Lähimmäisen varoitus

Kaikkihan tietävät miten autoilijat varoittavat toisia autoilijoita esimerkiksi edellä olevasta tutkasta vilkuttamalla valoja. Nyt sama ilmiö on havaittu Kurvissa, mutta hieman eri muodossa. Lähimmäisen varoitus kuuluu Sörnäisten metroasemalla seuraavasti: "Jos on hakuja päällä niin nyt täyskäännös!"

Onneksi rekisteri oli puhdas eikä ollut "hakuja päällä", joten sain jatkaa matkaani metroon kulman takana olevista poliiseista huolimatta. Kuka vielä väittää etteivät ihmiset välitä?

Oscarit jaettiin taas

Niin innokas en sentään ollut, että olisin jaksanut seurata pystien jakoa suorassa lähetyksessä viime yönä. Lista palkituista tuli toki tsekattua netistä heti aamusta. Mielenkiintoisintahan on aina vertailla omia leffakokemuksiaan mahdollisesti palkittuihin pätkiin ja tietenkin tsekata ne mekot.

The Departed leffa vei useita pystejä ja sehän on tietysti nähty jo ajat sitten. En tosin olisi itse ajatellut kyseisen pätkän voittavan parhaan elokuvan pystiä. Ei se ihan niin hyvä kuitenkaan ollut.
Pan's Labyrinth sen sijaan sai useita mainintoja ns. pienemmissä kategorioissa ja sitä leffaa voin suositella lämpimästi kaikille. Samoin Little Miss Sunshinea. Kumpikaan ei kuitenkaan ole mikään lastenelokuva.

Mekoista sen verran, että Celine Dion olisi voinut jäädä kotiin (se nyt on vaan yksinkertaisesti niin karsee, ettei sitä mikään mekko voi pelastaa), Cameron Diaz tuli paikalle hääpuvussa ja Beyonce esitteli jälleen kainalokuoppiaan. Muuten tantut olivat katsomisen arvoisia. Ehdoton suosikki ei tosin löytynyt varsinaiselta punaiselta matolta vaan Elton Johnin vuosittaisissa "kisastudiossa". Tsekatkaahan Dita von Teese vaikka Perezhilton.comista. Miten ihmeessä Dita meni koskaan naimisiin Marilyn Mansonin kanssa?! Unohdin - rakkaushan on sokea...

Koripallosta

Kävin eilen taas katsomassa "suomalaista koripalloa" parhaimmillaan. Kentällä vilisi mustia ö-tason miehiä, eikä kotimaista vaaleaa ihonväriä juuri näkynyt muuta kuin pilkkuina vaihtopenkillä. Kaiken lisäksi nämä "ulkomaanvahvistukset" tuntuivat välillä keskittyvän kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Leuat länkyttivät vastapuolen pelaajille jatkuvasti ja käsirysy oli valmis alkamaan useampaan otteeseen. No, onneksi peli päättyi edes jotenkin urheilullisesti ja parempi voitti.

Tämän päivän Hesarista löytyikin avoin kirje, missä kommentoitiin ulkomaisten pelaajien käyttöä Suomen koriksessa. Muutkin ovat huomanneet, ettei ketään kiinnosta mennä halleille katsomaan kun jenkit pelaavat toisia jenkkejä vastaan. Ja välillä nämä ns. vahvistukset ovat kaikkea muuta kuin vahvistuksia, vaikka tietenkin käyttäytyvät maailmantähtien elkein. Toivottavasti ulkomaalaispelaajille saadaan joku kiintiö. Muuten ei paljon "suomikoriksesta" voi puhua.

Hieman asian sivusta vielä. Jenkkivahvituksilla tuntuu olevan aina tatuointeja vaikka muille jakaa. Olen miettynyt, että harmittaako niitä yhtään kyseisten kuvien hakkaaminen ihoon kun ne ei edes näy kunnolla tummasta pinnasta? Pitää ilmeisesti kysyä suoraan, Google tuskin auttaa tässä asiassa.

Ylensyömisen ihanuus

Viikonloppujen peruskaava tuntuu aina olevan älytön ylensyöminen. Voin sanoa kärsiväni kenties jonkin asteisesta syömishäiriöstä, kun en osaa lopettaa ajoissa. Buffet-pöydät koituvat aina kohtalokseni, samoin käy näköjään joka kerta Raclette-juuston äärellä.

Mikä siinä on, kun joka kerta silmät vetää enemmän kuin vatsa? Tai tottapuhuen - kyllähän vatsakin kaiken sen yleensä vetää, mutta kun siinä lähtee jo sitten taju. Yleensä sitä kai saatetaan vetää alkoholia siihen tahtiin, että sammahtaa. Harvempi kykenee samaan ruuan kanssa.

Mutta Raclette on vaan NIIN hyvää. Suosittelen. Mutta kannattaa ehkä muistaa, että kaikkea ei ole pakko syödä...

Hyvä Hannu!

Ihmeiden aika ei ole ohi. Ikuinen arvokisahäviäjä Hannu Manninen teki viimein sen, mitä häneltä on odotettu jo vuosikausia - otti henkilökohtaisen arvokisamitalin Sapporossa yhdistetyn sprintissä.

Itse valitettavasti kuuluin siihen kastiin, joka oli sitä mieltä että Mannisen pää ei yksinkertaisesti vaan kestä isoissa kisoissa. Kyllähän Hannu on maailmancupin osakilpailuja voittanut yli 40, mutta arvokisoissa hän on aina tuntunut olevat täysin jäässä. Tällä kertaa olin mielelläni väärässä. Hieno voitto Hannu!

Kultturielämys tarjolla!

Toivokaamme lauantai-illalle pienempiä pakkasia, jotta tarkenemme paremmin seurata Exilen performanssia Forumin Lasikulmassa klo 22 alkaen.

"Kansaivälisesti palkittu performanssi Helsingin ydinkeskustassa"

"Audiovisuaalinen poikkitaideteos EXILE muuntaa kaupallisen tilan Helsingin keskustassa osaksi itseään. Forumin lasikulman valjastava performanssi yhdistelee kokeellisesti animaatiota, dokumenttia, fiktiota, ääni -ja vaatesuunnittelua sekä musiikkia."

Peruna-asiamies

Iltasanomien nettisivuilla on artikkeli otsikolla "Peruna-asiamies kiittelee Vanhasta". Mikä on peruna-asiamies? Mitä ihmettä tekee peruna-asiamies? Oletteko koskaan kuulleet kenenkään haaveilevan peruna-asiamiehen ammatista? Ainakin sillä on toimisto Helsingin keskustassa, eikä esimerkiksi siellä missä perunaa kasvatetaan.

Nyt peruna-asiamies ainakin tuntuu kiittelevän Vanhasta. Mahtaa olla raskasta homma. Ja miksi se sitä paitsi Vanhasta kiittelee? Eikös sen pitäisi kiitellä S.Kurosta joka toi Vanhasen perunamieltymykset kaiken kansan tietoisuuteen?

Mäkin söin eilen lounaalla uuniperunoita. Olisin varmasti syönyt useamman, jos olisin tiennyt että "uuniperuna on nyt mediaseksikäs aihe".

Veikataan taas

Näin arvokisojen kolkuttaessa jo ovella onkin taas aika tehdä pientä veikkausta. Normaalistihan veikkaillaan mitalien lukumäärää, mutta ajattelin ehdottaa hieman toisenlaista veikkausta. Suomalaisilla kun on surullisen kuuluisa historia dopingista kiinnijäämisissä, niin mitäpä jos tällä kertaa veikataan yksinkertaisesti sitä, että montako urheilijaa jää kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä Sapporon MM-kisoissa 2007?

Haluan kuitenkin säilyttää vähäisen uskon puhtaisiin suomalaisiin urheilijoihin (mieshiihtäjät ovat yksinkertaisesti niin p****ja, jotta ne eivät voi käyttää dopingia), joten laajennetaan veikkaus kattamaan kaikkien maiden osallistujat kaikissa lajeissa. Eli kaikki veikkaamaan, montako käryä paljastuu Sapporon kisoissa? Lisäpisteitä oikeasta kansallisuudesta, paras veikkaaja palkitaan.

Itse veikkaan 5 käryä, joista ainakin yksi on venäläinen.

Olivia

Nyt se sitten ilmestyi. Olivia-lehti. Olin ilmeisesti edesauttamassa (?) kyseisen nivaskan julkaisua kärkkäillä kommentteillani ryhmäkeskustelussa joskus joulukuun puolivälissä. Siinä vaiheessa lehden julkaisu oli vielä EHKÄ ja siitä puhuttiin kovin hys hys, vaikka uusi päätomittajakin oli jo valittu ja asiasta informoitu lehtien palstoilla.

Jostain neuvoista tekijät olivat ottaneet opikseen, toisissa kohdin jäi vielä toivomisen varaa. Mainoksia oli yhä liikaa. Ei kukaan halua ryhtyä lukemaan lehteä, jossa viisi ensimmäistä aukeamaa ovat pelkkiä mainoksia. Fonttien kokoa oli lehden sivuilla yhdenmukaistettu sekä kuvien laatuun panostettu, joten periaatteessa lehteä voi ainakin selailla ilman että silmissä vilisee.

Hinta oli upouudella lehdellä lehdellä ihan passeli (2,90€), tosin vain ensinumerossa. Normihinta näyttäisi hipovan kahdeksaa euroa. Niin paljoa ei nipusta mainoksia kannata missään tapauksessa maksaa. Jos mainoksia ei lasketa niin sisältö oli juuri sitä Trendin ja Glorian välimaastoa - perustavaraa kampaajantuolissa selattavaksi.

Vaarallinen Åre

Työpaikaltani oli mainittava edustus Åren MM-kisoissa viime viikon lopulla. Kyseessä oli ilmeisesti todella vaarallinen tilaisuus, koska työtovereristani yksi toisensa jälkeen on ilmoittanut työkyvyttömyydestään reissun jälkeen. Eräällä todettiin keuhkokuume (poissa vähintään viikon), toisen taudin kuva on vasta flunssavaiheessa (eiköhän siitäkin keuhkokuume saada aikaiseksi).

Kysymys kuulukin, että mitä Åressa oikein tapahtui? Pakotettiinko edustajamme asumaan ulkona? Uskaltaako Ruotsiin enää edes mennä? Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Kuka mahtaakaan olla seuraava...?

Big Love

Saako miehellä olla mielestäsi useampi vaimo? Keskustelu pyöri kyseisen aiheen tiimoilla eilen alkaneen uuden tv-sarjan siivittämänä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihan sama mitä ihmiset tekevät omalla elämällään kunhan kukaan ei tule mulle koskaan ehdottamaan vaimoksi ryhtymistä millään ykköstä suuremmalla järjestysnumerolla.

Ei sillä eiliselläkään aviomiehellä näyttänyt olevan helppoa, vaikka olikin kolme vaimoa. (Joku voisi kommentoida että eikös ne ongelmatkin kerraannu vaimojen lukumäärän noustessa?) Lapsia oli siunaantunut jo melkein kahden lätkäkentällisen verran, yksi vaimo shoppasi postimyynnistä hullun kiilto silmissä, miehen äiti yritti ilmeisesti myrkyttää miestään arsenikilla ja potenssinkin kanssa tuntui olevan ongelmia. Ja viimein kun se viagrapurkki löytyi niin ei sit kuitenkaan herunut.

Niinpä. Kuka käski ottaa monta vaimoa? Oma vika.

Ravintolasuositus

Kävimme lauantaina syömässä ravintola Raku Ya:ssa. Voin suositella paikkaa kaikille, jos ette välitä siitä että 1) viinilistalta puolet viineistä on loppu, 2) ruokalistalla oleva tonnikala on päässyt loppumaan juuri siltä illalta, 3) jälkiruokia saa - tosin ei niitä mitä lukee listalla ja 4) talossa ei ole lainkaan kahvia (tai siis espressokoneeseen tilatut kahvinapit olivat vääränkokoisia). Huonoa tuuria kenties?

Joka tapauksessa tilaamamme sushilajitelma oli erinomainen sekä sukiyaki pääruokana oli varsin mainiota. Lisäksi ravintola hoiti puutteensa tyylillä - jälkiruuat tarjottiin talon puolesta ja ne olivat sitä luokkaa, että olisivat voineet löytyä listaltakin. Ja talon viini, mitä onneksi löytyi, oli loistavaa.

Ryhmäliikuntaa

Ylitin eilen itseni ja osallistuin Alexiumin ryhmäliikuntatunnille. Lähtökohtaisesti en juuri harrasta ohjattua liikuntaa ellei kyse ole kilpailumielessä tehtävästä harjoittelusta. Niinpä tälläkin kertaa vierastin hieman ajatusta jäsenten ojentelusta ryhmän mukana peilisalissa ja yritin tehdä kaikkeni houkutellakseni muita salikävijöitä mukaan tosin tuloksetta.

Kyseessä oli Balletone -teematunti. Kaikki sujui varsin mallikaasti siihen asti kunnes niitä jalkoja ja käsiä piti ruveta liikuttamaan saman aikaisesti sarjoissa. Vaikka koordinaatioharjoittelu olikin yleisurheilutreenien peruspilari, baletinomaisten liikesarjojen tekeminen musiikin tahtiin on kieltämättä hieman erityyppistä liikehdintää. Uusia lihaksia löytyi joka tapauksessa, joten saatan jopa kokeilla samaista tuntia toistekin. Liikkeiden pehmeys ja baletinomainen "sulokkuus" oli tosin meikäläisen ojennuksista todella kaukana.

Terveiset Pariisista

Ihmisillä on aina tapana hekumoida Pariisista. Onhan kaupunki kaunis, mutta harvoin missään saa niin tylyä palvelua kuin tuossa "rakkauden kaupungissa". Yksikin artikkeli kertoi japanilaisista turisteista, jotka joutuivat hakeutumaan kotimaassaan terapiaan Pariisin vierailun jälkeen. Palvelu oli kuulemma ollut niin epäkohteliasta, että nämä japanilaisparat olivat saaneet vakavia traumoja. OnneksiSuomessa on totuttu välillä ei niin korkeaan palvelutasoon, joten siltä osin Pariisi ei tuonut poikkeusta.

Pariisissa vierailijan ranskankielentaito on oltava täydellinen, mikäli haluaa edes yrittää toimittaa asioitaan vieraalla kielellä. Jos sanat vähänkin ontuvat niin vastapuoli vaihtaa automaattisesti siihen loistavaan "lievällä" aksentilla varustettuun englantiin. (Tässä vaiheessa on ehkä hyvä vielä huomauttaa, että minähän en puhu sanaakaan ranskaa.)

Jos nämä epäkohdat jättää omaan arvoonsa (ja unohtaa sen päättömään liikenteen) niin onhan Pariisi käymisen arvoinen. Harvoin missään kaupungissa on niin paljon kuvaamisen arvoista materiaalia jo pelkistään katujen varsilla ja normaaleissa asuinkortteleissa. Ja siihen kun lisää vielä perus-Eiffelin, Louvren jne niin kiitän nöyrästi digikameran keksimistä. Harmi, ettei kuvaamiseen ollut enempää aikaa tällä kertaa.

Tunnustan vielä lopuksi käyneeni LV:llä, Diorilla ja Chanelilla mutta yllättäen (?) en tällä(kään) kertaa ostanut mitään.

Hyvää Ystävänpäivää!

Tänään koitti taas tuo punaisten sydänten ja suklaan "liputuspäivä". Stockan karkkiosastolla jonotettiin eilen suklaarasioita kuin Kalliossa leipää konsanaan. Jotenkin en nähnyt itseäni seisomassa siinäkään jonossa.

Ystävänpäivä on toiseksi suurin korttien lähetyspäivä joulun jälkeen. Taas kerran joudun tunnustamaan laiskuuteni - yhtäkään korttia ei lähtenyt tänäkään vuonna. Tästä on todellakin varaa parantaa. Ehkä ensi vuonna sinäkin saat kortin. Oikein Hyvää Ystävänpäivää kaikille joka tapauksessa!

PS. Kuka muuten tiesi, että Ystävänpäivä on luultavasti saanut alkunsa muinaisen Rooman lupercalia-juhlista?

Onnistuneet häät

Onnistuakseen häät vaativat monen asian loksahtamista kohdalleen. Ensinnäkin morsiamen ja sulhasen on hyvä saapua kirkkoon, mikäli vihkiseremonia suoritetaan siellä. Mielellään vieraiden olisi hyvä löytää myös oikea kirkko. (Huom! Katolinen kirkko ei ole siis sama kuin Saksalainen kirkko). Papin puhe tulisi olla sopivan lyhyt. Se kun ei kuitenkaan kiinnosta ketään vaan kaikki haluavat päästä nopeasti juhlimaan. Ja eräilläkin vierailla saattaa kääntyä jo laskuhumalan puolelle, jos papin tarina jatkuu yli puoli tuntia.

Juhlapaikalla istumajärjestyksen on toimittava, ettei keskustelu mene väkisin yrittämiseksi. Ruokaa ja juomaa on oltava riittävästi, puheiden on oltava hauskoja ja bändin mukaansatempaava. Turhia seuraleikkejä on vältettävä, eikä ketään pidä pakottaa metsästämään sitä morsiuskimppua. Lisäpisteitä saa, jos kukaan ei tappele ja lapset teljetään toiseen huoneeseen katsomaan videoita.

Näin jälkikäteen mietittynä lauantain häät olivat nimenomaan onnistuneet. Hääpari oli upea ja juhlat kaikin puolin mutkattomat ja viihtyisät. Sille papin liian pitkälle puheelle ei kai kukaan voinut mitään (vaikka se pikkupoika yritti kaikkensa potkiessaan niitä kirkon penkkejä). Onneksi todella loistava ruoka kuittasi sen miinuksen reilusti jälkikäteen. Ja se tyyppi joka oksensi paluumatkalle päälleen oli onneksi toisessa bussissa.

Kaikki avautumaan

Nyt kaikki joukolla allekirjoittamaan adresseja tai vaihtoehtoisesti perustamaan vaikka oma. Paljon iloa tyhjästä ja varmasti hyvät naurut: www.adressit.com.

Reissua reissun päälle

Katselin tuossa suurella mielenkiinnolla kalenteriani näin kevään osalta. Näyttää vahvasti siltä että reissua todellakin pukkaa.

Helmikuu on vielä aika kevyt. Ensi viikolla on vuorossa ainoastaan muutama päivä Pariisissa. Toisaalta helmikuu on myös lyhyin kuukausi, joten turha yrittää ahtaa siihen liikaa juttuja.

Maaliskuussa meno kiihtyy, kun käväistään ensin Levillä ja seuraavalla viikolla Berliinissä. Kuun lopuksi on sitten sokerina pohjalla Sveitsin Villars-sur-Ollon, joka tulee olemaan varmasti hieno reissu. (Joka vaiheessa ei pysty työnteostakaan valittamaan...)

Huhtikuu alkaa pääsiäisreissulla Rukalle ja meno tulee varmasti olemaan huimaa. Edellisistä keikoista oppineena palautumiseen on varmasti hyvä varata muutama päivä. Viime vuosien Tahkon pääsiäiskarkeloista poiketen Rukalla on tarkoitus jopa laskea, mutta vannomatta paras.

Toukokuuksi on tähän mennessä varattu vasta Barcelonan keikka, mutta onhan tässä vielä aikaa...

Tv-iltamat

Torstai on mielestäni viikon paras tv-ilta. Ehdoton suosikkiohjelmani on tällä hetkellä Dr.House joka - yllätys yllätys - tulee juuri torstaisin. Sarjan päähenkilön pisteliäät kommentit ovat virkistävää kuunneltavaa normaalien lälly-lääkärisarjojen sijaan. Sarjan kirjoittajalla (tai ainakin jollain heistä) on sana hallussa ja turha varmaan edes mainita, että jos päähenkilö olisi astettakin vaisumpi niin sarjaa ei katsoisi kukaan.

Jos joku ehtii tv:n ääreen jo seitsemäksi niin suosittelen Nigellan pitoja. Kannattaa tosin yrittää syödä jo ennen ohjelmaa tai ohjelman aikana, koska tyhjällä vatsalla katsominen olisi vaan julmaa kidutusta. Ohjelmasta puuttuu kaikki turha näpertely, eikä rasvassa säästellä. Vesi herahtaa kielelle 100% varmasti oli resepti mikä tahansa.

Ja ennen Dr.Housea tulee tietysti vielä Idols, joka sekin on katsottava. Hei kotisohva, täältä tullaan!

Kylmä, kylmempi, kylmin

Ei taida olla kuukauttakaan siitä kun jengi valitteli miten on kovin lämmin talveksi eikä ole edes lunta. Totesin, että mulle riittäisi kovastikin talveksi tuollainen nollakeli eikä lumi tekisi mun oloani sen onnellisemmaksi. Säätila ei kuitenkaan koskaan petä. Super-pakkaset tulee talvisin yhtä varmasti kuin vesisade juhannuksena. Ensin on vain vähän pakkasta, seuraavana päivänä taas kylmempi ja kolmantena helvettikin jäätyy.

Onneksi ei sentään tarvi kaukojunilla lähteä matkustamaan. Parin tunnin hidastelut pohjoisen reiteillä kiristää varmasti hermoja enemmän kuin itse pakkanen. Se on kummaa että sama juttu tapahtuu joka vuosi. Luulisi että tässä maassakin osattaisiin jo vähitellen säätää juniakin siihen malliin, ettei ne joka talvi ja joka ikisen pakkasen myötä hyytyisi matkalle.

Mitä taas kaupungissa palelemiseen tuleen niin siihen on yksi vastaus: lisää vaatteita päälle! Siinä kun heitätte ne toppahousut& -takin normin duunisetin päälle niin ei varmasti palele. Ja pipo tietysti päähän. Tai vaikka kaks.

Yleisurheilun toivot

Lupauduin valmentamaan 14-15 vuotiaita yleisurheilijapoikia, koska heillä ei ole vakivalmentajaa. Eilen oli ensimmäiset treenit ja paikalla oli 3 valmennusryhmäläistä. Kaduin välittömästi koko hommaa.

Yksi juoksee rinta rottingilla (onneksi sentään kovaa) ja kädet läpättävät kuin pingviinillä. Energiaa pojalla on kuin enemmän kuin Asterixilla voimajuomaa saatuaan. Toinen tuijottaa omia jalkojaan tehdessään mitä vain harjoitteita ja kehuu sixpackillään. Tyyppi muistuttaa lähinnä 180 senttistä kukkakeppiä, jolla on liikaa finnejä. Puberteetin kourissa oleva pre-teini kehuu myös harrastaneensa telinevoimistelua. (Sitä ei todellakaan uskoisi!) Kolmas tyyppi yrittää kovasti, mutta haisee pahasti hieltä. Ulospäin huomaa, että pojan suku on muualta kuin Skandinaviasta kotoisin. Miten pojalta voi kysyä hienovaraisesti että käyttääkö tämä dödöä ja vihjata ettei se Axe ole välttämättä paras vaihtoehto?

Onneksi mun seuraava valmennuskeikka on vasta parin viikon päästä.

Salissa kuhisee hiihtosuunnistajia

Kolleegani sai selville eräidenkin työtovereiden pimeän menneisyyden. Harrastushistoriasta löytyi parillakin hepulla niinkin eksoottinen laji kuin hiihtosuunnistus. Kyse oli siis ihan kilpailumielessä harrastetusta suunnistuksesta sukset jalassa, ihan oikeesti.

Hauskintahan tässä oli nimen omaan se, ettei hiihtosuunnituksella ollut tällä kertaa mitään muita sivumerkityksiä kuten esim. "on tehneet sitä sukset jalassa" tai "liittyykö tämä nyt jotenkin henkilön vaimon äskettäiseen tekamoitumiseen". Noitakin nimittäin ehdotettiin. Hei - kerrankin hiihtosuunnistus on vain hiihtosuunnistusta.

Mutta ehkä juuri sen takia mua hieman huolestuttaakin. Kaikkihan kuitenkin tietävät että hiihtäminen lasketaan kestävyysurheiluksi ja kestävyysurheilijathan ovat tunnetusti nylkkyjä. Aiks.

Erilainen viikonloppu

Viimeiset kolme viikonloppua olivat menneet todella haipakoissa meiningeissä (kiitos vaan kaverit!), joten oli aika ottaa yksi vähän iisimmin. Pidin siis alkoholiannokset minimissä - ainoastaan lasillinen viiniä ruuan kanssa ja päätin jättää baarit väliin. Yllättävän hyvin sitä tekemistä näytti löytyvän, vaikka ei kuluttanutkaan puolta päivää nukkumiseen. Ylivoimaisin suoritus oli kuitenkin kakun leipominen. Varsinkin kun ei itse sitä syö.

Tänä aamuna herätys oli harvinaisen helppo. Säbäkentällä klo 8 tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että oli oikeasti hereillä. Aion kokeilla rauhallista viikonloppua joskus toistekin, mutta en kuitenkaan lähiaikoina. Ei pidä ottaa uusintaa liian nopeasti, muuten siitä saattaa tulla tapa.

Eka kerta

Voin hyvin arvata, että otsikko herätti heti kaikkien lukijoiden mielenkiinnon. Pahoitteluni heti kärkeen väärin perustein innostuneille - kyseessä oli nimittäin eka kerta Bossin liikkeessä. Omat kulutustottumukseni ovat ehdottomasti enemmän suuntaa Halpa ja Mauton sekä Zara, joten Bossin liike oli selvää upscalea. Enkä mä tietenkään mennyt sinne omille asioilleni tälläkään kertaa.

Vierailu putiikkiin kesti ehkä kolme minuuttia. Myyjä kommentoi kassalla, että tuo oli nopein puvun osto tästä liikkestä koskaan. Vastasin, että olisin varmasti ollut vielä nopeampi ellei olisi tarvinnut ottaa välipuhelua. Kuka vielä väittää että naiset pyörivät päättöminä kaupoissa tunnista toiseen?

"Tosi hieno maali"

Olin eilen taas tuttuun tyyliin pelaamassa säbää Liikuntamyllyssä. Ennen meidän vuoroa kentällä häärii aina joku jätkien ö-divariporukka. Omasta mielestään he ovat supertähtiä (jokainen erikseen) kun yrittävät kynäillä itsekseen pitkin kenttää. Se jengi ei tunne sanaa syöttö tai joukkuepeli. Luulisi, että vähitellen alkaisi ottaa aivoon pelata kavereiden kanssa, jotka hautovat palloa itsellään kunnes joku toinen vie sen ja tekee saman jutun. Ilmeisesti asia on kuitenkin niin, että jos karsina on täynnä muita samanlaisia niin ongelmia ei ole?!

Mun puolesta tehköön mitä huvittaa omalla vuorollaan, mutta kun kello lyö seitsemän jätkät vois häipyä sieltä kaukalosta luuhaamasta. Me aloitetaan pelit yleensä heti ja se on kieltämättä lievästi vittumaista, kun väsyneet vässykkä-äijät jää istumaan kentän laidoille koivet kaukalossa. Ne eivät pidä mitään kiirettä lähtönsä kanssa vaan tukkivat molemmat vaihtopenkit todella lahjakkaasti. Otin tavoitteeksi "potkia vahingossa" jotain niistä nilkoille ens viikolla.

Eilisen paras tulee kuitenkin tässä. Yhtä pitkä kuin leveä jätkä kävelee ohi kun istun vaihdossa, taputtaa mua polvelle kuin hidastetussa filmissä ja sanoo: "Tosi hieno maali!". Jep jep. Just tuota mä olin toivonut koko päivän - hikistä kääpiötä taputtelemassa mua polvelle pienillä pulleilla käsillään.