Minähän edelleen uskottelen oppivani uutta, joten olen jatkanut venäjän opintojani. Eilen oli taas viikon tauon jälkeen oppintunnin vuoro. Opettaja saapui toimistolle hymyilevänä kuten tavallista. Daami oli kuitenkin hieman hiljaisempi ja pyysi, että odottaisimme vielä hetken ennen kuin aloitetaan.
Nauravaisena hän sitten selitti, että hänellä on synnynnäinen häiriö sydämen toimminassa ja välillä kuulemma pulssi saattaa yltyä turhan nopeaksi. Hän sanoi tilanteen menevän muutamassa minuutissa ohi.
Siinä vaiheessa hain opettajalle vähän vettä, koska en nyt heti keksinyt mitä muutakaan voisin tehdä (eikä lääkevarastoni valitettavasti sisällä nitroja tms). Toinen oppilas tuli vähän myöhässä tunnille, eikä oikein uskonut kun selitettiin, että opettajan pitää vähän vetää happea. Open olo ei lähtynyt odotuksista huolimatta kohoamaan ja viiden minuutin kuluttua hän pyysi meitä soittamaan ambulanssin.
Harvemmin sitä ennen on seurannut sivusta, kun toinen ihminen saa nauraen pienimuotoisen sydänkohtauksen ja pyytää soittamaan 112:een?! Potilas joutui itse selittämään useamman minuutin oireitaan ennen kuin ambulanssi suostuttiin lähettämään. Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, että ambulanssin tulo Helsingin keskustassa sijaitsevaan toimistorakennukseen kesti 25 minuuttia. Käsittääkseni lyhyemmässäkin ajassa on sydäreihin kuoltu.
Joka tapauksessa paareja ei tarvittu ja ope on tietojen mukaan yhä hengissä. Onneksi hän ei pyytänyt venäjäksi soittamaan ambulanssia, koska muuten se ei varmasi olisi tullut paikalle vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti