Lueskelin uusinta Mondoa. Päätoimittajan kirjoitus käsitteli ikääntymisen merkkejä ja sitä miten ne näkyvät matkustamisessa. Pakko oli nöyrtyä myötäilemään useampaa kohtaa vaikka sitä miten haluaisikin olla "nuori ja seikkailunhaluinen".
Ensinnäkin halvin hinta ei todellakaan enää ole se ainoa kriteeri. Nykyään harvemmin tulee valittua sellainen lento Eurooppaan, missä olisi yksi tai useampi välilasku, jos suoraakin reittiä pääsee. Enää en myöskään harkitse yöpymistä rautatieasemalla ja muutenkin majapaikka on yleensä varattu hyvin ajoissa etukäteen. Harvinaisen usein perillä tulee otettua taksi sen halvemman metro/juna/bussi -kombon sijasta. Jotenkin sitä seikkailufiilistä ei oikein lentokoneesta ulostautuessa vaan heti löydy.
Seuraavan kohdan lainaan ihan sellaisenaan: " Se, että joku on samanikäinen ja näyttää myös olevan reissussa, ei ole syy mennä tekemään tuttavuutta". Allekirjoittanut alleviivan tuon täysin ja huomauttaa vielä statementin sopivuudesta eräällekin tammikuussa koittavalle bussiretkelle.
Onneksi listalta löytyi vielä kohtia, joita en ole huomannut noudattavani. Minulle ei ole lentosukkia. Jokaiseen matkakohteeseen ei tarvi olla opaskirjaa. Opastetut kaupunkikierrokset eivät edelleenkään sytytä. Mutta mikä tärkeintä - sillä on väliä, onko lentokoneessa ilmainen alkoholitarjoilu vai ei.
5 kommenttia:
Ei sillä ilmaisella alkoholitarjoilulla lennolla ole oikeasti väliä. Minulla on lentosukat, mutta lääkärin määräyksestä. Suosittelen myös ei-diabeetikoille. Ei todellakaan tule mentyä tekemään tuttavuutta samanikäiselle matkalaiselle, mutta vähän nuoremmalle ja naispuoliselle kyllä voisi...
Tammikuussa pitää sitten ilmeisesti tehdä sellainen piirileikkihalausharjoitus siihen alkuun ennen kuin noustaan ryhmän kanssa linja-biiliin ja matkustetaan matkanjohtajan hyvässä huomassa... viina lienee edelleen sopuhintaista - ellei jopa osittain ilmaista..
- Fog
Mä kannatan sitä ykkösluokan verhoa! :)
Ja mä en todellakaan mene juttelemaan kenellekään vieraalle ihmiselle missään tilanteessa, vaikka kuinka haluaisin olla kaikkien kaveri. Sekin piirre on kyllä hieman katoamassa, kun kokeneemmat ovat kertoneet, ettei kaikkien kaveri ole kenenkään kaveri.
Jonain päivänä vain tulee siihen ikään kun ei enää yövy pieniä lapsia omaavan perheen olohuoneen sohvalla, ja herää ensimmäiseen ruokintaan..toiseen ruokintaan..kolmanteen ruokintaan..tai siihen kun perheen taapero seisoo sängyn vieressä aamu kuudelta(pikku siskon neljännen ruokailun aikana) ja tuijottaa.
nimm. anonyymi-norppa
Tostahan voi nähdä vaikka painajaisia!
Lähetä kommentti