Ääni on yhä reissussa

Kuvittelin maanantaina, että taas kävi niin kuin monta kertaa aikaisemminkin - ääni lähti viikonloppuna liiasta juhlimisesta. Eilenkin vielä selittelin kavereille keilahallilla (oltiin siis oikeesti keilaamassa), että "tuli liikaa laulettua Tahkolla ja soiteltua ovet auki nokkahuilua". Joopa joo. Miten väärässä ihminen voikaan olla! Ääni ei ole palautunut pätkääkään ja viime yön palelemisen jälkeen tajusin, että hemmetti: mullahan on flunssa!

Dermatologica

Kävin sitten kosmetologilla suhteellisen rankan viikonlopun jälkeen. Mikäs oli sen nautittavampaa kun lievästi gay (?!) kosmetologihitsari arvostelemassa allekirjoittaneen kosteusvoiteiden käyttöä ja tenttaamassa meikin poistoaineista. Aiks. Paras kohta oli kuitenkin ehkä se, kun tämä "ihqu ihoterapeutti" kertoi miten hän aina käyttää kuorintavoidetta suihkussa ja laittaa naamio yleensä ennen suihkuun menoa, jotta se on sitten kätevä pestä samalla pois...

Ennen tätä dermatologican mikrokuorintasessarin aloitusta jouduin täyttämään kysymyslomakkeen, jossa oli lähes yhtä paljon kohtia kuin veripalvelun lomakkeessa. Hieman jouduin miettimään mitä vastaan kysymykseen "Miten monta alkoholiannosta juon viikossa?". Tarkoitettiinko tässä ehkä viime viikkoa (n.50) vai keskiarvoa vai sitä miten aion käyttäytyä jatkossa? Noh, päädyin lopulta ympäripyöreään vastaukseen millä pyrin välttämään alkoholistiparantolaan joutumisen.

Mutta kyllä iho on nyt taas kuulas. Suosittelen kaikille lämpimästi dermatologica mikrokuorintaa hammaslääkärin poralta kuulostavalla vehkeellä gaykosmetologin kera. Koska mennään taas Tahkolle?

Tahko lyhyesti

Toisella oli ketsuppi, toisella sinappi. Oli diskopallo, sähköurut, nokkahuilu ja megafoni. Rai rai. Tungettiin nokkaa toisten asioihin, kuunneltiin korvat höröllä ja oltiin "samaa porukkaa". Yks sai sääliä ja harkitsi irtokipsin hommaamista tulevaa varten. Miss Halko titteli vietiin väkisin ja ei missillä pestiin Piazzan lattia. Piirimyyjä sanoi ronkeliksi, toinen rusinaksi ja paskanmarjaksi. Toisella oli jotain mitä muut haluaa, toisella taaskaan ei. Pöydät oli täydellisiä liukudivingiin. Kaikkien Loimaalle hävinneitten nimet oli passissa. Pojille tarjottiin piirakkaa kädestä pitäen ja rotutammalle oli talleja tarjolla. Minkit oli äänessä tauotta ja yks näätä vonkas pesää koko ajan. Mitä tapahtuu Tahkolla, jää Tahkolle. NOT!

PS. Vielä on jäljellä villihevosia...

Uusi ystäväni Perez

Olen löytänyt uuden ystävän - Perez Hiltonin. Perez kertoo "vain totuuden" ja aina ensimmäisenä. Suomalainen roskalehdistö on vuosisatoja jäljessä kun sitä vertaa Perezin ripeään toimintaan.
Uuden ystäväni sivuilta näkee kaikki mehevimmät jutut jo viikkoa aikaisemmin ennen kuin ne ilmestyvät jonkun säälittävän kotimaisen iltapäivälehden tai naistenlehden sivuille. Britney vilauttaa perezhilton.comissa aina ensimmäisenä ja David Lee Rothin paluu Van Haleniinkin oli uutisoitu ihan kuvan kera. Susan Kuronen joutuu tosin jatkossakin tilittämään vain kotimaisten lehtien palstoilla.

Ne pienet erot

Naisten ja miesten väliset erot kulminoituvat erityisesti niissä pienissä(?) rituaaleissa, mitä käydään läpi kun ollaan esimerkiksi valmistautumassa juhliin.

Miehet pistävät päälleen puvun - siis sen joka löytyy kaapista ja joka on ehkä puhdas (ehkä ei). Pahimmassa tapauksessa se on se sama rippipuku kahdenkymmenen vuoden takaa, joka on ihan vain vähäsen liian pieni. Paita silitetään, jos on aivan pakko. Tukka pestään ja kammataan, laitetaan geeliä jos on kyseessä jotkut isommat juhlat. Kuvitellaan että AXElla läträäminen on kova juttu. Hampaita ei harjata. Kengät laitetaan jalkaan sellaisena kun ne löytyvät, mustia sukkia etsitään mutta kun ei löydy niin tyydytään niihin harmaisiin (tai valkoisiin). Viime hetkellä muistetaan kravatti, mutta päätetään jättää se pois kun ei löydy muuta kuin se punainen jossa on poronkuvia.

Naiset aloittavat juhliin valmistautumisen viikkoja etukäteen. Etsitään sitä täydellistä mekkoa ja siihen sopivia kenkiä sekä käsilaukkua viikkotolkulla. Varataan kampaaja hyvissä ajoin juhlapäivälle, samoin ehkä manikyyri. Jos oikein irrotellaan niin meikkikin teetetään muualla (tosin aina ei kannata ottaa riskiä). Talviaikaan käydään joko solariumissa tai rusketussuihkussa päivityksen takaamiseksi. Vain naiset tietävät, että mikään ei näytä niin hirveältä kuin vitivalkoinen liha juhlakääreessä. Varataan useammat sukkahousut, kynsilakkaa ja hiuslakkaa ensiapulaukkuun. Valitaan sopivia koruja pitkään ja hartaasti. Silitetään mekko kolmeen kertaan. Mietitään oikean väristä huivia, mikä päällystakki sopii kyseiseen mekkoon, joutuuko matkaksi laittamaan toiset kengät jne jne...

Ja tämä oli naisten osalta vasta alkua, todellisen valmistautumisrituaalin kirjoittamiseen menisi pari päivää.

Viikonlopun varusteet

Tässä Minkkien tarvikelista ensi viikonlopun retkelle:

• 1 pyörätuoli
• Yhdet customoidut kyynärsauvat (varusteina mm. taskulamppu ja tupakansytytin)
• Kypärä (mieluiten jokaiselle oma)

Siinä ne tärkeimmät. Joko mennään?

Granilaisten kansantaudit

Vaihdoimme lauantai-iltana ystäväni kanssa kokemuksia Kauniaisista kotoisin olevista miehistä. Löysimme selkeitä yhteneväisyyksiä, jotka määrittelimme heti sujuvasti granilaisten kansantaudeiksi. Tutkimuksen otoshan oli kuitenkin kokonaiset 2 henkilöä, joten se varmasti oikeuttaa yleistykseen.

Granilaisten kansantaudeiksi määriteltiin mm. seuraavaa:

• He eivät miellään matkusta julkisilla
• He eivät syö jo kerran valmistettua ja sitten pakastettua ruokaa
• He eivät tunne rahan todellista arvoa - euro tai markka - ihan sama (tai sitten sitä vain on niin paljon ettei maksa vaivaa)
• He eivät osta ruokakaupasta mitään, missä on alennuslappu sen takia että viimeinen käyttöpäivä lähestyy
• He eivät syö mitään, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt
• He eivät tunne muita appelsiinimehuja kuin Tropicanan (eivät he tiedä mitä se maksaa)

Helmikuun hyvät päätökset

Taas on pääkaupunkiseudun väki tehnyt Uuden Vuoden lupauksia isolla kädellä. Tämän huomaa erityisesti punttisaleilla ja liikuntahalleilla. Kaikki suorituspaikat ovat tupaten täynnä ja jengi jonottaa, jotta pääsevät kiskomaan soutulaitetta tai punnertamaan penkistä peilin edessä.

Miksi nämä "uuden ja terveellisemmän elämän puolesta" -lupaukset pitää aina tehdä tammikuussa? Helpommastakin se into laantuu, kun omaa kuntoiluvuoroaan joutuu jonottamaan kun ensin on maksanut itsensä kipeäksi salikortista. Tai jos yrittää kansallisen tipattoman tammikuun aikana mennä baariin niin siellä on todella vähän väkeä ja selvin päin pirun tylsää.

Haluankin aloittaa uuden trendin ja ristin sen helmikuun hyviksi päätöksiksi. Ottakaa hyvät ihmiset tammikuu vielä ihan rennosti ja harkitkaa näitä tulevia hyviä päätöksiä hartaudella. Helmikuun alussa kuntosaleillakin on jo paljon väljempää ja tipattoman tammikuun viettäjätkin ovat palanneet baariin.

Aussien avoimet

Aussien avoimet pääsivät starttaamaan vähän kuin varkain tänä vuonna. Jotenkin tulosten seuraamisessa ei ole samaa intensiteettiä kuin vuosi sitten, kun ole mahdollista käydä katsomassa J.Niemisen edesottamuksia paikan päällä. Bonuksena saatiin ihailla myös Federeriä ja Nalbandiania (pelasi muuten Niemistä vastaan).

Viime vuonna lämpötila kohosi yli 37 asteeseen varjossa ja Vodafone-areenan katto suljettiin juuri ennen Niemisen peliä. Sitä ennen oli hyvin ehtinyt kiehauttaa jalkapöydät rakoille eturivin aurinkopaikoilla. Se oli kuitenkin pieni hinta siitä, että parilla kymmenellä AUD:lla pääsi seuraamaan huipputennistä eturivistä. Tuossa hinnoittelupolitiikassa olisi esimerkiksi suomalaisille lätkäseuroille oppimista.

Päivän avaus

Näimme aamulla kun kadulla ulkoilutettiin pientä vinttikoiraa, joka oli puettu siniseen heijastimilla varustettuun haalariin. Materiaali näytti aivan tuulipukukankaalta. Kaverini kommentti oli: "Näyttää ihan yleisurheilijalta".

Actionia unissa ja kirjoissa

Taas on koettu villejä seikkailuja useampanankin yönä, tosin vain unimaailmassa.
Tällä kertaa olen mm. kohdannut keltavihreän hyppyvän (??!) banaanikäärmeen, jäänyt jumiin risteilyalukselle ja matkustanut Lontooseen työasioissa ilman rahaa ja ilman että yhtäkään palaveria oli sovittu.

Eilen sain vimein luettua loppuun Remeksen 6/12. Joulunajan ripeä lukutahti on selvästi hiipununut, koska tämän rastin selvittämiseen meni lähes viikko. Puolustuksena ehkä kuitenkin se,että viikonlopun polttareiden (pe-su) aikana ei kirjaa ehtinyt kaivaa esiin.

6/12 meni kategoriaan perusdekkari, vaikkakin mulla oli vaikea eläytyä tarinaan. Jotenkin se ei vain tunnut uskottavalta että Suomessa tapahtuisi maailmanluokan terroristi-isku. Huvittavaa sinänsä että sekä Remes että ruotsalainen Marklund käsittelivät tuoreimmissa kirjoissaan kansojensa "pyhiä lehmiä": Remes Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja Marklund Nobel-juhlia. Remes mollaa myös kirjassaan sujuvasti ruotsalaisia (ainakin poliisilaitosta), joten kyllä sen pystyy lukemaan.

Polttarit

Järjestimme kaverillemme polttarit menneenä viikonloppuna. Vaikka matkalle osui muutamia vastoinkäymisiä (varatussa saunassa oli vesivahinko, liikuntapaikan käyttölle saatiin punaista valoa) niin lopulta kaikki sujui miten jouhevimmin.

Pari vinkkiä niille, jotka järjestävät polttareita jatkossa. Liikuntapaikoilla toimii parhaiten se, että lähetetään raskaana oleva ystävä "keskustelemaan" vahtimestareiden kanssa. Johan saadaan lupa käyttää rataa ja äkkiä. Bonuksena saatiin muuten Arto Bryggare ja kaverikuvista tuli hienoja. Itse sankari oli vähintään yhtä simpsakassa kunnossa Suomi-Finland edustusasussaan kun silloin joskus Kalevan kisoissa Ratinan kentällä.

Vesinvahingon sattuessa saunatiloissa (me emme siis sitä aiheuttaneet) kannattaa myös pysyä kovana. Korvaavia tiloja löytyy aina sviiteistä lähtien. Tällä kertaa me päädyimme entiseen Lordin saunatiloihin, mistä löytyy mm. parikin poreallasta. Kyllä kelpasi.

Illan tähtihetki oli kuitenkin se, kun Popedan "Costello" Hautamäki soitti sankarillemme ja lauloi yhdessä meidän noin parikymmenhenkisen enkelikuoromme kanssa korkealta ja kovaa Popedan herkän biisin "Jos pillua saa..."

Value for your money

Hei te kaikki punaviinistä pitävät ystäväni! Kallion ja Kluuvin Kettusissa on mieltä hivelevä tarjous tammikuun loppuun saakka. Pääruuan yhteydessä lasi (12cl) talon punaviiniä vain 1 euro! Eikä kyseessä ollut mikään tanniininen talon ylläri vaan ihan kelpo cabernet sauvignon uudesta maailmasta. Ja mikä tärkeintä - S-kortilla saa bonusta.

Ihan vaan siltä varalta, jos joku kuvittelee vielä viettävänsä tipatonta tammikuuta: viinin voi myös vaihtaa virvoitusjuomaan.

Lento-onnettomuus

Viime yönä olinkin sitten mukana pakkolaskussa Acehiin. (En tiedä onko kyseistä paikkaa edes olemassa, mutta ainakin sen niminen itsenäisyysliike toimi jossain Indonesiassa.) Pienkone vaappui pitkään siipi puidenlatvoja viistäen ja ovet auki (?!). Muut matkustajat kiljuivat roikkuessaan puoliksi koneesta ulkona, mutta Aki Riihilahti istui vain paikallaan ja jatkoi juttuaan kunnes kone tippui maahan.

Kaikki kyydissä olleet otettiin panttivangeiksi. Meidät vietiin jonnekin isompaan leiriin, missä ihmiset jaoteltiin kuin keskityisleirissä konsanaan. Osasta panttivankeja pyydettiin lunnaita, osa lähetettiin suoraan junalla kaasukammioihin. Yllättäen mä vaihtelin niitä jonoja sen mukaan kun selvisi, mihin ihmiset kustakin jonosta joutui.

Onneksi mulla oli mukana kännykkä, joka ilmeisesti sitten toimi myös Indonesian sademetsissä (?). Sitä ei oltu huomattu ottaa multa pois ja sain lähetettyä Suomeen tekstiviestejä. En tiedä jouduinko lopulta kaasukammioon, koska tuossa vaiheessa mä heräsin.

Unet

Mulla on selvästi meneillään unijakso. Neän joka yö mitä ihmeellisimpiä unisettejä, joita aamulla muistelen hämmentyneenä.

Olen huomannut, että tv-sarjoilla on vaikutusta siihen, mitä unta näen. Eräänä yönä näin unessa olevani raskaana. Tai näin oletin, koska mulla oli valtavan kokoinen vatsa. Mitään potkuja ei tosin tuntunut, synnytyksestä ei puhuttu eikä isästäkään ollut tietoa. Herätessäni tajusin, etten ollutkaan raskaana (edes unissani) vaan vatsassani oli ollut 15kg:n kasvain - kuten sillä naisella Dr.House tv-sarjassa edellisenä iltana.

Toisessa unessa olin pelastamassa sisartani Lontoon parlamenttitalosta. Ei mitään hajua, miksi sisko oli joutunut sinne, mutta pois se oli saatava. Pako onnistui ja jatkoimme matkaa vanhalla Volvon rämällä. Yhtäkkiä olimmekin sillä samalla autolla San Franciscossa ajelemassa jyrkkiä katuja pitkin. Tulkintani oli, että pako liittyi todennöisesti samannimiseen tv-sarjaan ja San Francisco taas meidän tasan vuosi sitten vietettyyn lomaan.

Tänään olin taas vahteeksi niin väsynyt etten herännyt edes kelloon. Taisin siis nukkua unissanikin. Päätin tyytyä näihin selityksiin, enkä ole yrittänyt kaivella Freudilaisia merkityksiä.

Tekevälle sattuu

Vanha sanontahan kuuluu, että tekevälle sattuu. Jos vain köllöttäisi päivät pitkät kotona, niin eihän siinä mitenkään kävisi. Nykyään tosin tuntuu siltä, ettei tarvi tehdä paljoakaan kun jo sattuu.

En tiedä, onko ikä jo osasyyllinen joihinkin vammoihin. Ehkä näin on asia, kun kyse on urheilusta. Lihakset eivätkä jäsenet kestä samaa rääkkiä kuin nuorempana, vaikka mieli olisi miten nuori. Tekevälle tuntuu sattuvan muuallakin kuin urheiluareenoilla. Toisilta jää avaimet sisään, toiset hukkaa puhelimen. Onneksi useimmat kuitenkin löytää kotiin.

Viime viikonlopun saldona oli tuttavapiirissä yksi katkennut akillesjänne ja yksi mustasilmä. Tekeville siis sattui. Onneksi kumpikaan ei sattunut omalle kohdalle.

Terveellisempi ruokavalio?

Leikittelin ajatuksella lihasyönnin lopettamisesta. Leikkiä kesti ehkä 10 sekuntia, kunnes tajusin ettei se tekisi ruokavaliostani sen terveellisempää ja toiseksi musta ei todellakaan olisi moiseen "pelleilyyn". Mietin josko rupeasi vaihtoehtoisesti vähentämään pastan ja vaalean leivän syömistä. Ei tule onnistumaan. Sitten harkitsin kasvisten lisäämistä vakavasti, kunnes silmiini kuvastuivat nahjuiset salaatinlehdet ja löysät tomaatit lähikaupat hyllyillä.

On se vaan niin paljon helpompaa hakea nurkan takaan pizza kuin ruveta uusimaan koko jääkaapin sisältöä (mikä ei toisaalta olisi paljon...). Ja voihan sitä aina välillä kokeilla kasviruokaa, jos se sattuu olemaan esimerkiksi friteerattua.

Päätin kuitenkin kokeilla jatkossa kasvisruokaa lounaalla muutaman kerran viikossa. Yritys on kuitenkin niin paljon normaalista toiminnasta poikkeavaa, että jouduin laittamaan muistutuksen asiasta kännykkään.

SUURI uroteko

Siivoaminen on ollut mulle aina suunnattoman raskasta. Jo pienestä pitäen pyrin välttämään siivoamista viimeiseen asti. Yleisin tekosyy oli läksyt, mutta joskus nakki napsahti siitä huolimatta. Onneksi sisareni on aina ollut huomattavasti enemmän sinut imurin kanssa ja ymmärsi jo nuorena rahan päälle. Lahjonta oli useiden päivien pelastus.

Nykyisin ei ole ketä lahjoa, enkä ole vielä pystynyt perustella siivoojankaan hankkimista. (jos asuisi edes kaksiossa...) Imurikin on suhteellisen helpossa paikassa, joten sen käteen ottamisen ei pitäisi vaatia sen kummempia urotekoja. Pölypussejakin on.

Kuitenkin joka kerta kun villakoirat kerääntyvät nurkkiin oman armeijansa kera, siivoamisen aloittaminen on yhtä vaikeaa. Kaikki tekosyyt käytetään ensin: keitän kahvia, mesetän kavereiden kanssa, käyn treenaamassa, luen lehdet, katson telkkaria... En tiedä onko se loppupeleissä onni vai epäonni että lauantai-iltapäivisin tulee niin huonoa ohjelmaa, ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin alkaa siivoomaan.

Nyt on jo helppo hymyillä kun urakka on suoritettu. Ja taisi siinä vierähtää melkein tunti. Huh huh, mikä uroteko.

Myötähäpeä

Eilen alkoi taas myötähäpeän megaohjelma Idols. Tuntuu että ainakin näissä ensimmäisissä jaksoissa ihmisten päätarkoitus on jonottaa tuntikausia laulamaan päästäkseen samalla häpäisemään itsensä koko Suomen kansan edessä.

Suurimmalla osalla osallistujista ei ole todellakaan minkäänlaista kykyä laulaa tai esiintyä ylipäänsä. Miten ne ihmiset oikeesti voi kuvitella olevansa laulaa, kun ei edes Ukko Nooa mene sinne päinkään? Tai väittää treenanneensa paljon ja edelleen homma kuulostaa siltä kuin sikaa tapettaisiin. Entä sitten ne yrittäjät, jotka eivät muista biisinsä sanoista edes ensimmäistä säettä?

Kieltämättä tilanne on varmasti jännittävä, eikä yrittänyttä laitetta. Mutta haloo - jotain rotia tohonkin hommaan. Ehkä parin kuukauden kuluttua nähdään jo laulajia, joita kuunnellessa ei tarvi mennä tyynyn taakse piiloon.

Ei nimi miestä pahenna, vai pahentaako?

Eilen julkaistiin taas viime vuoden suosituimmat nimet. Juhani piti poikien puolella kärkisijaa ja tyttöjä kastettiin taas Mariaksi eniten. Vanhat kunnon 70-luvun hittinimet sen sijaan ovat kärsineet pahan inflaation. Jareja, Timoja ja Jukkia kastettiin yhteensä vain reilu sata ja uusia Pasejakin saatiin vain 13.

Selvän selkävoiton näistä perisuomalaisista nimistä vei Muhammed. Uutta nousua haki myös Olavi. Lähes tuhatta poikaa paiskattiin sillä nimellä.

Tiedoksenne, että Loimaannorppa ja Minkki ovat yhä originaaleja.

Kokojen viidakko

Olen useammin kuin kerran kuullut miesten hämmästelevän naisten vaatteiden erilaisia kokomerkintöjä. Itse en ymmärrä miten monimutkaista voi olla muistaa koot S, M ja L ja että samaa voi soveltaa kaksinumeroisiin kokoihin 36 (noin S), 38 (noin M) ja 40 (noin L).

Ottaisin sen sijaan hämmästelyn kohteeksi miesten vaatteiden kummalliset koot. Ämmät, ällät ja xällät nyt tajuaa, mutta mikä ihme on b-, c- tai d-mitoitus? Kuka taas käyttää mitään vaatetta jonka koko on 110? Entä mitä tarkoittaa paidoissa 43? Ei pidä myöskään unohtaa extra pitkää hihaa tai slim fittiä. Mä en ole koskaan kuullut että naisille myytäisiin yhtään mitään extra pitkällä hihalla.

Koska kuitenkin olen reipas ja tiedonhaluinen minkki, päätin ottaa myös näistä jutuista selvää. Valitettavasti en löytänyt mitään kaiken kattavaa kokosivustoa edes ystäväni Googlen avulla. Tuolta voitte kuitenkin käydä tsekkaamassa oletko (tai onko hän) esimerkiksi solakka B vai tanakka D. Sieltä löytyy myös vastaukset niihin kummallisiin paitamerkintöihin. 110 ei selvinnyt tuolta, mutta se on kuulemma aika ison miehen puvun koko.

Ja jos jotakuta vielä askarruttaa naisten vaatteiden koot, niin vastauksia myös niihin kysymyksiin löytyy samalta sivustolta. Myös alusvaatteiden koot.

Lastentauti

Työtoverillani todettiin vesirokko. VESIROKKO! Se mahtava lastentauti, joka synnyttää ihmiskehoon ihania punaisia märkiviä pilkkuja ja parhaimmillaan nostaa kuumeen taivaisiin.

Enhän mä tässä muuten elämöisi, mutta kun mulla ei ole ollut kyseistä tautia. Tartuntavaarahan on pahimmillaan pari päivää rakkuloiden puhkeamista ennen. Aivan kuin varmistaakseni parhaan mahdollisen tartuntariskin istuin kyseisenä ajankohtana tätä vesirokkopotilasta vastapäätä mm. pitkällä lounaalla. Lääkäri oli todennut, että taudin voi saada vaika kaupan kassalta, ei siinä sen kummempia tarvita.

Vetoja otetaan vastaan - kauanko menee, että ensimmäiset rakot puhkeavat?
(vinkkinä: itämisaika on kuulemma 2-3 viikkoa)

Lupasinko jotain

Uuden vuoden lupaukset ovat klassikko, joka käydään läpi aina uudestaan. Vuoden vaihtuessa yritetään kovasti miettiä, mitä tällä kertaa voisi luvata elämän laadun parantamiseksi. Käydään läpi listaa mitä voisi tehdä vähemmän, mitä pitäisi rajoittaa ja mikä tulisi lopettaa.

Kunnianhimoisena tavoitteena on jo useampana vuonna ollut kuvapäiväkirjan pitäminen. Tälläkin kertaa se kaatui heti ensimmäiseen päivään, koska ulkona satoi enkä keksinyt sisällä mitään kivaa kuvattavaa.

Ja mitä muihin lupauksiin tulee niin aika vähiin jäivät. Lupasin hiljaisesti itselleni, etten kerää enää yhtään enempää "naisellisia muotoja" koska uusien vaatteiden ostaminen käy pirun kalliiksi ja on välillä turhan raskasta. Vähemmän kebabia ja makkaraperunoita siis. Alkoholihan ei tunnetusti lihota.

BB & 2007

Vuosi vaihtui teemalla BB. Nyt ei puhuta Big Brotherista eikä Bridgette Bardot:sta vaan tuosta aikamme ehkä legendaarisimmasta tv-sarjasta: Bold and the Beautiful - Kauniit ja Rohkeat.

Kiinnostavintahan illassa oli se, ketkä hahmoista olisivat paikalla. Illan vetävimmät ilmestykset olivat ehdottomasti Dr. Taylor Hayes punaisen stetoskooppinsa kera (vastaanottohuonekin oli pieni ja intiimi) sekä "Ridge's favourite model" leopardiasussaan. Kieltämättä mielenkiintoa sarjaan tulee tuomaan myös Brooken kaksoissisko, joka on erotettu sisarestaan heti syntymän jälkeen ja syväjäädytetty 25 vuodeksi (ei näy vielä Suomessa esitettävissä jaksoissa). Hän oli kuitenkin jo mukana kekkereissä - entinen Miss Texas by the way.

Paikalla olivat myös itse Ridge sekä Brooke 80-luvun jaksoista. Huomattava ero 2000-luvun Boldiksiin oli kasvukäydän kehittyminen. Kasarihahmot olivat 160 senttisiä (myös Ridge) kun taas esimerkiksi 2000-luvun Thorne oli kaksmetrinen. Ihmisten keskipituus on siis todistettavasti viime vuosina kasvanut jopa Kaunareissa.

Yllättävin julkimo näissä karkeloissa oli kuitenkin Nicole Lionelintytär Richie. Oli ilahduttavaa huomata, että neiti oli viimein saanut pari kiloa lihaa luukasansa päälle. Neiti valmistautui Leidit landella -sarjan uuden tuotantokauden kuvauksiin ja paljasti tulevista jaksoista seuraavaa: Paris Hilton on nykyään brunette ja Tinkerbell on historiaa - tilalle on löytetty Gizmo niminen kissa, joka luulee olevansa koira.

Tästä on hyvä jatkaa uusiin seikkailuihin myös vuonna 2007.