Täytyy heti kärkeen todeta, että KYLLÄ KANNATTI! Jossain vaiheessa hieman arvoin starttia olympiakaupunkiin, mutta onneksi päätin lähteä tsekkaamaan karkelot. Vaikka kaupunki oli täysin turvoksissa, niin tunnelma oli mahtava ja ihmiset kautta linjan hyvissä fiiliksissä. Poislukien tietty kanukit eilisen tappion jälkeen.
Omat kisat menivät lähinnä lätkäturistin roolissa. Vaikka eilen tulikin turpaan sveduilta, niin pari voittomatsia oli kuitenkin mukavampaa seurattavaa kuin turpaanottoa Whistlerissä
23.2.2010
21.2.2010
Pressiä
Nyt kun tuo tv-esiintyminen saatiin pois jaloista niin voi taas keskittyä muuhun. Koska olen kisakaupungissa reportterin vieraana niin tänään oli vuorossa visiitti kansainväliseen pressikeskukseen. Luvathan oli luonnollisesti pitänyt anoa jo etukäteen. Kaiken lisäksi passikin otettiin vielä pantiksi ennen kuin pääsin sisään.
En ole koskaan vieraillut pääkallonpaikalla, kun urheilulähetyksiä pistetään pakettiin. Olihan se pirun mielenkiintoista päästä seuraamaan vierestä, kun juttuja editoitiin ja niitä pistettiin menemään sinne kotisuomeen. Vierailijakortin etuoikeuksiin kuului myös, että olympiatulta pääsi katsomaan ihan vierestä ja ilman jonotusta. Meitsi antoi kameran laulaa, kun muu jengi oli mestoilla röökillä...
Toimistovisiitin jälkeen seurasin ryhmää vielä lehdistötilaisuuteen. Paikalla olevat miespuoliset urheilutoimittajat olivat innokkaina esittelemässä itseään, koska totesivat "että me olla varmaan tavattu". Siihen oli aika helppo vasta, että ei varmasti ollakkaan. Mahdollisuus annettiin myös M.Koivun, Filppulan tai Lepistön kanssa one-to-oneen, mutta skippasin tällä kertaa. En pystynyt näin äkkiseltään kehittelemään itselleni mitään sopivaa mediaa.
"Pressipäivä" saatiin näin päätökseen ja ohjelmassa oli vielä haahuilua ympäri kisakaupunkia. Väkeä on mestoilla päivä päivältä enemmän, joten tietyt nurkat on parempi kiertää ellei välttämättä halua paniikkikohtausta. Täälähän tosiaan on tuo aurinko porottanut koko viikon, joten joutui käymään hankkimassa suojakertoimet Kiehl'siltä.
En ole koskaan vieraillut pääkallonpaikalla, kun urheilulähetyksiä pistetään pakettiin. Olihan se pirun mielenkiintoista päästä seuraamaan vierestä, kun juttuja editoitiin ja niitä pistettiin menemään sinne kotisuomeen. Vierailijakortin etuoikeuksiin kuului myös, että olympiatulta pääsi katsomaan ihan vierestä ja ilman jonotusta. Meitsi antoi kameran laulaa, kun muu jengi oli mestoilla röökillä...
Toimistovisiitin jälkeen seurasin ryhmää vielä lehdistötilaisuuteen. Paikalla olevat miespuoliset urheilutoimittajat olivat innokkaina esittelemässä itseään, koska totesivat "että me olla varmaan tavattu". Siihen oli aika helppo vasta, että ei varmasti ollakkaan. Mahdollisuus annettiin myös M.Koivun, Filppulan tai Lepistön kanssa one-to-oneen, mutta skippasin tällä kertaa. En pystynyt näin äkkiseltään kehittelemään itselleni mitään sopivaa mediaa.
"Pressipäivä" saatiin näin päätökseen ja ohjelmassa oli vielä haahuilua ympäri kisakaupunkia. Väkeä on mestoilla päivä päivältä enemmän, joten tietyt nurkat on parempi kiertää ellei välttämättä halua paniikkikohtausta. Täälähän tosiaan on tuo aurinko porottanut koko viikon, joten joutui käymään hankkimassa suojakertoimet Kiehl'siltä.
19.2.2010
Urheilijatapaamisia ja raportointia
Vaikka lumikouruskaban liput jäivätkin haaveeksi, niin mitalijuhliin päästiin kuitenkin osallistumaan. Olihan se hienoa olla todistamassa isolla areenalla, kun suomipoika saa kaulaansa hopeamitskun. Peetu ei ihan tainnut kuulla juuri meidän kannustushuutoja, mutta kyllä me tosissaan ainakin yritettiin.
Tapasin eilen myös muutamia näiden kisojen suomalaisedustajia. Siis niitä oikeita urheilijoita. Lumilautajampat "Janne ja Manne" olivat varsin veikeitä kloppeja, kun taas "AP" ei juuri komminikoinnillaan säväyttänyt. Jos ulosanti on niinkin vaikeaan kun se herralle näytti olevan, niin eihän siitä ilmaisusta jäälläkään tule lasta eikä p***aa. Yritin kuitenkin käyttäytyä ja kettuilin vain semisti.
Pääsin myös samaan pöytään yhden jääkiekkojoukkueemme edustajan kanssa. J.Ruutuhan on "vanha Vancouverin poika" ja mitä ilmeisimmin erittäin innoissaan, että kisat pidetään täällä. Kiekkostarba oli hyvillä fiiliksillä matkalla treeneihin. Tsemppiä vaan tuleviin koitoksiin.
Pääsin itsekin toimimaan kisareportterina kotimaan radiokanavalle. Jouduin tosin toteamaan radioaalloille, etten ole mikään jääkiekkoilijan tyttöystävä, vaan meikäläisellä oli ihan muut intressit tulla kisakaupunkiin. Tänään olisi intresseissä Suomi-Saksa ja radiossa kommentoidaan seuraavaksi maanantaiaamuna.
Tapasin eilen myös muutamia näiden kisojen suomalaisedustajia. Siis niitä oikeita urheilijoita. Lumilautajampat "Janne ja Manne" olivat varsin veikeitä kloppeja, kun taas "AP" ei juuri komminikoinnillaan säväyttänyt. Jos ulosanti on niinkin vaikeaan kun se herralle näytti olevan, niin eihän siitä ilmaisusta jäälläkään tule lasta eikä p***aa. Yritin kuitenkin käyttäytyä ja kettuilin vain semisti.
Pääsin myös samaan pöytään yhden jääkiekkojoukkueemme edustajan kanssa. J.Ruutuhan on "vanha Vancouverin poika" ja mitä ilmeisimmin erittäin innoissaan, että kisat pidetään täällä. Kiekkostarba oli hyvillä fiiliksillä matkalla treeneihin. Tsemppiä vaan tuleviin koitoksiin.
Pääsin itsekin toimimaan kisareportterina kotimaan radiokanavalle. Jouduin tosin toteamaan radioaalloille, etten ole mikään jääkiekkoilijan tyttöystävä, vaan meikäläisellä oli ihan muut intressit tulla kisakaupunkiin. Tänään olisi intresseissä Suomi-Saksa ja radiossa kommentoidaan seuraavaksi maanantaiaamuna.
18.2.2010
Kisatunnelmia
Nyt kun läppäriin saatiin vaihteeksi virtapiuha kiinni koneeseen, niin ohessa vähän otoksia kisakapungista myös muiden iloksi. Olympiatulta joutui tirkistelemään verkkoaidan taka, mutta eiköhän sen pysty tuosta kuvasta kuitenkin tunnistamaan. 
Varsinaiseen kisatunnelmaan pääsin kuitenkin vasta lätkämatsissa Suomi-Valko-Venäjä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä katsomaan miesten snoukkaa, mutta halvimmat liput olivat vaatimattomasti 800 CADia. Ihan niin suurella budjetilla tämä tuleva "Kauniasten ensimmäinen työtön" ei kuitenkaan ole matkassa. Lätkämatsi ei ollut läheskään yhtä suosittu hintojen valossa ja 75 paikallista rahaa köyhempänä pääsin seuraamaan actionia riviltä kahdeksan. Ei huono.
Onneksi Suomipoikien luistin kulki siihen malliin, että pääsi todistamaan voitettua matsia. Näin tulosten valossa lätkämatsi taisi olla parempaa viihdettä suomalaissilmin katsottuna kuin sprinttihiihdot. Snoukkakundeilla on tietysti vielä mahdollisuus kruunata päivän saldo, joten pidetään sille ajatukselle peukkuja. Jos suomalaisten esitykset eivät kohta parane laajemmallakin rintamalla niin ainoa keino saada mitali (tai useampi) taitaa olla varastaminen paikalliselta rahapajalta.
16.2.2010
@ Vancouver
Lento Nykistä Seattleen oli yllättävän pitkä siitäkin huolimatta, että oltiin perillä tunnin etuajassa. Onneksi kentältä löytyi lopulta myös yksi avoinna oleva sporttibaari, jonka töllöstä pääsi seuraamaan kisoja. Odotukset olivat kovat suomipojan 500m luistelun suhteen, mutta toiveista huolimatta NBC keskittyi lähinnä taitoluistelun näyttämiseen. Lopulta tulos löytyi netin sivuilta, eikä kisan näkemättä jääminen enää juuri harmittanutkaan. Pojalla ei vaan kupoli kestänyt. Yllätys.
Perillä Vancouverissa satoi vettä saapumisen aikoihin. Siitäkin huolimatta näkymät 20.kerroksen huoneistosta kaupungin yli olivat uskomattoman upeat. Jo pelkästään sen takia kannatti tulla. Tiistaiaamuna taivas alkoi kirkastua ja flunssakin on vähitellen jo voitettu kanta. Tästä on hyvä jatkaa.
Perillä Vancouverissa satoi vettä saapumisen aikoihin. Siitäkin huolimatta näkymät 20.kerroksen huoneistosta kaupungin yli olivat uskomattoman upeat. Jo pelkästään sen takia kannatti tulla. Tiistaiaamuna taivas alkoi kirkastua ja flunssakin on vähitellen jo voitettu kanta. Tästä on hyvä jatkaa.
13.2.2010
The Corner of 8th Av. and 50th Street calling
Lento sujui kivuttomasti ja JFK:lla odotti kaikista pelotteluista huolimatta aurinkoinen keli. Ekana iltana otettiin hotellin kulmat haltuun ja nautittiin loistavat sushit. Hieman oli reissussa rahjaantynyt olo, kun taju lahti melkein seisaaltaan ruokailun jalkeen.
Ei se ihme ollutkaan - perjantaiaamun heratys paljasti mukavan flunssan alun olevan pahenemaan pain. Onneksi doupit oli runsaat, joten ei pelkoakaan siita ettei Woodbury Common Outletille pystyisi lahtemaan. Starba vaan matkaan ja menoksi.
Skippasimme bussimatkailun ja vuokrasimme sen sijaan auton roadtrippia varten. Nooh... Kaikkeahan sita voi matkalla sattua. Nyt ainakin opimme, etta jenkkiautoissa F = full vaikkakin se on vasemmassa reunassa alhaalla. Tayteen tankkiin ei yleensa tarvi yrittaa ahtaa lisaa bensaa. Navigaattoria kannattaa myos yleensa seurata, jos sellaisen hankkii, ettei tarvi kuunnella "recalculating" virtta vahan valia. Perille kuitenkin paastiin ja kaupoissa oli tavaraakin jaljella.
Paluumatka sujui huomattavasti joutuisammin vaikka reittioppaamme ohjasikin meidat n.20km sivureitille Wendy'siin. Olihan se pikaruoka ihan hyvaa, mutta lahempaakin loytynyt olisi kelvannut. Target ei pettanyt tallakaan kertaa. Yllatys oli, etta taalla pain maailmaa melatoni on vitamiinihyllyssa. Onneksi paikallisoppaalla oli nuotit hallussa.
Lauantaiaamuna oli ohjelmassa Pier 17, WTC hole, Century 21 seka Soho. Saalis oli laiha ja olo huono. Take away salaatti lounaaksi ja hotellihuoneeseen potemaan. Odottelen troppilahetysta. Onneksi olympialaiset nakyvat taallakin.
Ei se ihme ollutkaan - perjantaiaamun heratys paljasti mukavan flunssan alun olevan pahenemaan pain. Onneksi doupit oli runsaat, joten ei pelkoakaan siita ettei Woodbury Common Outletille pystyisi lahtemaan. Starba vaan matkaan ja menoksi.
Skippasimme bussimatkailun ja vuokrasimme sen sijaan auton roadtrippia varten. Nooh... Kaikkeahan sita voi matkalla sattua. Nyt ainakin opimme, etta jenkkiautoissa F = full vaikkakin se on vasemmassa reunassa alhaalla. Tayteen tankkiin ei yleensa tarvi yrittaa ahtaa lisaa bensaa. Navigaattoria kannattaa myos yleensa seurata, jos sellaisen hankkii, ettei tarvi kuunnella "recalculating" virtta vahan valia. Perille kuitenkin paastiin ja kaupoissa oli tavaraakin jaljella.
Paluumatka sujui huomattavasti joutuisammin vaikka reittioppaamme ohjasikin meidat n.20km sivureitille Wendy'siin. Olihan se pikaruoka ihan hyvaa, mutta lahempaakin loytynyt olisi kelvannut. Target ei pettanyt tallakaan kertaa. Yllatys oli, etta taalla pain maailmaa melatoni on vitamiinihyllyssa. Onneksi paikallisoppaalla oli nuotit hallussa.
Lauantaiaamuna oli ohjelmassa Pier 17, WTC hole, Century 21 seka Soho. Saalis oli laiha ja olo huono. Take away salaatti lounaaksi ja hotellihuoneeseen potemaan. Odottelen troppilahetysta. Onneksi olympialaiset nakyvat taallakin.
8.2.2010
Kisaminkin seikkailut NY:ssa ja Vancouverissa
Vielä en tiedä, minkä kisan perässä Nykissä seikkaillaan, mutta ainakin Vancouverissa olisi tarkoitus päästä seuraan "isoja kisoja" ihan lähietäisyydeltä.
NY on koettu ennenkin ja edellinen setti reilut pari vuotta sitten oli aivan huikea. Soho Grand oli nimensä muikaisesti GRAND ja kaupunki oli upea. Tapaninpäivän alet tietenkin vain kruunasivat tuonkin kulutusjuhlan. Kelihän isossa ompussa saattaa olla aika vilakka, mutta uskon että Century21:ssa lämmitys pelaa. :)
Pitkän viikonlopun jälkeen kisaminkki siirtää tukikohtansa Seattlen välilaskun kautta Vancouveriin. Alan ammattilaiset ovat ottaneet ympäristöä haltuun jo tovin, joten ei pitäisi tälläkään turrella olla vaikeuksia sopeutua kisafiilikseen. Nyt pitäisi ryhtyä tiiraamaan kisaohjelmaa yhtä suurella innolla kuin Woodbury outletin karttaa, ettei vaan mitään menisi ohi.
Mitenkähän sitä pystyykään jakamaan huomionsa niinkin moneen paikaan samaan aikaan? Kisakaupungin kelit eivät ilmeisesti ole järin talviset, mutta kuka siellä jäähallissa lunta kaipaa? Aurinkoa vaan kehiin ja terassille nauttimaan tunnelmasta. Vancouver here I come!
NY on koettu ennenkin ja edellinen setti reilut pari vuotta sitten oli aivan huikea. Soho Grand oli nimensä muikaisesti GRAND ja kaupunki oli upea. Tapaninpäivän alet tietenkin vain kruunasivat tuonkin kulutusjuhlan. Kelihän isossa ompussa saattaa olla aika vilakka, mutta uskon että Century21:ssa lämmitys pelaa. :)
Pitkän viikonlopun jälkeen kisaminkki siirtää tukikohtansa Seattlen välilaskun kautta Vancouveriin. Alan ammattilaiset ovat ottaneet ympäristöä haltuun jo tovin, joten ei pitäisi tälläkään turrella olla vaikeuksia sopeutua kisafiilikseen. Nyt pitäisi ryhtyä tiiraamaan kisaohjelmaa yhtä suurella innolla kuin Woodbury outletin karttaa, ettei vaan mitään menisi ohi.
Mitenkähän sitä pystyykään jakamaan huomionsa niinkin moneen paikaan samaan aikaan? Kisakaupungin kelit eivät ilmeisesti ole järin talviset, mutta kuka siellä jäähallissa lunta kaipaa? Aurinkoa vaan kehiin ja terassille nauttimaan tunnelmasta. Vancouver here I come!
6.2.2010
Tahkollakin käytiin
Viime viikonloppuna vietettiin traditionaalinen korkeanpaikanleiri Tahkolla. Hauskuuden määrällä ei ollut taaskaan mitään rajaa. Ääni jäi reissuun kuten aina ja toipuminen vei viisi päivää.
Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.
Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.
Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.
"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...
Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut.
Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.
Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.
Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.
"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...
Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut.
Homma paketissa
Päädyin monen mielestä rohkeaan ratkaisuun ja irtisanouduin nykyisen työnanatajani palveluksesta. Aikansa kutakin sanotaan. Työuraa on vielä vuosikymmeniä jäljellä ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä ottaa pieni breikki ja miettiä, mikä musta tulee isona.
Ei ole lainkaan poissuljettua, että palaisin samalle alalle mutta yhtä lailla täydellinen takinkääntö voi olla edessä. Aika näyttää. Kevät nyt ainakin lomaillaan ja parhaassa tapauksessa myös kesä. Jos ei muuta tavoitetta ole, niin händärin tiputtaminen kymmenisen pykälää alaspäin. :)
Ei ole lainkaan poissuljettua, että palaisin samalle alalle mutta yhtä lailla täydellinen takinkääntö voi olla edessä. Aika näyttää. Kevät nyt ainakin lomaillaan ja parhaassa tapauksessa myös kesä. Jos ei muuta tavoitetta ole, niin händärin tiputtaminen kymmenisen pykälää alaspäin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)