän pielessä tai sitten lähtökohtaisesti ulkonäkö ei ole miellyttänyt. Ja ihan niin kroisokselta ei ole tuntunut, että olisin ollut valmis maksamaan 500€/tuoli vaikka kuinka olisi kotimaista tuotantoa.

Ohessa kuitenkin pari kuvaa tällä hetkellä "pöydällä olevista" vaihtoehdoista. Hieman tosin tuo yhden tuolin 12 viikon (!!!) toimitusaika arveluttaa...

Autoton = avuton

Viimeisen pari viikon aikana olen huomannut, että huonekalukaupoilla käyminen on hieman haasteellista autottomalle. Keskustassa on muutama minimyymälä, joiden valikoimat eivät juuri meiltä ylennä. Ja meneehän Ikeaan tietty bussi, mutta siinä se sitten onkin.

Kaikki suuremmat huonekaluliikkeet sijaitsevat jossain kehä kolmosen tietämillä, eikä sinne nyt ihan heti tule julkisilla lähdettyä. Ruokapöydän tuoleja pitäisi nytkin olla valitsemassa, mutta hieman on avuton olo. Millä sitä itsensä tästä Juvanmalmille heittää?

Ei tätä ihan autokuumeeksi voi vielä sanoa, mutta hieman alkaa autoa tehdä mieli. Ja varsinkin kun nyt näyttää vahvasti siltä, että seuraava sijoituspaikka on tosiaan Grani niin auto alkaa olla välttämättömyys. Ei nimittäin tuo viikottainen Grani - Korso -reittikään kuulosta järin houkuttelevalta junalla. Tosin hätätapauksissa menee se niinkin.

Missä syödään?

Huonekaluja valitessa ollaan tultu siihen vaiheeseen, että valintavuorossa on ruokapöytä. Tällä hetkellä äänestyksen ykkösenä majailee Kirsi Valantin suunnittelema "Voima-pöytä". Pöytä on tarpeeksi yksinkertainen, mutta silti siitä löytyy mielestäni tarvittavaa asennetta, jotta sitä voi edes harkita Spiral-valaisimen kanssa samaan tilaan.

Ruokapöydän ympärille tulevat tuolit ovat seuraava rasti.

Lisää huonekaluja - sohva

Tuntuu siltä, että sisustuslehdet alkaa toden teolla vilistä silmissä. Huonekalut ei kuitenkaan ilman valintaa sinne kämpille ilmesty, ellei sitten anna suunnittelijalle vapaita käsiä. Ihan niin suurta luottoa meikäläiseltä ei tuntemattomalle löydy, joten joutuu pyristelemään huonekaluviidakossa omin voimin.

Nyt tuntuu siltä, että sohva olisi viimein valittu. Ehkä. Ajateltiin jopa hieman pidempää ratkaisua, mutta ehkä sohvan ei tarvi koko olohuonetta täyttää. Ei haluttua liian modernia, eikä liioin liian "löysää" versiota. Mitäänhän ei ole vielä kuitenkaan ostettu, joten tässä ehtii muuttaa mieltään vielä useampaan otteeseen. Tuo on nyt harkinnassa.

Must have items

Eräskin muotibloggaaja on viime aikoina väsännyt listaa otsikolla "Must have items". Lista pitää sisällään lähinnä trendikästä ja iätöntä vaatekaapin täytettä muutamaa poikkeusta (tai pitäisi varmaan sanoa - maustetta) lukuunottamatta. Oma vaatekaappini kuitenkin pursuaa tavaraa, eikä juuri kaipaa lisä-featureita. Pikemminkin viime aikoina on pyritty kaikin keinoin tyhjentämään hyllyjä. (kiitokset vaan kirpparikävijöille!)

Tavaran haaliminen taitaa kuitenkin olla verissä ja aina on jotain ostettava(a). Niinpä keskitynkin omassa "Must have items" -listassani huonekaluihin tms. sisustuselementteihin, koska niiden hankintalista on tällä hetkellä todella pitkä. Kuten on tullut jo pariin otteeseen todettua niin tyhjään kämppään on ikävä muuttaa.

Tahtoo heti Christophe Pilletin suunnittelemat Meridiane-baarituolit! Oli sitten sitä baaria tai ei. Ja lisäksi Vernen Pantonin Spiral-lamppu todellakin huutaa mun nimeäni. Eikä maksa juuri mitään...

Alkoholista ja sen käytöstä

Onhan se tietenkin niin, että kännissä nyt vaan on yleensä kivempaa. Nyt kuitenkin tilanne on se, että ilmeisesti kun ikää tulee lisää niin palausprosessi hieman rajuimmista seteistä vie liikaa aikaa. En ole tähän mennessä ajatellut alkoholin olevan minulle ongelma (enkä ajattele sitä nytkään), mutta ensimmäistä kertaa mietin vakavasti, että hommalle pitäisi pistää suitset selkään. Eihän se nyt helvetti käy, että krapulasta kärsitään monta päivää!

Senhän olen jo oppinut ajat sitten, ettei krapulapäiville tarvi edes yrittää sopia mitään. Väsymys on vaan jotain uskomatonta! Pystyn kevyesti nukkumaan koko päivän, jos vaan pääseen tankkaamaan ruokaa välillä. Ei tosin puhettakaan, että poistuisin kämpästä. Ilmeisesti vakavamman alkoholismin oireet ovat vielä kaukana, koska en myöskään pysty hoitamaan kankkusta pois tasureilla. Tai ehkä tuokin on vain ajan kysymys...

Tarttis ilmeisesti tehdä jotain. Ja onhan se "jotain" myös helppo määrittää. Ei kai sitä ole pakko vetää aina normaali-ihmisen kuukausiannosta kerralla. Vai onko?