Eino Leinoa lainaten, ystäväni muistolle

"Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. On hyvää rinnassa jokaisen, vaikk' aina ei esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä: miss' ihmiset tuntevat tuntehin, liki liikkuvi Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon, mulle armosi kultaiset kielet, niin soittaisin laulua sovinnon, ett' yhtehen sais eri mielet. Ei tuomita voi, ken ymmärtää. Sävel selvittää, mikä salahan jää, näin ihmiset toistansa lähemmän vie; sen kautta vie Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää noin voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me yhdessä käydä vois? Jos murtuis yks, muut tukena ois. Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.

Tääll' on toki tilaa kaikillen: on ketoja auran kääntää, on lehtoja laulella neitojenj a saloja sulhojen vääntää. Kas, lempi maailman levittää! Oi, ihmiset, toistanne lempikää ja taivahan ääriä tavoittakaa!

Niin pieni, pieni on maa. Niin pienet, pienet on piirit maan, mut taivas on suuri ja laaja, kupu jumalten, kuultava korkeuttaan, pyhä kirkkaus tähti-taaja: yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,o n jokaisella se sielussaan,j a taivas on rauha täytetyn työn; se estävi aavehet yön."

Kiirettä pitää

Lomalla ehtii puuhastella uskomattoman paljon, kun vain pistää töpinäksi. Maanantaina suuntana oli heti aamusta Eltsun tartani, missä vedettiin kunnon aitadrillit ja -hypyt "kuten silloin joskus". Kentällä alkoi puolilta päivin jotkut paikalliset kisat, mihin tällä kertaa päätimme jättää osallistumatta.

Iltapäivästä olikin jo nokka kohti Tamperetta. Tampereella yövyin vanhan opiskelukaverin luona, ketä en ollut nähnyt pariin vuoteen. Juttua (yllättäen) riitti ja tarjoilu oli loistavaa. Hassua miten jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että vaikkei heitä näe joka viikko tai tässä tapauksessa - edes joka vuosi - niin se tietty yhteys säilyy. Terveiset vaan tulevalle luokanopettajalle!

Tiistaina ehdin vielä lounastaa toisen nyk.tamperelaisen-kohta helsinkiläisen kaverini kanssa ja sitten taas Helsinkgin junaan. Keli oli pääkaupunkiseudulla hieman toinen kuin Tampereella (missä siis satoi), joten kääntyminen kotona oli todella nopea. Lonkkari matkaan ja suunta Hietsuun.

Nyt on siitten beachvolley-sesonkikin korkattu samaan syssyyn. Tosin en olisi rantaan todellakaan eksynyt, ellei kaimani (-i) olisi sinne haastanut. Hyvin houkuteltu siis! Ja tästä kun kirmaan vielä hierojalle niin alkaakin olla päivä paketissa. Miten ihmeessä tässä ehtisi vielä käydä töissä???

Loman syvin olemus

Pitkä työpupeama on nyt ohi ja on aika lomailla. Olen huomannut, että ihmisillä on hyvinkin erilaisia tyylejä lomailla. Osa jengistä heittää totaalisesti vapaalle ja terasseista tulee saman tien toinen olohuone. Osa taas lähtee mökille hornan tuuttiin, missä sitten grillataan ja tissutellaan päivittäin.

Itselleni käy yleensä päin vastoin - lomalla alkoholinkäyttö vähenee. En tosin voi kieltää, etteikö se mahdollisuuksien määrä välillä vie tätäkin minkkiä hyvinkin vahvasti kun ei tosiaankaan ole huolta huomisesta ja päivä vierähtää helposti iltaan siinä aurinkoisella terassilla...

Kelit eivät ole (onneksi?) suosineet tähän saakka, joten minäkin olen aloittanut lomani tyystin muissa merkeissä. Sporttailua ja vielä vähän lisää sporttailua. Eilen olin salilla jo ennen kuin muu kaupunki heräsi ja tänään on suuntana Eltsun urheilukenttä. Ja sama meno jatkuu ainakin keskiviikkoon.

Oli toki olemassa pieni mahdollisuus, että tämäkin loma olisi alkanut hieman kosteimmissa merkeissä, mutta tuo keskiviikko-torstai -turnee oli sen verran tyhjentävä "ettei mitään jäänyt hampaankoloon". Ja mikä parasta, kankkuset kärsittiin työajalla.

Viimeistä viedään

Nyt alkaa olla sitten viimeiset minuutit käsillä pitkäaikaisen työnantajani palveluksessa. Viimeiset pari päivää ovat olleet kaikkea muuta kuin tehokasta työaikaa, mutta niin kai se aina menee kun ollaan vaihtamassa duunipaikkaa.

Eilen vietettiin läksiäisiä sitten isolla vaihteella. Paikalla oli mukavasti jengiä ja turha pönötys oli jätetty pois. En tiedä johtuiko se "isojen herrojen" poissaolosta, mutta tunnelma kekkereissä oli loistava alusta loppuun.

Alkuillasta oli vuorossa klassinen puhe ja kuohuvat. Täytyy sanoa, että olin todella positiivisesti yllätynyt puheen sisällöstä (pelkästään kehuja tietysti ja pieni blondikevennys) varsinkin kun puhuja oli ns. "yllättäjä". Ohjelmassa oli myös läksiäislahjat, mihin myös Horst oli kovasti panostanut. Lisäksi kuultiin mieskuoron serenadi (todella kaunista) sekä moninkertaisia eläköön huutoja. Ja laseja kilistettiin tietysti.

Cantinassa käytiin maistelemassa mansikkamargaritat (muistaakseni 3, tai ehkä 4) ja pistettiin entinen salkkaritähti koville laskuerittelyjen kanssa. Meitähän oli luonnollisesti 20 ja kaikki maksoivat erikseen. Ruokaa oli riittävästi varsinkin kun sitä söi molempien vierustovereiden lautasilta.

Illan päätöspiste oli luonnollisesti Kalle, missä jäykimmätkin meistä löysivät itsensä tanssilattialta puolen yön jälkeen. Fogues meni ihan "kreisiksi" ja riisui kravattinsa kello 1. Tosin hieman maustetun tarinan mukaan allekirjoittanut riisui Foguesin Kallessa ja jääkiekkoilijan rouvalle jäi käteen pelkkä kravatti. No, kukin uskoo mitä lystää.

Loimaannorppa ilmestyi myös vihreässä kesäasussaan näyttämään pojille vähän muuveja, mutta yhteinen aikamme oli valitettavan lyhyt. Too many people to see, too many floors - tuttu ongelma. Mutta kuten tuli muutenkin jossain vaiheessa iltaa todettua, tärkeintä ei ole se määrä vaan se laatu.

Ilta oli kaikin puolin erittäin onnistunut, joten suuret kiitokset kaikille osallistujille. Jäljelle jäi vain tutut spekuloinnit siitä, että kuka nyt lopulta lähti sitten ja kenen kanssa. Henkilökohtaisesti voin tunnustaa, että olen yhä eilisellä reissulla.

Tenniskausi käyntiin

Sain viimein ulkoilmaurheilut startattua kunnolla, kun raahasin pitkän pojan mukanani tenniskentälle. Jos ei ole pakko saada pelata massakentällä niin Helsingin kaupunki tarjoaa "value for your money" pelikenttien osalta useammissakin kaupunginosissa. Oma suosikkini on Mustikkamaa, joka on sijainniltaan lähestulkoon naapurissa.

Peli ei sujunut ihan niin hyvin kuin kuvittelin (viime kerrasta 1,5v) mutta kelpo palloralleja saatiin kuitenkin aikaiseksi. Pitkä poika meinasi alkuun vähän löysäillä, mutta pistin sen ruotuun aika nopeesti. Kun pelataan tennistä niin sitten lyödään palloa kunnolla ja juostaan ympäri kenttää, eikä vaan läpsytellä. Tyyppi taisi kuvitella etten pysy mukana ja halusi "antaa armoa". Armoa ei kuitenkaan tarvittu. Pysyin perässä ja osuin palloon, mutta en mä edelleenkään osaa syöttää.

Late goes Teuva

Late kävi Helatorstaina Teuvalla. Matkan varrella haettiin matkaan Tampereelta lonkkari ja poikettiin Kurikassa fiilistelemässä. Kurikkaan oli sitten viime näkemän ilmestynyt Tokmanni. Entisiä luokkakavereita ei sen sijaan näkynyt kilpailevan Halpahallin kassalla.

Äystöltä Late löysi girlfriendin ja sai uudet kuteet. Lisäksi Late kävi ratsastamassa ja nukkui kultasängyssä. Ja tiedoksi vaan kaikille, jotka Latea eivät ole aikaisemmin tavanneet - Late on näätä. (vaikka joku idiootti väittikin perjantaina Latea mangustiksi)

Harmi, ettei ehditty vaatturille aikaisemmin. Laten releet olisivat nimittäin olleet Euroviisukamaa ehdottomasti. Noihin virkattuihin speedoihin löytyy nimittäin myös sopiva verkkopaita.

Kiinteistönvälittäjä

Pyysin kiinteistönvälittäjää käymään, koska halusin arvioituttaa asuntoni. (Toim.huom. heti kärkeen - en ole muuttamassa yhteen kenenkään kanssa). Hyvin täsmällisesti sovittuun aikaan ovelleni saapui mielestäni hyvinkin tyypillinen kiinteistönvälittäjän prototyyppi: 40-50 vuotias mies, hieman tukeva, harvat hiukset, halpa puku ja mustat pehmytnahkakengät.

Siinä kun keskuteltiin Sörnäisissä asumisen kätevyydestä niin tällä myyntimiehellä oli kumma tarve bondata allekirjoittaneen kanssa. Kun sanoin ajatelleeni haluavani enemmän tilaa, niin hän kertoi samantien oman versionsa miten hän myös oli pari vuotta sitten "halunnut enemmän tilaa". Hän oli myös asunut alueella ja viihtynyt hyvin. Myös hänen mielestään auto niin hyvien liikenneyhteyksien lähellä on turha. Hän halusi myös esittää "reilua" ja "unohti" listan toteutuneista kaupoista allekirjoittaneen pöydälle. Mikä uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne tuosta syntyikään?!

Arvioitu hinta kämpästä tuntui olevan ihan kohdallaan. En kuitenkaan jättänyt myyntitoimeksiantoa, vaikka lähtötunnelmissa selvisikin, että tyypillä oli oma kenkälusikka mukana. Hieman ylipainoinen mies ei siis halua hikoilla puku päällä äheltäessään liian pieniä kenkiä jalkaan ihmisten pienissä eteisissä. Virheistä oppii?

Euroviisuista

Pitihän sitä sitten käydä paikankin päällä ihmettelemässä Euroviisu-huumaa. Liput oli viimeiseen vetoon ennen finaalia. Jonot turvatarkuksiin olivat huimat, mutta onneksi keli sentään suosi.

Ihan hyvän shown olivat ammattilaiset onnistuneet Areenalle väsäämään. Juontajat puhuivat sujuvasti, vaikkakaan oma ranskankielentaitoni (mikä on siis nolla) ei riitä arvostelemaan sitä puolta. Esityksissä oli menoa ja meininkiä, ainakin mitä siihen Lordin live-esiintymiseen tulee. Muuten suurin osa biiseistä oli "hieman erikoisia". Varsinkin kun se ranskalainen pinkkitakkinen kalju mies juoksi ympäri lavaa kuvaajan perässä jouduin hetkisen miettimään, että mitä helvettiä...

Ainoa varsinainen miinus tulee siitä, että vierustoveria ei voinut valita. Se hienhaju oli jotain uskomatonta. Teki mieli pyytää mieshenkilöä olemaan taputtamatta ettei hienhaju leviäsi, mutta eihän sitä nyt kehtaa. Variskaan jos kyseessä on euroviisufani, joka osasi kaikkien esitetettyjen biisien sanat.

Bistro Carusel

Bistro Carusel oli "mielenkiintoinen" tuttavuus perjantai-iltana. Ruoka oli todella erinomaista, mutta vastaavasti tarjoilijamme todella hukassa. Alkupalat (antipasto) saatiin vielä pöytään normaalisti,mutta sen jälkeen menikin metsään ja pahasti.

Kaksi meistä oli tilannut pastat väliruuaksi, mutta kuinka ollakaan eteen tuli pääruoka (siikaa kahdelle ja yhdelle lammasta). Kysyttäessä väliruokien kohtalosta, allekirjoittaneen pääruoka vietiin pois, mutta kaverin jätettiin. Pasta tuotiin eteen kohta keittiöstä, mutta lusikkaa ei ollut mailla halmeillakaan. Valkoviini kaadettiin laseihin suoraan pullosta ilman maistatusta, vaikka siis tilasimme sen koko pullon. Jälkiruokalistalla oli valikoima erilaisia italialaisia juustoja. Seuralainen kysyi, mitä juustoja siinä on ja vastaus oli "erilaisia italialaisia juustoja". Miten fiksua!

Allekirjoittanut söi vielä pääruokaansa, kun vierustoverit saivat jälkkärit ja kahvit. Tarjoilija ei kysellyt olisinko minä mahdollisesti halunnut kahvia, eikä korjannut astioita pöydästä. Loppupeleissä laskukin oli tietysti väärin. Kysyin väliruuan hinnasta niin tarjoilija sanoi "sen olleen se iso annos". No mutta kun minä tilasin sen pienen - väliruuaksi... Vai onko teillä yleensä tapana tilailla useampia pääruokia illallisella?! Jouduin lähettämään palautetta.

Kerran Kallessa

Eilen oli sitten vielä nykyisen tiimini "suunnitelu ja virkistysilta". Kabuki oli iloinen yllätys alkuiltaan ja sen jälkeen polku kulkikin tuttua reittiä. Basessa katsottiin lätkämatsin loppuhetket ja nähtiin sekin ihme, että Suomi voitti rankkuskaban.

Loppuillan juottola löytyi vanhalta paikaltaan Kasarminkadulta. Paikalla oli oman "possen" lisäksi mukavasti muitakin tuttuja. Huhujen mukaan myös Loimaannorppa oli rastilla, mutta yrityksistä huolimatta me ei löydetty sitä samaa rastia.

Illan huipentuma oli kuitenkin ehkä ne paritanssit Suomi-baarissa. Kaikkihan tietävät, että Egotripin Älä Koskaan Ikinä - on hidas kappale (??!!) jota pystyy helposti tanssimaan humppaotteella siellä tungoksessa. Kohteliaisuudesta vielä nykyistä esimiestäni kohtaan (btw - 8 päivää jäljellä) otin kuitenkin tanssikutsun vastaan. Yritin hieman hillitä partnerini hinkua tangotaivutuksiin kunnes se olikin sitten liian myöhäistä ja löysin itseni selinmakuulta Suomi-baarin lattialta. Onneksi refleksini toimivat vielä sen verran vikkelästi, että väistin päälleni kaatuvan pomon.

Tuuria oli kuitenkin matkassa sen verran, että tuostakin selvittiin ilman vaurioita. Lattia sattui olemaan siitä kohdin kuiva ja ilman lasinsiruja. Pomo tosin vaikutti loukkaantuneelta, kun en enää suostunut uusintaan Hurriganesin tahtiin.

Kiekonheittoa ja pörssitiedote

Eilen oli sporttikoulussa lajina kiekonheitto. Koin pyörähtämisen ringissä ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Liikehtiminen oli kaukana harmonisesta, mitä kiekonheiton pitäisi kaikessa klassisuudessaan kuulemma olla. Valmentajan tavoite kuitenkin täyttyi - kaikki oppilaat heittivät kiekon pyörähtämällä häkistä ulos aina nurmikolle saakka. Ei kannata edes kysyä miten pitkä se matka oli... Ensi viikolla onkin sitten lajina korkeus, toivotaan ettei sada vettä.

Ehkä tämä on nyt jonkinlaista "oman itsensä korostamista", mutta täytyyhän sitä blogissaankin kommentoida, jos ensimmäistä kertaa elämässään tulee mainituksi pörssitiedotteessa. Nimikin oli ihan oikein kirjoitettu, eikä ikäänkään ollut lisätty sitä keskeneräistä vajaata vuotta (aina hyvä juttu). Uudet haasteet siis odottavat 5.6.2007 alkaen.

Viikonloppu Tallinnassa

Viikonloppu Tallinnassa tuli ja meni. Edellisen viikon riehumisen jäljet olivat vielä selvästi nähtävissä ympäri kaupunkia. Liiketilojen ikkunat oli järjestelmällisesti rikottu useiden katujen varsilta. Osa oli jo uusinut ikkunansa, mutta tyhjännyt myymälät tavaroista yöksi. Toiset liikkeet olivat tyytyneet vanereihin ikkunalasien sijaan, joihin oli sitten kirjoitettu "Olemme avatud". Mitään hulinaa ei kaupungissa kuitenkaan tänä viikonloppuna näkynyt, poliiseja sitäkin enemmän. Seuraavien "karkeloiden" oletetaan puhkeavan nyt 9.pv - Voiton päivänä.

Omaa olemista ei menneet tai mahdollisesti tulevat mellakat haitanneet. Hyvät ostospaikat löytyivät sieltä mistä ennenkin ja kenkiä tuli taas ostettua liikaa. Kavereiden paikallistuntemuksen avulla löydettiin pari uutta suosikkiravintolaa. Perjantai-illan dinner mesta WS Cafe tarjoaa kohtuuhintaista italiasta tai intialaista settiä trendikkäässä ympäristössä.

Ehdoton suosikki oli kuitenkin lauantai-illan kokemus African Kitchen, jossa voi esimerkiksi maistella eri Afrikan maiden mukaan nimettyjä drinkkejä. Paikka ei ole mikään "fine-dining" ravintola vaan soveltuu pikemminkin kavereiden kanssa illastamiseen pitkällä kaavalla. Todella hyvää perusruokaa ilman turhia kikkailuja. Jopa alkupala-annokset olivat kerrankin reilun kokoisia. Ja hyvän viinipullon saa pöytään 15 eurolla.

Sukeltamassa pakastealtaassa

Vaikka en olekaan mikään superinnokas kulinaristi kokkaaja niin tykkään fiilistellä ruokakaupoissa. Nimen omaan niissä isoissa ruokakaupoissa, missä löytyy hyllykilometreittäin tavaraa. Niissä kaupoissa, joista aina varmasti löytää hakemansa ja mielellään sillekin erikoisuudelle vielä kolme vaihtoehtoa. (Tämä ei kuitenkaan koske Stockan herkkua, joka on ahdas, tunkkainen ja aina liian täynnä väkeä)

Käyn ehkä näissä isoimmissa ruokakaupoissa kerran kuussa. Se vaatii aina vähän vaivaa, koska kotikulmilla palvelevat ainoastaan K-marketin ja Alepan tyyliset pikkukaupat. Isoissa marketeissa on myös aina omat sudenkuoppansa. Meikäläisen kohdalla ne löytyvät yleensä pakastealtaasta.

Lähikaupan pakastealtaassa on yleensä aina ne samat pari pakastepizzaa ja vanilijajäätelö. Isoissa kaupoissa pakastealtaita on sen sijaan useita ja ne ovat vähintään uima-altaan kokoisia, joihin pitää suorastaan sukeltaa. Eilen tarttui taas haaviin useampikin laatikko erinnäisiä paneroituja eineksiä, joiden ravintoarvot ovat varmasti kohdallaan.

Eilinen keikka ei kuitenkaan ollut turha, vaan saaliin joukkoon mahtui myös Aino-jäätelö maultaan Karpalo-kinuski. Todella hyvää! Karpalo-kinuski ampaisi saman tien jäätelölistan ykköseksi eikä vähiten sen takia, että pakkauksessa lukee Hyla. Jälleen yksi hyvä syy lisää käydä isoissa ruokakaupoissa.

Vappuilusta

Vappuaaton grillaussetit oli varsin onnistuneet. Pientä kärhämää tosin saatiin illan mittaan aikaan koskien Twister-pelin sääntöjen tulkintaa??!! Pelaaminenhan oli hauskaa niin kauan kuin mukana oli ainoastaan tyttöjä, mutta pojat pilaisivat senkin ilon sitten lopulta. Hei kaverit - muistakaa ens kerralla, että se peli on syystäkin tarkoitettu lapsille. Pelin tarkoitus ei ole työntää/kaataa toista pois matolta tahallaan tai väkisin. Sitä kaatamispeliä kutsutaan painiksi ja sitä harrastetaan vähän erityyppisillä matoilla. Ja siellä on tuomarit ihan erikseen.

Tiistaiaamuna oli vastaavasti odotuksista poiketen sekä oloa että keliä, joten Kaivariinkin uskaltauduttiin. Keltainen leski maistui varsinkin allekirjoittaneelle ja tunnelma oli varsin hilpeä. Ilman mitään sen suurempia ennakkosuunnitelmia onnistuimme löytämään lähes kaikki kaivatut (ja pari vähemmänkin kaivattua) tuttua.

Kunnon kauppamies treidasi 3 litran punaviinitonkan tyhjään muovipussiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Oli sushia, grillejä ja pistaasipähkinöitä sekä törkeen hyvää "perunahässäkkää". Ninjaturtle ei suostunut pukemaan naamiota ja allekirjoittanut jäi ilman vappupalloa. (Totoro -palloa ei löytynyt) Enkeleillä oli taas oma huutokuoronsa ja joku oli eräänkin anonymouksen mielestä laihtunut. Tai sitten sillä oli vaan uus tukka.

Väsy ja vilu iski aikasin ja kotiin oli lähdettävä. Pieni lasi punaviiniä matkaevääksi. Seurauksena oliksin sitten neljän tunnin päiväunet.