Valmistautuminen on aloitettu

Valmistautuminen on aloitettu hyvissä ajoin. Tarvikelistat on kirjoitettu, vastuut on jaettu. Päätöksiä on tehty yhteisen hyvän nimissä.

Juomavastaavat on nimetty eri osa-alueille. On bussijuomat, aamiaisjuomat, termarijuomat ja aperitiivit. Rekvisiittaa odotetaan Koreasta asti. Odotukset on korkealla. Suksia ja monoja on lainailtu ympäri kaupunkia. Singstar vai ei - siinä pulma.

Temppukerho kokoontuu pikaisesti tänään. Normiaalia pahempi jännetupentulehdus heikentää akrobatiasuoritusten tasoa. Pyramidi saattaa jäädä vajaaksi. Onneksi tukka on kunnossa, vaikka kampaaja pitikin siirtää tuonnemmaksi.

Ensimmäinen askel on otettu

Nyt se on tehty. Nimittäin valivali-kirje kirjoitettu seinänaapurille. Vaviskaa räksyttävien koirien emäntä/isäntä!

Kirje on vielä laukussa. Totesin, että mielentila täytyy olla oikein siinä vaiheessa, kun lähden viemään kirjettä naapurirappuun. Aamulla on varmaan paras hetki, varsinkin jos dogit ovat herättäneet allekirjoittaneen ennen kukonlaulua. Sen verran olin neiti, etten laittanut suoraan omaa nimeäni, mutta allekirjoitin kirjeen sentään asuntoni numerolla.

Saas nähdä lähteekö posteljooni jo huomisaamuna keikalle. Tai onhan tietysti aina olemassa mahdollisuus, että koirat ovat yhtäkkiä päättäneet lopettaa haukkumisen. Ihan varmaan joo.

PS. Muistin myös laittaa kirjeeseen maininnan, että eihän se ole koirien vika jos isäntä ei jaksa kouluttaa..

Erilainen kirppis

Perjantai pidettiin kotikirppistä. Valmistautumiseen vaadittiin pari lasia skumppaa Glossa ja pientä TahkoHätsäKätsän pre-planningia. Siinä vaiheessa eí vielä osattu aavistaa mitä tuleman piti.

Kotikirppis muuttui nopeasti pienimuotoisiksi illanistujaisiksi. Magnum pullo kuoharia meni alta aikayksikön. Samaan rytinään pari pulloa viiniä. Mikäs sen rattoisampaa kun oli perhe koolla ja kaikkea. Kovasta yrityksestä huolimatta, emme saaneet suostuteltua uutta tyttölasta tulemaan ihan vielä tähän maailmaan.

Klassinen "mennään yhdelle Pataässään" ei mennyt ihan niin kuin piti. Yhdelle oli lähempänä yhtätoista, ehkä jopa ylikin. Meno oli sen mukaista. Saku Sammakko, 15.yö ja ainakin yksi Dingon biisi saivat uudet sovitukset. Ääni lähti jo puolessa välissä. Ihan hyvä harjoitus bussimatkaa varten.

Onneksi koti oli lähellä. Sänky tosin liian kaukana. Uutiset ympäri kaupunkia kertoivat myös muista uuvahtaneista artisteista. Yksi lepäili kylpyhuoneessa, toinen eteisen lattialla. Mä pääsin sentään sohvalle.

Räksyttäviä rakkeja

Vaihtaessani asuinpaikkaa Sörnäisistä Krunikkaan pääsin eroon naapurissa pitkin yötä päivistä piittaamatta mekastavista juopoista. Elo oli auvoista jonkin aikaa. Ensin tuli tupakansavu, mikä onneksi on erittäin satunnaista ja siitä selviää tuulettamalla hieman reippaammin. Sitten tulivat koirat ja "ihanat" koirien äänet.

Mikä neuvoksi siihen, että seinänaapurin koirat (kyllä, niitä on vähintään kaksi) räksyttävät yötä päivää? Luonnollisestikaan nämä koirat eivät asu samassa rapussa, vaan äänet kuuluvat viereisen rapun asunnosta. Muussa tapauksessa olisin jo käynyt oven takana kolkuttelemassa.

Haukkumisen äänialasta voi päätellä, että toinen koira on isompi. Haukku on möreämpää ja sitä on selvästi harvemmin, mikä ilmeisesti myös todistaa että tässä tapauksessa isompi koira on myös fiksumpi. Tai ehkä sitä on vaan jaksettu kouluttaa ja energia on sitten loppunut räksyttävän pikkupiskin kohdalla.

Räksytys on siis päivittäistä ja alkaa siitä, kun avaan oven makuuhuoneeseen. Vaikuttaa siltä, että pienempi koira suorastaa päivystää sielä seinän takana mahdollisia toiselta puolelta kuuluvia ääniä. Ja joka ilta, kun haluaisi mennä nukkumaan, se meteli alkaa seinän takana ja aamuisin ei todellakaan tarvi odottaa herätyskelloa, koska pikkurakki ehtii varmasti ensin.

Tällä hetkellä harkitsen pienen viestin kirjoittamista, missä kehotan isäntiä kouluttamaan koiransa paremmin niin etteivät ne hauku koko aikaa tai vaihtoehtoisesti miettisivät, että onko kerrostalo oikea paikka pitää koiria ylipäänsä. Varsinkaan monikossa. Tulisiko mieleen muita hyviä vinkkejä, ennen kuin potkaisen syyllistä kadulla (siis isäntää, en koiraa)?

Kampanjassa mukana - Lamateesit

Jotta lama nääntyisi nälkään...

1. Osta kuin ennenkin.
2. Älä vaihda halvempaan.
3. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.
4. Älä anna yleisen kauhistelun pelotella.
5. Jos se on vallassasi, älä jaa potkuja.
6. Muista, että on niitä lamoja ollut ennenkin.

Lisää kampanjasta osoitteesta www.äläruokilamaa.fi

Tammikuun laihdutuskuuria kaipaavat muutkin...

Ylensyönyt jättipunatulkku ei jaksanut lentää 11.01.2009 22:44 Iltasanomat

- Se oli paljon tennispalloa isompi. Lajitoverit olivat siihen verrattuna pieniä. Pallukaksi me sitä kutsuimme, hymyilee lappeenrantalainen Tuula Pitkänen.Pallukka oli jättiläinen omiensa joukossa - harvinaisen pullukka yksilö, vaikka punatulkut ovat aina pullukoita. Tämä punatulkku ruokaili Pitkäsen omakotitalon pihassa joulukuun alussa ja ahtoi kupuunsa niin paljon siemeniä, ettei jaksanut lähteä lentoon moneen tuntiin. Värityksensä perusteella kyseessä on aikuinen koiras. Pitkäsen käsityksen mukaan se oli täysin terve lintu, mutta ylensyönyt. - Se kävi syömässä siemeniä monena päivänä ja söi kerran niin kamalan paljon, että jäi vain kyyhöttämään meidän grillin päälle. Mieheni otti sen käteen. Jonkin aikaa se istui ja poseerasi, kunnes laitoimme sen maahan. Se lähti lentoon vasta illalla, kun oli sulatellut, uskoo Pitkänen. Punatulkku on talvisin tuttu näky lintulaudoilla. Sen pituus on 16-19 senttiä ja paino 30-40 grammaa.

Haaste - ääähhh....

Huomasin tänään, että minut oli haastettu. Ohjeistus oli seuraava:

1.Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Hmm... Haaste tuntuu hankalalta. Ensinnäkään mielikuvitukseni ei taida riittää kuuden sattumanvaraisen asian keksimiseen itsestäni. Ei ainakaan tänään. Toiseksi minä en tunne edes kuutta henkilöä, jotka kirjoittaisivat blogia, joita voisi siis haastaa edelleen. Rankkaa. Ei kykene. Ei pysty. Tänään on maanantai. Ehkä huomenna.
(Todellisia vastauksia voi käydä lukemassa esim. Prepen tai Loimaannorpan blogeista)

Tänä vuonna

Vuodenvaihteen pöydän puhdistus on nyt tehty ja uusin (tai vanhoin) kujein on nyt ensimmäinen viikko runtattu. Tänäkään vuonna en luvannut pitää täysin tipatonta tammikuuta. Tilalle valitsin ns. "italialaisen tipattoman" eli viiniä ainoastaan ruuan kanssa. Määrää ei ole luonnollisestikaan rajoitettu.

Tänäkään vuonna en aloittanut kuvapäiväkirjan pitämistä, vaikka sekin aatos on useampana vuonna mielessä käynyt. En ryhtynyt taaskaan keventämään ruokavaliota ellei nyt sitten sipsien ja suklaan lopettamista siksi lasketa. Jotenkin niitä pitäisi mielestäni syödä edes kerran viikossa, jotta lopettamisesta olisi vastaavaa hyötyä.

Tänäkään vuonna en lupaa elää sen säästeliäämmin kuin viime vuonna, enkä lupaa ostaa yhtään vähempää vaatteita. Sen sijaan tulen varmasti tekemään suur-erottelun vaatekaappini sisällöstä lähipäivinä ja pistämään tuotoksen kiertoon. Samoin aion roudata kaikki lukemani pokkarit aktikvariaattiin poislukien ne, joita mahdollisesti voisin kuvitella lukevani vielä toistamiseen (eli kaikki divariin...).

Tänäkään vuonna en aio huolehtia itsestäni yhtään sen paremmin kuin viime vuonna. Aion käydä kampaajalla samalla syklillä ja kasvohoitoon en edelleenkään saa aikaiseksi mentyä. Ja kesällä aion varmasti kärventää ihoni auringossa. Tästä on hyvä jatkaa.

Kaikkivoipana yritys kova

Se on hienoa huomata, miten sitä vielä vanhallakin iällä onnistuu huijaamaan itseään ja kuvittelemaan, että saman päivän aika pystyy kevyesti treenaamaan pari kertaa. Varsinkin kun palautuaika treenienkin välillä on useampi tunti, sitä kuvitellee että kyllä se siitä suttaantuu. Onhan näin ennenkin treenattu...

No suttaantuuhan se, mutta ei ihan kivuttomasti. Hyvä, että eilisen peli jälkeen pystyi kävelemään rappuset (2 kerrosta) himaan. Se on tietysti plussaa, että uni tuli saman tien. Miinusta taas sitten se herääminen keskellä yötä siihen, että toinen jalkapohja kramppaa ja toinen jalka on puutunut polvesta alaspäin. Pientä kireyttä piriformiksessa kenties?

Kaiken kruunasi kuitekin taas aamu. Vessanpöntöltä ei meinannut enää ylös päästä kun molemmat reidet löi tyhjää. Voin vain kuvitella, miten vikkelästi polvi nousee tänään salibandykentällä. Ou jes, urheilu on ihanaa.

Ladulle!

Tänään herättiin Himokselta. Ei ehkä ihan niin pitkien ja rauhallisten unien jälkeen, mutta suht levänneenä kuitenkin. Ulkona ei ennustuksista huolimatta ollut niin kuolettava pakkanen kuin pelättiin, joten tekosyyt hiihdon välttämiseksi vähenivät entisestään.

Seurue ei halunnut ottaa mitään riskejä hiihtämään lähtemisen suhteen, joten otettiin ensin Virpistä ja Aino-Kaisasta vähän mallia. Kun pertsan mielikuvaharjoittelut oli tehty niin ei muuta kuin suksia vuokraamaan. Väsyneimmät kaverit "jäivät vartioimaan mökkiä", mutta reipas kolmikko lähti uhmaamaan keliä.

Välineet saatiin ja latukin löydettiin. Vielä kun saatiin koko ryhmälle sukset jalkaan niin siitähän se ilo sitten alkoi. Matkan varrella oli venakkoja poikittain ladulla, mutta muita yllätyksiä ei tullut. Eräskin ryhmämme hiihtäjä yritti hieman liian vaikeita kikkoja ja päätyi ottamaan tuntumaa latupohjaan. Ei näkyviä vammoja.

Pienestä alun haparoinnista huolimatta hiihto sujui kaikilta varsin mallikkaasti. Vaikka varpaat jäätyivät niin maaliin päästiin, eikä kenellekään tainnut jäädä isompia traumoja. Päätettiin lähteä jopa uudestaan, vaikka tuskin meistä kukaan siihen Finlandia-hiihtoon tulevaisuudessakaan lähtee.

Rahanaisista

Uusimmassa Anna-lehdessä käsiteltiin naisten kykyä hoitaa raha-asioitaan. Tai tässä tapauksessa kuvailtiin lähinnä sitä kyvyttömyyttä. Tekstissä kerrotaan esim. "ettei juuri ole olemassa naisia, jotka tietäisivät tarkalleen tulonsa ja menonsa ja miten useimmat kuluttavat surutta palkkansa viimeiseen senttiin ja elävät jopa kulutusluottokierteessä". Teksti jatkuu, että "monille naisille raha ja sen käyttäminen merkitsevät häpeän ja syyllisyyden tunnettta ja yllättävän moni nainen antaa edelleen omat raha-asiansa miehensä hoidettavaksi". Täh?!!

Arvoisat lukijani, löytyykö teidän joukostanne mahdollisesti joku jolle rahan käyttäminen tuo häpeää? Tai onko kenties joku naispuolinen lukijani antanut kaikki raha-asiansa miehensä hoidettavaksi? Olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla, mikä moiseen päätökseen on johtanut.

Itse olen pienestä pitäen tiennyt, mitä mikäkin ruokatavara kaupassa maksaa ja lähes sentilleen (joskus pennilleen), paljonko sitä rahaa on tilillä. Ja jos sitä rahaa on ollut, niin on sitä myös käytetty, eikä sitä ole tarvinnut hävetä. Ja mikäli sitä rahaa ei ole ollut, niin sekin on ymmärretty eikä ole lähdetty korteilla leikkimään ja kuluttamaan olematonta rahaa.

Ehkä omasta "rahaosaamisesta" saan kiittää äitiäni. Kotona nimittäin meillä se oli äiti, joka määräsi tahdin perheen raha-asioissa. Siinä oli allekirjoittaneellakin pienenä huuli pyöreänä monesti, kun sai kuulla, missä se "helibori" kulloinkin huiteli. Ilman äidin tiukkaa taloudenpitoa olisi varmasti jäänyt kielikurssit käymättä, kun rahat olisivat kadonneet kuin tuhka tuuleen - tai pitäisi varmaan sanoa, että "vakioveikkaukseen".

Mielestäni tunnen suhteellisen paljon ihmisiä, enkä kuitenkaan tiedä ketään (naista) kuka olisi täysin holtiton raha-asioissa Anna-lehden artikkelin viittaamalla tavalla. Pitäisi varmaankin kirjoittaa ihan vastaväite kyseiseen lehteen. Ja mikäli lehti perusti väitteensä johonkin tutkimukseen, niin mielestäni heidän olisi ollut syytä määritellä minkä ikäisistä naisista mahtaa olla kyse. Nimittäin kaikki minun tuntemani naiset ovat selvästi rahanaisia.

Julkisten kulkuvälineiden suosiosta

Vaikka asustelen lähes Helsingin keskustassa, päädyn aika usein käyttämään julkisia kulkuvälineitä koska olen laiska kävelemään. Näin myös eilen, kun olin raskaan (melkein viisituntisen) työpäivän jälkeen suuntaamassa kotia kohti.

Hyppäsin nelosen sporaan Stockan kohdalla. Jo pysäkillä huomasin saavani arvovaltaista matkaseuraa. Entinen presidenttimme Mauno Koivisto ja hänen vaimonsa Tellervo olivat matkalla Skattalle.

Ensiksi mieleeni tuli kysymys, saavatko mahdollisesti entiset (ja myös nykyinen) presidenttimme matkustaa ilmaiseksi julkisissa kulkuvälineissä? Ja entä jos he unohtavat ostaa lipun (Manu alkaa kuitenkin olla jo aika vanha) - kehtaako tarkastaja kirjoittaa sakon?

Samaan syssyyn mietin myös Nobel-voittajaamme Ahtisaarta. Vaikka julkisten kulkuvälineiden suosio presidenttiemmekin keskuudessa on nyt todistettu Manun toimesta, niin en oikein pysty kuvittelemaan Marttia kiipeämässä ratikkaan Aleksilla. Vaikka lonkka on ilmeisesti korjattu niin Mara ei varmasti pääsisi muuhun kuin siihen matalalattiamalliin kuitenkaan.