Vuosi paketissa

Mitä jäi käteen vuodesta 2008? Bridget Jonesmaisesti voisi miettiä lisääntyneitä kiloja, parisuhdetta tai tupakointia, mutta ajattelin keskittyä konkreettisempaan. Onneksi on tullut näpyteltyä tätä blogia tasaiseen tahtiin, joten vuoden "ilmiöt" oli helppo listata.

Ennalta kokemattomista asioista listalle nousee kaupunkeja, harrastuksia ja ravintoloita. Uusista paikoista tuli käytyä Miamiassa, Pietarissa ja HuaHinissä. Miami oli varsin hot ja sinne "joutuu" suuntaamaan ehkä pääsiäisenä jopa uudestaan. Pietarikin oli näkemisen arvoinen, eikä HuaHinissä vietettyä lomaakaan voi liikaa kehua. Luonnollisesti sen ruokamyrkytyksen olisi voinut jättää kokematta.

Vuonna 2008 järjestettiin bileitä tuttuun tyyliin. Oli vappukarkeloita, synttäreitä (nyt voi jo laittaa valmiiksi kalenteriin sen elokuun ensimmäisen viikonlopun) sekä A-Class XMas Party, josta tehdään myös traditio. Jatkossa aiotaan noudattaa tuttua kaavaa eli juottaa jengi ihan kauheeseen känniin. Tuntuu toimivan. Kiitos vain osallistuneille vielä kertaalleen!

Harrastuksien osalta aloitettiin maastopyöräily (kun se RB viimein saapui) sekä golf. 36 tasotus jäi saavuttamatta ja se luonnollisesti harmittaa, mutta pistän sen silloisen uuden urheiluvamman syyksi. Ei kukaan voi pelata golfia revahtäneellä vatsalihaksella. Syksyn myötä viritettiin henkiin sisälentopallo. Syöttökammo ei ole kadonnut minnekään, mutta aina välillä "märällä kärpännahallakin" saa osuman. Meillä on luonnollisesti törkeen hyvä jengi ja nousukarsinnat häämöttää. Jos vaan pelaajia riittää sinne asti...

Helsingin ruokaravintolatarjonnasta tuli viimein testattua Saslik, Korea House, Rivoli, Rodolfo sekä Postres. Viimeisin luonnollisesti oli se paras, mutta kun välillä pitää syödä omallakin rahalla niin suosittelen lämpimästi oman kulmakuntani korealaista. Baareista nousi kokeilulistalle Apollo, johon ehkä joskus päädyn jopa uudelleen. Flamingoa pyrin sen sijaan välttämään.

Tänä vuonna kirjoja tuli luettua n.50, mikä on ihan kelpo lukutahti työssäkäyvälle ihmiselle. Dekkarit pitävät edelleen vahvasti kärkisijoja. Siltä puolelta usi tuttavuus oli tänä vuonna Stieg Larsson. Muuten tykästyin Khaleid Hosseinin romaaneihin. Tosin Käytöksen kultaista kirjaa 60-luvulta ei pidä unohtaa.

Vuodesta 2008 jää varmasti käteen golfmailojen lisäksi digijärkkäri, jonka käyttöä pitää ehdottomasti tehostaa tulevana vuonna. RB saa myös varmasti enemmän kyytiä. Ilmiöistä eniten iloa jatkossa tuottaa luonnollisesti Facebook, jota vastaan taistelin pitkään mutta onneksi ymmärsin lopulta omaksi parhaakseni liittyä mukaan.

Mitäs uutta sitten vuodelle 2009? Olisiko tarjota hyviä ideoita? Uusia lajeja ehkä? Se luisteluhiihto jäi nyt sitten tämän vuoden puolelle, joten se voidaan ainakin kirjata jo valmiiksi listalle. Tänään juodaankin sitten samppanjaa "vuodesta toiseen" joten Erityisen Hauskaa Uutta Vuotta kaikille!

Joulu tuli, joulu meni

Viikko Rukalla vierähti nopeasti. Reissu ei ollut ehkä ihan niin ulkoilupainotteinen ja sporttinen kuin olisi voinut kuvitella, mutta sitäkin rentouttavampi. Eikä vähiten sen kaiken syömisen ja juomisen ansiosta...

Jouluviikon suosikeiksi nousivat talvinen maisema, mätileivät, samppanja, raclette, pino kirjoja sekä joululahjat (luonnollisesti). Perintöprinsessojen sijoja jäivät kärkkymään suklaa ja Monte Criston kreivi. Miinukselle menivät törkeän huono ajokeli menomatkalla, hiihtomaikkojen puute, turhan kova tuuli sekä laskettelulasien hajoaminen käteen.

Kirjapinosta tuli luettua läpi Marklundin Paikka auringossa, Cornwellin Scarpetta sekä Remeksen Pyörre. Sijat menivät 2, 1 ja 3. Remes sai tässä kisassa vain pronssia, koska kirjaan oli yritetty ahtaa kaikki mahdollinen. Oli Estoniaa, asekauppaa, formulaa, steroideja ja huumeongelmaa. Liian väkinäistä. Marklundin kirja oli tuttua Annika Bengtsonia. Kirja ei ehkä yksinään toimisi kovinkaan hyvin, mutta jos on lukenut aikaisemmatkin niin uusinkin menee yhdeltä istumalta.

Patricia Cornwellin Scarpetta oli tutun synkkä ja täten myös erittäin toimiva. Englanninkielinen sanasto jossain kohdissa (ruuminavausta suoritettaessa) oli hieman haastavaa, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Suomenkielisen painoksen ilmestymisajankohta ei ole tiedossa.

Cornwellistä siirryin Oksasen Puhdistukseen. Ensimmäisten parin sadan sivun perusteella Finlandia-voittaja saattaa nousta joululukemiston kärkeen. Puhdistuksen jälkeen selätetäänkin sitten Troikka.

Joulumielellä

Ensimmäiset joululahjat on saatu ja annettu. Ensimmäinen varsinainen jouluateria on koettu. Nyt alkaa joulu olla oikeasti lähellä.

Minähän en todellakaan ole mikään varsinainen jouluihminen. Yleensä en edes vietä joulua, ainakaan niissä merkeissä, että siihen kuuluisi perheen yhdessäolo ja rauhoittuminen. Allekirjoittaneen joulun tekee ainoastaan yksi asia ja se on LAHJAT.

Olin pitkään täysin murtunut, kun sisareni antoi signaalia, ettei lahjoja enää osteta. Tavallaan se oli helpotus - ei tarvinnut yrittää paketoida sitä Turun sinappia (ehdottomasti sinistä) tai Rexonaa hienoihin paketteihin. Jos joku on joskus kokeillut, niin tietää, että ne on pirun hankalan muotoisia. Oli iloinen yllätys, että sisareni "tuli järkiinsä" taas tänä vuonna ja pääsimme lahjomaan toisiamme reilusti niin ettei kumpikaan varmastikaan jäänyt tappiolle. ; )

Onneksi minulla on myös PALJON IHANIA YSTÄVIÄ, jotka ovat myös innoissaan lahjojen antamisesta sekä saamisesta. Toivottavasti tänä vuonna onnistun ilahduttamaan edes osaa heistä sopivilla valinnoilla. Sitä odotellessa - Hauskaa ja Lahjarikasta Joulua kaikille!

Pingviinitarina saa jatkoa

Viekkaat ja varastelevat homopingviinit ovat nyt saaneet omat munat haudottaviksi...

"Penguins caught stealing eggs from straight couples in an attempt to become fathers have been given their own to look after following protests. Zoo keepers moved the male birds away from the rest of the penguins to avoid problems as hatching season approaches. But angry visitors to Polar Land in China complained it was not fair for the males to stop becoming surrogate fathers.
Following the protests, zookeepers gave the pair two eggs laid by an inexperienced first-time mother. "They've turned out to be the best parents in the whole zoo," on zoo keeper said.
"We will try to arrange for them to become real parents themselves with artificial insemination."
Despite being gay, it is understood the three-year-old male birds are still driven by an urge to be fathers. "

Lisävalo harkinnassa

Olen ollut kuluneen kuukauden aikana väsyneempi kuin koskaan. Veto on ollut poissa sekä töissä että vapaa-aikana, eikä sporttailu ole oikein maistunut. (Sehän nyt ei mitenkään ole poikkeuksellista, jos työ ei maistu...)

Joku väittää kirkasvalolamppujen tehoavan. Itse olen ollut hyvinkin skeptinen moista laitetta kohtaan, mutta viime aikoina olen jo vakavasti harkinnut lampun hankkimista. Toisaalta - kotiin sitä ei viitsi ostaa, koska lamppu on niin pirun ruma. Eikä se sitä paitsi sopisi yhteen tupla-kuplan kanssa. Töihin sen voisi ehkä hankkia, jos ei tarvisi omalla rahalla ostaa. Vaikeita valintoja siis edessä. Ollakko väsynyt koko ajan vai hankkia pirun ruman lamppu?

Onnistuneet Juhlat

Paskoista pikkujouluista oli mukava jatkaa onnistuneisiin juhliin. Eihän sitä tietenkään etukäteen voinut tietää, että näistä seteistä tulee ne "Vuoden Parhaat Juhlat" mutta kyllähän se vieraslista antoi hyvinkin viitteitä moisesta.

Alkuvalmistelut alkoivat jo hyvissä ajoin aamulla, mutta silti tuli kiire. Onneksi kuitenkin auttavia käsiä oli Timessä paikalla heti kärkeen niin saatiin Juhlat pystyyn joulukoristeita myöten. Lucia-kulkue hieman häiritsi autolla saapuvia, mutta tiedetäänpä ensi vuonna vaikka perua moiset turhat karnevaalit Juhlia häiritsemästä.

Näiden Juhlien tarkoitusperää oli kuulemma arvailtu. Joku taisi veikkailla naimisiinmenoa ja allekirjoittanut oli tukehtua siinä vaiheessa lihapullaan. Ihan vaan pikkujouluja ja Mr. Z:n synttäreitä juhlittiin, mutta jos sen voi tehdä isosti ja tyylillä niin miksipä ei?

Vieraat olivat ottaneet onkeensa pukeutumiskoodista ja veikkaankin, ettei siinä ravintolassa ole yhtä näyttävää seuruetta aiemmin nähty. Yksi outlayer tietenkin oli, mutta tämä annetaan anteeksi koska herra oli kuitenkin selvin päin ja päätyi tulkitsemaan Teuvo Lomanin Karin. Singstar -kisassa siltä irtosi tosin vasta perintöprinsessan kruunu. Voitto vietiin kotiin Apulannan biisillä Viisaus ei asu meissä. Mikä itse asiassa piti hyvinkin paikkansa. Eräskin sisaruspari olisi voinut jättää "Kuuntelen Tomppaa" tulkinnan ihan vaikka vaan kotibileisiin.

Loppuillasta (kun oikeasti olisi pitänyt jo suunnata kotiin) niin yritettiin vielä kovasti päästä Patikseen tulkitsemaan muitakin biisejä, mutta ovella oltiin meitä fiksumpia ja sanottiin, ettei enää mahdu sisään. Jouduttiin palkita viereinen baari läsnäololla ja muutamalla kauniilla (so not) balladilla.

Sunnuntaina taju palasi siinä viiden maissa iltapäivällä. Ilmeisesti kuohari toimi ja niissä drinkeissä (jonka nimeä en tietenkään muista) oli alkoholia. Kiitos vaan kaikille!

Paskimmat pikkujoulut ever

Vantaa, Flamingo, Frederik. Hintalappu 59€. Ei sisällä juomia. Narikka pitää maksaa etukäteen ja untuvikko väittää, ettei kaikkia narikkamaksuja voi laittaa laskulle.

Mukana showssa Mikko Kivinen. Piikki ei auki, punaviini tanniinista, vitsit huonoja. Ruoka buffetista, ei varsinaisia pöytiä, syötiin haarukoilla. Veitset eivät olleet löytäneet tietään vielä Vantaan Sedulaan.

Ihmisten keski-ikä 50v. Tanssitytöt leikkii Blue Velvetin tahdissa olevansa oikeita strippareita. Ei järin taidokasta, ei nähty edes merenneitopyörähdyksiä. Kukaan ei käynyt tippaamassa - ihme. Tai ehkä se olisi ollut epäkohteliasta, mene ja tiedä. Frederik vaihtaa välillä vaatteita ja laulaa kännisen synttärisankarin kanssa "Olen viisikymppinen".

Onneksi pöytään oli sentään tilattu möttöstä eikä keltaista leskeä. Ei sentään ihan koko homma mennyt reisille. Ja palvelu pelasi kuin unelma hotellin respassa - sieltä sai tilattua taksin todella nopeasti Helsinkiin.

Puolet showsta jäi näkemättä. Tässä vaiheessa se ei harmita. Jotenkin mä luulen, ettei se harmita huomennakaan.

Marskin korvat ja muita parhaita paloja Itsenäisen Suomen juhlinnasta

Kutsu juhliin oli tullut ajoissa. Koska satun olemaan erityisen innokas Linnan juhlien seuraaja (lue = pukuarvostelija) niin varmistin kisastudion valmiudet hyvissä ajoin. Onneksi isännällekin selvisi lopulta, ettei kyse ollut mistään lätkämatsista, joten vaatimukseni ei vaikuttanut niin epäkohteliaalta.

En ollut aiemmin vieraillut Museokadun penthousessa, joten ensivaikutelma oli kieltämättä mielenkiintoinen. Varsinkin kun alkuasetelma oli, että asunto on neljän kundin kimppakämppä. Siinä vaiheessa kun kukkasohva, flyygeli ja muut isoäidin aikaiset huonekalut osuivat silmiini niin kieltämättä kulmakarvat hieman kohosivat...

Pöytä oli jo katettu (kristallilasein), kun saavuimme, mutta isäntä hääräsi yhä keittiössä. Olin pahoitellut jo etukäteen myöhästymistä, mutta kuinka ollakkaan emme olleet läheskään viimeiset. Kuplivat korkattiin ja maljat kohotettiin sekä Itsenäiselle Suomelle että Marskin korville. Mä niin haluan sellaisen taulun - sen playboy-bunnyn voi jättää pois.

Isäntä oli pistänyt pöytään parastaan ja apuri oli avustanut parhaansa mukaan kattauksessa. Erityinen kiitos menee itsetehdyille haukipullille, joka palautti meikäläisen uskon ylipäänsä kalapulliin. Ja se kastike - NAM! Valitettavasti oma vatsa sai jonkun kohtauksen ja jouduin luopumaan juomisesta. Sen sijaan keskityin antaumuksella niiden juhlakolttujen arvosteluun ja muistin kommentoida kaikkea varmasti niin, että muukin seurue kuuli. Kiitos vaan ja anteeksi, mutta kyllähän niiden ihmisten nyt pitäisi tietää että iltapuvun helma pitäisi olla niin pitkä ettei ne nilkat vilku ja jos selän puolelle muodostuu toiset tissit, niin se mekko nyt on vaan liian tiukka...

Onneksi jossain vaiheessa iltaa paljastui, että nämäkin kekkerit ovat ns. traditionaaliset juhlat, joten jään siis odottamaan kutsua myös ensi vuonna. Ehkä eniten jännittää kuitenkin, mitä silloin syödään. Sen on oikeastaan pakko olla niin ,että joko metsästyskortti on suoritettu ja lihaa on pöydässä, tai sitten on käyty taas menestyksekkäästi kalassa. Jään siis odottamaan. Itse asiassa haukipullat maistuisivat nytkin.

Lisää harrastuksia

Alustava hankinta on tehty. Kotona odottaa upouudet luistelumonot. Enää puuttuvat sukset ja sauvat. Ja luonnollisesti se hiihtotaito.

Jouluksi olisi tarkoituksena suunnata pohjoiseen ja oletus luonnollisesti on, että siellä olisi myös lunta. Ehkä Elixir ohjelman yllyttämänä lähetin kohtalokkaan tekstiviestin ja hupsis - seuraavana päivänä monot tulivat paketissa työpaikalle. Ja ne vielä sattuivat sopimaan.

Mielestäni hiihto on edelleen nylkyttämistä, enkä ole koskaan ollut mikään kestävyysurheilija. Joku on kuitenkin joskus sanonut, että hiihtäminen on kokonaisvaltaista liikuntaa. Ja koska urheiluhan nyt sattuu olemaan kaikissa muodoissaan meikäläiselle lähes pakkomielle, niin onhan tuota nylkkyjen paraatilajiakin lähdettävä kokeilemaan.

Pertsan jätän suosiolla muille, koska mulle on vihjattu ettei pinnani kestä jos sukset lipsuu. Luisteluhiihtoahan en ole koskaan edes kokeillut, mutta hiihtoa suosittelevat ystäväni ovat kuitenkin luottavaisia oppimiskykyyni. Saas nähdä mihin asti urheilullisuus ja pinna kestää, Finlandia-hiihtoon en ole ajatellut kuitenkaan ilmoittautua. Tähän palataan vielä.

Pikkujouluihin osallistumista kannattaa harkita tarkkaan

Pakollista rentoutusta

Siinä vaiheessa, kun hedari on kestänyt jo pari viikkoa, niin meikäläistäkin alkoi jo isosti kiukuttaa. Ei aamua ilman armotonta jysäriä. Ja tällä kertaa ei alkoholillakaan ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Niska ja hartiat olivat jo tulehdustilassa, eikä hieronta muuta kuin pahentanut asiaa. Kuinka ollakkaan lääkkeitä löytyi nopeasti tähänkin vaivaan. Jokaisessa purkissa taisi olla kolmion kuva, joten eipä autoa (mitä autoa?) tarvi myöskään ajaa. Lääkäri oli myös sitä mieltä, ettei urheilua muutamaan päivään ollenkaan ja sen jälkeen kevyesti viikko niskaa ja hartioita liikaa rasittamatta.

Yllättävin veto oli kuitenkin sairausloma, jota napsahti kolme päivää. Istumatyöläisen vaiva ei kuulemma parane työpöydän ääressä. Nyt ollaan sitten hengailtu kotosalla, napsittu relaksantteja ja yritetty venytellä. Ja kotona voi tietsikkaakin käyttää näppärästi makaamalla sohvalla. Toistaiseksi se ei vielä työpaikalla ole onnistunut.

Lukemista

Viime aikainen kirjarepertuaarini on poikennut hieman omasta kestosuosikeistani. Dekkareita ei niinkään ole tullut luettua, vaan pikemminkin nk. kaunokirjallisuutta. Yhdistävä tekijä kirjoissa on ollut se, että ne kertovat pääosin naisen asemasta meille hieman vieraissa kulttuureissa.

Ensimmäinen kirja "tätä sarjaa" oli jo aikemminkin kehumani "Thousand Splendid Suns". Kirja kuuluu ehdottomasti omaan TOP5-listaan ja suosittelen sitä kaikille.

Luin myös Khaleid Hosseinin aiemman teoksen "Leijapoika", joka oli loistava. Kirja kertoo ystävyydestä, petoksesta ja sovituksesta myllerrysten Afganistanissa. Tuon luettua tuli taas tunne, että on se vaan ollut onni syntyä Suomeen.

Kirjasta on myös tehty elokuva ja aion ehdottomasti katsoa senkin. Mielenkiintoinen detalji on, että leffan on ohjannut Marc Forster - sama heppu, joka ohjasi myös tuoreimman Bondin.

Monica Alin "Brick Lane" ei ollut aivan samaa luokkaa kuin Hosseinin kirjat, mutta ihan kelpo luettavaa sekin. Kirjan päähenkilö on bangladeshiläissyntyinen Nazneen, joka yrittää sopeutua elämään Lontoossa ja päättää alistua kohtaloonsa, koska niin hänen äitinsäkin eli. Sitten elämä yllättää. Kirja on samalla tarina vahvasta sisarsuhteesta.

Viimeisin lukemani kirja oli "Girls on Riyadh". Riadin tytöt kertoo neljästä Riadissa asuvasta nuoresta naisesta, jotka elävät rankassa ja rasittavassa uuden ja vanhan ristipaineessa: toisaalta heidän elämänsä on ajelua citymaastureilla, toisaalta heidän tulevaisuutensa on kahlehdittu ikivanhoihin sääntöihin, pienten piirien huhumyllyihin sekä tiukkaan tulkintaan islamista. Jos ei ole uusinta Marklundia tai Remestä joululukemisena, niin tämäkin kannattaa lainata.

Aika viekasta

Homot pingviinit varastavat munia heteropariskunnilta - tahtovat isäksi
Iltasanomat 28.11.2008 08:09

Munat piiloon ja kiviä tilalle. Kiinalaisessa Polar Land -eläintarhassa asusteleva samaa sukupuolta oleva pingviinipariskunta on ryhtynyt varastelemaan munia heteroilta lajitovereiltaan. Ne hämäävät muita pingviinejä asettamalla pihistämiensä munien tilalle kiviä.

Polar Landin työntekijän mukaan homopari haluaa munia varastelemalla varmistaa vanhemmuutensa - suuntautumisestaan huolimatta.- Aikuispingviinin tärkein velvollisuus on vahtia munia. Tämä pari ei siihen biologisista syistä pysty, mutta luonnollinen halu pysyy silti, hoitaja sanoi Austrian Timesille. Heteropingviinit ovat jo huomanneet vähemmistön käyttäytymisen ja ovat eristäneet kyseiset kolmevuotiaat urospingviinit laumastaan. Polar Land aikoo erottaa toisiinsa mieltyneet urokset, jotta ne eivät aiheuttaisi lisää hämminkiä tarhan pingviiniyhteisössä kesken munimiskauden.

Taas treenataan

Nyt on sitten pidetty palaveria valmentajan kanssa ja ensi vuoden tavoitteita maalailtu paperille. Täytyy pienen ihmisen mielessä olla ilmeisen paljon vialla, kun kaikki illat on täytettävä jos jonkinlaisella treenillä. Ja aivan kuin tähän mennessä ei olisi liikuttu tarpeeksi niin nyt otettiin vielä lisää.

Oli päässä vikaa tai ei, niin on ohjatuissa treeneissä vain viehätyksensä. Pieni huomio tosin heti kättelyssä - nyt ei puhuta ryhmäliikunnasta, vaan yleisurheilutreeneistä. Ensi viikolla se sitten alkaa ja h-hetki on elokuussa. Panokset on asetettu jo syyskuussa ja mähän en tietenkään aio hävitä.

Vetoa kannattaa lähipiirissä ehkä ruveta lyömään siitä, mitä menee rikki seuraavaksi. Revähtänyt vatsalihas oli kuitenkin sellainen riman alitus, että koomisempaa vammaa on ehkä jopa mun vaikea saada.

Ensimmäiset pikkuiset joulut

Pikkujoulukausi lähti käyntiin eilen komeasti. Ensin jengille voitto maakunnasta ja sitten kuoharitarjoilut saunatilojen vapautumista odottaessa. Onneksi ravintolassa ei ollut juuri muita asiakkaita, koska tulevat Miss Venezuelat eivät ehkä olleet ihan vielä parhaimmillaan.

Maajussit olivat jättäneet saunatilat ehjiksi ja homma toimi kuten aina. Tällä kertaa Peehoo oli tosin saanut neuvoteltua meille suorastaan polkuhinnat, joten tarjoilu oli lähes ilmaista. Tai niin me siis luulimme, mutta kun laskun selvityshetki koitti, niin kuitti näytti kaikkea muuta kuin siltä mitä oli sovittu. Yllättäen laskua ei saatu settlattua koko iltana, vaan allekirjoittanut joutuu hoitamaan asian ensi viikolla. Onneksi ei sentään rikottu mitään.

Ahjo sai jatkopaikkana ensimmäisen kerran pahasti pyyhkeitä. Musiikki oli hanurista ja paikalla oli lähinnä Reinon 60-vuotisjuhlaseurue ja kasa muita ääliöitä. Onneksi tukkoisilta baaritiskeiltä löytyi aina joku fastlane, koska muuten olisi käpy palanut pahasti jos viinaakin olisi pitänyt tuntitolkulla odotella.

Haaskeelle meni

Kävin Pariisissa työmatkalla. Harvemmin kolme yötä kestävä duunireissu on mennyt yhtä tiiviisti työympyröissä kuin tällä kertaa. Ohjelmaa oli aamusta iltaan, tai oikeastaa yöhön asti. Ei siinä juuri ehtinyt huomata, missä kaupungissa oli.

Seminaaripäivien ja illallisten lomassa ehti kuitenkin tietyistä jutuista huomaamaan olevansa Pariisissa. Palvelu oli yhtä töykeää kuin aina ennenkin, eikä kukaan juuri osannut puhua englantia. Karmein yllätys oli kuitenkin hotelli Westinin seminaarilounaalla, kun omalla lautasella oleva kanafile oli aivan raaka alapuolelta. Sain toki uuden annoksen - ilman pahoitteluja luonnollisesti, mutta eipä siinä enää kanaa tehnyt mieli.

Sen sijaan hotelli Ritzin illallisessa ei ollut mitään vikaa, vaikka olisin mieluusti kyllä maistellut muitakin kuin makeita viinejä. Hanhenmaksan kanssa klassinen yhdistelmä toimi, mutta jotenkin sitä olisi toivonut juovansa lohen seuraksi muuta kuin jälkiruokaviiniä. Ravintola Petruksessa sekä ruoka että juoma toimivat, mutta se palvelu vaan oli jotenkin niin ranskalaista.

Tähän kun lisää bonuksena oman kämäsen hotellihuoneen mitat (2x4m plus kylppäri) niin ei siinä Pariisin reissulla juuri juhlittu. Galeries Lafayetten jouluvalot olivat upeat, mutta siihen se sitten jäikin. Pariisi meni siis lähes haaskeelle.

PS. Ja Finskikin oli tehnyt kuohuviinistä maksullista hupia. Prkl.

Takaisin kotona

Plaah, plaah ja plaah. Paluu arkeen on aina yhtä puuduttavaa. Reissu lämpimään oli kaikin puolin onnistunut siihen saakka, kunnes onnistuin saamaan aina yhtä hurmaavan ruokamyrkytyksen. Sivutuotteena tuli myös hedari, joka on jaksanut seurata kotiin saakka. Lähtisin kuitenkin takaisin välittömästi, jos vain olisi mahdollisuus.

Reissun kohokohtia oli varmasti The Peninsula Bangkok hotelli itsessään ja sen uskomaton palvelu. Kokeilin siellä mm. thai-hierontaa ja olin kieltämättä hieman hämmästynyt siinä vaiheessa, kun se thai-nainen ryhtyi tosissaan kävelemään mun päällä. Mitäs pyysin "strong" -käsittelyä...

Bangkokin hulina oli yhtä hurjaa kuin muistinkin ja tavaratalot aivan tajuttoman kokoisia. Räätäleitä oli joka nurkalla ja kaupustelijat täyttivät kadunvarret. Ilma oli pullollaan saasteita, joten en ihmettele enää yhtään niitä hengityssuojia. Seuralainen oli kuin toteemipaalu sielä kääpiöiden maassa ja sai todella varoa lyömästä päätään.

Pääosa lomasta vietettiin Hua Hinin Anantarassa. Majoitus oli sielläkin kohdallaan. Isolta parvekkeelta näkymä suoraan merelle ja käytössä kaikki mahdolliset palvelut spasta kuntosaliin. Paikallinen ruoka oli todella hyvää ja sitä nautittiinkin antaumuksella, kunnes kävi miten kävi.

Loppupäivinä ei sitten enää uponnutkaan juuri muu kuin ranskalaiset. Hauska oli kuitenkin huomata, miten suu tottui päivä päivältä tulisempaan ruokaan. Parit cashewt tuli syötyä ihan kuin vahingossa, mutta korianteria onnistuin välttämään.

Pari housupukua tuli teetettyä, mutta muuten hankinnat olivat aika minimaalisia. Perussilkit oli tietysti ostettava, jos vaikka saisi taas lahjottua eräänkin sukulaisen siitä jotain tekemään. Onneksi tinkiminen ei kuulu tämän maan kauppakulttuuriin jokapäiväisenä elementtinä, koska on se vaan niin pirun rasittavaa.

Viikonlopun tärpit

Kuinka ollakkaa allekirjoittanut istui myös perjantai-iltana eräänkin pitkän pöydän ääressä Vallillassa hyvin rennoissa tunnelmissa. Lauantaina tuli istuttua vielä pidemmän pöydän ääressä Messukeskuksessa, mutta tunnelma ei ollut rento ja ruoka ei läheskään yhtä hyvää.

Viikonlopusta jäivät mieleen lähinnä seuraavat tärpit:
- Ihmisten kyky/kyvyttömyys saapua paikalle ajoissa
- Norpan kattaus & keitokset (tuun toistekin - kutsun siis itseni uudelleen)
- Ison ja vähän pienemmän pojat juomakisa
- Feng sui, finanssikriisi, Dingo
- Punaviini, valkoviini, kuohari, siideri, GT...
- K-Kauppiaat
- Maija Vilkkumaan äitiysmekko
- Makkaraperunat

Lomaa odotellessa

En muista, koska viimeksi olisin ollut näin pahasti loman tarpeessa. Kyse ei tällä kertaa ole siitä, että viimeaikainen työtaakka olisi jotenkin nurertanut meikäläisen. Töitä on ollut sopivasti, ei edes liikaa stressiä mutta se motivaatio on vaan ollut jossain todella kaukana. Nämä viimeaikaiset "kauniit syyskelit" eivät myöskään ole mitenkään arkea piristäneet, vaikkakin Loimaan keikka oli luonnollisesti hyvinkin piristävä poikkeus.

Päiväkammassa on tällä hetkellä 4,5 työpäivää ja kaksi päivää kursseilla ennen h-hetkeä. Sitten alkaa sen kadonneen motivaation metsästys Thaimaan auringon alla. Valitettavasti lomaa on vain sen kymmenen päivää. Pieni kateuden pistos iski rintakehään, kun kaveri aikoo viettää siellä kolme kuukautta. Ja kaiken lisäksi se voitti vielä lotossakin. Jotenkin mä epäilen, että mä olen parin viikon päästä vieläkin vähemmän motivoinut työntekoon sekä palaamaan näihin keleihin.

Loimaalla on käyty!

Lauantaina tehtiin jokseenkin yllättävä päiväretki Loimaalle. Nähtiin paikalline "ghetto", käytiin koe-maistamassa paikallisen ravintolan menu sekä luonnollisesti katsomassa Hurrikaanin riehumista. Täytyy sanoa, että kyllä Loimaalla osataan lentopallotapahtuma järjestää!

Katsojia oli lähes 800 (asiantuntijan arvio), mikä tuon kokoisella paikkakunnalle on valtava määrä. Paikan päälle piti mennä tuntia ennen pelin alkua, jos halusi istumapaikan pääkatsomosta?! Hurrikaani riehui kentällä voitokkaasti vaikka Ihana-Anssi vastapuolella yrittikin pitää Kempelettä pystyssä. Sen verran tiukilla voitto kuitenkin oli, että ääni oli lähteä. Onneksi nyt on hieno Hurrikaani-huivi, millä voi lämmittää kipeytynyttä kurkkua.

Seuraavaan kertaan jäi kuitenkin vielä paljon koettavaa. Pullat jäi maistamatta hallilla, pelipaitoja ei ollut vielä tarjolla ja mikä tärkeintä - Seurahuone jäi kokematta. Kaiken lisäksi Loimaan kaupungin nettisivut houkuttelevat matkailijoita seuraavin sanoin: Loimaan kaupunki on osa Vihreä kolmion vireää, uudistuvaa, energistä ja viljavaa matkailualuetta, joka muodostuu kymmenestä Loimaan seutukunnan kunnasta sekä Hämeestä lainatusta Ypäjän kunnasta. Aluetta halkovat ikivanha Härkätie ja historiallinen Huovintie. Ja lisäksi BIISONI on kuulemma yksi loimaalaisista erikoisuuksista.

Onneksi ei...

... mun äitini paina yli 400 kiloa. Tunnustan - jumiuduin eilen illalla sohvalle tuijottamaan nelosen 4D dokkaria. Aiheena oli ylilihava kahden lapsen äiti, joka haki viimeisenä oljenkortenaan apua läskiintymiseensä mahalaukun piennennysleikkauksesta.

Dokkarilla ei ollut onnellinen loppu, mutta jotenkin äidin kuolema ei mitenkään erityisesti mieltä masentanut. Jos joku nyt tahtoo välttämättä syödä itsensä hengiltä niin omapa on valintansa. Säälittävintä oli kuitenkin äidin vakuuttelu, ettei hän kuulemma syö mitenkään erityisen paljon tai edes koko aikaa. Eipä! Oma tytärkin oli sitä mieltä, että äidille kelpasi kaikki, mitä vain voi ruuaksi luokitella. Tuohon 400 kilon saavuttamiseen on joutunut popsimaan burgerin jos toisenkin, ei sitä ihan porkkanoilla ole saavutettu - daamin painoindeksi oli 119!!!

Kyllä tässä voi racletet jos toisetkin mättää ja vaikka pari pulloa viiniäkin viikonloppuna ihan surutta. Sata kiloa on kuitenkin vielä aika kaukana.

Treeniä pukkaa

Vatsalihas ei valitettavasti ole edelleenkään täysin toipunut, joten treeneissä joutuu yhä hieman jarrutella. Se ei välttämättä ole huono asia, kun ottaa huomioon allekirjoittaneen loukkaantumisalttiuden. Joka tapauksessa tämä viikko näyttää ihan urheilijan viikolta, ellei ruokavaliota oteta huomioon.

Maanantaina aloiteltiin poikkeuksellisen pirteästi 90-luvun lopun duunikavereiden sählygeimeissä. Uusia naamojakin oli siihen porukkaan eksynyt ja välillä joutui huutamaan "Hieno maali mikä ikinä sun nimi sitten olikaan". Peli oli hieman siistiytynyt takavuosista. Saattoi johtua siitä että lätkänpelaajia oli paikalla vain yksi. Viikko sai hyvän startin.

Tiistain puntti oli hieman nihkeämpi. Vatsalihaksia ei pystynyt juuri tekemään ja tuntui muutenkin takkuiselta. Tämä saattoi tosin johtua puhtaasti siitä, ettei mitään kelvollista luettavaa ollut saatavissa ja näin ollen joutui keskittymään vain treenaamiseen. Päivän pelasti kuitenkin hieronta, joka oli todellinen nautinto vaikkakin perunapelto lapaluissa olikin tiukassa.

Huomenna jatkuu sählyllä ja torstaina taas lentopallolla. Perjantaina nostetaan rautaa, lauantaina levätään ja sunnuntaina pelataan Valkealassa. Tämähän on tosiaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Lisävammoja odotellessa.

Pimps & Ho's

Eräskin hou vietti rusketuksensa kera syntymäpäiväänsä viime lauantaina. Teema oli osuva (?) Pimps and Ho's ja kutsussa edellytettiin asianmukaista pukeutumista. Täytyy sanoa, ettei keneltäkään varmasti jäänyt epäselväksi mitä roolia kukin sitä iltana veti.

Paikalla oli niin venäjän mafia koko repertuaarillaan kuin intiaanikasinoilta Suomeen eksynyt high class houkin. Muutama kämänen asiakas oli myös paikalla, yksi oli sentään tajunnut kääriä taaloja taskuun. Mutta eihän niillä ollut varaa tähän tarjontaan, vaikka houta oli tarjolla monessa hintaluokassa - oli retailia, wholesalea ja originalseja. Syystä tai toisesta kyseisen illan kuvasatoa ei tule tähän blogiin.

Valkosipulia lisukkeilla

Eilen kokkailtiin ja herkuteltiin isommalla kädellä. Tarjoilu ei olisi sopinut valkosipulia vierastaville saati sitten kalorinlaskijoille. Menussa oli lähinnä valkosipulia erilaisilla lisukkeilla, jälkiruokaan sitä ei sentään tungettu.

Alkuun tehtiin valkosipuli-vuohenjuustopatonkeja sekä valkosipuli-parmesan etanoita. Luonnollisesti myös kilo voita pannuun. Pääruuaksi oli simpukoita sipuli/valkosipuli/valkoviini-kastikkeessa sekä yrttilohkoperunoita (myös valkosipulia). Majooneesi ei tehnyt yhteistyötä, mutta ketsuppi korvasi hyvin senkin (ei valkosipulia).

Älysimme rajoittaa syömistä ajoissa niin, että tilaa jäi myös jälkiruualle. Vanilijajäätelön, suolapähkinöiden sekä kinuskikastikkeen combo toimii aina. Valkosipulikiintiö on nyt kuitenkin hetkeksi täynnä. Tänään on joutunut kämppääkin tuulettelemaan, vaikka täälä ei edes kokkailtu.

Sikiämisestä ja sitoutumisesta

Heti kärkeen ilmoitus - minä en ole raskaana, enkä ole hankkiutumassa raskaaksi. Parin viime kuukauden aikana ja erityisesti tällä viikolla kyseinen aihe on kuitenkin ollut pinnalla minkki-piireissä. Useampi kuin yksi henkilö on ilmoittanut olevansa "siunatussa tilassa", mikä ei nyt ole sinänsä ollut pelaaja-värvärille mikään superhyvä uutinen, vaikkakin osoitan toki isot onnittelut kaikille odottaville vielä kertaalleen.

Tämä sikiäminen on kuitenkin herättänyt pienen pohdinnan sitoutumisesta. Joukkueurheilussahan tarvitaan kentällä yleensä useampi kuin yksi pelaaja ja toiminta vaatii jonkinasteista sitoumista kaikilta. Jokaisellahan on tietysti oma tyylinsä toimia, mutta mielestäni siinä vaiheessa, kun sitoutuu pelaamaan joukkueessa, niin olisi kohteliasta ilmoittaa muille, jos on suunnittelemassa perheenlisäystä lähiaikoina eikä näin ollen ole 100% varma pelaamisesta. Ei siinä mitään jos kyseessä olisi yksittäistapaus, mutta kun tämä oli jo kolmas. Ja valittevasti se kotona pelikutsua odottavien joukkokin harvenee päivä päivältä.

Alas on vajottu

Kaikkea ihminen sortuu elämänsä aikana suuhunsa pistämään. Nuorempana tuli syötyä maksalaatikkoa rusinoilla ainoastaan jouluna kinkun lisukkeena, mutta nykyään tuota ruokaa näkyy haarukassa huomattavasti useammin. Joku voisi ajatella että ainakin se on halpaa ja suhteellisen terveellisät, mutta nyt ei ole kyse siitä. Viimeaikaisesta finanssimarkkinoiden turbulenssista huolimatta mulla on toistaiseksi varaa ostaa muutakin ruokaa, enkä ole ennenkään niin siitä terveellisyydestä piitannut.

Maksalaatikko on vain kummallinen mieliteko. Onneksi en sentään pidä ruokapäiväkirjaa, koska pari kertaa maksalaatikkoa viikossa - nykyään ilman rusinoita - saattaisi huolestuttaa kanssaihmisiä. Mutta varsinaisen koiranruoka-leiman se saa vasta kun sitä syö kylmänä. Nykyisin syön sentään jouluna jotain muuta.

Raid

Löysin Raidin melkein kymmenen vuotta jälkijunassa. Alelaatikon houkuttelemana ostin tv-sarjan DVD:n. Kerrankin joku pätkä on todellakin hintansa väärti (5,90€).

Raidissa ei mässäillä turhalla kiihkolla vaan pikemminkin perussuomalaisella melankolialla ja hitailla repliikeillä. Näyttelijät tekevät hyviä roolisuorituksia - Esko Salminen, Kai Lehtinen ja Oiva Lohtander etunenässä. Kallion ja Sörnäisen maisemat näyttävät tutuilta vaan ei niin turvallisilta. Itse en kyllä koskaan Vaasankadulla törmännyt samantyyliseen aktiviteettiin, vaikka siellä niitä pornokauppoja onkin.

Ensimmäiset kolme jaksoa on nyt katsottuna ja hra Horstin oppi-isäkin tuli löydettyä. Alkujaksojen mieleenpainuvimmat repliikit olivat "Hei pampula, mun pitäis saada nokka pesuun" (rekkamies huoltoasemalla) sekä "Mussa ei ole muuta jäykkää kuin käytös"...

Raidista on tehty myös elokuva ja mikäli loppujaksot eivät tuota pettymystä, niin kyllähän sekin varmasti pitää tsekata.

Taas Lontoossa

Lontoossa vierailu käy todellakin työstä, kun joka viikko joutuu tunkemaan itsensä Primarkiin. Tämän viikon keikalla olin kuitenkin enimmäkseen "muiden asialla", joten kuitin pituus jäi alle puolen metrin. Saavutus siis sekin.

Tällä kertaa ei poikkeuksellisesti satanut lainkaan ja ehdin nähdä myös Mikkistä hänen toisessa olohuoneessaan eli Sohossa. Väkeä oli niin maan pirusti ja melkein nähtiin Pixie Geldof sekä Mickey Rourke, tai ainakin hyvät look-a-liket. Pizza oli todella mainiota ja kun ihan kelvollisen näköinen tarjoilija ymmärsi flirttailla molemmille sukupuolille, niin ravintolaa voisi jopa suositella. Kun vain muistaisi nimen.

Maanantaina Luxemburgiin. Ei Primarkia ja toivottavasti edes yöksi kotiin.

Kodin pikku hengetär

"Sain" leikkiä kodin pikku hengetärtä koko viikonlopun. Edellisestä kerrasta, kun olin äitini kanssa viimeksi viettänyt enemmän kuin 24h saman katon alla, olikin jo ehtinyt vierähtää useampi vuosi. Nyt päätin kuitenkin ottaa riskin ja kutsuin äitini kylään.

Ensimmäinen yllätys tuli jo siinä vaiheessa, kun tajusin ettei osa-aikaeläkkeellä olevan äitini viikonloppu suinkaan lopu sunnuntaina vaan vasta maanantai-iltana. No, omapa oli syyni kun en ottanut asiasta selvää ajoissa. Ei muuta kuin keksimään vaihtoehtoista viikonloppuohjelmaa, jotta aika kuluisi nopeasti.

Perjantaina meinasti jo tulla ongelmia, kun koneen vauhdilla neulovalla äidilläni ei ollut lankoja mukana. Yritin kaikkeni valvottaa vanhusta, ettei tämä keksisi ryhtyä siivoamaan ennen klo kuutta lauantaina. Onnistuin. Lauantaina ensimmäisenä lankakauppaan niin saatiin äidille tekemistä. Itse painelin rankan keikan (langat on aika kalliita!) jälkeen ansaituille päiväunille. Voin muuten kertoa teille innokkaat, neulovat ystäväni, että keskustan paras lankavalikoima löytyy Kampin Anttilasta.

Lauantai-iltana äitini neuloessa minähän tietysti laitoin ruokaa (suppilovahverokeittoa ja vielä itse keräämistä sienistä) ja kannoin lautasia eteen ja vein astioita pois. Sama meno jatkui sunnuntaina. Onneksi välillä pääsi breikille Laaksolahteen tonkimaan uusimmat Peakit ja Adidakset ja myöhemmin vielä kokeilemaan jotain aivan uutta Silakkamarkkinoille. Nyt on neulamuikku testattu. Jäi kuitenkin siihen yhteen.

Täytyy sanoa, että onneksi pääsee huomenna normaaliin arkeen. Tälläiset kotihengetär-viikonloput on vaan liian rankkoja meikäläiselle. Äitin lounas on kuitenkin jo valmiina jääkaapissa lämmitystä vailla.

Ensimmäinen sarjapeli

Peliasut saatiin paikalle uunituoreina, kun Minkit kohtasivat ensimmäisessä kotipelissään ja kauden avauksessaan teineistä koostuneen vastustajajoukkueen. Alkuverryttelyssä minkkilauma oli intoa täynnä ja palloa todellakin hakattiin todellakin alaspäin. .

Peli lähti käyntiin kotijoukkueen tahdissa. Minkki S oli huikeassa vedossa heti ottelun ensi hetkistä lähtien. Liberon polvisuojat kävivät niin kuumana että niistä jäi siniset raidat lattiaan. Kun vastapuolella oli kuviot vielä hakusessa niin Minkit veivät erää kokemuksen voimalla pakottaen vastustajan pariinkin otteeseen aikalisälle ensimmäisen erä aikana. Minkki-Hoo tiputteli palloja keskeltä vastustajan kenttään tasaisesti. Tyylipisteitä ei jaettu, mutta eipä niitä pyydeltykään. Ensimmäinen erä Minkeille 25-18.

Toinen erä lähti uhrautuvasti käyntiin. Passari-Minkiltä irtosi lähes käsi syötössä ja Minkki I:lla laitettiin lonkat kiinni uudestaan. Kaikki yhden ja yksi kaikkien minkkien puolesta. Teinit vastapuolella aloittivat huutelun epäpuhtaista kosketuksista, mutta unohtivat että kaikki Minkit pelasivat jo yläsarjoja siinä vaiheessa kun tyttelit olivat vielä äidin rintaruokinnassa. Vastustaja jatkoi virhetehtailuaan ja meidän passari ehti siinä laskeskella yleisömääräksi 15 (myöh. korjattiin 18). Teinarien tuittuilu ei vienyt heitä järin pitkälle tässä erässä. Minkit ottivat voiton murskalukemin 25-10.

Vastustaja jatkoi mollivoittoista esitystään kolmannessa erässä. Hetkessä peli oli jo Minkkilaumalle Minkki C:n hyvien syöttöjen saattelemana 9-1. MinkkiM säesti hienosti opettamalla lähes "isän kädestä" mitern sitä palloa lyödään kovaa. Pikku-tytöt saivat kuitenkin jostain uutta pontta ja pääsivät parhaimmillaan viiden pisteen päähän. Penkki-Reino joutui jopa ottamaan aikalisän ja muistuttamaan muita Minkkejä, että illaksi tahdottiin kotiin. Aikalisällä ehdittiin tosin sopia myös vastustajan parhaan tsemppari-pelaajan palkitsemisesta. Aikalisä oli nuorisolle liikaa ja verkkosyötön jälkeen se olikin Minkkien voittokulkua loppuun saakka. Erä meille 25-16 ja koko ottelu 3-0.

Lontoo

Syskyn ensimmäinen Lontoon keikka meni nopeasti. Kysehän oli luonnollisesti työkeikasta, mutta sain kuitenkin ujutettua sekaan pari (?!!) käyntiä Primarkista ja nopeen pistäytymisen New Lookiin. Vettä satoi, kuinkas muuten.

Historiaa tuli opittua hivenen, kun vierailin Cabinet War Roomeissa dinnerillä jossa juhlapuhujana oli Winston Churchillin tyttärentytär. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Mr. Churchillin mieltymys shampanjaan. Hänen kerrotaan joskus kysynyeen matemaatikkoystävältään, miten monta junavaunillista shampanjaa hän on ehtinyt mainitsemallaan kulutuksella täyttää. Lopputulos ei ollut edes puolikasta vaunullista, johon Churchill oli kommentoinut "So much to achieve, so little time". Winstonin lempi-shampanja oli kuulemma Pol Roger.

Mitä ruokaan tulee, niin en ole hetkeen syönyt niin huonoa illallista. Jotenkin vaan ei tuo selleri-perunakeitto oikein iskenyt alkuruokana, mutta mitäs muuta sitä sodanaikaiselta englanstilaiskeittiöltä voi odottaakaan. Henkilökunta taas oli tippunut ilmeisesti toiselta planeetalta, koska he eivät osanneet edes vastata, mitä ruokaa on tarjolla kun kysyivät kumpaa viiniä vieraat halusivat. Lopulta sain vastauksen joka oli: Soup... and... fish.

Paluulentoa odotellessani lentokentällä pääsin "toteuttamaan" itseäni lehtikojulla. Lappasin mukaani vaatimattomat pari kiloa erilaisia juoru- & muotilehtiä - Look, Now, Heat, OK, Marie Claire, Elle... Jes, mitä hömppää! Ja ensi viikolla uudestaan.

Lyhyesti virsi kaunis

Keli oli mitä mahtavin kun lähdettiin pelaamaan golfia sunnuntaina. Aurinko paistoi, oli riittävästi aikaa rangella ja putatakin ehti. Todella lupaavaa.

Siinä vaiheessa kun ryhdyimme lähestymään tiiauspaikkaa niin eiköhän sitä vettä ruvennut satamaan. Eräskin kanssapelaaja oli jättänyt kaikki sadevarusteet autoon. Hyvä alku - ainoastaan neljä tuntia jäljellä. Onneksi kyseessä oli vain kuuro.

Kolme ensimmäistä reikää sujuivat todella hyvin, mutta kuinkas sitten kävikään. Avaus oli loistava, mutta lopputulos ei. Kylki revähti kunnolla ja olin tipahtaa siihen paikkaan. Halpa kierros, vain 10 egeä per reikä. Köyhä joutui kuljeskelemaan lähinnä outissa ja etsimään palloja. Löysin viisi.

Taitaa olla tämän vuoden golfit pelattu, ellei nämä kelit sitten jatku marraskuulle. Ainahan voi toivoa. Toistaiseksi keskityn vain kuvaamiseen.

Kuusikkopelit on korkattu

Eilen saatiin lentiskausi käyntiin kun pelattiin ensimmäiset kuusikkopelit Kisiksellä. Luonnollisesti ennen kautta kuvitellimme itsestämme liikoja, koska mietteissämme tulemme hakkaamaan kaikki 2-divarin jengit mennen tullen. Eilinen vastus oli kuitenkin yllättävän hyvä ja joudumme ehkä treenaamaan vielä muutaman pelin, ennen kuin olemme ehdottoman ylivoimaisia.

Leikki sikseen ja totiseen peliin. Tämän minkkijengin suoritus oli yllättävänkin hyvä, koska ainoatakaan kuusikkotreeniä ei ollut alla. Uusi vahvistuksemme aloitti pelit torstaina vaatimattoman 10 vuoden tauon jälkeen. Ja hän todellakin on vahvistus. Oma pelaamiseni oli hieman "uupunutta", koska alla oli aika perusteellinen torstai-ilta. Onneksi sentään oksun maku tuli suuhun vasta pelin jälkeen.

Ai niin - voitettiin 2-1. Tai oikeastaa 3-1, jos minieräkin laskettiin.

Metsään

Kylki ei kestä vielä golfia joten tänään oli aika toiselle ulkoilulajille. Keli oli mitä mainioin kun suuntasimme Noran kanssa Olarin metsikköön kokeileemaan sitä kevyempää harrastusta eli maastopyöräilyä. Into oli kova, mutta kunto ja taito hieman vajavaiset. Eikä se tangon vääntäminen myöskään mitenkään tuota kylkivammaa hoitanut.

Anyways kilometrejä ja kaloreita tuli kulutettua ja uusia reittejä kokeiltua. Mutaa oli vaikka muille jakaa, samoin yllättäen eteen ilmestyviä kiviä. Ilman haavereíta kuitenkin selvittiin. Tuolta voit tutkiskella reittiä tarkemmin. Toivottavasti päästään lauantaina uudestaan.

Taas tuli kokeiltua jotain uutta

Lauantaina testattiin Saslik. Ruoka oli loistavaa, voisin melkein elää niillä rasvaa tirisevillä blineillä. Musiikkiesitykset olisi voinut jättää väliin, vaikka toivathan ne ihan kivasti sitä oikeaa tunnelmaa. Juoma - no, sanotaan niin että sitä riitti.

Päädyttiin Restroomiin. Tähän mennessä oli jo maisteltu useampikin "virkistävä" drinkki. Muu väki baarissa ei ollut turhan kriittistä yleisöä, joten siinä joutui itse kukin ottamaan se mikrofonin kauniiseen käteen.

Tulipa kokeiltua. Lahjaksi tulee kuulemma Singstar. Vastedes aion varastaa kaverin idean ja ottaa repertuaariini Saku Sammakon. Siinä on kuitenkin se Hepokatti-Heikki soittelemassa viuluaan. Anna Erikssonin jätän edelleen sen idolille.

Urheilu on vaarallista

Tällä viikolla on tullut juostua ja käveltyä erikokoisten pallojen perässä useampaan kertaan. Salibandykentällä oli lähestulkoon ilo ylimmillään, kun vanhoja "sotaratsuja" palasi tantereelle. Peli on luonnollisesti kovaa - sen sai yksikin kikkailija todeta yrittäessään harhautusta. Yleensä sitä ei vaan kannata juosta päin. Ainakaan jos vastustaja on isompi.

Lentopalloa pelattiin taas torstaina. Omaa kantapään tulehdustilaa lukuunottamatta onnistuin välttämään loukkaantumiset. Mutta koska meidän "DremTeamimme" on ilmeisesti jotenkin kirottu, niin eiköhän taas yksi pelaaja saatu lasarettiin. Mimmeillä vaan on niin kova kipukynnys, että yksi pieni sormimurtuma jää helposti huomaamatta treenien tiimellyksessä...

Oma loukkaantumiseni tapahtui sitten tässä kaikkein vaarallisemmassa palloilulajissa eli golfissa. Svingi oli kaikkea muuta kuin rento ja onnistuin venäyttämään kylkilihakseni todella mallikkaasti yhdeksännellä. Kierros jäi siihen, kun ei pystynyt enää muuta kuin puttamaan. Harmillista sinänsä, koska kerrankin ne henkiset vesiesteet oli ohitettu kunnialla. Urheilu on todella vaarallista.

Actionia

Hakaniemen torilla oli eilen ihan suuren maailman meininkiä. Jo kaukaa näkyi vilkkuvia sinisiä valoja pilvin pimein. Poliisiautoja oli kuin presidentin linnan edessä Itsenäisyyspäivänä. Mellakkapoliiseja torin jokaisella nurkalla. Ja luonnollisesti liikenne täysi kaaos.

Kuinka ollakkaan torin keskellä seisoi korkeintaan sata henkilöä suhteellisen rauhallisissa tunnelmissa. Yhtäkään plakaatia en nähnyt eikä mitään "taisteluhuutoja" kuulunut. Joku mielenosoitus siinä oli ilmeisesti kyseessä, mutta ei aavistustakaan mikä. Paljon melua tyhjästä?

Keski-ikäistymisestä

Seuraava keskustelu on lainausta Anna-lehden Maisa ja Kaarina -sarjiksesta.
- "Oletko sinä huomannut, että keski-iässä todella monet naiset alkavat yhtäkkiä tehdä kaikkea ihan uutta"
- "Joo. Yhtäkkiä aletaan noudattaa jotain kummallista ruokavaliota. Ei voi syödä sitä eikä tätä."
- "Ravataan luontaistuotekaupoissa..."
- "... mutta kaikkein kummallisin keskiiän oire on maraton. Jep... Muijat, jotka ei ikinä oo harrastaneet mitään liikuntaa, alkaa yhtäkkiä rehkiä lenkeillä ja tähdätä johonkin ihme juoksuun..."
- "Onneksi me olemme vielä kaukana keski-iästä." (kippis)
- "Todella kaukana!"

Pikaisena yhteenvetona - sinä päivänä kun allekirjoittanut alkaa tähtäämään maratonille niin voitte vapaasti syyttää keski-ikäistymisestä. Puolikaskin lasketaan.

Läskipoliisi

Jäin tuijottamaan "Olet mitä syöt" -ohjelmaa töiden jälkeen. Ohjelmaan valitut laihduttajat vetävät aivan uskomattomia määriä kaikenlaista sontaa viikon aikana ja se kaikki ruoka ladotaan sitten yhteen kasaan pöydälle. Pahinta kuitenkin on, että itsellä tekee joka kerta mieli niitä pizzan paloja ja hampurilaisia, mitä siihen pöydän päälle on mätetty, eikä suinkaan niitä tuoreita vihanneksia tai hedelmiä.

Monesti sitä on tullut itsekin mietittyä, jos sitä roskaruuan (rasvan) määrää tulisi hieman vähentää. Ajatus katoaa kuitenkin yhtä nopeasti kuin se on tullutkin, kun annoskateus iskee vastapäisen ruokailijan kebabin perään kuolatessa.

Tilanne saattaisi ehkä korjaantua, jos kotiin tulisi käväisemään tuo samainen läskipoliisi. Jotenkin voisin kuvitella, että jos näkisin kaiken sen rasvan ja sokerin mitä viikon aikana vetää sinä itsenään, niin jotain hyviä muutoksia siitä saattaisi seurata. Toisaalta, ehkä mä vain lisään liikuntaa ja jätän kevennetyn ruokavalion tositv-ohjelmiin.

Ikääntymisen merkkejä

Lueskelin uusinta Mondoa. Päätoimittajan kirjoitus käsitteli ikääntymisen merkkejä ja sitä miten ne näkyvät matkustamisessa. Pakko oli nöyrtyä myötäilemään useampaa kohtaa vaikka sitä miten haluaisikin olla "nuori ja seikkailunhaluinen".

Ensinnäkin halvin hinta ei todellakaan enää ole se ainoa kriteeri. Nykyään harvemmin tulee valittua sellainen lento Eurooppaan, missä olisi yksi tai useampi välilasku, jos suoraakin reittiä pääsee. Enää en myöskään harkitse yöpymistä rautatieasemalla ja muutenkin majapaikka on yleensä varattu hyvin ajoissa etukäteen. Harvinaisen usein perillä tulee otettua taksi sen halvemman metro/juna/bussi -kombon sijasta. Jotenkin sitä seikkailufiilistä ei oikein lentokoneesta ulostautuessa vaan heti löydy.

Seuraavan kohdan lainaan ihan sellaisenaan: " Se, että joku on samanikäinen ja näyttää myös olevan reissussa, ei ole syy mennä tekemään tuttavuutta". Allekirjoittanut alleviivan tuon täysin ja huomauttaa vielä statementin sopivuudesta eräällekin tammikuussa koittavalle bussiretkelle.

Onneksi listalta löytyi vielä kohtia, joita en ole huomannut noudattavani. Minulle ei ole lentosukkia. Jokaiseen matkakohteeseen ei tarvi olla opaskirjaa. Opastetut kaupunkikierrokset eivät edelleenkään sytytä. Mutta mikä tärkeintä - sillä on väliä, onko lentokoneessa ilmainen alkoholitarjoilu vai ei.

Rakennekynnet

Presidentti Halonen hankki rakennekynnet / 04.09.2008 06:52

Tasavallan presidentti Tarja Halonen näyttäisi usean muun naisen tavoin hankkineen itselleen rakennekynnet. Moni eilistä Ylen A-studiota seurannut katsoja yllättyi. Katse kiinnittyi ohjelman aikana presidentin poikkeuksellisen kauniisiin käsiin, joita hän myös näkyvästi piti esillä haastattelun aikana. Halosen kynnet olivat laitetut ja selvästi pidemmät kuin maanantaina EU:n huippukokouksessa Brysselissä, saati kuukausi sitten. Kynnet eivät luonnossa kasva näin nopeasti, mikä viittaisi rakennekynsiin. Presidentin kynnet eivät suinkaan olleet liioitellun pitkät, vaan huolitellut ja luonnollisen näköiset. Halosen panostus itseensä yllättää silti, sillä presidentti ei yleensä juurikaan koreile meikeillä tai pukeutumisellaan. Linnasta ei eilen illalla A-studion jälkeen osattu kertoa, mikä oli Halosen uusien kynsien salaisuus. Ne, jotka eivät eilen sattuneet näkemään Halosen kynsiä, voivat katsoa sen Ylen verkkosivuilta osoitteesta http://areena.yle.fi.
Sara Henttonen

Kommentteja?

Tavoitteet asetettu ensi vuodelle

Otin opikseni tämän vuoden 10-ottelusta. Viinan juontia ei kannata vähentää turhan takia - sade tulee kuitenkin ja pilaa kaiken. Lajeja kannattaa treenata hieman etukäteen, koska sitten niiden tekeminen sateessa on ehkä hieman mielekkäämpää. Jääpussi (tai -pusseja) kannattaa varata ensi vuodellekin. Poikkeuksena se ei tullut omaan käyttöön tällä kertaa. Yksi selkeä puute varustuksesta löytyi ja se oli pihka. Tietääkö joku mistä sitä saisi?

Omiin tuloksiin turhautuneena tuli sitten asetettua pari vetoakin ensi vuodelle. Mahdollinen kokonaistappio saattaa olla neljä pulloa Bollingeria sekä kossu. Jotenkin luulen, että treenimotivaatiota löytyy ensi kesää kohti vähän eri lailla. Saatan jopa käydä lenkillä.

Päätähtäin ovella

Huomenna koittaa taas tämän vuoden h-hetki. 10-ottelu starttaa 100 metrin juoksulla klo 9 aamulla. Tähän on tähdätty taas koko vuosi (as if). Kaikki mahdollinen on tehty (so not) ja nyt ei muuta voi kuin odottaa huomista ja tankata hiilareita.

Noran kanssa puhuttiin viime viikolla mahdollisista päivän tavoitteista. Nyt kun noita sadekarttoja tai erästäkin ystävääni lainate - noita säälutkia - tutkailee niin eipä paljon hymyilytä. Enää voi vain toivoa että meteorologit olisivat todellakin olleet LSD:n vaikutuksen alaisina viimeiset puoli vuotta ennustaessaan kelejä ja huomenna alkaa intiaanikesä.

Jostain kumman syystä epäilen kuitenkin, ettei se aurinko meitä juuri huomenna(kaan) helli. Tavoitteena on lähinnä selvitä hengissä ja vähemmillä vammoilla kuin viime vuonna. Toisaalta nyt on jo nivuset ja takareidet valmiiksi kipeinä, joten koitetaan edes väistää tippuminen seiväskuoppaan.

Ai niin: 14,2 / 490 / 8,20 / 150 / maaliin/ 16,5 / 23 / 220 / 30 / 8'

Kieltäytymisestä

Luin tänään (poikkeuksellisesti) Kauppalehdestä Cilla Bhosen kolumnin: "Ei, ei ja tosiaankin ei". Teksti hämmästeli monikieltäytyjien suoraselkäisyyttä ja sitä, mistä kaikesta sitä loppujen lopuksi jää paitsi jos on dandy, anarkovegaani, feministi ja katolinen konservatiivi (kuten kolmunissa mainittu Antti Nylen).

Teksti sai miettimään omia kieltäytymisiä. Allekirjoittaneella ei (onneksi) ole mitään erityistä vakaamusta, joten elämän iloista kieltäymiset ovat jääneet aika vähälle. En kieltäydy lentomatkoista ja turkkiakin pitäisin helposti ilman mitään omatunnon soimauksia. Ei taidan sanoa ainoastaan ryhmäliikunnalle (jumpat) sekä korianterille. Ei listaan kuuluu myös jotain muita ruoka-aineita, mutta nekin lähinnä olosuhteiden pakosta (laktoosi-intoleranssi).

Viime aikoina olen "hieman" tiputtanut viikottaisten alkoholiannosten määrää ja sanonut pari kertaa asian tiimoilta ei. Kuinka ollakkaan ensimmäinen reaktio oli: "oletko raskaana?". Totaalikieltäytymisestä ei kuitenkaan ole kyse - se olisi jo liioittelua. Ja kuten eräässä toisessa blogissa tuli jo kertaalleen kommentoitua - hauskanpito ilman alkoholia on teeskentelyä. Ainakin jos sitä yrittää tehdä anniskeluravintolassa. Joten eiköhän tämäkin asian suhteen palata normaaliin päiväjärjestykseen jo ensi viikolla.

Tulokset

Kuinkas siinä sitten kävikään. Odotukset eivät olleet järin korkealla, joten se, että alaraajojen lievä epätasapaino näytti jatkuvan, ei tullut yllätyksenä. Myöskin läskin lisääntynyttä määrää osasin odottaa. Onneksi sitä ei sentään tullut enempää.

Koomisinta oli kuitenkin, että vasemman käden lihakset olivat "paremmassa terässä" kuin oikean. Ei ehkä tarvisi mainita, mutta minähän olen tosiaan oikeakätinen. Luut painoivat edelleen sen kolme kiloa, joten en voi vieläkään väittää olevani ns. big boned.

Ei muuta kuin 10-ottelua kohti tiistaina. Enemmän on kiloja siirrettävänä kuin viimeksi, joten ehkä noita tavoitteita joutuu vielä hieman hioa...

Taas mitataan

Torstaiaamun sessioon valmistaudutaan seuraavasti:
- oltava ravinnotta ja juomatta vähintään 2 tuntia ennen mittausta
- vältettävä alkoholinkäyttöä 2 vrk ennen mittausta
- vältettävä voimakasta fyysistä rasitusta 12 tuntia ennen mittausta
- vältettävä diureettien (nesteenpoistolääkkeiden) käyttöä mittausta edeltävinä päivinä
- tyhjennettävä virtsarakko n. 1/2 tuntia ennen mittausta

Ja kaiken tuon jälkeen pitäisi selvitä kokonaispaino (kg), kehon rasvaton massa (kg), lihasmassa (kg), rasvakudoksen määrä (kg), rasvaprosentti (%), kehon nesteet, viskeraalirasva-arvio, lihastasapaino (kädet, jalat ja keskivartalo), raajojen puolierot, vyötärö-/lantiosuhde (WHR), segmentaalinen lihasjakauma (kädet, jalat,keskivartalo), perusaineenvaihdunta (kcal), kehon painoindeksi (BMI), kehon solupaino (kg).

Maltan tuskin odottaa ovatko tulokset saman suuntaisia kuin Vierumäellä kuntotesteissä keväällä. Silloin tuomio oli kuitenkin "melkein lihava".

I will survive!

Tämäkin lasiranne kävi ensimmäistä kertaa lentistreeneissä kolmeen vuoteen. Varusteina oli normin pelisetin lisäksi urheiluteippiä ja jääpussi. Ranteethan eivät sitten kestäneet yhtäkään sormilyöntiä ilman sitä teippiä, joten alku ei luvannut hyvää.

Yhden ammattilaisen ja 7 amatöörin treenit sujuivat kuitenkin varsin mallikkaasti. Naapurilohkon puolelta käytiin vähän väliä kurkkimassa meidän touhuja (tai siis sen meidän pron touhuja). Olo oli kuin pikkulapsella hiekkalaatikossa, kunnes reidet alkoi huutaa hoosiannaa. Siinä vaiheessa taisi olla enää tunti jäljellä!

Lopulta jääpussia ei tarvittu ja kaikki muut paitsi ammattilainen lupasivat palata seuraavallakin viikolla. Jään odottelemaan parhaita tarinoita huomiselta liittyen siihen, miten daamit selittävät työpaikoillaan tms. kaikki ne mustelmat käsivarsissa. Tai parempi ehkä tunnustaa kaikki heti tässä - meistä on vaan niin kivaa vetää hieman domestic violencea isommalla porukalla...

Uutta puuhaa

Uutta puuhaa on ehkä hieman harhaanjohtava ilmaus, koska nythän on kyse kuitenkin vanhan harrastuksen henkiin herättämisestä. Aivan kuin harrastuksia ei olisi ollut tarpeeksi ennestään niin nyt piti vielä mennä perustamaan kavereiden kesken oma lentopallojoukkue.

Tämä on luonnollisesti hyvä uutinen kaikille teille arvoisat lukijani. Nyt te kaikki voitte viimein tehdä hyvällä syyllä (?) retken Korsoon kannattamaan paikallista joukkuetta. Tämä antaa mahdollisuuden käyttäytyä "maassa maan tavalla", mikä tässä tapauksessa tarkoittaa mitä monisaisempaa huutelua vastustajille (mieluiten ulkomuodosta) sekä tuomarille (samat sanat). Alkoholijuomia kannattaa myös luonnollisesti salakuljettaa katsomoon.

Joukkueen managerointia hoitaa Loimaannorppa ja fanituotteiden myynti alkaa tuota pikaa. Sarja käynnistyy kotiottelulla lokakuun alussa. Tervetuloa!

Vaatekaapin räjäytys

Flunssan johdosta toimeettomuus ei himassa käynyt liian tukalaksi, koska "pieni" projekti oli odottanut jo useamman kuukauden tekijäänsä. Muuton yhteydessä ja matkan varrella muutenkin vaatteita on jaeltu kavereille tai annettu palkaksi milloin mistäkin hyvästä. Osa räteistä on viety Lähetystorille ja osa tungettu UFFin laatikoihin. Mutta kumma kyllä - kaapeista ei tuntunut koskaan vähenevän mitään.

Nyt tehtiin sitten mukamas iso siivous. Kyllähän sitä tavaraa kasseihin kertyikin, mutta ei sitä tyhjää tilaa tullut nimeksikään. Parit ystävämyynnit on jo pidetty ennen varsinaista kirppiskeikkaa. Kelien puolesta näyttää siltä, että täytyy kutsua loputkin kaverit tonkinmaan vaatepinoja koska ei tuonne vesisateeseen oikein kiinnosta lähteä kaupustelemaan. Eli Joge ja Prepe - voitte tekin tulla, jos haluutte. :)

Viimeinkin

Kesäloman jälkeen pääsin viimein katsastamaan Sex and the City -leffan. DVD-boksi juuri katsattetuna läpi lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin elokuviin. Odotukset eivät olleet järin korkealla, koska eräskin trash-magazine oli jo paljastanut ohimennen juonikäänteitä. (prkl)

Yllätys, yllätys - yleisöstä 99% oli naisia. Leffa oli ihan ok, mutta ei se mitään huippupisteitä saanut. Pätkässä oli meikäläisen makuun hieman liikaa hääpukuja, hieman liikaa häähössötystä ja hieman liikaa anteeksiantoa. Ja ei ne taksit oikeesti sielä Nykissä pyöri ihan joka paikassa niin, että aina ois keltainen kuski ajamassa ohi riippumatta siitä, millä kadulla astut talosta ulos.

Parhaan roolin veti ehdottomasti se nylkyttävä koira. Ja ois se penthouse & vaatekomero kelvanneet mullekin...

Ei ihan vielä töihin

Loman laittamiselle pakettiin oli tosiaan mitä moninaisempia suunnitelmia. Ne eivät ihan sitten toteutuneet, mutta tilalle tuli paljon muuta. Muutaman päivän menusta on löytynyt mm. lentopalloa, trapia, koripalloa, maantiepyöräilyä, purjehdusta eri luokissa, sulkapalloa, tennistä, nyrkkeilyä, judoa, ilmapistoolia, jousiammuntaa, beachvolleyta, uintia, soutua jne jne.

Onneksi meillä on olympialaiset. Kerrankin saikulla on jotain viihdettä. Vaikka kisat jatkuvatkin vielä yli kaksi viikkoa niin ajattelin kuitenkin huomenna suunnata töihin. Ellei sitten flunssa ole toista mieltä.

Paras tapa pistää loma pakettiin

Loma piti päättää biitsin katselulla, kavereiden hääjuhlilla, DH-testauksella sekä SATC -leffalla. Toiveissa oli luonnollisesti hyvä keli ja loistavaa seuraa. Ehkä pari virkistävää juomaa ja herkkuruokia.

Kuinkas sitten kävikään. Lopullinen saldo on flunssa, kuume ja nyrkin kokoinen yskänrakko huulessa. Mikään ei maistu miltään ja räkä valuu. Tästä on hyvä jatkaa.

080808

Tänään SE taas alkoi. SUURI urheilujuhla. Kesän pelastus. Tai pitäisi varmaan kysyä, että minkän kesän? Näillä keleillä ei muuta tekemistä olekaan kuin seurata kaikkia mahdollisia lajeja kuviokellunnasta painiin.

Pari suurta huolenaihetta varjostaa kuitenkin tämänkin innokkaan penkkiurheilijan arkea. Ensinnäkin kisat tulevat hieman huonoon katseluaikaan, mikä kärjistyy ikävästi koska en omista nauhoittavaa digiboksia. Ja toiseksi työhön palaaminen maanantaina häiritsee ikävästi television katselua. Onneksi kisoja voi seurata myös netistä. Maltan tuskin odottaa.

Tuoreimmat

Kesän laatulukemiseen on kuulunyt myös OK, Hello, Heat, Reveal, Now, Star... Loimaannorpan pyynnöstä päivitän tuoreimmat:
- Girls Aloudin Chery Cole on antanut anteeksi pettävälle aviomiehelleen jalkapallotähti (yllätys) Ashley Colelle
- Jordan aka Katien Price suunnittelee rintojensa pienennysleikkausta, Lontoon maratonia sekä adoptioita
- Madonnan avioliitto on kriisissä. Huhutaan että eropaperit jätetään maailmankiertueen jälkeen.
- Victoria Beckham on vaihtanut pehmeämpään imagoon - hänet on nähty jopa farkuissa ja t-paidassa!
- Skottiruudut ovat IN syksyn muodissa. Kuuminta hottia myös violetti ja ylläri pylläri - musta!
- Angelina ja Brad aikovat adotoida vielä lisää lapsia
- Nicole Kidman jättää Tenneseen taakseen ja muuttaa perheineen takaisin Los Angelesiin
- Britney menetti lastensa huoltajuuden. Kevinin ja Britneyn odotetaan palaavan yhteen.
- Lindsay Lohan seukkaa yhä tytön (DJ Samantha Ronson) kanssa
- Sienna Miller vokottelee naimisissa olevaa miestä (Blathazar Getty, Brothers and Sisters -sarjasta)
- Lily Allen on palannut yhteen exänsä kanssa ja he ovat hankkineet koiran
- Kate Moss erosi. Syyksi epäiltyy intiimejä tekstareita Pete Dopeheadin kanssa
- Amy Winehouse joutui hoitoon (tosin ei mikään uutinen enää, koska niinhän käy joka viikko)

Eiköhän tuolla updatella pääse alkuun.

Lomatunnelmia

Överraskande?

Tapanani on lomalla lukea paljon kirjallisuutta. Tällä kertaa yllätin jopa itseni. Kädessäni on Stieg Larssonin "Luftslottet som sprängdes". Vain 704 sivua. Epäilen vahvasti ettei tuo ole ihan päivässä luettu.

Joka tapauksessa suosittelen kirjailijan kahta aiempaa dekkaria lämpimästi - joko suomeksi tai på svenska ("Män som hatar kvinnor & Flickan som lekte med elden").

Minkki lomailee -maalla, merellä ja ilmassa

Merimatka, ravintolatestausta, tennistä, kauneushoitoja, bussimatka, valmistumisjuhlat, golfia, yleisurheilua, lentomatka, herkuttelua, lukemista, shoppausta, auringon ottoa, synttäreiden juhlintaa, maastopyöräilyä, kuohuvaa, lonkkarointia, kirppistä, beachvolleyta, hääbileet, karvakrokettia, grillausta, chillausta. Unohtuikohan jotain?

Loma alkaa viimein tänään. Koska epäilen, ettei blogin päivittäminen ole järin aktiivista seuraavan kolmen viikon aikana niin kerron etukäteen mitä on suunnitelmissa. Se, että toteutuuko suunnitelmat, onkin asia erikseen.

Ja kunnon kelit on tilattu ainakin elokuun ensimmäiselle päivälle. Toivottavasti näemme silloin!

Kännikala

Taloon muutti uusi alivuokralainen, kun kohtasimme festareilla Bonon. Bono on ehkä kallein tuntemani kymmenen sentin mittainen pehmoeläin. Kolmenkympin kala olikin sitten ainoa, mitä jäi saaliiksi Särkänniemen pelipöydistä. (onginnasta tuli superpallo, mutta siinä voittaakin jokaisella laakilla)

Bono löysi paljon uusia ystäviä (jopa lasista) Tammerfesteiltä ja odottaa kovasti, miten Late ja Antero suhtautuvat uuteen kämppikseen. Eräskin leffan nimi laitettiin uusiksi näissä karkeloissa. Uusi roadmovie on nimeltään "Miloa etsimässä", pääosassa Bono Milo Bananas.

Ravintola Näsinneula

Tammerfest aloitettiin Särkänniemen pelipöydistä ja sitä jatkettiin ravintola Näsinneulassa. Oma valintani oli Finlandia menu, josta erottui edukseen korvasienikeitto sekä poronfilee. Ruoka oli kaikin puolin mainiota, mutta keskinkertaiset viinisuositukset jättivät kokonaisuuden hieman latteaksi. Palvelu ei ollut mitenkään erityistä.

Ravintola on rankattu Suomessa 9.parhaaksi, mutta en välttämättä itse valitsisi sitä omaan top kymppiin. Maisemat olivat kuitenkin todella upeat ja jo pelkästään niiden perusteella suosittelen visiittiä. Alkuun kannattaa ottaa aperitiiviksi "Neula".

Oikeita panoksia

Eilen tuli kierrettyä vasta elämäni toinen täysimittainen golfkierros. Pelaaminen oli todella hidasta, mikä ei tällä kertaa suinkaan johtunut allekirjoittaneesta ja hänen peliseurueestaan. Kentälle oli mitä ilmeisimmin päästetty aivan liikaa väkeä tai vaihtoehtoisesti liian monta meitäkin huonompaa pelaajaa.

Kenttä oli laakeeta peltoa, mutta eipä mennyt pallojakaan hukkaan eikä tarvinnut hyttysiä väistellä. Palloja sen sijaan piti varoa. Olisihan se tietysti ollut mukavaa nähdä, mistä suunnasta se FORE-huudon saattelema pallo lyötiin, niin olisi ehkä pystynyt paremmin väistämään. Onneksi se kuitenkin meni vajalla metrillä ohi ja lähellähän ei tunnetusti lasketa. Ukko kehtasi selitellä, ettei ”normaalisti lyö noin lyhyitä lyöntejä”. Jep jep.

Kamera oli matkassa ja taltiointeja tuli kiitettävästi. Ei se svingi edelleenkään kauniilta näyttänyt, mutta onneksi maila suuntautui edes jotenkuten palloa kohti. Birdie jäi tällä kertaa tekemättä. Todettiin nti T:n kanssa, että Frezza on meille aivan liian kevyt panos. Heti kun ryhdyttiin pelaamaan alkoholipanoksin, niin peli parani huimasti. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamun yllärit

Eräskin Norppa aiheutti allekirjoittaneelle pientä ylimääräistä järkytystä tänä aamuna. Suoritin vannoutuneita aamurutiinejani töissä, kun silmieni eteen rävähti jotain täysin odottamatonta. Tämä kuulostaa ehkä hieman säälittävältä, mutta onhan se nyt suhteellisen suuri asia jos jo vuosia (nyt voidaan jo puhua monikossa, eikö?) kestänyt aamutraditio horjuu!

Onneksi kyse oli tällä kertaa ainoastaan "faceliftistä" ja kaiken lisäksi ilman Rolfin apuja. Suosittelen ehdottomasti kaikille visiittiä Loimaannorpan sivustolle. Mä aion NIIN matkia.

Teinit festareilla

Tätä keikkaa hiottiin useampi päivä. Oli relettä, peruukkia ja erilaisia salakuljetuskeinoja. Kaksi teiniä, a' 34v, olivat lähdössä Ruisrockiin.

Suunnittelu oli ehdottomasti vähintään puolet tästä keikasta. Bussikuski pelasti päivän ja sai lähes unohtamaan, että ruumiin- ja kassien tarkastus oli lievästi sanottuna perusteellinen. Hyytelötkin haistettiin, mutta ammattilaisten vadelmasetin tuoksu peitti helposti alleen sisuviinan aromin.

Oli tuuletinta, sydänaurinkolaseja sekä pikkupulloja ciabattan ja lihiksen välissä. Keli oli loistava ja seura vielä parempaa. Hymy-Veikko ja Late olivat suorastaan liekeissä. Piiiitkä miinus tuli lähinnä anniskelualueiden megalomaanisista jonoista. Kerrankin jopa vessaan oli lyhyempi jonotus. Bändeistä ei ole juuri mainittavaa, paitsi että Von Herzen Brothereista tuli uusi suosikki. So GOOD!

Puoli naamaa velttona

Olen saanut kokea sen ilon, että viikon ajalle on osunut kolme hammaslääkärivisiittiä. Tuomio oli tyly ensimmäisellä kerralla, mikä luonnollisesti johti jatkotoimenpiteisiin. Kieltämättä se on varsin jännittävää lähteä asiakaslounaalle puoli naamaa puutuneena, kun ei pysty ihan varmasti sanomaan pysyykö se ruoka kokonaan suussa vai ei.

Kuulemma vastaavat sarjakäynnit voisi välttää käyttämällä hammaslankaa hieman aktiivisemmin eikä vain kerran vuodessa. Ajattelin ottaa tällä kertaa neuvosta vaarin, koska posken ja kielen pureskeleminen sushina ei juuri miellytä. Ja sitä paitsi mä luulen keksiväni noillekin 400 eurolle jatkossa muuta käyttöä.

Oikeita urheilijoita

Viikonlopun päätapahtumaksi oli valittu tällä kertaa kansainvälinen urheilutapahtuma ja siihen päälle omat sportit. Tapahtuma-areena oli Jyväskylän Harjun kenttä, mikä kuhisi hyvärunkoisia miehiä ja naisia 11 Euroopan maasta. Toiset oli luonnollisesti parempia kuin toiset, mutta yksi asia oli yhteistä lähes kaikille urheilijoille: uskomattoman hyvä runko!

Moniotteluita ei tule yleensä arvokisojen aikana liiemmin seurattua, mutta näemmä pitäisi. Niissä urheiluasuissa oikeasti silmä lepää. Urhelijoiden on oltava erittäin monipuolisia, joten joukkoon ei todellakaan mahdu mitään tuhteja työntäjiä tai mitään kolisevia korkeushyppääjiä. Pään olisi tietysti voinut vaihtaa useammaltakin, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Omat kisat järjestettiin myöhemmin Muuramen tiilimurskalla. Tulokset jäivät kohtalaisiksi, vaikka miten yritimme toteuttaa aiemmin päivällä kuultua neuvoa korkeudessa: "pidä pää vartalon jatkeena". Tämän pulliksen uusi laji näyttäisi olevan molempien käsien kuulantyöntö (yhteistulos). Molemmilla käsillä päästiin samalle metriluvulle (nyt ei tosin puhuta 2-numeroisista luvuista).

Mitään tiukkoja urheiluvartaloita ei enää liioin näkynyt, mutta raavasta lihaa sitäkin enemmän. Kyllä suomalainen mies vain on viehättävä näyttäessään karvaista ahteriaan kuularingistä. Ei siitä sen enempää, you got the picture.

Lähellä ei lasketa

Liityin perjantaina siihen joukkoon golfin pelaajia, jotka ovat joskus odottaneet hengitystään pidätellen pallon vierimistä viheriöllä... Melkein holari. Mutta kuten niin monesti on todettu niin lähellä ei lasketa.

Eräskin blogin pitäjä tosin totesi, että holari on tuuria, birdie on taitoa. Ja sitä paitsi olisihan se holarin tekeminen tullut pirun kalliiksi, vaikkei perjantai-iltana kauheaa tungosta kentällä ollutkaan. Olisi pitänyt kiertää toinenkin 9 reikää niin että klubitalolta olisi ne väsyneimmätkin päivystäjät kotiutuneet ja kuohuvaa olisi tarvinnut tarjota vain omalle porukalle. Köyhä mikä köyhä.

PS. Tein sentään birdien.

Näyttää jo golfilta

Olin taas opettelemassa golfin saloja eilen. Sateisen kelin myötä taival tuntui alkuunsa aika tuskaiselta. Onneksi oppimiskäyrä tuntuu olevan yhä nouseva, joten epätoivoon ei tarvinnut vajota kovinkaan syvälle.

Palloon tuli hyviä osumia, eikä selkäänkään sattunut. Ilmeisesti jotain on siis tehty oikein. Pron kommentti oli, että svingi alkaa kuulemma näyttää jo enemmän golfilta kuin minkään muun lajin lyönniltä. Edistystä sekin.

Grillausta ja chillausta

Juhannuksen pääosaa esitti tänä vuonna ruoka. Chillaus tuli lähinnä pakosta, koska ruokaa tuli syötyä niin paljon ettei kyetty sen jälkeen liikkumaan.

Lautasella nähtiin mm. jokiravunpyrstöjä, mätileipiä, uusia perunoita, salaattia, hampurilaisia, sisäfilettä, itikan kärkkäreitä, kanafileitä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä, grillattuja kasvisnyyttejä ja halloumia, pyttipannua, kylmää gazpacho keittoa, jäätelöä, mansikoita, keksejä, nachoja ja salsaa, pizzaa... Veikkaus on, että sellainen 4-5kg tuli elopainoa lisää. Ja siihen mitä lasissa nähtiin ei kannata edes mennä. Onneksi tuli sentään golfattua koska muuten olisin varmaan turvonnut tunnistamattomaksi.

Bonusnumerona kuultiin aina yhtä herkkä tango "Mun aika mennä on" sekä Suurlähettiläiden the one and only "Äiti aurinko ja sisar kuu". Ihan hyvä ettei sitä Singstaria ollut maisemissa. Hyvä naapureille siis.

Säämiskän tarpeessa

Nyt on fillari sitten testattu. Onneksi oli asiantuntija matkassa, muuten olisi tullut ajettua täysin jäykällä keulalla ja todennäköisesti ihan tyytyväisenä. Säädöt laitettiin kuitenkin about kohdalleen ja ei kun maastoon.

Ihan sohvalla istumisen fiilistä siinä ei saanut vaikka olikin täysjousitus alla. Pirun hauskaa oli, eikä ilmalentoja tullut (vielä). Vauhtikin pysyi yllä, eikä ensikertalaista tarvinnut liikaa odotella. (Onneksi prolla oli polvi kipeänä...) Säämiskän kaipuu iski välittömästi, joten tänään joutuu varmaan lähteä kauppaan.