Espoolainen six-pack

Aina sitä oppii uutta. Nyt tiedän mitä tarkoittaa espoolainen six pack. Sehän on luonnollisesti kuuden pullon laatikko Bollingeria! Espoolaista musta ei saa kyllä tekemälläkään, mutta pirun hienolta ne Bollat näyttää tuolla jääkaapissa.

Golfia ja parsaa

Eilen tuli sitten kierrettyä ensimmäistä kertaa golfkentällä ihan pelimielellä. Kenttä oli luonnollisesti par3, mihin ei vaadittu pelilupia. Eihän ne suoritukset mitään häikäiseviä olleet, mutta tulihan siellä sentään yksi par. Yhtään palloa ei kadonnut eikä lyöty outtiin. Pari hukkui vesiesteeseen samassa kohtaa. Bunkkerista päästiin pois ihan sääntöjen mukaan eikä palloa tarvinnut poimia taskuun kertaakaan. Puttipeli taisi muistuttaa enemmän minigolfia, tosin sillä erotuksella ettei tässä lajissa kuitenkaan palanut käämit (vielä). 18 reiän jälkeen olikin sitten yhtä sun toista vaivaa, joten kolmatta 9-rundia ei sitten heitetty.

Illalla käytiin testaamassa Lasipalatsin parsa-menu. Setti oli kaikin puolin onnistunut kokonaisuus ja valitut viinit toimi hyvin. Nyt on sitten parsaa syöty sen verran, että seuraava parsa eksyy lautaselleni ehkä aikaisintaan ensi vuonna. Kiitin etten ollut valinnut vaihtoehtoa: "Syö niin paljon parsaa kuin haluat".

Melkein lihava

Kävin kuntotestissä torstaina. Nyt on sitten faktaa paperilla siitä, että olen melkein lihava (rasva% kiinni juuri ja juuri normaalin ylärajassa) ja vyötärönympärysmittani on lähes terveysriski. Bonuksena liikkuvuuteni on hädin tuskin keskitasoa paitsi lonkkien osalta sekin on ainoastaan välttävää.

Mitä helvettiä? Miten tästä eteenpäin? Mihin tämä maailma on oikein menossa? Hyväksyttyäni tämän lähestulkoon lihavuuteni burgeraterian ja muutaman siiderin (ei todellakaan lightia) jälkeen päätin vähentää alkoholikäyttöäni siirtymällä pelkkään skumppaan. Tosin tämän "uhrauksen" aion tehdä vasta Vapun jälkeen. Sitä en vielä tiedä miten se tulee parantamaan lonkkien liikkuvuutta, mutta se varmaan nähdään vuoden päästä.

Enää puuttuu fillari

Ei jaksais enää millään odottaa. Missä se fillari oikein viipyy???Joutuu keskittymään muihin lajeihin. Onneksi voin vaikka mennä rangelle fiilistelemään tuo päässä. Lähteekö joku mukaan? Anyone...?

Osumia

Viikonloppuna oli sitten vuorossa golfia. Liikkumattomaan palloon osui loppupeleissä yllättävän helposti. Ilmeisesti jotain oli naksahtanut kohdalleen sitten viime kesän yritelmien. Neljän tunnin yhtäjaksoisen pallonhakkaamisen jälkeen olo oli kieltämättä itselläänkin hakattu, eikä ne rakot kädessä auttaneet yhtään. Päivän mittaan sain kuulla, ettei driverilla tarvi lyödä yli 200 metriä ja kehotuksen lähteä kotiin.

Parin päivän kurssituksen jälkeen pitäisi seuraavaksi lähteä yrittämään peliluvan suorittamista. Rautamailalla lähtee melko varmasti se 60 metriä (jos vain osuu), mutta en ole ollenkaan varma miten siitä hiekkakasasta pääsee pois. Ja ehkä se puttipelikään ei ole mun vahvinta osaamista. Pitäisköhän vain sittenkin pysyä rangella...

Kova torstai

Torstai otti koville monessakin mielessä. Ensinnäkin päänahka oli irrota kun jatkopiuhat kiskottiin päästä. Lohduttavaa oli se, että tukkaa vielä sentään jäi päähän. Raku Ya:ssa oli loistava ruoka, mutta paska palvelu. Pisti kiukuttamaan.

Raskain kokemus oli kuitenkin se, että tuhkimoita ei löytynyt tälläkään kertaa. Vaikka vesilinjalle siirryttiin hyvissä ajoin (tai siis ainakin minä siirryin) niin olo ei ollut maailman pirtein perjantaiaamuna eikä sen myöten koko päivänä. Kyllä tuo keskellä viikkoa ulkoilu on vaan urheilulaji sinänsä ja tuntuu vaativan veronsa. Keikasta toivuttiin vasta 13 tunnin yöunien jälkeen lauantaiaamuna.

Ei naamasta montaa velliä...

Onneksi ei tarvi olla itse työn haussa tällä hetkellä. Olisin ilmiselvän out, koska en ymmärtäisi laittaa cv:n mukana pärstäkuvaa. Tosin eipä tuo rekrytoijana oleminenkaan mitään herkkua ole.

Alussa hämmästys oli suuri, kun hakupapereita rupesi tippumaan ja niissä oli jos jonkinlaista poseerauskuvaa. Jouduin varmistamaan rekrytoinnin ammattilaisilta, että onko se nykyään trendi, että cv:ssä on kuva mukana. Itse en nimittäin muista sitä koskaan papereihini laittaneen (tai sitten haluan vain aktiivisesti unohtaa). Ilmeisesti kuva kuuluu nykyään pakettiin.

Asialliset kuvat on tietty ok ja ehkä siinä on perääkin, että hakijan muistaa siten paremmin. Mutta mitäs olette mieltä kokovartalokuvista, missä kaula-aukko on yhtä syvä kuin Pamela Anderssonilla pahimmillaan tai parhaimmillaan? Totuushan on, ettei siitä naamasta montaa velliä keitetä, kun oikeisiin töihin ryhdytään. Valitettava totuus on myös se, ettei ihan susirumaakaan jaksa viitenä päivänä viikossa katella.

Poikki ja pinoon

En muista, koska viimeksi olisin ollut työviikon jälkeen yhtä väsynyt. Yleensä perjantaisin on sentään ollut jotain pientä piristystä ilmassa, kun on odottanut viikonlopun rientoja. En tiedä, oliko se tuo ruumiillisen työn osuus eilisessä päivässä vai mikä, mutta puhti oli poissa jo ennen iltayhdeksää. Ruuvimeisseli pysyi kuitenkin päivällä vielä kädessä ja selvää jälkeä syntyí reippaalla tahdilla.

Passi tosin jäi poliisin huomaan, sitä ei ehtinyt hakemaan. Ensi viikolla uusi yritys. Nyt on sentään oma koppi officella, missä voi rauhassa surffata netissä ja puhua kavereiden kanssa puhelimessa päivät pitkät. As if.

Vanhoja ja uusia kujeita

Eilen aloitettiin uuden mailasetin testaaminen. Asenne oli alkuun yllättävänkin nöyrä, mikä todennäköisesti edesauttoi hyvää osumatarkkuutta. Pallon ylilyöntejä ei juuri tullut, vaikka hakattiin yli tunti. Sen sijaan onnistuin lyömään tiin pallon alta takaseinään niin että pallo jäi paikalleen. Taitoa sekin.

Retki biitsihallille muutaman vuoden tauon jälkeen oli kokemus sinänsä. Ensinnäkin siellä oli punaista hiekkaa, mikä yllätti allekirjoittaneen täysin. Sehän värjää! Mähän en ole koskaan ollut mikään hiekassa pyörivä puolustuspelaaja, enkä aikonut aloittaa sitä taivalta nytkään. Sain "luvan" olla dyykkailematta. Tosin pari kertaa polvi taisi lipsahtaa hiekkaan ihan vahingossa.

Eipä ollut siitä setistä jälkipolville kertomista. Yläkautta ei tarvinnut edes harkita syöttävänsä ja miesten korkeudella ollut verkko teki iskuyritykset turhiksi. Passit sen sijaan löysivät tiensä yllättävänkin hyvin perille. Eiköhän musta vielä joku 5-sarjan passari kehitetä.

Kääk

Työnteko haittaa harrastustoimintaa todella pahasti tällä hetkellä. Huomaan lukevani duunimeilejä puolilta öin ihan vaan tv:n katselemisen lomassa. Koko päivä mennään pää kolmantena jalkana, eikä ehdi edes blogeja lukea - saati sitten päivittää. Ajattelinkin kehittää itselleni lakisääteisen kahvitauon ja käyttää sen olennaiseen. Valitettavasti treenaamaan ei keskellä päivää ehdi, joten käytetään se vaikka tekstin tuottamiseen kuulumisten muodossa.

Fillaria odotellaan yhä. Olen onnistuneesti unohtanut, milloin sen luvattiin saapuvan. Nojatuolikin taitaa olla vielä tehtaalla. Verottaja sen sijaan löysi uhrinsa ja antoi parikin mukavaa maksulappua vuoden vaihteeseen. Ilmoitan siis jo tässä vaiheessa, että joululahjoja ei tipu. Vappuaaton Grand Reception on suunnitteilla, mutta sekin nyt riippuu vähän tästä ja tuosta. Enemmän muilla viestimillä lähempänä.

Rock The Pole

Perjantaina oli joulu ja rokattiin polea porukalla. Kukaan ei osoittautunut synnynnäiseksi tankotanssijaksi, mutta muutamia hyviä yksilösuorituksia nähtiin. Kokeiltiin palomiestä, joutsenta sekä merenneitoa. Uusia tuttavuuksia kaikki.

Pyörähdykset olivat yllättävän hankalia ja jotkut myös hieman hmmm... kivuliaita. Vaikeinta oli kuitenkin ehdottomasti tangolla istuminen. Ilmeisesti tässäkin lajissa harjoitus tekisi mestarin, mutta ainakaan vielä tankotanssia ei ole otettu viikottaiseen harjoitusohjelmaan. Mutta pojat hei - te ootte ihan oikeessa - on se vaan kovaa työtä!!!

Ihan vaan siltä varalta jos joku ei ole vielä kuullut tätä

"Puutarha" Tukiaisen kommentit RadioRockille tältä aamulta voi kuunnella tuolta. Hän ei ole todellakaan syyllinen Kanervan eroon. Sen sijaan hän on tehnyt kaiken voitavansa estääkseen viestien julkitulemisen. Ööö... Ai niinku miten?