Vuosi sittenhän reissu meni seuraavasti. Mitäköhän tänä vuonna...
Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.
Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.
Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.
"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...
Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti