Olen aina ollut mielestäni hyvä käyttämään rahaa oli sitä sitten ollut tai ei. Mielestäni määrite "olla hyvä käyttämään rahaa" ei suinkaan tarkoita sitä, että rahaa osaa tuhlata mielin määrin sinne ja tänne. Mielestäni määrite kuvaa, että osaa käyttää rahaa viisaasti niissä rajoissa, mitkä oma taloudellinen tilanne on kullakin hetkellä asettanut.
Silmiini osuu usein erilaisia artikkeileita, missä käsitellään ihmisten rahan käyttöä ja/tai henkilökohtaista taloustilannetta. Yleensä nimen omaan naisille suunnattujaa oppaita löytyy pilvin pimein, missä neuvotaan, miten talouden saa kuntoon. Tai mitkä ovat "ne vaaran merkit" tällä kertaa. Jotenkin ei vaan mene jakeluun, mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Ei pitäisi olla kovin hankalaa tajuta, ettei voi kuluttaa enempää kuin ansaitsee. Tai jos ottaa velkaa niin velka pitää myös maksaa. (tosin eipä näytä kaikki valtiotkaan ymmärtävän tätä kohtaa...)
On varmasti vaikeaa tajuta rahan arvoa, jos sitä ei ole kotona opetettu tai sitä ei ole oman työstä saadun ansainnan kautta ymmärretty. Voisin kuvitella, että tämäntyyppisille ihmisille tulee mieleen luoton maksaminen luotolla. Tai uuden luottokortin hankkiminen, kun toinen on käytetty tappiin asti. Miten olisi tuo vanha kunnon käteinen? Kun ei ole muovirahaa käytössä niin on vähän vaikeampi tuhlata jotain, mitä ei ole.
Jopa kuluttajaviraston sivuilta löytyy oma rahankäytön opas. Ensimmäinen kappale käsittelee aihetta: Näin saat rahat riittämään. Ja ensimmäinen lause onkin sitten: Haluaisitko olla rikas?
