Lento sujui kivuttomasti ja JFK:lla odotti kaikista pelotteluista huolimatta aurinkoinen keli. Ekana iltana otettiin hotellin kulmat haltuun ja nautittiin loistavat sushit. Hieman oli reissussa rahjaantynyt olo, kun taju lahti melkein seisaaltaan ruokailun jalkeen.
Ei se ihme ollutkaan - perjantaiaamun heratys paljasti mukavan flunssan alun olevan pahenemaan pain. Onneksi doupit oli runsaat, joten ei pelkoakaan siita ettei Woodbury Common Outletille pystyisi lahtemaan. Starba vaan matkaan ja menoksi.
Skippasimme bussimatkailun ja vuokrasimme sen sijaan auton roadtrippia varten. Nooh... Kaikkeahan sita voi matkalla sattua. Nyt ainakin opimme, etta jenkkiautoissa F = full vaikkakin se on vasemmassa reunassa alhaalla. Tayteen tankkiin ei yleensa tarvi yrittaa ahtaa lisaa bensaa. Navigaattoria kannattaa myos yleensa seurata, jos sellaisen hankkii, ettei tarvi kuunnella "recalculating" virtta vahan valia. Perille kuitenkin paastiin ja kaupoissa oli tavaraakin jaljella.
Paluumatka sujui huomattavasti joutuisammin vaikka reittioppaamme ohjasikin meidat n.20km sivureitille Wendy'siin. Olihan se pikaruoka ihan hyvaa, mutta lahempaakin loytynyt olisi kelvannut. Target ei pettanyt tallakaan kertaa. Yllatys oli, etta taalla pain maailmaa melatoni on vitamiinihyllyssa. Onneksi paikallisoppaalla oli nuotit hallussa.
Lauantaiaamuna oli ohjelmassa Pier 17, WTC hole, Century 21 seka Soho. Saalis oli laiha ja olo huono. Take away salaatti lounaaksi ja hotellihuoneeseen potemaan. Odottelen troppilahetysta. Onneksi olympialaiset nakyvat taallakin.
2 kommenttia:
Pikaista paranemista!!!!
Tylenolia vaan bensikseltä tai marketista. Toimivaa ja halpaa kuin saippua.
-törmänen
Lähetä kommentti