Tarkkailua ja kuumetta

Onnistuin kehittämään itselleni pikku kuumeen torstaina pelin jälkeen. Aamulla olo oli kaikkea muuta kuin loistava, joten jäi kotiin potemaan. Samalla sain luonnollisesti tilaisuuden kyylätä naapurin koiria. Pieni viestini oli jo varmasti löytänyt lukijansa.

Ensiksi tuli fiilis, että koirat ovat nyt muuttaneet. Mitään ei kuulunut illalla eikä vielä aamullakaan. Pienen murahtelun jälkeen totesin, että ei - ne onkin vaan huumattu. Onneksi illalla alkoi se sama konsertti, kun isäntäväki ilmeisti poistui asunnosta tai vaihtoehtoisesti porraskäytävässä oli liikettä. Räksytys kuului seinän ja suljetun ovenkin läpi.

Lauantaiaamun koittaessa elän kuitenkin lievästi toivossa. Kumpanakaan aamuna koirat eivät onnistuneet herättämään, vaikka mulla ei ollut edes korvatulppia. Kuume tuntuu olevan myös voitettu kanta ja allekirjoittanut on lähes normaalissa iskussa. Erästäkin ystävääni lainaten: mähän olen kuitenkin se joka toi iskussa olemisen Suomeen.

Arpa on heitetty

Naapurin koirat eivät sitten lopettaneet haukkumistaan, vaikka se välillä jo siltä vaikuttikin. Ilmeisesti isänniltä loppui energia sen oletetun pennun viihdyttämiseen. Joka tapauksessa arpa on nyt heitetty eli naapureille on toimitettu rakentava "mahdatteko tietää, että teidän koiranne haukkuvat koko ajan" -kirje.

Ei sitä oikeaa ovea ollutkaan sitten niin vaikea löytää naapurirapusta. Ei tarvinnut kuin kävellä ko. tasanteelle niin älytön räksytys alkoi. Olivat vielä huomaavaisesti liimanneet tarran oveen "Tässä asunnossa on kotieläimiä". Aivan kuin sitä ei huomaisi muutenkin!

Hyvä (?) puolihan tässä on, ettei ainakaan ole tarvinnut pariin kuukauteen herätyskelloa. Viikonloppuisinhan se on suorastaan nautintoa heräillä ennen kasia. Jään odottelemaan vastinetta.

Uusi pomo

Uusi pomo on nyt nähty. Tässähän on tosiaan lähes puoli vuotta vierahtänyt ilman varsinaista esimiestä. Ihan mukavasti tuo työrytmi on löytynyt ilmankin. Välillä duunit on tietysti tökkineet vähän enemmänkin, mutta tuskin se esimies siihen olisi auttanut.

Ja mitä mieltä sitten uudesta esimiehestä. Hmmm. Ehkä on parempi, etten jaa mielipiteitäni ihan rehellisesti tässäkään forumissa koskien työtovereitani. Sanotaanko näin, etten ainakaan vielä ole irtisanomisilmoitusta jättämässä. Saa nähdä, mikä on tilanne, kun pomo varsinaisesti aloittaa työnteon vieressä huoneessa. Sitä odotellessa.

QPR ja valkoviini – pettämätön yhdistelmä

Nyt ei puhuta kuitenkaan quarter pounderista vaan Queens Park Rangersista. Lauantain ohjelmassa oli siis futista ja muuta asiaan kuuluvaa viihdettä. Kunnon kannattajien tavoin vauhtia peliin haettiin kotijoukkueen pubista. Tunnelma olisi voinut olla railakkaampikin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna parempi näin.

Hädin tuskin ehdittiin saada ahtereitamme penkkiin stadionilla, kun kotijoukkue otti jo homman haltuun. Siinä ne ilonhetket sitten olivatkin, mitä itse peliin tulee. Ei riittänyt, että eräskin mies joutui istumaan polvet edessä olevan korvissa kiinni vaan bonuksena se edessä oleva seurue oli kokonaisuudessaan suomalaisia. Ilmeisesti kotijoukkueen sinivalkoinen väritys oli saanut muitakin maamiehiämme paikalle. Tauolla tilanne taisi olla jo 1-1, mutta onneksi tarjoilu pelasi.

Toinen puoliaika oli kotijoukkueen kannalta surkea. Peli näytti puolustuspäässä samalta kuin Suomen maajoukkueen esitykset yleensä. Loppulukemat taululla vieraille 3-1. Seurue päätti lähteä maistelemaan lisää valkoviiniä.

Loppuillan saldo oli liian monta pulloa valkoviiniä. Missään vaiheessa ei käynyt mielessä, että ruokaakin olisi voinut syödä. Juttua riitti ja viiniä sananmukaisesti virtasi. Kiitokset vain emännän pohjattomalle baarikaapille. Onneksi ei lähdetty korkkaamaan mitään tiukkaa, koska muuten ei olisi selvinnyt sunnuntaina lentokoneeseen. Jo näilläkin eväillä se teki liian tiukkaa.

Bambina jäällä

Eilen kaivoin luistimet esiin ensimmäistä kertaa kolmeen (tai ehkä neljään) vuoteen. Muita talviurheilulajeja olikin jo tullut kokeiltua, mutta luistelemaan en ollut ehtinyt muuten kuin unissani.

EM-kisojen aikaan näin nimittäin unen, jossa kävin treenaamassa hyppyjä jäällä. Luonnollisesti hokkareilla. Unessa oli kuitenkin sen verran realismia etten edes kokeillut mitään kaksois- tai kolmoishyppyjä vaan ihan perus ykkösseteillä mentiin. Luonnillisesti hypyt olivat todella korkeita ja tietenkin täysin hallittuja.

Totuus oli kuitenkin toinen, kun eilen viimein pääsin jäälle. Pientä hakua oli aluksi kuten bambilla jäällä konsanaan. Onneksi järkeä oli sen verran päässä, etten ryhtynyt hokkareilla edes yrittämään mitään kärkiponnistuksia. Ihan perus sirklaus eteen- ja taaksepäin oli tarpeeksi haastavaa. Kolmen minuutin jäälläolon jälkeen totesin, ettei sitä hommaa ilman mailaa ja kiekkoa (tai palloa) jaksa. Taitoluistelu ei ole meikäläistä varten, pelaaminen on. Rusettiluistelut saa jäädä, mutta pienten jääpelien järjestämistä pitää harkita.

Ja jos haluaa tsekkailla paikkoja pääkaupunkiseudulla, missä pääsee vapaasti kirmaamaan jäällä niin tässä pari linkkiä:
Luonnonjääkentät Helsingissä
Luistelukentät Espoo

Safka

Ystävänpäivän dinner nautittiin ravintola Safkassa. Krunikan pieni ja persoonallinen ravintola valittiin kohteeksi sekä sijaintinsa että loistavan ruuan takia. Tarjolla oli päivän teeman mukainen menu, joka toimi mainiosti.

Talon kuivan alkushampanjan jälkeen valitsin vuohenjuusto-rucolakeiton. NAM! Keitto kiilasi ehdottomasti kaikkien aikojen top kolmoseen. Pääruokana lampaan file ei ollut ihan niin maukasta kuin lampaankyljykset Tallinnassa viikko sitten, mutta ihan kelpo annos sekin. Juustotarjotin oli taas juuri sitä mitä pitikin.

Oman korttelin ravintoloita pitäisi ehdottomasti suosia enemmän. Harmillista onkin, ettei niistä mikään ole auki sunnuntaisin kun olisi yleensä aikaa käydä istumassa vähän pidempään. Tai onhan toi Kekon kebab ja Marian pizzeria tietty avoinna, mutta niitä en tarkoittanut tällä kertaa.

Risteilyllä

Eilen käväistiin "risteilyllä". Alus oli parkkeerattu kuivalle maalle, mutta fiilistä tuntui löytyvän silti. (ei - kyse ei ollut Flamingosta, eikä hotelli Vantaasta) Osa vieraista oli hyvinkin merihenkisissä asusteissa - kuten esim. herra Pingviini ja osa taas muuten vaan juhlatamineissa. Olihan kyseess´ä kuitenkin Juhlat.

Risteilylle oli keräännytty juhlistamaan nti Vekkileuan 30-vuotissyntymäpäiviä. Sankari oli hehkeänä kuten olettaa saattoi, eikä viime aikaisista osumista näkynyt enää jälkeäkään. Yksikin tv-kanava oli ilmeisesti perunut illan urheilulähetykset, koska koko toimitus tuntui olevan Apollon Street barissa.

Ihan piazzahenkiseen meininkiin ei kuitenkaan ylletty ja tämän seurueen tuhkimotkin poistuivat ennen kello kahtatoista. Kengät tosin oli mukana, eikä narikka tällä kertaa onnistunut hukkaamaan edes allekirjoittaneen vaatteita. Pää ei myöskään tullut kipeäksi kahdesta kokiksesta. Tästä on hyvä jatkaa.

Uutta foorumia pukkaa

Koska treeneistä ja urheilusta kirjoittaminen on siirtynyt lähes totaalisesti toiselle foorumille, niin tämän blogin sisältö on jatkossakin sporttailun osalta ohuempaa. Niiden lukijoiden, jotka haluavat tirkistellä lähemmin treenipäiväkirjaa ja poltettuja kaloreita, kannattaa jatkossa tutustua myös Naiset treenaa blogiin. Ainakin yksi vierailija on ilmoittanut ryhtyvänsä kuntokuurille ja painavansa kuulemma kahden kuukauden kuluttua kymmenen kiloa vähemmän. Onnea yritykseen!

Maitoa koneeseen

En ole pitkään aikaan juonut maitoa ihan siitä syystä, että laktoosi-intoleranssi vaivaa. Nyt olen kuitenkin jonkin aikaa etsinyt sopivaa palautusjuomaa ja useampikin artikkeli on osunut silmään, missä rasvatonta maitoa kehutaan hyvänä palautusjuomana.

Ongelmahan on tietysti yhä tuo laktoosivamma. Nyt pitäisi siis jotenkin selvittää, onko laktoosittomassa maitojuomassa samat "ravintoaineet" kuin tavallisessa maidossa. Muutenhan siitä ei kai ole samaa hyötyä. Voisi kai niitä purkkeja kaupan maitokaapilla vertailla. Tai ainahan voisi kysyä viisaammilta joltain keskustelupalstalla. Tai kirjoittaa Kirstille tai Torstille.

Tai sitten sitä voi vain testata. Tuskin siitä nyt haittaakaan on, vaikka maitoa joisikin päivittäin. Viime kerrasta on vain niin kauan aikaa, että lähes jännittää. Yleensä kylmään maidon kanssa on kuulunut syödä joko juuri uunista tullutta maitokakkua tai pikkuleipiä. Niillä tuskin kuitenkaan on palautusta edistävää vaikutusta.

Tallinnan suositukset

Viikonloppu meni Tallinnassa todellisessa chillin' -meiningissä. Onnistuimme sekä majoituksen että ruokapaikkojen valinnoissa. Missään niistä ei ollut kännisiä turisteja ja bonuksena ei edes niitä ei kännisiä maamiehiä. Laivamatkalla nyt ei luonnollisesti sitä seuraa päässyt valitsemaan.

Majoituksen suhteen testattiin tällä kertaa Hotelli Schlössle. Kyseessä oli pieni ja idyllinen hotelli vanhankaupungin sydämessä. Palvelu ei ollut mitenkään super-loistavaa, mutta kaikin puolin toimivaa. Ja pinnathan saa luonnollisesti skumppa-aamiaisesta ja loistavista pannareista. Myöhemmän check-outin mahdollisuus on tietysti aina plussaa.

Pääosissa tällä keikalla oli kuitenkin ruoka. Egoist sai taas täyden kympin, mutta yllättävää kyllä hotellin oma ravintola "Stenhus" pääsi ihan kannoille. Suosittelen ehdottomasti kaikille ruokamatkaa Tallinnaan!!! Lounaspaikoista pitävät pintansa edelleen tässä blogissa aiemminkin mainittu Zebra Cafe ja tällä kertaa skipattu African Kitchen.

Tallinnassa lama näkyy selvästi ravintoloissa, tosin positiivisessa mielessä. Kaikkialla on tilaa. Ja jopa taksien hinnat ovat laskeneet sitten pahimpien riista-aikojen. Joten ei muuta kuin etelänaapuriin viettämään laatuviikonloppua. Se ei vaadi välttämättä edes paikallista valkoviiniä. Tosin Russki Standard Platinum maistuu kuulemma ihan linnunmaidolta.

Tortun uusi ystävä

Henkilökohtaisesti en ole kakkujen, keksien tai torttujenkaan suuri ystävä. Nuorempana kuitenkin suorastaan "elin" syömällä äitini tekemää maitokakkua. Sitä kun oli niin helppo napata pöydältä, eikä se vaatinut mitään voin levittelyä tms. Onneksi asiat jossain vaiheessa muuttuivat. Muuten tätä tekstiä naputtelisia varmasti aikamoinen sokeripallo.

Tänä vuonna löysin kuitenkin Runebergin tortun uudelleen. Olen tehnyt pientä tutkimusta ja tällä hetkellä Kanniston Runebergin torttu on vertailussa ehdottomasti ykkösenä. Sopivan kostea ja erittäin maukas. Muiden valmistajien yritelmät ovat jääneet kauas taakse. Jos on mahdollista valita - ota Kanniston torttu.

Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään jotain rajaa tässäkin hommassa. Ainoastaan yksi torttu päivässä. Onneksi Runebergin päivä on jo tänään. Ei tätä montaa viikkoa enää jaksaisi.

Huh huh huh...

Reissu tuli taas ja meni. Tultiin, nähtiin ja voitettiin. Kakkossija oli tällä kertaa lähes voitto - parissakin eri yhteydessä. Laulettiin, keilattiin ja daivattiin. Toisella oli taas ne pisimmät sääret.

Huomioitiin lähimmäistä. Ei hengitetty bakteereja kavereiden naamalle bussissa. Huomioitiin kuski minimaalisilla pullo/tölkkijätöksillä. Late oli vedossa ja tatuoijakin taas paikalla. Pro-meininki. Saatiin kaikki omat tavarat mökille. Ehkä jopa pari jonkun toisenkin tavaraa. Sohvapaikka oli se halutuin.

Lauantai-aamun pakkanen oli pettymys. Sitä ei tilattu. Bayleys lämmitti kuitenkin mielen ja pakolliset kuntoilukuviot suoritettiin. Pulssi nousi, makkara maistui ja rocky-kuoro oli paikalla. Syväkurkku oli tänä vuonna hieman seesteinen, mutta ihan kelvollinen väliaikaetappi. Onhan se mukavampi tallustaa hangessa, kun on edes vähän tuntoa jaloissa.

Toppahousut oli paras idea, tukka oli enemmän kuin kunnossa ja kuviot oli treenattu valmiiksi. Esivalmisteluista huolimatta pari nassua otti vähän hittiä. Tuli faceplant ja toinen muuten vaan "hard landing". Onneksi osui vaan leukaan. Onneksi paikalla oli urologi ja seminologi. Ja korvalääkäri. Ja nielulääkäri. Sisätutkimuksen yhteydessä katosi naparengas. Ehkä.

Ambulanssissa oli vilkut päällä, sireeniä ei saatu. Aina ei saa mitä haluaa. Kaikki Hannut ja Kertut löysivät lopulta omaan mökkiin. Toiset tulivat Nilsiän kautta.

Paluumatka oli yhtä rattoisa kuin aina. Tuli paljon uusia kavereita ja bondattiin entistä vahvemmin niiden entisten kanssa. Facebook kaverikutsuja odotellessa. Vähän jännittää montako niitä tulee tänä vuonna...