Ovikello soi sunnuntaina iltapäivällä napakasti. Koska en tunne naapureitani, enkä ole halukas sen kummemmin tutustumaankaan niin en aikonut avata ovea. Kello soi kuitenkin toisenkin kerran jopa hieman vaativasti, joten päätin tehdä poikkeuksen, koska jollakin oli ilmeisesti asiaa.
Oven takana oli - ylläri pylläri - naapurirapun koiranomistaja. Hän tuli ystävällisesti esittäytymään ja pahoittelemaan koirien käytöstä. Arvaukseni oli osunut oikeaan - perheeseen oli vanhemman koiran seuraksi hankittu pentu kolme kuukautta sitten.
Daami kovasti vakuutteli, etteivät koirat ole koskaan yksin iltaisin. Ei varmaan niin, mutta jos se toinen osapuoli ei jaksa komentaa niitä niin eihän ne mitään opi. Tai siis se pentu ainakaan. Taisi asunnon miespuolinen asukki saada vähän pyyhkeitä oman koulutusvastuunsa laiminlyömisestä, kun vähän tarkemmin tutkailtiin mihin aikoihin ne koirat pitivät meteliä. Daami oli töissä, mutta miehen piti olla kotona. Hmmm...
Naapuri oli kaikin puolin miellyttävä ja lupaili, ettei räksytys jatkuisi enää kauaa. Onneksi kai nuo koirat "aikuistuu" suht nopeasti, joten pientä toivoa on. Ja olihan se tietysti rakentavaa tavata seinänaapuri, mutta mielestäni vierailun olisi voinut jättää väliin ja käyttää vaikka senkin ajan koirien koulutukseen.
3 kommenttia:
Rakennetaanko uusiin kerrostaloihin vielä ovikellot? On se kyllä todella vanhanaikainen keksintö. Että ihan kuka vaan voi tulla häiritsemään pyhäpäivänä. Kyllähän se ovi olisi auki, jos sitä ihan kuka vaan vois piipahtaa tervetulleena ihan milloin tahansa.
Oletus että ihminen avaa oven jos on kotona, on sama kuin että puhelimeen pitäisi vastata aina vain siksi, että se soi.
Niin juuri. Sitä ei todellakaan pysty ennakkoon arvaamaan millainen hullu siellä oven takana saattaa olla. Toi on just se syy, miksi mä en voi koskaan enää asua "maalla". Siellä voi ihan kuka tahansa vaan tulla yhtäkkiä käymään. Hyvin epämiellyttävää.
Just olin tulossa käymään yllättäen, mutta jätänpä väliin ;)
Lähetä kommentti