Kyläilyä koko viikko

Alkuviikko on hujahtanut kyläillessä. Kummasti kalenteriin tulee tilaa, kun jättää nuo urheilut pois. Sitä ei aina arvaakaan aamulla, missä kaikkialla sitä on ehtinyt päivän mittaan poiketa ennen kuin sitä pienessä viinihöyryssä kotiinsa selviää.

Tällä viikolla on laitettu kartalle Lauttasaarta oikein kahden osoitteen voimalla. Kävin ihastelemassa yhtä uutta asuntoa ja toista jo myytyä asuntoa. Uudessa kodissa tarjottiin retroruokaa ja punaviiniä. Ja kuinka ollakkaan myös myydyssä kodissa tarjottiin punaviiniä. (Valpolicella vei voiton tässä kisassa) Myydyssä kodissa oli myös bonuksena pikkuneiti, joka oli tainnutettu sopivasti unten maille ennen yllätysvieraan kolistelua eteisessä. En pystynyt siis antamaan huonoja vaikutteita.

Eilen käytiin sitten ihastelemassa rivitaloasuntoa ja pihamaata Tuomarilassa. Oli uutta ja hienoa, tosin taulut olivat vinossa. Tarjoilu pelasi tälläkin kertaa, mutta jostain kuitenkin löysin piilevän voiman ja kieltäydyin alkoholitarjoilusta.

Norpan haaste

Tässä tulee nyt vastaukset Norpan heittämään blogihaasteeseen.

Neljä työtä, joita elämäni aikana olen tehnyt:
1. vaatemyyjä
2. liikunnanopettaja
3. lentoemäntä
4. osakemeklari

Neljä paikkaa, joissa olen elämäni aikana asunut:
1. Kurikka
2. Vaasa
3. Uumaja
4. Rotterdam

TV-ohjelmaa, joita tykkään katsella (juuri nyt):
1. CSI(t)
2. Urheiluruutu/tulosruutu
3. Dr. House
4. Brothers & Sisters

Neljä paikkaa, joissa olen lomaillut:
1. Waikiki
2. Melbourne
3. Barcelona
4. Jasna ;)

Neljä Internetsivua, jossa käyn päivittäin:
1. Etuovi
2. Google
3. Oma blogi
4. Facebook

Neljä lempiruokaani:
1. Raclette
2. Pimpatut hirvenlihapullat
3. Blinit mäti, sipuli & smetata -setillä
4. Itikan käristemakkara grillistä

Missä haluaisin olla juuri nyt?
1. Hawajilla surffaamassa
2. Jouluvaloja ihailemassa New Yorkissa
3. Viettämässä kesäpäivää kavereiden kanssa Hietsussa
4. Lautailemassa Alpeilla (tai Tahkokin käy)

Haaste lähtee ainakin Noralle, Lotelle, Foguesille, Horstille ja Törmäselle. Ja jos ei ole sitä omaa blogia tähän hätään niin kommenttiosastollekin saa vastata. Osallistuminen kunniaan!

Piriformis, fasettilukko ja lonkan virheasento

Taas on kokoelma vanhoja vaivoja nostanut päätään. Viimeisin kehotus tuli taas eilen: "jos nyt olisit pari viikkoa pelaamatta kun tuo virheasento ja fasettilukko on saatu korjattua". Joopa joo. Johan mä ehdin käydä 2 kertaa pelaamassa peukalon murtumisen jälkeen.

Nyt suositeltiin salilla käyntiä, mutta siihenkin laitettiin tiukat rajat. Vatsoja ja kylkiä pitää tehdä, selkää ei missään tapauksessa. Rinnalleveto, askelkyykky ja prässi on myös kiellettyjä. Hauista voi kuulemma tehdä vapaasti. Hienoa.

Nyt alkaa näyttää pahasti siltä, että mä voin sittenkin ryhtyä pelaamaan sitä golfia. Eipä tätä aikaa näköjään muihinkaan lajeihin enää pysty käyttämään. Vieläköhän järjestettäis green card -kursseja tämän vuoden puolella?

Nyt se meni

Kämppä on nyt myyty. Tai pitäisi varmaan sanoa, että se on ehkä myyty koska rahat eivät lepäile vielä tilillä ja minä yhä maksan yhtiövastiketta. Joka tapauksessa olen siis hyväksynyt kirjallisen ostotarjouksen.

Nyt pitäisi sitten löytää uusi katto pään päälle. Näin monen vuoden jälkeen olen henkisesti valmis jättämään Sörnäisen, mutta en kuitenkaan muuttamaan maalle (lue: Espooseen). Eli kohti keskustaa mars ja mielellään sellaisen etäisyyden päähän keskustan kuppiloista, jotta pystyy uskottelemaan itselleen edes säästävänsä taksimaksuissa kun pulittaa sitä todennäköisesti ihan helvetillistä vuokraa.

Joudun ehkä tilaamaan uuden Modesty Blaisen suoraan seinälle seuraavaan kämppään. Tämän asunnon ostaja ei välttämättä ilahtuisi siitä, että veisin Modestyn (ja samalla myös oven) mukanani. Taiteilija löytyy kyllä, mutta se kämppä on vielä vähän hakusessa.

Viikko vierähti

Ehdin käväistä Lontoossa ohimennen ja näin siellä seminaarin ohessa paria vanhaa kaveria. Primarkiin tein täsmäiskun kuten olin suunnitellut sekä luin kaikki mahdolliset juorulehdet. Ja viimein opin, että ravintolassa kannattaa aina tilata se pullo viiniä lasin sijasta. Ens kerralla mennään kuulemma kuitenkin sen entisen kinnulalaisen kotiin ja tyhjennetään viinavarastot. Sitä kuulemma riittää. Ja hei sisko - sutkin on kuulemma kutsuttu, joten ilmeisesti sitä alkoholia on todella paljon!

Lauantaina testattiin uusi ravintola Texas. Ei todellakaan kehumista. Ihan samaa perus tex-mexiä mitä saa Cantinasta ja Coloradosta. Ribsit oli ihan ok spicy bbq kastikkeella, mutta ei tosiaan mitään spesiaalia.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Musta jää. Hieman epäilin seuralaiseni elokuvavalintaa. Tai osasin siis arvioida, että leffa on varmaan musta ok, mutta kaveri ei ehkä olisi valinnut sitä pätkää, jos olisi tiennyt elokuvasta enemmän. Noh, olihan se ihan katsottava pätkä, mutta olisin voinut mainiosti jatkaa elämääni myös näkemättä Martti Suosaloa naked.

Sisarelleni

Koska en pääse todennäköisesti päivittämään blogiani muutamaan päivään niin lähetän jo tässä vaiheessa:

JÄRJETTÖMÄN ISOT SYNTTÄRIONNITTELUT SISARELLENI!!!

(koska tämä on tietysti se ainoa onnittelukortti, mitä multa tulee...)

Pitäkäähän hervottomat bileet ja mä lupaan olla hengessä mukana. Jatketaan me sitten samalla kaavalla Budassa joulukuussa.

Facebook

Taistelu kesti pitkään, mutta antautuminen oli kivuton. Ei siihen loppupeleissä tarvittu kuin tovi ylimääräistä luppoaikaa ja surffausta netissä. Seuraavassa hetkessä huomasinkin jo rekisteröityneeni Facebookin.

Jahka tässä nyt aloittelen hiljalleen tuota käyttöä, niin eiköhän sinnekin joskus jotain muutakin sisältöä saada ainakin kuvien muodossa. Toistaiseksi naamakirjan käyttö on ollut lähinnä invitationeiden lähettelyä. Kiitos vain kaikki kaverit, kun olette luoneet niin mallikkaat kontaktiverkostot! Harmittaa vain, ettei 100 taida kuitenkaan rikkoitua ekan päivän aikana.

Retken sisältö

Enää ei kenenkään tarvi arvailla, mihin se viikonlopun retki suuntautui. Ei menty sitten ruotsinlaivalle eikä Tallinnaan, mutta voi myös sanoa ettei se ollut mikään pettymys. Eikä kävelysauvojakaan näkynyt.

Perjantaina oli ensin suunta Naantalin kylpylään. Kerta oli ensimmäinen molemmille vierailijoille. Laitoshan oli suorastaan valtava, mutta hämmästyttävän vähän siinä oli sitä kaikkien tuntemaa "suomalaista peruskylpylää". Eläkeläisiäkään ei ollut aulassa kuin pari!

Keltaisen lesken ja juustojen jälkeen illallispaikaksi valittiin thaimaalainen vaihtoehto. Esittelyssä luki kuitenkin, että siellä on aidot (?!) työntekijät. Osittain valinnan ratkaisi kuitenkin se, että siinä toisessa isommassa ruokaravintolassa alkoi ne tanssit jo yhdeksältä.

Ruoka ei todellakaan ollut pettymys vaan päin vastoin. Saatiin jopa opastusta ruokien lausumisessa niiltä aidoilta tarjoilijoilta. Voin suositella muillekin Goong Satay:ta sekä Gai Phad Khing:ia, jos satutte osumaan retkellänne kyseiseen kylpylään.

Day 2 alkoi reippaasti punttitreenillä ja sitten olikin jo suunta seuraavaan kohteeseen. Oli jokseenkin helppo päätellä, että seuraava kohde oli Turku kun kerran läntisessä Suomessa liikuttiin. Ihan heti en olisi arvannut löytäväni itseäni Turku-hallista katsomassa TPS-Hifk -peliä. (Varsinkaan kun respan tytöt ihan tosissaan miettivät, että saisiko kyseiseen peliin vielä lippuja?!)Nyt on sitten sekin koettu ja voin kertoa, että kahdesta surkeasta joukkueesta se huonompi voitti! Olin vielä reippaasti lyönyt kotijoukkueen puolesta vetoa, mutta nekin luuserit hoiti homman himaan vasta jatkoajalla. Turkuhalli oli sentään ihan kiva.

Illallispaikkana toimi Brahen Kellari. Piiiitkä miinus tuli siitä, ettei shampanjaa saanut laseittain ja kuohuviininäkin tarjottiin Elyseetä. Toisaalta olisi se pitänyt arvata, oltiinhan sentään Turussa. Etanat toimivat kuitenkin alkuruokana vallan mainiosti eikä vuohenjuustolla kuorrutettu lohikaan ollut hassumpaa. Tuoreet mansikat ja vadelmasorbetti valkosuklaakastikkeessa oli kuitenkin illan paras setti.

Loppuillasta oli tietenkin pakko katsoa Suomi-Belgia futismatsi. Jouduin jättämään ruudun 10 minuuttia ennen loppua, koska tuntui ettei hermo yksinkertaisesti enää kestä. Ei tullut Suomi-pojille taaskaan voittoa, mutta onneksi sentään oma pitkäveto meni putkeen.

Retken lopputulemana voin kiteyttää, ettei tuo Turku niin kamala paikka ole vaikkakin se murre on yllättävän rasittavaa. Erityspisteet todella hyvästä lounaasta Blankolle - jos vielä joskus eksyn Turkuun (heh heh) niin sinne menen varmasti uudestaan. Naantalin kylpylään voin myös hyvin kuvitella meneväni toistekin, ehkä ensi kerralla tsekkaan jopa sen kylpylän puolen.

Myötätuntolakkoon?

"Naisasialiitto Unioni esittää päivän myötätuntolakkoa ensi maanantaina"

Miten on kaverit - aiotteko jäädä kotiin maanantaina?

Nikamat kohdilleen

Taas käytiin eilen laittamassa nikamia paikalleen. Fysioterapeutti totesin parin minuutin jälkeen ettei yhtään ihmettele, jos mulla on päänsärkyä. Jep jep. Samaan syssyyn tyyppi totesi, että ihan hyvä että käyn hierojalla, koska muuten niska ei todennäköisesti kääntyisi tätäkään vertaa.

Selän alimmat nikamat hakeutuvat kuulemma jatkuvasti virheasentoon ja siitä johtuu kaikki kivut pakarassa ja takareidessä. Heti kun sen rusauttaa paikalleen niin kivut lakkaa. Harmi vaan, ettei sitä oikein voi tehdä itse. Halpaa lystiä tuo ei nimittäin ole - 55€ per laaki. Ja ensi viikolla taas uudestaan. Ja seuraavalla, ja seuraavalla...

RETKI

Sain juuri kuulla, että mulle on viikonlopuksi järjestetty RETKI. Varsin jännittävää. Mä en tiedä muuta kuin että lähtö on perjantaina töiden jälkeen ja paluu sunnuntaina. Eikä kuulemma tarvi passia. Mä en ehkä pysty keskittyyn enää mihinkään tällä viikolla...

Asuntoasiaa vielä

Alan jo kyllästyä asunnon myymiseen - johan tuo kämppä on ollut välittäjällä 1,5viikkoa. Syitä on kuitenkin monia. Ei oikein ehdi pestä pyykkiä, kun kamoja ei voi jättää kuivumaan. Kaikki tavarat on hukassa, kun ne on siivousvimmassa tungettu kaappeihin piiloon pällistelevien asunnontutkijoiden tieltä. Iltaisin pitää jäädä notkumaan kaupungilla töiden (ja salin) jälkeen, kun välittäjä haluaa näyttää kämppää ihme aikoihin. Ja sitten ne ihmiset vielä peruu 5 minuuttia ennen sovittua aikaa.

Musta tuntuu, että mä taidan sittenkin jäädä asumaan Sörnäisiin. Ehkä mä en vaan osta enää lisää kenkiä (tänä vuonna). Tai sitten mä otan keittiön kaapiston parempaan käyttöön.

Saavutus

Yllätin itseni (ja varmasti monen muun) lähtemällä tänään sienimetsään heti aamu-yhdeksältä. Asiasta oli puhuttu jo tässä pitkin kesää, joten nyt oli aika toteuttaa pläni. Ei edes sadekeli tullut avuksi, jotta olisi voinut yrittää perua viime tingassa.

Karkkilan metsikkö ei aluksi vaikuttanut kovin suosiolliselta, mutta alkoihan sieltäkin sitten lopulta saalista löytyä. Keskityttiin lähinnä suppilovahveroihin, mutta kyllä sieltä löytyi myös pari yllätys-kanttarellia sekä valkeita orakkaita. Lisäksi löysimme mielestämme useita "wanna-be" sieniä, jotka yrittivät naamioitua syötäviksi. Ja yksi punainen kärpässienikin löytyi - ei poimuttu.

Metsässä samoileminen olikin se sienestyksen mukava osuus (ei eksytty - kiitos nykytekniikan), sen jälkeen paljastuikin se todellinen työ. Hemmetti mikä perkaaminen!!! Eikä tilannetta helpottanut se, että toinen käsi oli mukana vain vajailla tehoilla. Täytyy sanoa, että nyt tuli taas hieman enemmän ymmärrystä sienten myyntihinnoille toreilla. Ehkä lähden toisenkin kerran, tai sitten kävelen vain Stockmannille...

Kämppä on myynnissä

Nyt on kämppä sitten luovutettu kiinteistövälittäjän hellään huomaan. Jo parin päivän aikana olen huomannut, miten rasittavaa kämpän myyminen oikeasti on. Sinänsä koomista, koska kiinteistönvälittäjä käytännössä tekee ne myyntihommat.

Rasittavinta tässä hommassa on jatkuva siivous ja paikkojen järjestely. Yleensä ajoitan aamuni aika tiiviiksi, eikä mulla ole tapana jättää mitään "puolen tunnin siivousvaraa". Nyt olen kuitenkin joutunut harva se päivä järjestelemään paikat ennen töihin lähtöä, jotta pikkutakkimies pääsee myymään kämppää tuntemattomille. Ja koska sitä rojua on lähtökohtaisesti aivan liikaa, niin tavaroiden tunkeminen piiloon ottaa oikeasti voimille.

Suurin rasite tulee olemaan kuitenkin sunnuntai. Todennäköisyys on valitettavan suuri sille, että sunnuntaisin on krapula eikä voisi vähempää kiinnostaa siivota, saati sitten raahautua kämpästä ulos. Toivotaan siis, että joku keksii ostaa sen ennen sunnuntaita.

Yllättäen kävi näin...

Kauden eka säbäturnaus oli lauantaina. Ensimmäinen matsi meni ehkä liiankin hyvin omalta osaltani - saldot 1+1 ja voitto kotiin 4-0. Olisihan se pitänyt arvata, ettei homma voi jatkua niin.

Toisessa pelissä kyyti olikin sitten kylmää. Onneksi meillä oli vaskari paikallaan, koska muuten takkiin olisi tullut pahemmin kuin 1-0. Koko turnauksen kruunasikin sitten kolarointi vastustajan kanssa kolmannen erän lopussa. Vastustaja onnistui hyppäämään suoraan peukaloni päälle ja veret roiskahti pitkin areenaa saman tien.

Illalla soiteltiin Foguesin kotiin konsultaatiota tyyliin - "voiko tähän kuolla?". Perusneuvot on aina paremmat kuulla ammattilaiselta, joten kkk-ohjeistuksella lähdettiin kohti iltaa. Särky ei sitten kuitenkaan lähtenyt juomalla eikä lääkkeillä, eikä verenvuotokaan lakannut vaikka baarimikolta haettiin vielä lisää maalarinteippiä paketointiin. Joutui siis jättämään illan lyhyeksi.

Ja tänään varmistui, ettei kuvitelma vammasta ollut pelkästään mun päässä. Peukalossa on murtuma. Näinhän tän pitikin taas mennä.

Maailma on todella pieni

Kävin eilen pikaisella työmatkalla Oslossa. Päivä oli täynnä tapaamisia ("vain" viisi möteä) eli millään leporeissulla siellä ei oltu. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun eräässä yrityksessä tuli tuttu vastaan.

Kyseessä oli yksi vanhoista vaihto-oppilaskavereistani vuodella 1999. Vietimme silloin muiden skandien kanssa aika ratkiriemukkaan puolivuotisen Rotterdamissa. Tämä norjalainen heppu on ehtinyt käydä Suomessakin muutamaan otteeseen, mutta pariin viime vuoteen ei olla oltu juuri yhteydessä. Nyt on kuitenkin taas yhteystiedot päivitetty ja yksi vierailupaikka lisätty kartalle. Osloon anyone?

Lukijakaartista

Loimaannorpan innoittamana (ja neuvomana) asensin itselleni myös Google Analyticsin. Systeemi tuottaa mielenkiintoisia raportteja esimerkiksi siitä, missä kaikkialla blogiania luetaan ja miten ahkerasti. Kansainvälinen suosio ei ole vielä ollut järin huima, mutta kotimaassa on sivuille eksynyt jopa pari tyyppiä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

Erityisterveiset menee siis seuraaville kylille: Rauma, Joensuu, Kotka, Jyväskylä, Hollola ja Oulu. Tämä siitä syystä, etten nyt äkkiseltään muista että tuntisin ketään noilta kulmilta ja blogiini on kuitenkin eksytty useammin kuin sen parin harhalaukauksen verran. Kiitos toki myös pääkaupunkiseudun kannattajille! (enemmänkin saa toki kommentoida...)

Ei tämä ole mikään Ruotsi

Meidän säbäjengillä ei ole valmentajaa. Voitte varmasti kuvitella, mitä se tarkoittaa treeneissä, mitä kukaan ei ole suunnitellut etukäteen. Paikalla on kuitenkin se 15 naista.

Kun eräskin pelaaja rupesi tänään kyselemään muilta, että "tykkäisivätkö he jos treenattaisiin joku kerta niin ja näin..." niin jouduin hieman avaamaan sanaista arkkuani. Tyttö ehkä hieman säikähti, kun aika kovaan ääneen tokaisin että nyt suu suppuun! Ja perään jatkoin, että jos sulla on treeni-ideoita niin sitten sä vaan pidät ne treenit ja käsket jengiä tekemään. Ei täällä ruveta kaikkien mielipiteitä kyselemään. Ei tämä ole mitään sosiaalipalloa. Ei tämä ole mikään Ruotsi! (tässä vaiheessa jo useampikin katsoi mua suu auki, mutta onneksi tajusivat olla samaa mieltä - hyvä mimmit!)

Eihän hommasta tule yhtään mitään, jos jokaisesta asiasta pitää kysyä kaikkien mielipide. Koska kaikkihan tietävät, että aina joku on kuitenkin loppupeleissä eri mieltä. Julistin täten kaikille, että konsensus on kuollut. Arvatkaa kuka määrää ketjut ensi viikonlopun turnaukseen? (otin mä sentään selvää, ketä pelaa pakkeina)

Bileiden satoa

Kaverin kolmekymppiset oli eilen ja luonnollisesti tupa täynnä jengiä paikalla. Oli tuttuja ja vähemmän tuttuja. Ei jaksanut tutustua (taaskaan) uusiin ihmisiin. Miksi pitäisi, jos kerran vanhojen tuttujenkin kanssa on ihan tarpeeksi kivaa?!

Isäntäväki oli taas pistänyt tarjoiluissa parastaan. Satay-kana ja hummus nousivat kärkisijoille. Kuuluisat viimeiset sanat emännältä olivat: "nyt ei oikein lähde". Sen jälkeen mä teinkin sitten boolin ja kyllä näytti kohta lähtevän useammallakin.

Boolissa ei ilmeisesti ollut valittamista, mutta haukut tuli, kun en kuulemma koskaan vastaa puhelimeen. Vaikea vastata, kun se ei soi! Ei syynä taas klassinen 3g ja puhelujen meno suoraan vastaajaan. Hyvät ihmiset - jättäkää viesti!

Tallinn-boy toi mukanaan Sing-starin. Tunnelma oli alkuun - miten sen nyt sanoisi - "hieman" huvittunut, kun Tallinn-boy itse reippaasti jo maistelleena ei suostunut irrottamaan otettaan mikrofonista. Loppupeleissä tarvittiin vain pari tiukkaa sanaa: "nämä ei ole sun bileet, anna nyt muillekin vuoro tai säkään et laula..." ja kohta kaikilla olikin kivaa. Lauluesityksistä ei toivottavasti jäänyt liikaa dokumentaatiota, koska ne olivat sen verran surkeita että niistä tulisi satavarmasti hittejä youtubessa.

Siirryttiin ajoissa Ahjoon, mihin tuli bonuksena paikalle myös loput suvusta (sisko, sen veli ja doctor). Omalta osaltani osasin jättää illan lyhyeen ja suuntasin kohti ovea heti kahden jälkeen. Veikkaan, että muissa osoitteissa ei olla yhtä pirteänä tänä aamuna.

Virkistäytymistä

Tiimillä oli ohjelmassa virkistäymismatka menneellä viikolla. Suuntana oli Viimsi spa hieman Tallinnan ulkopuolella. Ohjelmassa oli mm. Les Mills Body balance -tunti (jolla saa muuten reidet kivasti kramppiin), vaihtoehtoisia hoitoja (mikä allekirjoittaneella tarkoitti hierontaa) sekä keilalua (joukkueina tietysti).

Ryhmäliikuntatunti oli yllättävän rankka ja lihakset kipeytyvät muustakin kuin nauramisesta. Osasyynä taisi kuitenkin olla päivän mittaan aiheutettu nestehukka lihaksistossa, mutta sehän kuuluu asiaan. (Mutta nuo seuraukset tunnettiin vasta seuraavana päivänä.) Hieronta oli kerrankin muuta kuin silittelyä, vaikka toiminnan suorittaja olikin vanhemman puoleinen nainen.

Keilailussa olisimme tietenkin olleet varmoja voittajia, mutta aina on joukkueessa (tällä kertaa vain meidän joukkueessa) se yksi henkilö, joka onnistuu laittamaan lähes jokaisen heiton ränniin. Ei se voi olla niin vaikeeta! Onneksi baarissa oli piikki auki, muuten ei olisi ehkä jaksanut sitä toverillista kannustusta kokonaista puolitoista tuntia.

Safkat vedettiin Zebra-cafessa. Nuori tarjoilijatar oli hieman pihalla, mutta safkat ja juomat olivat onnistuneet. Tunnelmaa latisti hieman se, että yksi seurueemme naishenkilö onnistui jotenkin tarjoamaan käsilaukkunsa varkaille. Mä en edelleenkään voi ymmärtää, miten se oli mahdollista siinä tilassa. Taitavia ovat, täytyy sanoa.

Stereo loungessa käytiin vetämässä skumpat ja sen jälkeen ukot halusivatkin Viru-hotelllin alakertaan. Kaikki muut daamit olivat tietenkin lähteneet nukkumaan, joten eipä juuri jäänyt muita vaihtoehtoja kuin lähteä perässä. Ravintolassa eräskin kolleega oli hieman liikaa humalassa ja yritti pokata useampaakin naista samalla kertaa. Joku kutsuu sitä kai riskien hajauttamiseksi.

Jatkotkin pidettiin ja salmarikossu korkattiin vielä aamuviideltä. Pohja ei tullut näkyviin, mutta parin tunnin unien jälkeen bussissa matkalla satamaan kävi kyllä hetkellisesti mielessä, että sen olisi voinut jättää kokonaan avaamatta. Tallinkin Autoexpressillä on kiva mennä yli kunnon merenkäynnissä. Satamasta suoraan töihin ja voi veljet, että oli virkistäytynyt olo!!!