Lupauduin valmentamaan 14-15 vuotiaita yleisurheilijapoikia, koska heillä ei ole vakivalmentajaa. Eilen oli ensimmäiset treenit ja paikalla oli 3 valmennusryhmäläistä. Kaduin välittömästi koko hommaa.
Yksi juoksee rinta rottingilla (onneksi sentään kovaa) ja kädet läpättävät kuin pingviinillä. Energiaa pojalla on kuin enemmän kuin Asterixilla voimajuomaa saatuaan. Toinen tuijottaa omia jalkojaan tehdessään mitä vain harjoitteita ja kehuu sixpackillään. Tyyppi muistuttaa lähinnä 180 senttistä kukkakeppiä, jolla on liikaa finnejä. Puberteetin kourissa oleva pre-teini kehuu myös harrastaneensa telinevoimistelua. (Sitä ei todellakaan uskoisi!) Kolmas tyyppi yrittää kovasti, mutta haisee pahasti hieltä. Ulospäin huomaa, että pojan suku on muualta kuin Skandinaviasta kotoisin. Miten pojalta voi kysyä hienovaraisesti että käyttääkö tämä dödöä ja vihjata ettei se Axe ole välttämättä paras vaihtoehto?
Onneksi mun seuraava valmennuskeikka on vasta parin viikon päästä.
4 kommenttia:
Kun elää sivistyneiden ihmisten keskellä voi oikea maailma joskus kavalasti yllättää. Kenties tuo kokemus kaikessa karmeudessaan kuitenkin saa arvostamaan päiviä jolloin välttyy hien tuoksulta. Tosin tuttukin ympäristö voi pettää esim. hiihtosuunnistajien tai larppaajien muodossa.
Jouduin taannoni itsekin epämiellyttävään kohtaamisen hien kanssa. Käytävällä, jossain kymmenen metrin päässä nimittäin tehtiin remonttia ja tuolta kantautui sen verran väkevä hien ja lian tuoksu että joudun sulkemaan oveni. Tuossa oli sinänsä positiivinen ulkoisvaikutus että tuo piti myös myös muuta epätoivottavaa ainesta ulkopuolella.
hiki-wake (tasapeli japaniksi)
mä oon ollut treffeillä joilla kaveri jutteli 1,5 tuntien hienerityksestä..ihme että olen sinkku..
Se olin mä! Mitä vikaa mun jutuissa oli, täh? Hieneritys on luonnollinen asia, mutta naiset ei käy vessassa eivätkä päästä kaasuja - muista se!
Lähetä kommentti