En muista, koska viimeksi olisin ollut näin pahasti loman tarpeessa. Kyse ei tällä kertaa ole siitä, että viimeaikainen työtaakka olisi jotenkin nurertanut meikäläisen. Töitä on ollut sopivasti, ei edes liikaa stressiä mutta se motivaatio on vaan ollut jossain todella kaukana. Nämä viimeaikaiset "kauniit syyskelit" eivät myöskään ole mitenkään arkea piristäneet, vaikkakin Loimaan keikka oli luonnollisesti hyvinkin piristävä poikkeus.
Päiväkammassa on tällä hetkellä 4,5 työpäivää ja kaksi päivää kursseilla ennen h-hetkeä. Sitten alkaa sen kadonneen motivaation metsästys Thaimaan auringon alla. Valitettavasti lomaa on vain sen kymmenen päivää. Pieni kateuden pistos iski rintakehään, kun kaveri aikoo viettää siellä kolme kuukautta. Ja kaiken lisäksi se voitti vielä lotossakin. Jotenkin mä epäilen, että mä olen parin viikon päästä vieläkin vähemmän motivoinut työntekoon sekä palaamaan näihin keleihin.
28.10.2008
26.10.2008
Loimaalla on käyty!
Lauantaina tehtiin jokseenkin yllättävä päiväretki Loimaalle. Nähtiin paikalline "ghetto", käytiin koe-maistamassa paikallisen ravintolan menu sekä luonnollisesti katsomassa Hurrikaanin riehumista. Täytyy sanoa, että kyllä Loimaalla osataan lentopallotapahtuma järjestää!
Katsojia oli lähes 800 (asiantuntijan arvio), mikä tuon kokoisella paikkakunnalle on valtava määrä. Paikan päälle piti mennä tuntia ennen pelin alkua, jos halusi istumapaikan pääkatsomosta?! Hurrikaani riehui kentällä voitokkaasti vaikka Ihana-Anssi vastapuolella yrittikin pitää Kempelettä pystyssä. Sen verran tiukilla voitto kuitenkin oli, että ääni oli lähteä. Onneksi nyt on hieno Hurrikaani-huivi, millä voi lämmittää kipeytynyttä kurkkua.
Seuraavaan kertaan jäi kuitenkin vielä paljon koettavaa. Pullat jäi maistamatta hallilla, pelipaitoja ei ollut vielä tarjolla ja mikä tärkeintä - Seurahuone jäi kokematta. Kaiken lisäksi Loimaan kaupungin nettisivut houkuttelevat matkailijoita seuraavin sanoin: Loimaan kaupunki on osa Vihreä kolmion vireää, uudistuvaa, energistä ja viljavaa matkailualuetta, joka muodostuu kymmenestä Loimaan seutukunnan kunnasta sekä Hämeestä lainatusta Ypäjän kunnasta. Aluetta halkovat ikivanha Härkätie ja historiallinen Huovintie. Ja lisäksi BIISONI on kuulemma yksi loimaalaisista erikoisuuksista.
Katsojia oli lähes 800 (asiantuntijan arvio), mikä tuon kokoisella paikkakunnalle on valtava määrä. Paikan päälle piti mennä tuntia ennen pelin alkua, jos halusi istumapaikan pääkatsomosta?! Hurrikaani riehui kentällä voitokkaasti vaikka Ihana-Anssi vastapuolella yrittikin pitää Kempelettä pystyssä. Sen verran tiukilla voitto kuitenkin oli, että ääni oli lähteä. Onneksi nyt on hieno Hurrikaani-huivi, millä voi lämmittää kipeytynyttä kurkkua.
Seuraavaan kertaan jäi kuitenkin vielä paljon koettavaa. Pullat jäi maistamatta hallilla, pelipaitoja ei ollut vielä tarjolla ja mikä tärkeintä - Seurahuone jäi kokematta. Kaiken lisäksi Loimaan kaupungin nettisivut houkuttelevat matkailijoita seuraavin sanoin: Loimaan kaupunki on osa Vihreä kolmion vireää, uudistuvaa, energistä ja viljavaa matkailualuetta, joka muodostuu kymmenestä Loimaan seutukunnan kunnasta sekä Hämeestä lainatusta Ypäjän kunnasta. Aluetta halkovat ikivanha Härkätie ja historiallinen Huovintie. Ja lisäksi BIISONI on kuulemma yksi loimaalaisista erikoisuuksista.
22.10.2008
Onneksi ei...
... mun äitini paina yli 400 kiloa. Tunnustan - jumiuduin eilen illalla sohvalle tuijottamaan nelosen 4D dokkaria. Aiheena oli ylilihava kahden lapsen äiti, joka haki viimeisenä oljenkortenaan apua läskiintymiseensä mahalaukun piennennysleikkauksesta.
Dokkarilla ei ollut onnellinen loppu, mutta jotenkin äidin kuolema ei mitenkään erityisesti mieltä masentanut. Jos joku nyt tahtoo välttämättä syödä itsensä hengiltä niin omapa on valintansa. Säälittävintä oli kuitenkin äidin vakuuttelu, ettei hän kuulemma syö mitenkään erityisen paljon tai edes koko aikaa. Eipä! Oma tytärkin oli sitä mieltä, että äidille kelpasi kaikki, mitä vain voi ruuaksi luokitella. Tuohon 400 kilon saavuttamiseen on joutunut popsimaan burgerin jos toisenkin, ei sitä ihan porkkanoilla ole saavutettu - daamin painoindeksi oli 119!!!
Kyllä tässä voi racletet jos toisetkin mättää ja vaikka pari pulloa viiniäkin viikonloppuna ihan surutta. Sata kiloa on kuitenkin vielä aika kaukana.
Dokkarilla ei ollut onnellinen loppu, mutta jotenkin äidin kuolema ei mitenkään erityisesti mieltä masentanut. Jos joku nyt tahtoo välttämättä syödä itsensä hengiltä niin omapa on valintansa. Säälittävintä oli kuitenkin äidin vakuuttelu, ettei hän kuulemma syö mitenkään erityisen paljon tai edes koko aikaa. Eipä! Oma tytärkin oli sitä mieltä, että äidille kelpasi kaikki, mitä vain voi ruuaksi luokitella. Tuohon 400 kilon saavuttamiseen on joutunut popsimaan burgerin jos toisenkin, ei sitä ihan porkkanoilla ole saavutettu - daamin painoindeksi oli 119!!!
Kyllä tässä voi racletet jos toisetkin mättää ja vaikka pari pulloa viiniäkin viikonloppuna ihan surutta. Sata kiloa on kuitenkin vielä aika kaukana.
21.10.2008
Treeniä pukkaa
Vatsalihas ei valitettavasti ole edelleenkään täysin toipunut, joten treeneissä joutuu yhä hieman jarrutella. Se ei välttämättä ole huono asia, kun ottaa huomioon allekirjoittaneen loukkaantumisalttiuden. Joka tapauksessa tämä viikko näyttää ihan urheilijan viikolta, ellei ruokavaliota oteta huomioon.
Maanantaina aloiteltiin poikkeuksellisen pirteästi 90-luvun lopun duunikavereiden sählygeimeissä. Uusia naamojakin oli siihen porukkaan eksynyt ja välillä joutui huutamaan "Hieno maali mikä ikinä sun nimi sitten olikaan". Peli oli hieman siistiytynyt takavuosista. Saattoi johtua siitä että lätkänpelaajia oli paikalla vain yksi. Viikko sai hyvän startin.
Tiistain puntti oli hieman nihkeämpi. Vatsalihaksia ei pystynyt juuri tekemään ja tuntui muutenkin takkuiselta. Tämä saattoi tosin johtua puhtaasti siitä, ettei mitään kelvollista luettavaa ollut saatavissa ja näin ollen joutui keskittymään vain treenaamiseen. Päivän pelasti kuitenkin hieronta, joka oli todellinen nautinto vaikkakin perunapelto lapaluissa olikin tiukassa.
Huomenna jatkuu sählyllä ja torstaina taas lentopallolla. Perjantaina nostetaan rautaa, lauantaina levätään ja sunnuntaina pelataan Valkealassa. Tämähän on tosiaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Lisävammoja odotellessa.
Maanantaina aloiteltiin poikkeuksellisen pirteästi 90-luvun lopun duunikavereiden sählygeimeissä. Uusia naamojakin oli siihen porukkaan eksynyt ja välillä joutui huutamaan "Hieno maali mikä ikinä sun nimi sitten olikaan". Peli oli hieman siistiytynyt takavuosista. Saattoi johtua siitä että lätkänpelaajia oli paikalla vain yksi. Viikko sai hyvän startin.
Tiistain puntti oli hieman nihkeämpi. Vatsalihaksia ei pystynyt juuri tekemään ja tuntui muutenkin takkuiselta. Tämä saattoi tosin johtua puhtaasti siitä, ettei mitään kelvollista luettavaa ollut saatavissa ja näin ollen joutui keskittymään vain treenaamiseen. Päivän pelasti kuitenkin hieronta, joka oli todellinen nautinto vaikkakin perunapelto lapaluissa olikin tiukassa.
Huomenna jatkuu sählyllä ja torstaina taas lentopallolla. Perjantaina nostetaan rautaa, lauantaina levätään ja sunnuntaina pelataan Valkealassa. Tämähän on tosiaan kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Lisävammoja odotellessa.
20.10.2008
Pimps & Ho's
Eräskin hou vietti rusketuksensa kera syntymäpäiväänsä viime lauantaina. Teema oli osuva (?) Pimps and Ho's ja kutsussa edellytettiin asianmukaista pukeutumista. Täytyy sanoa, ettei keneltäkään varmasti jäänyt epäselväksi mitä roolia kukin sitä iltana veti.
Paikalla oli niin venäjän mafia koko repertuaarillaan kuin intiaanikasinoilta Suomeen eksynyt high class houkin. Muutama kämänen asiakas oli myös paikalla, yksi oli sentään tajunnut kääriä taaloja taskuun. Mutta eihän niillä ollut varaa tähän tarjontaan, vaikka houta oli tarjolla monessa hintaluokassa - oli retailia, wholesalea ja originalseja. Syystä tai toisesta kyseisen illan kuvasatoa ei tule tähän blogiin.
Paikalla oli niin venäjän mafia koko repertuaarillaan kuin intiaanikasinoilta Suomeen eksynyt high class houkin. Muutama kämänen asiakas oli myös paikalla, yksi oli sentään tajunnut kääriä taaloja taskuun. Mutta eihän niillä ollut varaa tähän tarjontaan, vaikka houta oli tarjolla monessa hintaluokassa - oli retailia, wholesalea ja originalseja. Syystä tai toisesta kyseisen illan kuvasatoa ei tule tähän blogiin.
18.10.2008
Valkosipulia lisukkeilla
Eilen kokkailtiin ja herkuteltiin isommalla kädellä. Tarjoilu ei olisi sopinut valkosipulia vierastaville saati sitten kalorinlaskijoille. Menussa oli lähinnä valkosipulia erilaisilla lisukkeilla, jälkiruokaan sitä ei sentään tungettu.
Alkuun tehtiin valkosipuli-vuohenjuustopatonkeja sekä valkosipuli-parmesan etanoita. Luonnollisesti myös kilo voita pannuun. Pääruuaksi oli simpukoita sipuli/valkosipuli/valkoviini-kastikkeessa sekä yrttilohkoperunoita (myös valkosipulia). Majooneesi ei tehnyt yhteistyötä, mutta ketsuppi korvasi hyvin senkin (ei valkosipulia).
Älysimme rajoittaa syömistä ajoissa niin, että tilaa jäi myös jälkiruualle. Vanilijajäätelön, suolapähkinöiden sekä kinuskikastikkeen combo toimii aina. Valkosipulikiintiö on nyt kuitenkin hetkeksi täynnä. Tänään on joutunut kämppääkin tuulettelemaan, vaikka täälä ei edes kokkailtu.
Alkuun tehtiin valkosipuli-vuohenjuustopatonkeja sekä valkosipuli-parmesan etanoita. Luonnollisesti myös kilo voita pannuun. Pääruuaksi oli simpukoita sipuli/valkosipuli/valkoviini-kastikkeessa sekä yrttilohkoperunoita (myös valkosipulia). Majooneesi ei tehnyt yhteistyötä, mutta ketsuppi korvasi hyvin senkin (ei valkosipulia).
Älysimme rajoittaa syömistä ajoissa niin, että tilaa jäi myös jälkiruualle. Vanilijajäätelön, suolapähkinöiden sekä kinuskikastikkeen combo toimii aina. Valkosipulikiintiö on nyt kuitenkin hetkeksi täynnä. Tänään on joutunut kämppääkin tuulettelemaan, vaikka täälä ei edes kokkailtu.
17.10.2008
Sikiämisestä ja sitoutumisesta
Heti kärkeen ilmoitus - minä en ole raskaana, enkä ole hankkiutumassa raskaaksi. Parin viime kuukauden aikana ja erityisesti tällä viikolla kyseinen aihe on kuitenkin ollut pinnalla minkki-piireissä. Useampi kuin yksi henkilö on ilmoittanut olevansa "siunatussa tilassa", mikä ei nyt ole sinänsä ollut pelaaja-värvärille mikään superhyvä uutinen, vaikkakin osoitan toki isot onnittelut kaikille odottaville vielä kertaalleen.
Tämä sikiäminen on kuitenkin herättänyt pienen pohdinnan sitoutumisesta. Joukkueurheilussahan tarvitaan kentällä yleensä useampi kuin yksi pelaaja ja toiminta vaatii jonkinasteista sitoumista kaikilta. Jokaisellahan on tietysti oma tyylinsä toimia, mutta mielestäni siinä vaiheessa, kun sitoutuu pelaamaan joukkueessa, niin olisi kohteliasta ilmoittaa muille, jos on suunnittelemassa perheenlisäystä lähiaikoina eikä näin ollen ole 100% varma pelaamisesta. Ei siinä mitään jos kyseessä olisi yksittäistapaus, mutta kun tämä oli jo kolmas. Ja valittevasti se kotona pelikutsua odottavien joukkokin harvenee päivä päivältä.
Tämä sikiäminen on kuitenkin herättänyt pienen pohdinnan sitoutumisesta. Joukkueurheilussahan tarvitaan kentällä yleensä useampi kuin yksi pelaaja ja toiminta vaatii jonkinasteista sitoumista kaikilta. Jokaisellahan on tietysti oma tyylinsä toimia, mutta mielestäni siinä vaiheessa, kun sitoutuu pelaamaan joukkueessa, niin olisi kohteliasta ilmoittaa muille, jos on suunnittelemassa perheenlisäystä lähiaikoina eikä näin ollen ole 100% varma pelaamisesta. Ei siinä mitään jos kyseessä olisi yksittäistapaus, mutta kun tämä oli jo kolmas. Ja valittevasti se kotona pelikutsua odottavien joukkokin harvenee päivä päivältä.
14.10.2008
Alas on vajottu
Kaikkea ihminen sortuu elämänsä aikana suuhunsa pistämään. Nuorempana tuli syötyä maksalaatikkoa rusinoilla ainoastaan jouluna kinkun lisukkeena, mutta nykyään tuota ruokaa näkyy haarukassa huomattavasti useammin. Joku voisi ajatella että ainakin se on halpaa ja suhteellisen terveellisät, mutta nyt ei ole kyse siitä. Viimeaikaisesta finanssimarkkinoiden turbulenssista huolimatta mulla on toistaiseksi varaa ostaa muutakin ruokaa, enkä ole ennenkään niin siitä terveellisyydestä piitannut.
Maksalaatikko on vain kummallinen mieliteko. Onneksi en sentään pidä ruokapäiväkirjaa, koska pari kertaa maksalaatikkoa viikossa - nykyään ilman rusinoita - saattaisi huolestuttaa kanssaihmisiä. Mutta varsinaisen koiranruoka-leiman se saa vasta kun sitä syö kylmänä. Nykyisin syön sentään jouluna jotain muuta.
Maksalaatikko on vain kummallinen mieliteko. Onneksi en sentään pidä ruokapäiväkirjaa, koska pari kertaa maksalaatikkoa viikossa - nykyään ilman rusinoita - saattaisi huolestuttaa kanssaihmisiä. Mutta varsinaisen koiranruoka-leiman se saa vasta kun sitä syö kylmänä. Nykyisin syön sentään jouluna jotain muuta.
11.10.2008
Raid
Löysin Raidin melkein kymmenen vuotta jälkijunassa. Alelaatikon houkuttelemana ostin tv-sarjan DVD:n. Kerrankin joku pätkä on todellakin hintansa väärti (5,90€).Raidissa ei mässäillä turhalla kiihkolla vaan pikemminkin perussuomalaisella melankolialla ja hitailla repliikeillä. Näyttelijät tekevät hyviä roolisuorituksia - Esko Salminen, Kai Lehtinen ja Oiva Lohtander etunenässä. Kallion ja Sörnäisen maisemat näyttävät tutuilta vaan ei niin turvallisilta. Itse en kyllä koskaan Vaasankadulla törmännyt samantyyliseen aktiviteettiin, vaikka siellä niitä pornokauppoja onkin.
Ensimmäiset kolme jaksoa on nyt katsottuna ja hra Horstin oppi-isäkin tuli löydettyä. Alkujaksojen mieleenpainuvimmat repliikit olivat "Hei pampula, mun pitäis saada nokka pesuun" (rekkamies huoltoasemalla) sekä "Mussa ei ole muuta jäykkää kuin käytös"...
Raidista on tehty myös elokuva ja mikäli loppujaksot eivät tuota pettymystä, niin kyllähän sekin varmasti pitää tsekata.
10.10.2008
Taas Lontoossa
Lontoossa vierailu käy todellakin työstä, kun joka viikko joutuu tunkemaan itsensä Primarkiin. Tämän viikon keikalla olin kuitenkin enimmäkseen "muiden asialla", joten kuitin pituus jäi alle puolen metrin. Saavutus siis sekin.
Tällä kertaa ei poikkeuksellisesti satanut lainkaan ja ehdin nähdä myös Mikkistä hänen toisessa olohuoneessaan eli Sohossa. Väkeä oli niin maan pirusti ja melkein nähtiin Pixie Geldof sekä Mickey Rourke, tai ainakin hyvät look-a-liket. Pizza oli todella mainiota ja kun ihan kelvollisen näköinen tarjoilija ymmärsi flirttailla molemmille sukupuolille, niin ravintolaa voisi jopa suositella. Kun vain muistaisi nimen.
Maanantaina Luxemburgiin. Ei Primarkia ja toivottavasti edes yöksi kotiin.
Tällä kertaa ei poikkeuksellisesti satanut lainkaan ja ehdin nähdä myös Mikkistä hänen toisessa olohuoneessaan eli Sohossa. Väkeä oli niin maan pirusti ja melkein nähtiin Pixie Geldof sekä Mickey Rourke, tai ainakin hyvät look-a-liket. Pizza oli todella mainiota ja kun ihan kelvollisen näköinen tarjoilija ymmärsi flirttailla molemmille sukupuolille, niin ravintolaa voisi jopa suositella. Kun vain muistaisi nimen.
Maanantaina Luxemburgiin. Ei Primarkia ja toivottavasti edes yöksi kotiin.
5.10.2008
Kodin pikku hengetär
"Sain" leikkiä kodin pikku hengetärtä koko viikonlopun. Edellisestä kerrasta, kun olin äitini kanssa viimeksi viettänyt enemmän kuin 24h saman katon alla, olikin jo ehtinyt vierähtää useampi vuosi. Nyt päätin kuitenkin ottaa riskin ja kutsuin äitini kylään.
Ensimmäinen yllätys tuli jo siinä vaiheessa, kun tajusin ettei osa-aikaeläkkeellä olevan äitini viikonloppu suinkaan lopu sunnuntaina vaan vasta maanantai-iltana. No, omapa oli syyni kun en ottanut asiasta selvää ajoissa. Ei muuta kuin keksimään vaihtoehtoista viikonloppuohjelmaa, jotta aika kuluisi nopeasti.
Perjantaina meinasti jo tulla ongelmia, kun koneen vauhdilla neulovalla äidilläni ei ollut lankoja mukana. Yritin kaikkeni valvottaa vanhusta, ettei tämä keksisi ryhtyä siivoamaan ennen klo kuutta lauantaina. Onnistuin. Lauantaina ensimmäisenä lankakauppaan niin saatiin äidille tekemistä. Itse painelin rankan keikan (langat on aika kalliita!) jälkeen ansaituille päiväunille. Voin muuten kertoa teille innokkaat, neulovat ystäväni, että keskustan paras lankavalikoima löytyy Kampin Anttilasta.
Lauantai-iltana äitini neuloessa minähän tietysti laitoin ruokaa (suppilovahverokeittoa ja vielä itse keräämistä sienistä) ja kannoin lautasia eteen ja vein astioita pois. Sama meno jatkui sunnuntaina. Onneksi välillä pääsi breikille Laaksolahteen tonkimaan uusimmat Peakit ja Adidakset ja myöhemmin vielä kokeilemaan jotain aivan uutta Silakkamarkkinoille. Nyt on neulamuikku testattu. Jäi kuitenkin siihen yhteen.
Täytyy sanoa, että onneksi pääsee huomenna normaaliin arkeen. Tälläiset kotihengetär-viikonloput on vaan liian rankkoja meikäläiselle. Äitin lounas on kuitenkin jo valmiina jääkaapissa lämmitystä vailla.
Ensimmäinen yllätys tuli jo siinä vaiheessa, kun tajusin ettei osa-aikaeläkkeellä olevan äitini viikonloppu suinkaan lopu sunnuntaina vaan vasta maanantai-iltana. No, omapa oli syyni kun en ottanut asiasta selvää ajoissa. Ei muuta kuin keksimään vaihtoehtoista viikonloppuohjelmaa, jotta aika kuluisi nopeasti.
Perjantaina meinasti jo tulla ongelmia, kun koneen vauhdilla neulovalla äidilläni ei ollut lankoja mukana. Yritin kaikkeni valvottaa vanhusta, ettei tämä keksisi ryhtyä siivoamaan ennen klo kuutta lauantaina. Onnistuin. Lauantaina ensimmäisenä lankakauppaan niin saatiin äidille tekemistä. Itse painelin rankan keikan (langat on aika kalliita!) jälkeen ansaituille päiväunille. Voin muuten kertoa teille innokkaat, neulovat ystäväni, että keskustan paras lankavalikoima löytyy Kampin Anttilasta.
Lauantai-iltana äitini neuloessa minähän tietysti laitoin ruokaa (suppilovahverokeittoa ja vielä itse keräämistä sienistä) ja kannoin lautasia eteen ja vein astioita pois. Sama meno jatkui sunnuntaina. Onneksi välillä pääsi breikille Laaksolahteen tonkimaan uusimmat Peakit ja Adidakset ja myöhemmin vielä kokeilemaan jotain aivan uutta Silakkamarkkinoille. Nyt on neulamuikku testattu. Jäi kuitenkin siihen yhteen.
Täytyy sanoa, että onneksi pääsee huomenna normaaliin arkeen. Tälläiset kotihengetär-viikonloput on vaan liian rankkoja meikäläiselle. Äitin lounas on kuitenkin jo valmiina jääkaapissa lämmitystä vailla.
3.10.2008
Ensimmäinen sarjapeli
Peliasut saatiin paikalle uunituoreina, kun Minkit kohtasivat ensimmäisessä kotipelissään ja kauden avauksessaan teineistä koostuneen vastustajajoukkueen. Alkuverryttelyssä minkkilauma oli intoa täynnä ja palloa todellakin hakattiin todellakin alaspäin. .
Peli lähti käyntiin kotijoukkueen tahdissa. Minkki S oli huikeassa vedossa heti ottelun ensi hetkistä lähtien. Liberon polvisuojat kävivät niin kuumana että niistä jäi siniset raidat lattiaan. Kun vastapuolella oli kuviot vielä hakusessa niin Minkit veivät erää kokemuksen voimalla pakottaen vastustajan pariinkin otteeseen aikalisälle ensimmäisen erä aikana. Minkki-Hoo tiputteli palloja keskeltä vastustajan kenttään tasaisesti. Tyylipisteitä ei jaettu, mutta eipä niitä pyydeltykään. Ensimmäinen erä Minkeille 25-18.
Toinen erä lähti uhrautuvasti käyntiin. Passari-Minkiltä irtosi lähes käsi syötössä ja Minkki I:lla laitettiin lonkat kiinni uudestaan. Kaikki yhden ja yksi kaikkien minkkien puolesta. Teinit vastapuolella aloittivat huutelun epäpuhtaista kosketuksista, mutta unohtivat että kaikki Minkit pelasivat jo yläsarjoja siinä vaiheessa kun tyttelit olivat vielä äidin rintaruokinnassa. Vastustaja jatkoi virhetehtailuaan ja meidän passari ehti siinä laskeskella yleisömääräksi 15 (myöh. korjattiin 18). Teinarien tuittuilu ei vienyt heitä järin pitkälle tässä erässä. Minkit ottivat voiton murskalukemin 25-10.
Vastustaja jatkoi mollivoittoista esitystään kolmannessa erässä. Hetkessä peli oli jo Minkkilaumalle Minkki C:n hyvien syöttöjen saattelemana 9-1. MinkkiM säesti hienosti opettamalla lähes "isän kädestä" mitern sitä palloa lyödään kovaa. Pikku-tytöt saivat kuitenkin jostain uutta pontta ja pääsivät parhaimmillaan viiden pisteen päähän. Penkki-Reino joutui jopa ottamaan aikalisän ja muistuttamaan muita Minkkejä, että illaksi tahdottiin kotiin. Aikalisällä ehdittiin tosin sopia myös vastustajan parhaan tsemppari-pelaajan palkitsemisesta. Aikalisä oli nuorisolle liikaa ja verkkosyötön jälkeen se olikin Minkkien voittokulkua loppuun saakka. Erä meille 25-16 ja koko ottelu 3-0.
Peli lähti käyntiin kotijoukkueen tahdissa. Minkki S oli huikeassa vedossa heti ottelun ensi hetkistä lähtien. Liberon polvisuojat kävivät niin kuumana että niistä jäi siniset raidat lattiaan. Kun vastapuolella oli kuviot vielä hakusessa niin Minkit veivät erää kokemuksen voimalla pakottaen vastustajan pariinkin otteeseen aikalisälle ensimmäisen erä aikana. Minkki-Hoo tiputteli palloja keskeltä vastustajan kenttään tasaisesti. Tyylipisteitä ei jaettu, mutta eipä niitä pyydeltykään. Ensimmäinen erä Minkeille 25-18.
Toinen erä lähti uhrautuvasti käyntiin. Passari-Minkiltä irtosi lähes käsi syötössä ja Minkki I:lla laitettiin lonkat kiinni uudestaan. Kaikki yhden ja yksi kaikkien minkkien puolesta. Teinit vastapuolella aloittivat huutelun epäpuhtaista kosketuksista, mutta unohtivat että kaikki Minkit pelasivat jo yläsarjoja siinä vaiheessa kun tyttelit olivat vielä äidin rintaruokinnassa. Vastustaja jatkoi virhetehtailuaan ja meidän passari ehti siinä laskeskella yleisömääräksi 15 (myöh. korjattiin 18). Teinarien tuittuilu ei vienyt heitä järin pitkälle tässä erässä. Minkit ottivat voiton murskalukemin 25-10.
Vastustaja jatkoi mollivoittoista esitystään kolmannessa erässä. Hetkessä peli oli jo Minkkilaumalle Minkki C:n hyvien syöttöjen saattelemana 9-1. MinkkiM säesti hienosti opettamalla lähes "isän kädestä" mitern sitä palloa lyödään kovaa. Pikku-tytöt saivat kuitenkin jostain uutta pontta ja pääsivät parhaimmillaan viiden pisteen päähän. Penkki-Reino joutui jopa ottamaan aikalisän ja muistuttamaan muita Minkkejä, että illaksi tahdottiin kotiin. Aikalisällä ehdittiin tosin sopia myös vastustajan parhaan tsemppari-pelaajan palkitsemisesta. Aikalisä oli nuorisolle liikaa ja verkkosyötön jälkeen se olikin Minkkien voittokulkua loppuun saakka. Erä meille 25-16 ja koko ottelu 3-0.
Lontoo
Syskyn ensimmäinen Lontoon keikka meni nopeasti. Kysehän oli luonnollisesti työkeikasta, mutta sain kuitenkin ujutettua sekaan pari (?!!) käyntiä Primarkista ja nopeen pistäytymisen New Lookiin. Vettä satoi, kuinkas muuten.
Historiaa tuli opittua hivenen, kun vierailin Cabinet War Roomeissa dinnerillä jossa juhlapuhujana oli Winston Churchillin tyttärentytär. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Mr. Churchillin mieltymys shampanjaan. Hänen kerrotaan joskus kysynyeen matemaatikkoystävältään, miten monta junavaunillista shampanjaa hän on ehtinyt mainitsemallaan kulutuksella täyttää. Lopputulos ei ollut edes puolikasta vaunullista, johon Churchill oli kommentoinut "So much to achieve, so little time". Winstonin lempi-shampanja oli kuulemma Pol Roger.
Mitä ruokaan tulee, niin en ole hetkeen syönyt niin huonoa illallista. Jotenkin vaan ei tuo selleri-perunakeitto oikein iskenyt alkuruokana, mutta mitäs muuta sitä sodanaikaiselta englanstilaiskeittiöltä voi odottaakaan. Henkilökunta taas oli tippunut ilmeisesti toiselta planeetalta, koska he eivät osanneet edes vastata, mitä ruokaa on tarjolla kun kysyivät kumpaa viiniä vieraat halusivat. Lopulta sain vastauksen joka oli: Soup... and... fish.
Paluulentoa odotellessani lentokentällä pääsin "toteuttamaan" itseäni lehtikojulla. Lappasin mukaani vaatimattomat pari kiloa erilaisia juoru- & muotilehtiä - Look, Now, Heat, OK, Marie Claire, Elle... Jes, mitä hömppää! Ja ensi viikolla uudestaan.
Historiaa tuli opittua hivenen, kun vierailin Cabinet War Roomeissa dinnerillä jossa juhlapuhujana oli Winston Churchillin tyttärentytär. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Mr. Churchillin mieltymys shampanjaan. Hänen kerrotaan joskus kysynyeen matemaatikkoystävältään, miten monta junavaunillista shampanjaa hän on ehtinyt mainitsemallaan kulutuksella täyttää. Lopputulos ei ollut edes puolikasta vaunullista, johon Churchill oli kommentoinut "So much to achieve, so little time". Winstonin lempi-shampanja oli kuulemma Pol Roger.
Mitä ruokaan tulee, niin en ole hetkeen syönyt niin huonoa illallista. Jotenkin vaan ei tuo selleri-perunakeitto oikein iskenyt alkuruokana, mutta mitäs muuta sitä sodanaikaiselta englanstilaiskeittiöltä voi odottaakaan. Henkilökunta taas oli tippunut ilmeisesti toiselta planeetalta, koska he eivät osanneet edes vastata, mitä ruokaa on tarjolla kun kysyivät kumpaa viiniä vieraat halusivat. Lopulta sain vastauksen joka oli: Soup... and... fish.
Paluulentoa odotellessani lentokentällä pääsin "toteuttamaan" itseäni lehtikojulla. Lappasin mukaani vaatimattomat pari kiloa erilaisia juoru- & muotilehtiä - Look, Now, Heat, OK, Marie Claire, Elle... Jes, mitä hömppää! Ja ensi viikolla uudestaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)