Vaikka lumikouruskaban liput jäivätkin haaveeksi, niin mitalijuhliin päästiin kuitenkin osallistumaan. Olihan se hienoa olla todistamassa isolla areenalla, kun suomipoika saa kaulaansa hopeamitskun. Peetu ei ihan tainnut kuulla juuri meidän kannustushuutoja, mutta kyllä me tosissaan ainakin yritettiin.
Tapasin eilen myös muutamia näiden kisojen suomalaisedustajia. Siis niitä oikeita urheilijoita. Lumilautajampat "Janne ja Manne" olivat varsin veikeitä kloppeja, kun taas "AP" ei juuri komminikoinnillaan säväyttänyt. Jos ulosanti on niinkin vaikeaan kun se herralle näytti olevan, niin eihän siitä ilmaisusta jäälläkään tule lasta eikä p***aa. Yritin kuitenkin käyttäytyä ja kettuilin vain semisti.
Pääsin myös samaan pöytään yhden jääkiekkojoukkueemme edustajan kanssa. J.Ruutuhan on "vanha Vancouverin poika" ja mitä ilmeisimmin erittäin innoissaan, että kisat pidetään täällä. Kiekkostarba oli hyvillä fiiliksillä matkalla treeneihin. Tsemppiä vaan tuleviin koitoksiin.
Pääsin itsekin toimimaan kisareportterina kotimaan radiokanavalle. Jouduin tosin toteamaan radioaalloille, etten ole mikään jääkiekkoilijan tyttöystävä, vaan meikäläisellä oli ihan muut intressit tulla kisakaupunkiin. Tänään olisi intresseissä Suomi-Saksa ja radiossa kommentoidaan seuraavaksi maanantaiaamuna.
3 kommenttia:
Wau ja mikä on radiokanava?
En mä edes tiedä. Aamujuontajana Olga K. MinkkiP
Siistiä! En mäkään tiedä, enkä valitettavasti ole kuulemassa. Olis kyllä ollut hauska.
Lähetä kommentti