Shop 'till you drop

Rahan käyttäminen ei ole koskaan tuottanut allekirjoittaneelle ongelmia. Säästäminen ei tunnu kuuluvan sanavarastooni, sen sijaan rahan laittaminen kiertoon on hyvinkin tuttua. Älä osta mitään -kuukaudet loistavat poissaoloaan minun kalenterissani ja usein se määrä nimenomaan korvaa laadun. Sille ei nyt vain voi mitään, jos erinnäisten ostosten tekeminen lämmittää sydäntä. Toisille mielihyvää tuo syöminen, meikäläisen kohdalla kaiken kruunaa shoppailu.

Kotimaan valikoima on valitettavan suppea joka osa-alueella, mutta onneksi tätä harrastusta tukevat myös ulkomaiset nettikaupat. Eniten käytettyjä sivustoja ovat asos.com (mid season sale käynnissä), New Look (ilmainen toimitus) sekä vanha kunnon Amazon. UK:sta löytyy myös muutama muukin ihan seuraamiskelpoinen sivusto - esimerkkeinä Dorothy Perkins (ale käynnissä), Boohoo.com (todella halpaa!!!)ja Next.

Harrastuksen harjoittaminen aktiivisesti tuo myös eteen pieniä ongelmia. Suurin ehkä niistä on tilan puute. Vaikka vaatteita yrittää laittaa aktiivisesti kiertoon, niin neliöt eivät vain tunnu riittävän. Onneksi kenkien säilytykseen voi apua hankkia vaikka Tszujilta.

Syysfiiliksiä

Kesähän ei ollut lähellekään vielä ohi, kun sain maastopyörän ulos autotallista. Syksyn värejä olisi voinut kuvata enemmänkin, mutta puolipilvinen sää ja tähänastiset lämpimät kelit eivät oikein olleet vielä saaneet väriloistoa näkyviin. Sen sijaan metsä oli lähinnä tunkkaisen vihreää, jotan oranssit aurinkolasien linssit hämäävästi kirkastivat. Pari fotoa tuli kuitenkin otettua.

Rapuilua

Luulin meneväni eilen ystäväpariskunnan luo "ihan vaan dinnerille", mutta ohjelmassa olikin rapujuhlat! Yllätys oli erittäin positiivinen, koska tänä vuonna ravut olivat onnistuneet välttelemään allekirjoittanutta, enkä ollut vielä päässyt nauttimaan sesongin herkuista.

Lautasilla odotti kotimaisia täplärapuja, mutta ennen kuin niihin päästiin käsiksi oli vuorossa venäläinen alkupala. Toimi näin: tee iso lovi retiisiin, laita viiltoon voita, sinappia ja sormisuolaa ja päälle palanen mustaleimaemmentalia. Todella hyvää! Pelittää myös akvavitin kanssa.

Emäntä oli kirjoittanut käsin kaikille myös omat lauluvihot, joten päästiin tunnelmaan silläkin puolella. Ravut olivat herkullisia ja valkosipulivoi paahtoleivän päällä todella petollista. (Se maistuu suussa edelleen näin sunnuntai-iltana.)

Oli superhauskat kekkerit - maltan tuskin odottaa seuraavaa kertaa, jolloin kuulemma on luvassa "mongolialainen ilta"?!

Lääkemainos

Jos matkustatte jenkeissä ja osutte paikalliseen "drugstoreen" niin napatkaa hyllystä mukaan Tylenol Cold Multi-Symptom Rapid Release Gels Day/Night Pack. Siinä on flunssalääke, joka aidosti toimii. Päiväksi on eri doupit, jotka sopivat pimittävät flunssa oireet sekä tietysti piristävät. Yöksi otetaan sitten niitä sinisiä pillereitä, jotka edelleen auttavat oireisiin ja sen lisäksi helpottavat nukkumista. Nämä ovat eväät tähän taistoon. Toivottavasti lääkkeet purevat tällä(kin) kertaa.

Syysfiilistä

Vaikka kesällä tulikin hankittua kenkiä useammastakin maasta ja useampikin pari, niin täytyyhän joka tytön suoda itselleen vähintään yksi "supersyyspari". Meikäläinen päätyi kuvan piikkareihin. Korkeasta korosta huolimatta näillä voi tarvittaessa pistää vaikka juoksuksi.

Talkoohenkeä

Urheiluseurathan tunnetusti keräävät varoja toimintaansa erilaisilla talkoilla. Vaikka talkoohenki puhalteleekin välillä voimakkaana, minä en varsinaisesti ole ollut niitä innokkaimpia inventaariin lähtijöitä. Riippuen tietysti talkookeikan palkkauksesta, niin yleensä olen yrittänyt selvitä näistä maksamalla oman osuuteni.

En tiedä, mikä mielenhäiriö päähäni iski, kun sitten lupauduin talkoisiin. Luonnollisesti kalenteriin vilkaisematta, mikä tarkoitti sitä, että olin lupautunut tekemään yhteistä hyvää kunnon megaryyppäjäisten jälkeisenä päivänä. Aina hyvä idea.

Kun reippaana sitten lauantaina marssin Stadionille juustohampurilainen kädessä, mielessä oli pieni epäilys, että miten tästä selvitään. Fyysisesti homma ei ollut mitenkään rankka - olin ovimiehenä 5 tuntia HCM:n vippipukuhuoneen ovella. Siistiä sisätyötä ja kaiken lisäksi sai istua koko ajan. Mieleen tosin juolahti useamman kerran sen viiden tunnin aikana, että kirja olis ollut ihan kiva.

Iltaa piristi Sami Hyypiän ontuminen paikalle. Ilmeisesti krampit olivat päässeet yllättämään 30km kohdalla ja Sami oli joutunut pistämään välillä kävelyksi. Syke loppumatkalla oli ollut kuulemma 114. (Minähän en nouse tuolistakaan ilman, että syke on tuota tasoa...) Osa maaliin tulleista oli vieläkin heikommassa hapessa ja niitä ensiapupaareja katsellessa todistin useampia syitä, miksi en aio koskaan juosta maratonia.

Onneksi kännykän akku kesti loppuun saakka. Viimeiset pukuhuoneen asiakkaat tulivat paikalle 20.45, jonka jälkeen meikäläinen nosti kytkintä. Edes voittajalta saatu kukka, ei auttanut talkoohenkeä riittämään julkisten käyttämiseen kotimatkalla, vaan otin taksin himaan. Toivottavasti seura sai tästä panoksesta enemmän kuin mikä oli taksimatkan hinta.

Väärä myyntiargumentti

Kävin eilen ihastelemassa Stockalla Lancelin käsilaukkuja. Ihastuin erityisesti yhteen terrakotan/oranssin väriseen laukkuun, joka suorastaan huusi mun nimeä hyllyssä.

Kunnes myyjä tuli paikalle.

Myyjän ensimmäiset sanat olivat: "Tässä laukussa on jopa 16 taskua"!!!

MITÄ??!!! Kuka tarvii laukun, jossa on 16 taskua? Miten on pienintäkään mahdollisuutta muistaa, mitä niissä taskuissa on? Siinähän on vain 16 mahdollisuutta lisää hukata avaimet ja kännykkä. On varmaan sanomattakin selvää, että laukku meni takaisin hyllyyn.

Viikon kehut

"Sä näytät ihan maksamakkaralta tuossa asussa. Ainoa ero on, että maksamakkarapaketissa on pystyraidat."

Kirjoilla jatketaan

Kesän lukemistoon kuului kolme elämänkertaa: Andre Agassi, Elizabeth Taylor ja Marilyn Monroe. Luin kirjat tuossa järjestyksessä ja suositukset menevät lukujärjestyksen mukaan eli jos jonkun noista haluaa lukea niin kannattaa valita Agassi. Taylorin ja Monroen kirjoissa on paljon yhteistä (elokuvat, pillerit, Hollywood), mutta Monroesta kirjoitettiin ehkä jopa liian pikkutarkasti. Sinänsä mielenkiintoista oli tietää, että Donald Spoton kirjoittamien kirjojen mukaan näiden kahden supertähden tiet ovat kohdanneet aikoinaan Frank Sinatran keikalla. Ja muutamaa vuotta myöhemmin Monroella oli suhde myös Sinatran kanssa.

Jatkoin myös dekkareiden parissa ja på svenska. Yllättäen valitsemani kirjallisuus ei ollut niin syvällistä, että niitä kannattaisi juuri mainostaa. Lars Keplerin "Paganinikontraktet" ja "Hypnotisoija" olivat ihan kelvollista kamaa altaan äärelle.

Sen sijaan kaikille voin suositella Susanna Alakosken kirjaa "Sikalat". Siinä saa lukea kaunistelemattoman kuvauksen siitä, millaista suomalaisten siirtolaisten elämä oli Ruotsissa 60-70 luvulla. Ei käy kateeksi.

Pöydällä on tällä hetkellä kesken kirja "Elsas värld", jonka kohderyhmä taitaa olla jotain muuta, mitä allekirjoittanut edustaa. Kirja taitaa jäädä lukematta, koska lentokoneessakin pelasin mielummin Angry birdsiä. Seuraavaana odottaa Keith Richardsista kertova kirja. Saas nähdä, miten sovin siihen kohderyhmään.

Kirjakommentit

Kirjojenkaan lukeminen ei ole loppunut, vaikkakaan sitäkään listaa ei ole viime aikoina päivitetty. Lomallahan käytännössä menee kirja parissa päivässä, joten pääsiäisen jenkkiretken aikaan tuli selattua muutama nide.

Plussaa ehdottomasti kirjalle Water for Elephants (Sara Gruen). Leffaa en ole nähnyt, mutta kirja oli mielestäni loistava kaikin puolin. Ei sitä ihan yhdeltä istumalta tullut luettua, mutta kyllä se ajoi kaiken muun lukumateriaalin edelle. Suosittelen!!!

Havukka-ahon ajattelija oli luonnollisesti klassikko. Ei järin viihdyttävä, mutta tulipa luettua.

Punainen morsian oli toinen lahjakirja, minkä luin altaan äärellä. Kirja kertoo neljän sukupolven tarinan albanialaisista naisista. Jos käytössä olisi kouluarvosana-asteikko, niin tämä opus saisi seiskan.

Vähiten mitään mielikuvia herätti Osama Bin Ladenin veljen vaimon elämäkerta. Daami oli vain harvinaisen täynnä itseään, joten en juurikaan kirjasta perustanut. Kuvat olivat hauska lisä, mutta that's it.

Olen aina fanittanut Patricia Cornwellin dekkareita, mutta viimeisin oli pettymys. Port Mortuary oli vain kerta kaikkisen tylsä. Sama reaktio oli Jo Nesbon Kukkulan kuninkaan kohdalla. *haukotus*

Tällä hetkellä yöpödällä on Wheel of Time tuorein osa sekä Agassin elämäkerta. Toistaiseksi kumpikin vaikuttaa erittäin lupaavilta.

Liian terveellistä

Viikonloppu oli suorastaan liian terveellinen. Perjantain ohjelmassa oli ystävämyyntiä, penkkiurheilua sekä tyttöjen iltaa. Saldona kokonainen lasillinen samppanjaa ja unten maille ennen puolta yötä. Lauantaina hurja meininki jatkui brunssilla, kauppareissulla ja punttisalilla. Punkkua löytyi lopulta vain burgundinpadasta. Uni tuli jo ennen kymmentä.
Sunnuntaina juoksutettiin lapsia pallon perässä, jyrättiin vaatekaappia ja illalla annettiin kyytiä lentopallolle.

Lopputuloksena aivan uskomaton väsymys maanantaiaamuna. Mitä opimme tästä? Kyllä sitä vähintään yhdet kunnon kännit kannattaa viikonloppuna ottaa, koska väsymystila on vähintään sama maanantaina – tässä tapauksessa jopa pahempi.

Tasaista haipakkaa

Lähes kuukausi ehti taas vierähtää edellisen postauksen jälkeen. On ehditty viettää synttäreitä viinikellarilla, yöpyä Kämpissa, käydä lätkämatsissa, juhlia Teatterissa (useampaankin otteeseen), olla herrana ja isäntänä talossa ja viettää viikonloppu Tallinnassa.

Lisäksi on tietysti tehty paljon "perusduunia" sekä töissä että vapaa-ajalla. Vapaa-aika osastolla perusduuni on käsittänyt treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Juoksukoulu on saanut mukavan startin ja kroppakin alkaa vähitellen tottua siihenkin hommaan. Lentiskausi jatkuu yhä jatkosarjan merkeissä ja onneksi käsi toimii niin pystyy pelaamaan täysillä. Salibandyn seniorisarjojen sm-turnauksen jatkuvat ja toivottavasti ensi kuussa pelataan mitaleista.

Näillä mennään.

Talviklassikko

Yli 36 000 ihmistä stadikalla helmikuun alussa katsomassa liigamatsia herätti pienoisesti epäilyjä, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Tämän talven "hieman" vaihtelevat kelit eivät lisänneet uskoa tapahtuman onnistumiseen. Näkeekö sitä kiekkoa edes sieltä keskeltä kenttää?

No kyllä sen näki! Ja tapahtuma oli kaiken kaikkeaan hieno elämys. Stadikka oli tupaten täynnä, keli suosi ja pelikin oli suhteellisen tasokasta. Katsomossa oli hyvä tunnelma, eikä se vieressä ollut Jokerikannattajien sikakatsomokaan päässyt metelillään liiemmin häiritsemään. Urheilumuseon puolelle järjestetty vippitila toimi koko pelin ajan ja kerrankin naisten vessaan ei ollut jonoa. Ja kun matsin lopputuloksin oli mieluinen niin ehdottomasti lisää tätä!

Tuonelan joutsenet ja munamiehen strippibaari

Kyllähän bussimatka oli taas odotuksia täynnä. Päästiin nauttimaan morsiusdrinkeistä, morsiussuklaista, morsiusvaahtokarkeista ja morsiuslauluista. Kuortin pitstopille päästiin kunnialla ilman injureita. Suurin shokki oli pahjatuolin puuttuminen ja alkon sijainnin muuttuminen.

Luksusmatkalaiset tiputettiin Turusenharjun eristetylle alueelle ensimmäisinä, joten arvontaleikit päästiin hoitamaan hienosti alta pois ennen Piazzalle siirtymistä. Tämä oli selvästi muutosten vuosi, koska myös mökissä oli tapahtunut remontointia. Suurin shokki koettiin kuitenkin Piazzalla, koska vakituisen olohuoneemme tilalle oli ilmestynyt baari. Baaritiskin oli kaiken lisäksi täynnä kaikkea sälää, joten tiikeriliut jouduttiin väkisinkin ohjaamaan muualle.

Tuonelan joutsenet saapuivat Piazzalle sitten lauantaina ja hoitivat munamiesten strippibaarin avaijaiset kunnialla kotiin. Paikalle saatiin jopa miesesiintyjä, joten suosio oli taattu. Menolippuja lunastettiin vähän joka suuntaan ja hamstereita näkyi montaakin lajia. Balleriinamainen sulokkuus oli käsin kosketeltavaa, vaikkakin myös Kiira Korpi kävi siinä heittämässä kunnon lipat pronssin arvoisesti. Viki Rosti oli pelkkä statisti. Suurin hämmästys oli kuitenkin se, ettei mitään oikeastaan sattunut. Ei siis tikkejä, eikä luunmurtumia. Mustelmiahan ei meillä lasketa. Illan (tai aamuyön) kruunasi luonnollisesti morsiussauna. Erioilin promoamisen olisi voinut suosiolla jättää näkemättä.

Todellinen matkahan alkoi vasta sunnuntaina, kun oli paluumatkan vuoro. Täydellinen mix löydettiin vasta kolmantena päivänä. Ääni lähti rinteeseen, kun meikäläinen astui bussiin. Tulisipa pian 2012.

Tästä voisi ennustaa taas tulevaa

Vuosi sittenhän reissu meni seuraavasti. Mitäköhän tänä vuonna...

Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.

Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.

Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.

"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...

Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut

Näillä astellaan kepeästi vuoteen 2011

2010 wrap up

Vuonna 2010 ehti tapahtua yhtä sun toista. Alku vuosi alkoi kammottavalta työahdistuksella, mistä onneksi pääsi eroon irtisanoutumalla. Tyttöjen reissu Nykiin helmikuussa osui mitä parhaimpaan ajankohtaan ja reissun kruunasi jatkokeikka Vancouverin olympialaisiin.

Kaupungista tuli muutettua maalle ja yksineläjästä tuli avopuoliso. Sisustamista riitti vaikka muille jakaa, mutta ei ne taulut ole edelleenkään seinällä. Oleneuvoksettaren pesti toi auton alle ja täydet ajankäytön itsemääräämisoikeudet.

Keväällä oli pöydällä maahantuontibisnes ja sen myötä pukkasi reissua Italiaan. Kamat teki vähän pidemmän reissun silläkin kertaa. Kesä oli huikea eikä vain kelien puolesta. Seuraa löytyi aina vuorokaudenajasta riippumatta harrastuksiin, chillailuun ja grillailuun. Mom's sai jo lähes kantismesta-statuksen. Vierumäki tuli enemmän kuin tutuksi ja taidettiin sitä ehtiä Tallinnaankin jossain vaiheessa. Allekirjoitin uuden työsopimuksen.




Loppukesästä rusketus tuli varmistettua Portugalissa. Synttärikekkerit vietettiin tänä vuonna vaihteeksi Hietsussa. Samoja Paussi-patukoita taitaa olla laatikossa yhä.

Työsopimus astui voimaan elokuun puolivälissä ja syyskuussa asioin ensimmäistä kertaa katsastuskonttorissa ajokortin hakemisen jälkeen. Lokakuussa Primark tuli ratsattua huolella ja olkapään jänteeseen tuli repeämä. Lääkkeitä tuli syötyä enemmän kuin laki sallii.

Leposärky häipyi jossain vaiheessa ja pallon kanssa pääsi taas touhuamaan joulukuussa. Joulustressistä ei ollut tietoakaan, kun lähdettiin Nykiin viikkoa ennen joulua. Yritin kaikkeni nostaakseni jenkkien kulutuskysyntää, visa-laskua odotellaan yhä. Vuosi vaihtui skumpan ja kinesioteippausten saattelemana. Huonomminkin voisi asiat olla.

Uusi paras ystäväni

Saanko esitellä Masi - uusi luottoystäväni. Ohlsonin Clasuun voi luottaa lapioiden hankinnassa. Ainakin siihen asti, kun tämä muoviunelma hajoaa. Tänään auto kaivettiin pulasta jo pariin otteeseen. Vehje on siis jo ollut hintansa (14,95€) väärtti.

Ja sitä riittää!

Lunta nimittäin. Talvi ei ole edes puolessä välissä ja nyt jo autolla ajaminen tekee tiukkaa keskustassa. Lumivallit tien reunustoilla kasvavat silmissä ja parkkiruudut pienenevät samaa tahtia. Nyt ei enää tarvi ihmetellä, miksi joka toinen auto pk-seudulla on SUV. Eihän täällä muuten pääse edes eteenpäin!

Onneksi taloudesta löytyy edes yksi autotallipaikka. Voin kertoa, että aika tiukasti mennään vuoroviikoilla näillä keleillä, eikä neuvotteluvaraa juuri ole. Jotenkin 20 minuutin aamujumppa ei innosta ennen töihin lähtöä. Mielellään ajelen lämpimästä ja kuivasta autotallista toiseen. Parempi toivoa, että ainakin ensi viikon jälkeen tulisi jo pyryynkin vähän paussia.

Vähän jännempi venäjän tunti

Minähän edelleen uskottelen oppivani uutta, joten olen jatkanut venäjän opintojani. Eilen oli taas viikon tauon jälkeen oppintunnin vuoro. Opettaja saapui toimistolle hymyilevänä kuten tavallista. Daami oli kuitenkin hieman hiljaisempi ja pyysi, että odottaisimme vielä hetken ennen kuin aloitetaan.

Nauravaisena hän sitten selitti, että hänellä on synnynnäinen häiriö sydämen toimminassa ja välillä kuulemma pulssi saattaa yltyä turhan nopeaksi. Hän sanoi tilanteen menevän muutamassa minuutissa ohi.

Siinä vaiheessa hain opettajalle vähän vettä, koska en nyt heti keksinyt mitä muutakaan voisin tehdä (eikä lääkevarastoni valitettavasti sisällä nitroja tms). Toinen oppilas tuli vähän myöhässä tunnille, eikä oikein uskonut kun selitettiin, että opettajan pitää vähän vetää happea. Open olo ei lähtynyt odotuksista huolimatta kohoamaan ja viiden minuutin kuluttua hän pyysi meitä soittamaan ambulanssin.

Harvemmin sitä ennen on seurannut sivusta, kun toinen ihminen saa nauraen pienimuotoisen sydänkohtauksen ja pyytää soittamaan 112:een?! Potilas joutui itse selittämään useamman minuutin oireitaan ennen kuin ambulanssi suostuttiin lähettämään. Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, että ambulanssin tulo Helsingin keskustassa sijaitsevaan toimistorakennukseen kesti 25 minuuttia. Käsittääkseni lyhyemmässäkin ajassa on sydäreihin kuoltu.

Joka tapauksessa paareja ei tarvittu ja ope on tietojen mukaan yhä hengissä. Onneksi hän ei pyytänyt venäjäksi soittamaan ambulanssia, koska muuten se ei varmasi olisi tullut paikalle vieläkään.