Sehän on vain pukeutumiskysymys...

Onhan tuolla ulkona nyt vaan pirun kylmä. Keli vaihtuu vartin välein sateen ja pienen paisteen välillä. Tosin se pieni paiste tuntuu olevan vähemmistönä. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta... Enhän mä sokerista ole, mutta ei tuo jatkuva sade ja kylmyys juuri houkuttele ulkoilmaan. Tiedetään, että sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ei vaan pysty.

Kaveri houkutteli lauantaina Hietsuun pelaamaan biitsiturnaukseen. Moido. Eilen kun seurailin kelin vaihtumista pääosin turvallisesti sisätiloissa, niin ei juuri harmittanut etten lähtenyt pelaamaan. Sama juttu golfin kanssa. Kyllähän sitä voi sateellakin pelata, mutta mitä järkeä? Mailat lipsuu käsistä ja kaikki kamat kastuu. Sadeasussa olo on kuin Michelin-ukolla, kun pitäisi lyödä rennosti palloa.

Jos kelit ei ala parantua niin tässä on selvästi kaksi vaihtoehtoa. Joko lähteä ulkomaille auringon perään tai mennä töihin. Ei tarvi varmaan miettiä, kumpi on se ykkösvaihtoehto.

Päätähtäin ovella

Huomenna koittaa taas tämän vuoden h-hetki. 10-ottelu starttaa 100 metrin juoksulla klo 9 aamulla. Tähän on tähdätty taas koko vuosi (as if). Kaikki mahdollinen on tehty (so not) ja nyt ei muuta voi kuin odottaa huomista ja tankata hiilareita.

Noran kanssa puhuttiin viime viikolla mahdollisista päivän tavoitteista. Nyt kun noita sadekarttoja tai erästäkin ystävääni lainate - noita säälutkia - tutkailee niin eipä paljon hymyilytä. Enää voi vain toivoa että meteorologit olisivat todellakin olleet LSD:n vaikutuksen alaisina viimeiset puoli vuotta ennustaessaan kelejä ja huomenna alkaa intiaanikesä.

Jostain kumman syystä epäilen kuitenkin, ettei se aurinko meitä juuri huomenna(kaan) helli. Tavoitteena on lähinnä selvitä hengissä ja vähemmillä vammoilla kuin viime vuonna. Toisaalta nyt on jo nivuset ja takareidet valmiiksi kipeinä, joten koitetaan edes väistää tippuminen seiväskuoppaan.

Ai niin: 14,2 / 490 / 8,20 / 150 / maaliin/ 16,5 / 23 / 220 / 30 / 8'