Eilen pelattiin vaihteeksi sählyn haastematsi duuniporukalla. Tällä kertaa ei nähty verta kentällä, koska oman puolen pelaajat eivät tässä pelissä onnistuneet törmäilemään toisiinsa niin että silmäkulma olisi auennut. Tiettävästi ainoa haaveri oli allekirjoittaneen juuresta katkennut kynsi, joten aika siistiä peliä pelattiin. (Tunnustan ajelleeni vastapuolen pelaajan päätylaidasta yli virheen arvoisesti, mitä ei tietenkään vihelletty...)
Tuomarilla oli oikea linja, mutta valitettasti osalla meikäläisistä oli nuo salibandyn säännöt vähän hakusessa. Jäähyllä istuttiin sekä päällä- että maasta pelaamisesta. Onneksi vastustaja ei kuitenkaan päässyt rankaisemaan näiden rikkeiden aikana vaan onnistui itsekin pelaamaan palloa kädellään - taas jäähyn arvoisesti.
Peli päättyi kolmen 15 minuutin erän jälkeen tasan 3-3. Kehitystä edelliseen matsiin nähden oli tapahtunut joka osa-alueella, eikä vastapuolen semiammattilaiset päässeet pitämään maalikarkeloita. Vaihdot pyörivät vauhdikkaasti ja jalka nousi kentällä reippaasti. Myös sillä pojalla joka viime viikonloppuna löi kirveellä sääreensä... Peli näytti välillä ihan oikealta salibandyltä sählyn sijaan.
Allekirjoittaneelle tämä taisi kuitenkin olla viimeinen matsi "näissä väreissä". Olisi pitänyt ehdottomasti hoitaa ne pari maalipaikkaa paremmin ja pistää se pallo pömpeliin. Olisihan se nyt ollut hienompaa, jos jäähyväisottelusta olisi otettu reilu voitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti