Tällä viikolla on tullut juostua ja käveltyä erikokoisten pallojen perässä useampaan kertaan. Salibandykentällä oli lähestulkoon ilo ylimmillään, kun vanhoja "sotaratsuja" palasi tantereelle. Peli on luonnollisesti kovaa - sen sai yksikin kikkailija todeta yrittäessään harhautusta. Yleensä sitä ei vaan kannata juosta päin. Ainakaan jos vastustaja on isompi.
Lentopalloa pelattiin taas torstaina. Omaa kantapään tulehdustilaa lukuunottamatta onnistuin välttämään loukkaantumiset. Mutta koska meidän "DremTeamimme" on ilmeisesti jotenkin kirottu, niin eiköhän taas yksi pelaaja saatu lasarettiin. Mimmeillä vaan on niin kova kipukynnys, että yksi pieni sormimurtuma jää helposti huomaamatta treenien tiimellyksessä...
Oma loukkaantumiseni tapahtui sitten tässä kaikkein vaarallisemmassa palloilulajissa eli golfissa. Svingi oli kaikkea muuta kuin rento ja onnistuin venäyttämään kylkilihakseni todella mallikkaasti yhdeksännellä. Kierros jäi siihen, kun ei pystynyt enää muuta kuin puttamaan. Harmillista sinänsä, koska kerrankin ne henkiset vesiesteet oli ohitettu kunnialla. Urheilu on todella vaarallista.
5 kommenttia:
Mitä häh täh? Sormimurtuma, eikä koutsi tiedä mitään.
Ei haluttu aiheuttaa paniikkia. Ensihoitaja on kuulemma pelikunnossa 2.10. :)
Hyvä juttu! :)
Tää ratsu taitaa olla jo kyllä siirtynyt luuskasarjaan.. =)
Katotaan miten tällä viikolla käy. Jos sitä vaikka ehtis saada massan liikkelle ja pääsis väistämään kikkailijoita..
Lisäksi muuten mä vielä preferoisin sanan "ulottuvampi" käyttämistä "isomman" sijaan.. :)
Lähetä kommentti