Tulipa käytyä

Torstaille oli suunniteltu ohjelmaa hyvissä ajoin ja toteutus oli sen mukainen. Kyllä, mukana oli myös alkoholia. Seuraan mahtui lisäksi peittokoira, kynsilakkaa, seiska, rotua ja paljon avoimia kysymyksiä.

Ilta meni vauhdikkaasti, kuten olettaa saattoikin. Ravitsemusliikkeissä palvelu pelasi tehokkaasti ja jälki oli sen mukaista. Reikä sääriluussa muistuttaa itseään varmasti hamaan loppuun saakka.

Hesburger ei arvostanut luovaa toimintaa vaan jouduimme poistumaan. Olimme ainoat asiakkaat. Taksi kuitenkin poimi meidät kyytiin. Harkitsemme reklamaation tekemistä. Onneksi muisti pelaa - ei tarvi ihan heti lähteä uudestaan.

Alkoholista ja sen käytöstä

Onhan se tietenkin niin, että kännissä nyt vaan on yleensä kivempaa. Nyt kuitenkin tilanne on se, että ilmeisesti kun ikää tulee lisää niin palausprosessi hieman rajuimmista seteistä vie liikaa aikaa. En ole tähän mennessä ajatellut alkoholin olevan minulle ongelma (enkä ajattele sitä nytkään), mutta ensimmäistä kertaa mietin vakavasti, että hommalle pitäisi pistää suitset selkään. Eihän se nyt helvetti käy, että krapulasta kärsitään monta päivää!

Senhän olen jo oppinut ajat sitten, ettei krapulapäiville tarvi edes yrittää sopia mitään. Väsymys on vaan jotain uskomatonta! Pystyn kevyesti nukkumaan koko päivän, jos vaan pääseen tankkaamaan ruokaa välillä. Ei tosin puhettakaan, että poistuisin kämpästä. Ilmeisesti vakavamman alkoholismin oireet ovat vielä kaukana, koska en myöskään pysty hoitamaan kankkusta pois tasureilla. Tai ehkä tuokin on vain ajan kysymys...

Tarttis ilmeisesti tehdä jotain. Ja onhan se "jotain" myös helppo määrittää. Ei kai sitä ole pakko vetää aina normaali-ihmisen kuukausiannosta kerralla. Vai onko?

Tylsää tekstiä

Kyllä se taitaa valitettavasti niin olla, että mitä vähemmän alkoholia sitä huonompaa materiaalia syntyy. Tämäkin viikonloppu hurahti ohi nopeasti ihan vesilinjalla eikä siis ole mitään kerrottavaa. Pelkkää tylsää tekstiä siis.

Eihän se sitä tarkoita, että viikonloppu olisi kotona neljän seinän sisällä vietetty, mutta jotenkaan tuosta tervehenkisestä urheilusta ei niitä meheviä juttuja oikein irtoa. Varsinkin kun kaikki urheilustoorit tulee naputeltua tuonne toiseen foorumiin. Onneksi pääsi sentään sunnuntain ratoksi Sporttiin kettuilemaan pitkän pojan kavereille ihan täydellä teholla. Siinä hommassa jotenkin sielu vaan lepää.

Tylsä teksti on hyvä päättää toteamukseen siitä, että nyt on syksy viimein saapunut ja golfmailat pistetty pakettiin odottamaan ensi kesää. Palloilukausi voi alkaa. Mä olen niin valmis. ;)

Ongelmani alkoholi

Parin viime viikon aikana ongelmani on selvästi ollut alkoholi. Tässä vaiheessa joku lukija saattaa erehtyä luulemaan, että nyt on parin viikon ränni takana. Väärin. Tilanteeni on huolestuttavasti päin vastainen. Minähän pidän alkoholista! Tai ainakin pidin.

Nyt parin viime viikon aikana tuo humalluttava juoma ei vain yksinkertaisesti ole uponnut. Kärsivällisesti olen kuitenkin useampana iltana yrittänyt maistella tyyliin " josko tänään", mutta ei. Hörppiminen tuntui lähes väkisin kittaamiselta. Onkohan hermostolleni tapahtunut jotain peruuttamatonta?

Tässä ei varmasti auta nyt muu kuin odotella. Mitään absolutismiin viittaavaa lupausta en tule koskaan tekemään, koska olen varma että tämä "tila" on vain väliaikaista. Ehkä jo huomenna...

Kieltäytymisestä

Luin tänään (poikkeuksellisesti) Kauppalehdestä Cilla Bhosen kolumnin: "Ei, ei ja tosiaankin ei". Teksti hämmästeli monikieltäytyjien suoraselkäisyyttä ja sitä, mistä kaikesta sitä loppujen lopuksi jää paitsi jos on dandy, anarkovegaani, feministi ja katolinen konservatiivi (kuten kolmunissa mainittu Antti Nylen).

Teksti sai miettimään omia kieltäytymisiä. Allekirjoittaneella ei (onneksi) ole mitään erityistä vakaamusta, joten elämän iloista kieltäymiset ovat jääneet aika vähälle. En kieltäydy lentomatkoista ja turkkiakin pitäisin helposti ilman mitään omatunnon soimauksia. Ei taidan sanoa ainoastaan ryhmäliikunnalle (jumpat) sekä korianterille. Ei listaan kuuluu myös jotain muita ruoka-aineita, mutta nekin lähinnä olosuhteiden pakosta (laktoosi-intoleranssi).

Viime aikoina olen "hieman" tiputtanut viikottaisten alkoholiannosten määrää ja sanonut pari kertaa asian tiimoilta ei. Kuinka ollakkaan ensimmäinen reaktio oli: "oletko raskaana?". Totaalikieltäytymisestä ei kuitenkaan ole kyse - se olisi jo liioittelua. Ja kuten eräässä toisessa blogissa tuli jo kertaalleen kommentoitua - hauskanpito ilman alkoholia on teeskentelyä. Ainakin jos sitä yrittää tehdä anniskeluravintolassa. Joten eiköhän tämäkin asian suhteen palata normaaliin päiväjärjestykseen jo ensi viikolla.