Talviklassikko

Yli 36 000 ihmistä stadikalla helmikuun alussa katsomassa liigamatsia herätti pienoisesti epäilyjä, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Tämän talven "hieman" vaihtelevat kelit eivät lisänneet uskoa tapahtuman onnistumiseen. Näkeekö sitä kiekkoa edes sieltä keskeltä kenttää?

No kyllä sen näki! Ja tapahtuma oli kaiken kaikkeaan hieno elämys. Stadikka oli tupaten täynnä, keli suosi ja pelikin oli suhteellisen tasokasta. Katsomossa oli hyvä tunnelma, eikä se vieressä ollut Jokerikannattajien sikakatsomokaan päässyt metelillään liiemmin häiritsemään. Urheilumuseon puolelle järjestetty vippitila toimi koko pelin ajan ja kerrankin naisten vessaan ei ollut jonoa. Ja kun matsin lopputuloksin oli mieluinen niin ehdottomasti lisää tätä!

Tuonelan joutsenet ja munamiehen strippibaari

Kyllähän bussimatka oli taas odotuksia täynnä. Päästiin nauttimaan morsiusdrinkeistä, morsiussuklaista, morsiusvaahtokarkeista ja morsiuslauluista. Kuortin pitstopille päästiin kunnialla ilman injureita. Suurin shokki oli pahjatuolin puuttuminen ja alkon sijainnin muuttuminen.

Luksusmatkalaiset tiputettiin Turusenharjun eristetylle alueelle ensimmäisinä, joten arvontaleikit päästiin hoitamaan hienosti alta pois ennen Piazzalle siirtymistä. Tämä oli selvästi muutosten vuosi, koska myös mökissä oli tapahtunut remontointia. Suurin shokki koettiin kuitenkin Piazzalla, koska vakituisen olohuoneemme tilalle oli ilmestynyt baari. Baaritiskin oli kaiken lisäksi täynnä kaikkea sälää, joten tiikeriliut jouduttiin väkisinkin ohjaamaan muualle.

Tuonelan joutsenet saapuivat Piazzalle sitten lauantaina ja hoitivat munamiesten strippibaarin avaijaiset kunnialla kotiin. Paikalle saatiin jopa miesesiintyjä, joten suosio oli taattu. Menolippuja lunastettiin vähän joka suuntaan ja hamstereita näkyi montaakin lajia. Balleriinamainen sulokkuus oli käsin kosketeltavaa, vaikkakin myös Kiira Korpi kävi siinä heittämässä kunnon lipat pronssin arvoisesti. Viki Rosti oli pelkkä statisti. Suurin hämmästys oli kuitenkin se, ettei mitään oikeastaan sattunut. Ei siis tikkejä, eikä luunmurtumia. Mustelmiahan ei meillä lasketa. Illan (tai aamuyön) kruunasi luonnollisesti morsiussauna. Erioilin promoamisen olisi voinut suosiolla jättää näkemättä.

Todellinen matkahan alkoi vasta sunnuntaina, kun oli paluumatkan vuoro. Täydellinen mix löydettiin vasta kolmantena päivänä. Ääni lähti rinteeseen, kun meikäläinen astui bussiin. Tulisipa pian 2012.

Tästä voisi ennustaa taas tulevaa

Vuosi sittenhän reissu meni seuraavasti. Mitäköhän tänä vuonna...

Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.

Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.

Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.

"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...

Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut

Näillä astellaan kepeästi vuoteen 2011

2010 wrap up

Vuonna 2010 ehti tapahtua yhtä sun toista. Alku vuosi alkoi kammottavalta työahdistuksella, mistä onneksi pääsi eroon irtisanoutumalla. Tyttöjen reissu Nykiin helmikuussa osui mitä parhaimpaan ajankohtaan ja reissun kruunasi jatkokeikka Vancouverin olympialaisiin.

Kaupungista tuli muutettua maalle ja yksineläjästä tuli avopuoliso. Sisustamista riitti vaikka muille jakaa, mutta ei ne taulut ole edelleenkään seinällä. Oleneuvoksettaren pesti toi auton alle ja täydet ajankäytön itsemääräämisoikeudet.

Keväällä oli pöydällä maahantuontibisnes ja sen myötä pukkasi reissua Italiaan. Kamat teki vähän pidemmän reissun silläkin kertaa. Kesä oli huikea eikä vain kelien puolesta. Seuraa löytyi aina vuorokaudenajasta riippumatta harrastuksiin, chillailuun ja grillailuun. Mom's sai jo lähes kantismesta-statuksen. Vierumäki tuli enemmän kuin tutuksi ja taidettiin sitä ehtiä Tallinnaankin jossain vaiheessa. Allekirjoitin uuden työsopimuksen.




Loppukesästä rusketus tuli varmistettua Portugalissa. Synttärikekkerit vietettiin tänä vuonna vaihteeksi Hietsussa. Samoja Paussi-patukoita taitaa olla laatikossa yhä.

Työsopimus astui voimaan elokuun puolivälissä ja syyskuussa asioin ensimmäistä kertaa katsastuskonttorissa ajokortin hakemisen jälkeen. Lokakuussa Primark tuli ratsattua huolella ja olkapään jänteeseen tuli repeämä. Lääkkeitä tuli syötyä enemmän kuin laki sallii.

Leposärky häipyi jossain vaiheessa ja pallon kanssa pääsi taas touhuamaan joulukuussa. Joulustressistä ei ollut tietoakaan, kun lähdettiin Nykiin viikkoa ennen joulua. Yritin kaikkeni nostaakseni jenkkien kulutuskysyntää, visa-laskua odotellaan yhä. Vuosi vaihtui skumpan ja kinesioteippausten saattelemana. Huonomminkin voisi asiat olla.

Uusi paras ystäväni

Saanko esitellä Masi - uusi luottoystäväni. Ohlsonin Clasuun voi luottaa lapioiden hankinnassa. Ainakin siihen asti, kun tämä muoviunelma hajoaa. Tänään auto kaivettiin pulasta jo pariin otteeseen. Vehje on siis jo ollut hintansa (14,95€) väärtti.

Ja sitä riittää!

Lunta nimittäin. Talvi ei ole edes puolessä välissä ja nyt jo autolla ajaminen tekee tiukkaa keskustassa. Lumivallit tien reunustoilla kasvavat silmissä ja parkkiruudut pienenevät samaa tahtia. Nyt ei enää tarvi ihmetellä, miksi joka toinen auto pk-seudulla on SUV. Eihän täällä muuten pääse edes eteenpäin!

Onneksi taloudesta löytyy edes yksi autotallipaikka. Voin kertoa, että aika tiukasti mennään vuoroviikoilla näillä keleillä, eikä neuvotteluvaraa juuri ole. Jotenkin 20 minuutin aamujumppa ei innosta ennen töihin lähtöä. Mielellään ajelen lämpimästä ja kuivasta autotallista toiseen. Parempi toivoa, että ainakin ensi viikon jälkeen tulisi jo pyryynkin vähän paussia.

Vähän jännempi venäjän tunti

Minähän edelleen uskottelen oppivani uutta, joten olen jatkanut venäjän opintojani. Eilen oli taas viikon tauon jälkeen oppintunnin vuoro. Opettaja saapui toimistolle hymyilevänä kuten tavallista. Daami oli kuitenkin hieman hiljaisempi ja pyysi, että odottaisimme vielä hetken ennen kuin aloitetaan.

Nauravaisena hän sitten selitti, että hänellä on synnynnäinen häiriö sydämen toimminassa ja välillä kuulemma pulssi saattaa yltyä turhan nopeaksi. Hän sanoi tilanteen menevän muutamassa minuutissa ohi.

Siinä vaiheessa hain opettajalle vähän vettä, koska en nyt heti keksinyt mitä muutakaan voisin tehdä (eikä lääkevarastoni valitettavasti sisällä nitroja tms). Toinen oppilas tuli vähän myöhässä tunnille, eikä oikein uskonut kun selitettiin, että opettajan pitää vähän vetää happea. Open olo ei lähtynyt odotuksista huolimatta kohoamaan ja viiden minuutin kuluttua hän pyysi meitä soittamaan ambulanssin.

Harvemmin sitä ennen on seurannut sivusta, kun toinen ihminen saa nauraen pienimuotoisen sydänkohtauksen ja pyytää soittamaan 112:een?! Potilas joutui itse selittämään useamman minuutin oireitaan ennen kuin ambulanssi suostuttiin lähettämään. Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, että ambulanssin tulo Helsingin keskustassa sijaitsevaan toimistorakennukseen kesti 25 minuuttia. Käsittääkseni lyhyemmässäkin ajassa on sydäreihin kuoltu.

Joka tapauksessa paareja ei tarvittu ja ope on tietojen mukaan yhä hengissä. Onneksi hän ei pyytänyt venäjäksi soittamaan ambulanssia, koska muuten se ei varmasi olisi tullut paikalle vieläkään.

Postres täytti jälleen odotukset

Postres on mielestäni Helsingin paras ravintola tällä hetkellä. Myönnetään, etten ole testannut niistä jokaista (Luomo ja La Table seuraavana listalla), mutta otokseni on mielestäni riittävä pienimuotoisen statementin tekemiseen.

Postresissa on tullut käytyä useampaan otteeseen ja jos vain mahdollista niin keikat ovat olleet aina parempia joka kerta. Postresissa ei ole tullut eteen jäistä carpacciota (G.W.Sundman's) tai kylmältä saippuavedeltä maistuvaa misokeittoa (Yume). Palvelu on pelannut loistavasti, eikä valituskirjeitä ole tarvinnut laittaa perään (Särkänlinna).

Perjantain menu oli koottu seuraavasti:
keittiömestarin tervehdys - itse tehdyn näkkileivän päällä munajuustoa ja muita lisukkeita
alkupala - graavilohta ja postresin silliä / punajuurta, omenaa, perunaa
väliruoka - sitruunavoissa haudutettua kuningasrapua / rapukeittoa, vihanneslinguini
pääruoka - paahdettua ankanrintaa / luomunaurista, boudin noir
postresin juustovalikoima
jälkiruoka - tarte tatin / vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta

Lisäksi tuli vielä settiin suunniteltu viinipaketti. Itse keittiömestari kävi pöydässä juttelemassa ja tarjoui pakkaamaan loput herkullisesta tarte tatinista mukaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. (Mitä luonnollisesti harmittelin seuraavana päivänä, enkä luonnollisesti tule toistamaan virhettä...)

Suosittelen ehdottomasti kaikille visiittiä Postresiin. Jos ei illallinen nappaa, niin lounaatkin ovat varsin mainiota tavaraa.

Muna kädessä työpaikalla

Valitsin tietoisesti "hieman" raflaavan otsikon, vaikkakin sisältö on täyttä totta. Olen siis viimeisen parin päivän aikana ollut erittäin ahkerana työpaikalla muna kädessä. Kyseessähän on luonnollisesti terapiamuna, jota puristelemalla yritän saada pientä aktiviteettia kulkemaan olkapäähän. Tässä vaiheessa en osaa sanoa, onko tuosta munan puristelusta vastaavaa hyötyä, mutta ainakin termin käyttäminen aiheuttaa sopivasti hilpeyttä työtovereissa. Jatketaan siis harjoituksia.

Rikkihän se on

Kolmen viikon yhtämittaisen säryn jälkeen olkapää viimein kuvattiin ultraäänellä. Kuvaus paljasti, ettei vika ollut pelkästään korvien välissä vaan kyvissa näkyi jänteen sisäinen repeämä. Seinämät olivat ehjät, joten leikkausta ei tarvita. Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan supraspinatuksen arpeutumista, jotta päästään kuntoutushommiin. Paraneminen vie pahimmassa tapauksessa kuukausia.

Tällä hetkellä treenit on aika vähissä, koska hölkkäkin tuntuu olkapäässä. Jos vain särystä pääsisi eroon, niin se edes helpottaisi ketutusta korvien välissä. Sen jälkeen stressipallo kouraan ja pientä stimulointia vähän kerrallaan. Sitä odotellessa.

Kaikki keinot käyttöön

Hyvinvointipussiin ei ole varaa, eikä ne viime viikonlopun aikana lanseetatut palautuspussitkaan osoittaneet tehoaan. Olkapää ja lapa ovat nyt tuittuilleet isolla vaihteella jo kohta kolme viikkoa. Lääkitys ja lepo on testattu, fyssarilla on juostu, mutta mikään ei ole auttanut. Ihan kipuhuipuissa ei enää mennä, mutta alkaahan tämä olla jo ketutuskynnyksen yläpuolella vahvasti koko ajan.

Kaikki keinot on siis otettava käyttöön. Kerran jo dumattu PowerBalance on taas ranteessa ja lavan kohtaan ei teipattu tarrakin kiinni. Kiitos vaan Nora! Ihan sama, vaikka ne auttaisivat vain korvien väliin - pääasia että tehoavat johonkin. Päähän tässä touhussa ensimmäisenä hajoaa. Pitäkää peukkuja.

Päivän paras

Vietin rauhallista lauantaiaamupäivää tv:n ääressä, kunnes olin tippua sohvalta tv-mainoksen seurauksena. Satu Tuomistohan se siinä hehkeänä kehui hyvinvointipussin hyödyllisiä ominaisuuksisa. WHAT THE F***?!?! Mikä hemmetin hyvinvointipussi??!! (nyt ei taideta puhua siitä viruvalgeapussita joka makaa sisareni jääkaapissa...).

Tämä ei voi olla todellista! Onneksi on olemassa tallentavat digilaitteet, jotta pystyin tarkastamaan näkemäni. Kyllä - tv:ssä mainostetaan HYVINVOINTIPUSSEJA. Ai niin - ei uhohdeta hintaa. Vain 499€.

Yhteisömme ei innostunut varauksetta ajatuksesta. Tuotekehittelyä vietiin kuitenkin aktiivisesti eteenpäin. Jos löytyy toimiva PALAUTUMISPUSSI, niin sille löytyy kyllä ostajia. Hintahaarukka on yhä hakusessa.

Miksi käyttää korkokenkiä?

Tänään mulle esitettiin yllättävä kysymys: mikä pakottaa käyttämään 10cm korkoja vaikka on 177cm pitkä? Kysyjänä oli luonnollisesti mies ja koska makasin tuossa vaiheessa puolialasti hoitopöydällä, vastaus ei ollut mitenkään erityisen nokkela. Totesin vain ettei mikään pakota vaan se on täysin oma valinta.

Siinä vaiheessa olisi luonnollisesti pitänyt muistaa lista kaikista niistä hyvistä syistä, miksi niitä korkokenkiä kannattaa käyttää mutta toisaalta, mitä sitä turhaan vaivaantua selittämään ilmiselviä asioita. Jos joku lukijoista on kuitenkin vielä epätietoinen näistä hyödyistä niin tässä muutama. Listaa saa jatkaa vapaasti.


Syitä korkokenkien pitämiseen:
- saavat käyttäjänsä jalat näyttämään pidemmiltä
- muuttavat jalan kulmaa suhteessa jalan alaosaan, joka korostaa nilkkoja
- muuttavat käyttäjänsä asentoa, vaatien ryhdikkäämmän asennon ja muuttaen kävelytapaa
- saavat käyttäjänsä näyttämään pidemmältä
- korkokengät saavat jalkaterät näyttämään sirommilta

Messujen parhaimmistoa

Ensinnäkin isot kiitos Norpalle ja Kuismalle, jotka saivat jo kielteisen päätöksen kertaalleen tehneen arpojan lähtemään messuille. Alkuryysiksestä jälkeen alkoi tungoksessa olla jo ihan viihtyisää, varsinkin kun toisessa kädessä oli viinilasi. Asiantuntijan vankassa ohjauksessa viinitarjontaa tuli tutkittua useampikin tunti. Omat suosikkini tulevat tässä:
- samppanja: Tsarine Rose Brut
- valkoviini: Domaine Pfister Cuvee 8
- punaviini: Travaglini Gattinara

Olihan siellä tarjolla ne kirjamessutkin. Vaikka saimmekin kirjamessuilla nauttia myös Prepen seurasta niin on pakko myöntää, että viinimessujen tarjonta oli ehdottomasti parempi. Kirjamessuilta jäi käteen pari keittokirjaa ja Norpan suosittelema Kirjavaras. Olihan siellä kirjoja tarjolla, mutta meikäläisen pihiläisen mieltä ei ne -20% alennuksen juuri lämmittäneet. Pointsit menee kuitenkin Juba Tuomolalle, joka signeerasi lahjakirjan.

On aika

Aika on varmasti tehdä montakin asiaa, mutta ehkä päällimmäisenä itselläni on aika lopettaa kesäloman pitäminen tämän blogin kirjoittamisesta. Tuskin tässä vieläkään pääsee ihan samaan päivitystahtiin kun silloin "vanhoina hyvinä aikoina" (?), mutta ehkä kuitenkin pystyy useammin kuin kerran kvarttaalissa jotain naputtelemaan.

Tähän viikonloppuun lähdetään normaalisti puolikuntoisena. Mitään suurta urheilujuhlaa ei ole siis tulossa, vaikkakin sellainenkin olisi ollut mahdollista järjestää vaikka viinimessuilla. Kotona odottaa viime viikonlopun aarrearkkujen sisältö yhä omia paikkojaan ja lisäksi erinnäiset kodinhoitotoimenpiteet ilmeisesti odottavat tekijäänsä.

Ennen kuin velvollisuudet joutuu vastaanottamaan, niin tarkoitus olisi nauttia hieman Vintagesta ja kuplivasta. Yleensähän ne kotihommatkin sujuvat huomattavasti kivuttomammin, kun toisessa kädessä on skumppalasi. Vielä helpomminen ne sujuvat, kun toisessa kädessä on skumppalasi eikä mene kotiin ollenkaan...

Kesälomalla

Oloneuvoksettaren pesti alkaa olla meikäläisen osalta jo nähty juttu. "Mitään tekemättömyys" (treenejä ei lasketa) ei vaan yksinkertaisesti sovi meikäläiselle. Liian vähän sosiaalisia virikkeitä ja liian paljon aikaa kulkea jääkaapille.

Voinkin siis ilmoittaa siirtyneeni ihan rehelliselle kesälomalle. Työn orjuus alkaa taas elokuun puolivälin jälkeen. Sitä odotellessa.

Huomenna Kirppikselle!

Huomenna kaikki Hietalahden torille tsekkaamaan parhaat kirppispöydät ever! Huikeita löytöjä ja vielä huikeempaa seuraa!

Sehän on vain pukeutumiskysymys...

Onhan tuolla ulkona nyt vaan pirun kylmä. Keli vaihtuu vartin välein sateen ja pienen paisteen välillä. Tosin se pieni paiste tuntuu olevan vähemmistönä. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta... Enhän mä sokerista ole, mutta ei tuo jatkuva sade ja kylmyys juuri houkuttele ulkoilmaan. Tiedetään, että sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ei vaan pysty.

Kaveri houkutteli lauantaina Hietsuun pelaamaan biitsiturnaukseen. Moido. Eilen kun seurailin kelin vaihtumista pääosin turvallisesti sisätiloissa, niin ei juuri harmittanut etten lähtenyt pelaamaan. Sama juttu golfin kanssa. Kyllähän sitä voi sateellakin pelata, mutta mitä järkeä? Mailat lipsuu käsistä ja kaikki kamat kastuu. Sadeasussa olo on kuin Michelin-ukolla, kun pitäisi lyödä rennosti palloa.

Jos kelit ei ala parantua niin tässä on selvästi kaksi vaihtoehtoa. Joko lähteä ulkomaille auringon perään tai mennä töihin. Ei tarvi varmaan miettiä, kumpi on se ykkösvaihtoehto.

Italian viikko

Viime viikko meni Italiassa. Reissun aloitus ei mennyt ihan putkeen, kun toinen matkalaukuista jäi jonnekin matkan varrelle. Laukku, joka tuli perille, oli ns. "siirtotavaraa" eli toisen henkilön kassi, joka luvattiin roudata Italiaan. Tyypillistä tuuria.

Tunnin matkalaukkuepisodin jälkeen ei juuri hymyilyttänyt. Onneksi kuitenkin meitä odottanut kuljettaja oli sekä ulkoisesti että taidoiltaan pätevä ja matka Torinoon meni vilauksessa. Hieman tosin Audin takapenkillä hirvitti, kun nopeustopit oli 238km/h. Päästiinpä toteamaan ihan käytännössä, miltä se oikeasti näyttää kun autot tulevat vauhdilla vastaan perä edellä. Suosittelimme kuskille uraa rallimaailmassa.

Matkalaukun tulo vain viivästyi ja kassi oli tietojen mukaan hakenut vauhtia Monacostakin. Kolmatta päivää samoissa releissä hengaaminen ei houkuttanut, joten jouduimme suuntaamaan vaatekaupoille. Väkisin shoppailu on ihan hanurista, mutta eipä ollut juuri vaihtoehtoa.

Viikonlopun kohde olikin sinne Grand Visconti Palace Milanossa. Hotelli oli ihan kelvollinen, vaikkakin jouduin valittamaan minibaarin sisällöstä. Missä hotellissa minibaari sisältää vain yhden piccolopullon kuoharia eikä mitään muuta viiniä?! Big disappointment! Onneksi osasimme siirtyä aulabaariin nauttimaan proseccoa vähän nätimmistä laseista.

Lauantaina muodin mekassa Milanossa oli pinnalla ainoastaan yksi asu ja se oli Inter Milanin sinimusta pelipaita. Duomolla oli älytön tungos jo iltapäivällä ja homma luonnollisesti vain kiihtyi iltaa kohti. Voiton myötä kukaan ei Milanon keskustan alueella varmasti nukkunut kovinkaan sikeästi ilman kuulosuojaimia. Itse en kuitenkaan niin suuri fani ollut, että olisin tunkenut stadionille aamukuudelta odottamaan 35 000 muun fanin kanssa Madridista bussilla saapuvaa joukkuetta. Huikea tapahtuma joka tapauksessa.