Aleksanterinkadun Elixia kävi läpi täysremontin kesällä. Uudistuksiin kohdistuneita odotuksia suorastaan lietsottiin. Paremmat tilat, enemmän laitteita, uudet telkkarit olivat mainoslauseita, joita luki kuntokeskuksen seinillä. (aikaisemminhan noitakin paikkoja sanottiin vain punttisaleiksi)
Kuinkas sitten kävikään. Uusia laitteita tuli, mutta tila pieneni. Vapailla painoilla treenaaminen on lähes mahdotonta. Normaali kyykky vielä jotenkin onnistuu, mutta askelkyykky ja rinnalleveto on jo hengenvaarallista toimintaa niin pienissä tiloissa. Ja mikä ehkä pahinta – kaikki luettavat lehdet katosivat myös saman tien. Eikä se naisten pukuhuoneen ”sillit purkissa” fiilis kadonnut minnekään, tosin se ei tainnutkaan olla uudistettavien kohteiden listalla.
Yleensä en keskustele muiden treenaajien kanssa salilla, mutta nyt se oli melkeinpä pakollista. Koko ajan piti väistää tai pyydellä anteeksi ja jos olisi pitänyt suunsa kiinni, niin todennäköisesti olisi saanut jonkun painot otsaansa. Tämä uusi kommunikaatio toi mukanaan kuitenkin tiedon, että tilaongelmalle ollaan oikeasti tekemässä jotain. Voiko todella olla niin, että käyttäjiä kuunnellaan vai olikohan tuokin vain urbaani legenda?
Onneksi tämän turhanpäiväisen kommunikoinnin voi yrittää jatkossa välttää käymällä salilla aamuvarhaisella. Silloin siellä ei juuri samassa huoneessa muita ihmisiä ole.
2 kommenttia:
Tuo liikuntabuumi salilla kestää taas sellaisen kolme viikkoa ja sitten on tilaa mihin aikaa tahansa.
Onneksi, sillä musta ei ainakaan ole aamu-urheilijaksi.
mä yritän jotenkin vielä houkutella sut Töölö Gymille. pukuhuoneessa EI tarvitse keskustella. (paitsi kun eräs ystävällinen tyttö tuli palauttamaan mulle mun napakoruni minkä oli löytänyt eteisen käytävältä...)
Lähetä kommentti