Viime yönä olinkin sitten mukana pakkolaskussa Acehiin. (En tiedä onko kyseistä paikkaa edes olemassa, mutta ainakin sen niminen itsenäisyysliike toimi jossain Indonesiassa.) Pienkone vaappui pitkään siipi puidenlatvoja viistäen ja ovet auki (?!). Muut matkustajat kiljuivat roikkuessaan puoliksi koneesta ulkona, mutta Aki Riihilahti istui vain paikallaan ja jatkoi juttuaan kunnes kone tippui maahan.
Kaikki kyydissä olleet otettiin panttivangeiksi. Meidät vietiin jonnekin isompaan leiriin, missä ihmiset jaoteltiin kuin keskityisleirissä konsanaan. Osasta panttivankeja pyydettiin lunnaita, osa lähetettiin suoraan junalla kaasukammioihin. Yllättäen mä vaihtelin niitä jonoja sen mukaan kun selvisi, mihin ihmiset kustakin jonosta joutui.
Onneksi mulla oli mukana kännykkä, joka ilmeisesti sitten toimi myös Indonesian sademetsissä (?). Sitä ei oltu huomattu ottaa multa pois ja sain lähetettyä Suomeen tekstiviestejä. En tiedä jouduinko lopulta kaasukammioon, koska tuossa vaiheessa mä heräsin.
2 kommenttia:
Sulla on mielenkiintoiset yöt! ;) Vaikka tiedän, että aamulla hdistaa, kun miettii, mitä kaikkea yöllä on tullut "tehtyä".
Mä näen ihan mielettömästi unia ja viime aikoina olen ollut useinmiten jossain armeijaan liittyvissä paikoissa ja sotimassa.
Aivan käsittämätöntä miten ihmismieli toimii! Niinkuin sanoit, suurin osa aiheista on sulla tv:stä, mutta meillä ei ole edes tv:tä... :) En tajua, mistä noita kaikkea ajatuksia revin! :)
Heips Minkki P! Sä olit viime yönä mun unessa! ;) Kyseessä oli joku minun työpaikan tilaisuus, jossa jouduin esiintymään. Sinä olit puolestasi tullu tkatsomaan miten minä pärjään. :) Kun minun vuoroni tuli esiintyä, kaikki lähtivät pois paikalta. Vain sinä ja pari lähintä työkaveria jäivät paikalle.
Esitys meni surkeasti. Esityksen loputtua alkoi tilaisuudessa rennompi osuus ja sinäkin menit kavereinesi, jotka olivat tulleet paikalle esityksen aikana, baariin! :) Ja uni tietenkin loppui siihen.
Lähetä kommentti